Sivu 1/1

Valtakunta "nyt" - ei huomenna !!

ViestiLähetetty: 02.11.2013 09:33
Kirjoittaja Gaseli
:roll:


Elämme epävakaata aikaa kristillisyydessä, joka pyrkii vastakkaiseen ja repivään, kaksisuuntaiseen liikkeeseen. Ensimmäinen se, että kielletään kokonaan Jumalan Hengen aikaansaamat voimateot; toinen taas se, että ylikorostetaan tunnustekojen osaa, ja etsitään niitä väärin perustein. Molemmat sortuvat helposti toinen toisensa halveksumiseen. Jumalan Henki ei koskaan halveksu toisia uskovia, vaan tekee työtään rakkaudella niissä, jotka seuraavat Kristusta. Jumalan Henki säilyttää Kristuksen ruumiin yhteyden, ei hajota sitä.

Vaarallista on "pumpata" ihmeitä ja alkaa vaatia niitä, niin julistajilta kuin yksilö uskovilta. Tällöin arvostelemme toisiamme väärin perustein ja katsomme enemmän tekoihin, kuin siihen asemaan joka jokaiselle uudestisyntyneelle Jumalan lapselle Kristuksessa kuuluu. Evankeliumin julistaminen ei ole sen vahvempaa, tapahtui ihmeitä tai ei. Jumalan Sana ensisijassa toimii kuulijoiden sydämissä, ja aikaan saa uskon Kristukseen. Tunnustekojen osa on toki juuri jumalattomille tarkoitettu, mutta me emme saa tehdä siitä julistuksen vahvuuden määrittelemistä. Emme saa alkaa halveksumaan julistettua Jumalan Sanaa.

Äärikarismaattisuuden ongelma ei ole yksinkertainen. Siihen helposti nivoutuu paljon vääränlaista mystiikkaa (idän uskonnoista sovellettua tunnekristillisyyttä) sekä ns. "valtakunta-nyt" opetusta. Johtavat äärikarsimaatikot tuntuvat nivoutuvan opetukseen, jossa näkyvää Kristuksen takaisin tulemista ei enää olekaan, vaan Kristus "inkarnoituu" seurakunnan ylle tulevan "kolmannen"-voitelun kautta, jolloin seurakunta valloittaa maailman Kristukselle. Monesti emme huomaa tämän opetuksen luonnetta, juuri äärikarismaatisuudessa. Tästä johdettu opetus on nimetty "seitsemän-vuoren-mandaatti"-nimellä, jossa yhteiskunnan seitsemän "vuorta" [hallitsevaa yhteiskunnallista rakennetta] tulee "uskovien" valloittamiksi. Tällainen yhteiskunnallinen "hapattaminen" on heidän mielestään Jumalan valtakunnan maanpäälle tuomista. Eräät tätä nimenomaista opetusta esiin johtavat henkilöt ovat esim. Bill Johnson, Johnny Enlow sekä Lance Wallnau. Hyllystäni löytyy Johnny Enlowin kaksi kirjaa, joten olen tässä mielessä perehtynyt asiaan ajan kanssa. Myös olen perehtynyt Lance Wallnaun luentoihin kyseisestä opetuksesta [joita löytyy esim. Youtubesta].

kuva pöydältäni
Johnny Enlow kirjassaan "The Seven Mountain Mantle" puhuu "joosefin-voitelusta", joka lasketaan lopun aikana hallintavallallisiin tehtäviin nousevien profeettojen käsiin. Taustalla on sama "dominion"-opetus. Kansakuntien "kristillistäminen" tapahtuu pitkälti yhteiskunnallisen muutoksen sekä opetuksen kautta. Tällaista opetusta en löydä Raamatusta. Jeesus sanoi, joka ei synny uudesti ylhäältä ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa - opetus ei riitä, eikä kulttuuria tai hallinnollisia tehtäviä kristillistävä "vallankumous".

Mielenkiintoista on se, että Ilmestyskirjan 17:9 sanotaan, että portto joka ratsastaa pedon selässä, istuu seitsemän vuoren päällä. Dave Hunt loistavassa kirjassaan "A Women Rides The Beast" osoittaa, että tämä selvästikin tarkoittaa muinaisen Rooman aluetta - nykyisen Vatikaanin keskuspaikkaa. Onko näillä yhtymäkohtansa, jää vielä tutkimuksen alaiseksi. Selvää kuitenkin on, että "seitsemän-vuoren-mandaatti"-nimellä kulkeva opetus on Raamatun ulkopuolinen, eikä sitä tue Herramme Jeesuksen eikä apostolien opetus.

Apostolien teoissa poikkeuksetta voimateot tapahtuvat juuri itse apostolien kautta - myös Stefanus sekä Filippus mainitaan. Apostolien teot ei anna kuvaa, että kaikki uskovat olisivat toimineet Jumalan voimatekojen välikappaleina. Apostolin kutsu oli siihen erityisesti Jumalan asettama tehtävä. Apostoli Paavali ei missään kirjeissään kehoita seurakuntaa tarkoituksellisesti etsimään ihmeitä, tunnustekoja tai merkkejä - eikä valloittamaan silloisen maailman esivallan tehtäviä valtakunnan esiintuomiseksi. Seurakuntaa opetetaan keskinäiseen rakkauteen, sekä Kristuksen ruumiissa olevien eri tehtävien tunnustamiseen. Helposti siis otamme Apostolien teoista sanoja, joita emme löydä esim. apostoli Paavalin kirjeistä seurakunnalle. Haluamme olla apostoleja, vaikka Jumala ei siihen meitä olisi kutsunutkaan. Palaaminen ns. apostolisuuteen voi siis vääristyä pahasti.

Sairaiden parantamisen armolahja mainitaan, mutta edelleenkään Paavali ei kehoita muodostamaan "healing-room"-tyyppisiä sairaiden parantamiskokouksia. Rukous sairaiden puolesta tapahtui luonnollisesti seurakunnan kokoontuessa yhteen, erityistä kehoitusta UT:ti seurakuntakirjeistä emme löydä, (tai käskyä) mennä rukoilemaan sairaiden puolesta. Seurakunnan vanhimmat olivat osoitetut toimimaan erityisesti sairaiden puolesta rukoilevina - Jaak.5:15. Jakaantumisen syy seurakunnassa on surullinen - haluamme toki palvella Herraa, mutta Kristuksen ruumiin yhteys kärsii tästä helposti. Tunnusteot tulevat tärkeämmäksi kuin yhteyden säilyttäminen Kristuksen ruumiissa. Äärikarismaatikot osoittelevat muita "uskonnollisina", ja toiset karismaattisia "hurmahenkisinä". Molemmat voivat olla [ja usein ovatkin] väärässä - Herra Jeesus itse on tasapaino kirjoitusten sekä Jumalan voiman välillä. Ihmiselle itselleen tämä näyttää melkein mahdottomalta. Ihminen heiluu jommalle kummalle puolelle - ilman Kristusta.

Lopun aika tulee kohdistumaan voimakkaasti ihmeiden ja tunnustekojen osaan. Antikristuksen ilmestyminen tapahtuu juuri näiden välityksellä. Tärkeää on tutkia opetuksen pohjaa karismaattisuudessa, ja sitä mihin sillä oikeastaan pyritään. Ns. "valtakunta-nyt"-oppi on Raamatun valossa väärä - sillä UT:ti ilmoittaa selvästi, että Kristuksen takaisintuleminen on fyysinen ja näkyvä tapahtuma. Jumalan valtakunnan olemassa olo nyt tässä ajassa tapahtuu uskon ja uudestisyntymiseen tähtäävän merkityksen kautta. Me emme rakenna maanpäällistä "taivasta", vaan me vaellamme ristin kautta uskossa Herraan Jeesukseen näkyvän Herramme takaisin tulemisen kautta perustettavaan Jumalan valtakuntaan. Tässä ajassa tapahtuvat ihmeet ja tunnusteot ovat tarkoitetut asettamaan ihminen seuraamaan Kristusta, ei perustamaan tässä ajassa "näkyvää" valtakuntaa. Seurakunta hakee voimaa sekä ihmeisiin perustuvaa todistuksen osaa kohdalleen. Malttamattomuus, sekä liiallinen "puskeminen" voi viedä pahasti ojaan. Tunnusteot silloin nousevat päälimmäisiksi, ja Jumalan Sanan opetus jää toiseksi. Sanaa tulisi seurata merkit, ei toisin päin. Lopun ajan luopumus sekä antikristuksen eksytys pyrkii juuri maanpäällisen "valtakunnan" luomiseen, ja näin tarkoituksella siirtää uskovat pois taivaallisen Herran Jeesuksen odottamisen pohjalta vääränlaisen "valtakunta-nyt"-opin piiriin. Risti katoaa, tilalle tulee "valtakunta-nyt"-oppi.

Itse olen aina valmis [vaikka en olekaan seurakunnan vanhin - kts. Jaak.5:15] rukoilemaan sairaan uskovan puolesta. Jumalattoman kohdalla ensisijaista on uudestisyntyminen. Koen että minun ei tarvitse "pumpata" mitään erityislaatuisuutta, tai ylikorostaa tunnustekojen osaa. Uskon että Jumala parantaa, kun Hän haluaa.

Petri.Kuusela