Sivu 1/1

TERTULLIANUS - Apologeticum - Kristus

ViestiLähetetty: 25.10.2013 09:05
Kirjoittaja pertsa2010
Kuva
TERTULLIANUS

http://www.theologica.fi/tertapol269.html
Kannattaa katsoa tuo yläpuolinen linkki,sillä siitä löytyy enemmänkin
Trajanuksen ja Pliniuksen välistä kirjeenvaihtoa.

Tertullianus kirjoitti teoksen Apologeticum vuonna 197 jKr. Teos on ainakin muodollisesti osoitettu Rooman valtakunnan johtajille. Alla olevassa Tomi Vuolteenahon suomentamassa katkelmassa Tertullianus viittaa Bitynia-Pontoksen käskynhaltija Pliniuksen ja keisari Trajanuksen toisilleen noin vuonna 111 lähettämiin kirjeisiin 10,96 ja 10,97. Katkelman latinankielinen alkuteksti on saatavilla tästä linkistä.
APOLOGETICUM 2,6–9
2,6 Mutta huomaamme meidän etsimisenkin olevan kiellettyä. Kun näet Plinius Secundus hallitsi provinssia, hän tuomitsi ensin joitakin kristittyjä ja sysäsi toisia pois asemastaan mutta oli kuitenkin levoton kristittyjen suuren määrän takia ja kysyi neuvoa silloiselta keisarilta, Trajanukselta, kuinka hänen tulisi vastaisuudessa toimia. Plinius kertoi, että itsepintaisen uhraamisesta kieltäytymisen lisäksi hän ei ollut saanut heidän uskonnostaan selville muuta kuin sen, että he kokoontuivat ennen auringonnousua laulamaan Kristukselle niin kuin jumalalle ja sitoutuivat yhteisesti sellaiseen kuriin, joka kielsi tappamisen, aviorikokset, petokset, epärehellisyyden ja muut rikokset.

2,7 Silloin Trajanus kirjoitti vastaukseksi, ettei tällaisia ihmisiä tullut etsiä, mutta jos heidät tuotiin oikeuteen, niin heitä oli rangaistava.

2,8 Kuinka sekava päätös! Se kieltää etsimästä niin kuin he olisivat syyttömiä, mutta käskee rangaista niin kuin he olisivat syyllisiä. Armollinen ja julma päätös jättää rauhaan mutta rankaisee. Miksi sinä, tällainen päätös, hyökkäät itseäsi vastaan? Jos tuomitset, miksi et myös etsi? Jos et etsi, niin miksi et myös julista syyttömäksi? Ryöväreiden jäljittämiseksi sotilasvartioita on sijoitettu pitkin kaikkia provinsseja. Majesteettirikoksesta ja valtiopetoksesta syytettyjä vastaan jokainen ihminen on sotilas, ja etsinnöissä haetaan myös heidän kumppaneitaan ja muita osallisia.

2,9 Ainoastaan kristityn tapauksessa etsiminen on kiellettyä mutta oikeuteen tuominen sallittua, ikään kuin etsinnän tarkoitus olisi jokin muu kuin oikeuteen tuominen! Oikeuteen tuodun henkilön te siis tuomitsette, vaikkei kukaan halunnut häntä etsittävän. Luulenpa, että lopulta peruste hänen rankaisemiselleen ei ollut hänen syyllisyytensä vaan se, että hänet oli löydetty vaikkei häntä saanut etsiä!

Kokooma-artikkeliin :
viewtopic.php?f=17&t=47