HERRAN PÄIVÄ JA YKSI SEURAKUNTA

Jos kirjoitukset ovat pitkiä luettavia, tuo ne tähän.

HERRAN PÄIVÄ JA YKSI SEURAKUNTA

ViestiKirjoittaja noomi » 05.11.2013 10:01

    Kuva


HERRAN PÄIVÄ JA YKSI SEURAKUNTA

"Lähellä on Herran suuri päivä...Vihan päivä on se päivä...pilven ja sankan sumun päivä (hepr. VT: ??? ??? ????? jom anan va arafel = pilven ja tiheän sumun päivä..." (Sef.1:14-15).

"Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä (hepr. VT: arafel = tiheä sumu), jossa Jumala oli" (2.Moos.20:21).

Kun profeetta Sefanja ennustaa Herran vihan päivän tulemisesta, hän mainitsee sen olevan mm. "pilven ja tiheän" sumun päivä. Sumu sana on heprealaisessa Raamatussa "arafel". Valittavasti se on usein virheellisesti käännetty pimeydeksi, vaikka kyseessä on tiheä, sakea sumu. Taivaallinen Isämme Raamatun mukaan verhoutuu tähän tiheään sumuun. Kun Mooses lähestyi Siinain vuorella kohti Jumalaa, hän lähestyi sitä tiheää sumua (hepr. arafel), jossa Jumala oli. Miksi Jumala haluaa verhoutua tiheään sumuun?

Raamattu kertoo, että meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli (Heb.12:29; Dan.7:9-10). Kukaan ei voi nähdä Jumalan kasvoja tässä lihan ruumiin olotilassa ja jäädä eloon (2.Moos.33:18-23; 1.Tim.6:16). Siksi Jumala verhoutuu tiheään sumuun (arafeliin), että Hänen luotunsa eivät tuhoutuisi Hänen kirkkaudestaan, kuten esim. kirkastusvuorella, jossa Isä Jumala verhoutui valoisaan pilveen, etteivät opetuslapset tuhoutuisi Jumalan kirkkaudesta (Mat.17:1-5). Vieläpä tämän tiheän sumun läpikin Jumalan kirkkaus on niin voimakas, että sitä tarttui Mooseksen kasvoihin Siinain vuorella (2.Moos.34:29-35). Koska Jumala on kuluttavainen tuli ja luodut eivät voi kestää Hänen kirkkautensa säteilyä, on meille annettu Välimies, Jeshua Messias, jonka kautta me voimme lähestyä Jumalaa turvallisesti (1.Tim.2:5). Hän on näkymättömän Jumalan olemuksen kuva ja Hänen kirkkautensa säteily (Heb.1:1-3). Kun Herran vihan päivä koittaa, silloin pilvi ja tämä tiheä sumu (arafel) tulee peittämään jumalattoman maailman ja se on myös yhtenä merkkinä siitä, että Herran päivä on tullut.

Kuva

Herran päivä ja Israelin kokoaminen

"Minulle tuli tämä Herran sana: 'Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille - paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.

Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani, sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä.

Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä (hepr. VT: ???? ??? ????? bejom anan va arafel = pilven ja tiheän sumun päivänä). Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on" (Hes.34:1-16).

Profeetta Hesekiel ennustaa että pilven ja sakean sumun päivänä, eli Herran päivänä, Herra tulee kokoamaan israelilaiset lopullisesti kansojen seasta. Jumala nuhtelee Israelin kelvottomia paimenia, jotka eivät ole pitäneet huolta Israelin lauman lampaista ja niin ne ovat hajaantuneet kansojen sekaan ja olleet kaikkien metsän petojen raadeltavina. Herra tekee lopun kelvottomien paimenien paimentamisesta ja ottaa ohjat käsiinsä ja kokoaa itse hyvänä paimenena lampaansa Israelin vuorten hyville ruokamaille, kaikkien kansojen seasta. Tätä kokoamista onkin jo osittain tapahtunut, kuten olemme jo todenneet, mutta lopullinen suuri exodus on tapahtuva suuren ahdistuksen aikaan, pilven ja tiheän sumun päivänä eli Herran päivänä. Silloin Herra itse kokoaa kaikki ne miljoonat juutalaiset kohti Israelin maata, jotka vielä ovat kansojen seassa.

Kuva

Uskovien kokoaminen "karsinoista" yhdeksi laumaksi

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuansa kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä'. Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti. Niin Jeesus vielä sanoi heille: 'Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä...Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen...Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä" (Joh.10:1-9, 11, 16, 26-29).

"Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset" (Joh.11:51-52).

Jeshua Messias lainasi Hesekielin tekstiä puheessaan aikalaisilleen ja ilmoitti olevansa se hyvä Paimen, joka antaa jopa henkensä lammasten edestä. Jeshua kuitenkin laajensi Hesekielin profetian näköaloja ja ilmoitti, että hänellä on muitakin lampaita eli pakanauskovia, jotka eivät ole tästä eli juutalaisesta lammastarhasta. Kaikkien niiden, sekä juutalaisten että pakanain, puolesta, Hän hyvä Paimen, kuoli Golgatan ristillä, lunastaen heidän syntinsä.

Lammastarhavertauksessa on eräs mielenkiintoinen seikka. Lampaat eivät nimittäin mene ainoastaan Jeshua-ovesta sisälle lammastarhaan pelastuakseen, vaan kolme kertaa vertauksessa mainitaan myös "ulos". Herra itse, hyvä Paimen, kutsuu omat lampaansa ulos lammastarhasta seuraamaan Häntä yhtenä laumana. Miksi tämä tarkoittaa?

Alkuseurakunnan päivinä uskovien joukko, Jumalan seurakunta, oli yksi maailmanlaajuisesti ja myös paikkakuntatasolla (Ap.t.2:44; 4:32-35). Se onkin luonnollista, sillä uskoon tulleet ihmiset on kastettu yhdessä Hengessä yhden ruumiin eli seurakunnan jäsenyyteen (1.Kor.12:12-13, 27; Efes.1:22-23). Jumalan Henki yhdistää aina yhdeksi uskovat, niin kuin oli alussa, mutta jo apostoli Paavalin ja Johanneksen päivistä alkaen, antikristuksen henki, kelvottomien paimenien avustamana, on tehnyt työtään, hajottaen yhden Messiaan ruumiin, yhden Jumalan seurakunnan keskenään taisteleviksi, maallistuneiksi ja luopuneiksi tuhansien kirkkokuntien ja uskonsuuntien joukoksi (Ap.t.20:28-31; 1.Joh.2:18-19; 4:1-3). Alkuseurakunnan päivinä apostolit estivät arvovallallaan uskovia pirstomasta yhtä uskovien joukkoa, mutta apostolien kuoltua luopumuksen ja hajaannuksen vauhti on ollut suuri (1.Kor.1:10-13; 3:1-4).

Voidaan sanoa, että apostolisen alkuseurakunnan päivien jälkeen uskoon tulleet ihmiset ovat joutuneen eri nimisten uskonsuuntien karsinoihin, jotka kyllä enemmän tai vähemmän, ovat omalla tavallaan hoitaneet Herran lampaita. Valitettavasti kelvottomia paimeniakin on riittänyt ja usein lampaat ovat joutuneet monenlaisten petojen, kuten susien eli väärien profeettojen raadeltaviksi (Mat.7:15-23; 2.Piet.2:1-3).

Herra, hyvä Paimen, ei salli tämän lähes kaksi vuosituhatta kestäneen "karsinakristillisyyden" ajan jatkua loputtomiin, vaan kun tulee Herran päivä, "pilven ja tiheän sumun päivä", Hän itse tulee ja kutsuu omat lampaansa ulos kaikista karsinoista (ja myös jo valmiiksi karsinoiden ulkopuolella olevat) yhdistymään yhdeksi laumaksi hyvää Paimenta seuraamaan. Se ei ole oleva mikään uusi kirkkokunta tai uskonsuunta, vaan Pyhän Hengen muodostama yliluonnollinen lopun ajan yksisydäminen apostolinen seurakunta, Sanan vedellä ja ahdistuksen tulella puhdistettu (Efes.5:25-27; Mal.3:1-3). Herra ei siis kokoa ainoastaan Israelin lauman lampaita, vaan Hän kokoaa ja yhdistää kaikki Jumalan lapset kaikkialta yhdeksi, niin juutalaisuskovat kuin pakanauskovat. Tämä yhdistyminen tapahtuu ennen kaikkea sydänten tasolla. Kaikki eivät kuitenkaan ole Hänen todellisia lampaitaan, vaikka olisikin kristityn nimi, eikä kaikilla ole korvia kuulla hyvän Paimenen ääntä. Osa jää karsinoihinsa ja lahkomielialaansa, yhdistyen suuren Babylonin järjestelmään, porton ruumiiseen, saaden osakseen myös sen ylle tulevat tuomiot (Gal.5:18-21; 1.Kor.6:15-16; Ilm.17-18:4).

Kuva

Jukka Rokan näky Messiaan ruumiin yhdistymisestä

Lopun ajassa, juuri ennen seurakunnan ylöstempausta, tulee tapahtumaan kahtiajako Baabelin porton ruumiin ja todellisen Messiaan ruumiin välillä. Todelliset uudestisyntyneet Jumalan lapset lähtevät ulos suuresta Babylonista, porton ruumiista ja yhtyvät yhdeksi Messiaan ruumiiksi, lopun ajan apostoliseksi seurakunnaksi. Tästä tapahtumasta on edesmennyt lähetyssaar­naaja Jukka Rokka saanut Herralta ihanan näyn.

"Näin edessäni patsaan. Se oli kuin Danielin näkemä kuvapatsas, mutta tämä näkemäni kuvasi Kristusta ja seurakuntaa. Tämän patsaan pää säteili rakkautta. Ruumiskin näytti vahvalta ja voimakkaalta. Sen rintakehässä luki sana 'Israel'. Pää katseli sitä ja huokasi syvään. Sydämen kohdalle ilmestyi sana 'alkuseurakunta'. Se valtasi koko ruumiin, jopa sana 'Israel' katosi. Ruumis näytti vahvalta ja elinvoimaiselta. Mutta sitten vatsan kohdalle ilmestyi kirjoitus 'roomalaiskatolinen kirkko, yksi ja ainoa'. Mutta nyt koko vatsa joutui kuin synnytyskipuihin ja se muuttui visvaa valuvaksi paiseek­si; ja totisesti, siitä syntyi ulkopuolisen voiman vaikutuksesta eläviä lapsia. Mutta sitten tapahtui kauheaa: nämä syntyneet lapset joutuivat kidutettaviksi ja niitä tapettiin. Mutta jatkuvista vainoista huolimatta synnytyskivut jatkuivat. Syntyi sanoja: luterilaiset, angli­kaanit, presbyteerit, episkopaalit, metodistit, baptistit, helluntalaiset ym. ym. Ja pää itki. Kuulen jatkuvana huutona eri ryhmien taholta: 'Lähtekää siitä ulos, te minun kansani'. Mutta tuo huuto oli kuin kuolleiden luiden kolinaa. Huuto ei ollut Pyhän Hengen vaikutta­maa, vaan kiihkeää opinkiistojen ilmaisua.

Yhtäkkiä kävi kuin humahdus, ja se sai liikettä luihin. Käsivarret alkoivat liikkua huitoen sinne tänne. Samoin jalatkin alkoivat käydä, mutta nekin vetivät eri suuntiin. Koko ruumis näytti repeilevän kuin kappaleiksi, sillä nyt ruumiiseen ilmestyi sinne tänne kiskovia jalkoja ja käsivarsia sadoittain. Ja ne kaikki olivat toinen toisensa tiellä, eikä matka edistynyt. Päästä valuivat kyyneleet, kun koko ruumis oli kuin rikkirevittyä, runneltua lihaa. Pää itki, sillä olivathan kristityt itse ristiin naulinneet Herransa ruumiin, repineet pyhien seurakunnan. Se oli täynnä oppia, riitaa, kateutta, vihaa. Nyt ilmestyivät sanat: 'Pyhä Henki ja karisma'. Liittykää toisiinne rakkauden sitein, sillä olettehan samaa ruumista, kaikui pään vaativana huutona. Ihmeekseni näin, että yhä uudet ja uudet jalkaparit alkoivat astua tasatahtia. Ja samalla nämä tasatahtiset, kuin näkymättö­män voiman vaikutuksesta, alkoivat irroittautua tästä lahoamaisillaan olevasta ruumiista, jonka yhtäkkiä huomasinkin olevan ilman päätä. Se oli päätön ruumis (Kirjoittajan välihuomau­tus: Siihen on sopiva paikka paaville). Samalla näin näiden tasatahtiin päässeiden muodostaneenkin todellisen ruumiin, joka oli nyt kiinteästi liitettynä päähän.

Päästä lähtenyt rakkauden virta pesi pois kaiken lian ja saastan. Kaikki haavat ja vammat, jotka nyt kuin kirouksena laskeutuivat tuon vanhan kirkkokuntaruumiin ylle, saaden senkin käymistilaan. Todellinen Kristuksen ruumis seisoi ylväänä, päähän liitettynä, kuin jotakin odottaen. Ja nyt sen ylle sidottiin leveä kultainen vyö, jossa luki: 'Rakkaus, täydellisyy­den side'. Tämä täydellisyyden side, rakkaus, liitti yhteen kaikki patsasruumiin eri osat; lihaksiston, luuston, elimistön; uudestisyntyneiden ruumiin. Ja niinpä tähän elävään patsaaseen ilmestyivät sanat: 'Kristuksen ruumis, Jumalan seurakunta'. Ja sen rinnalla seisoneeseen, eri uskontojen kuolleista luista koostunee­seen kyhäelmään, joka ulkonai­sesti näytti mahtavalta, mutta sisältä oli täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa, kirjoitettiin sanat: 'Suuri Babylon'. Ja sitä katseli kauhistuneena synnytyskivuissaan kiemurteleva vaimo, Israel. Yhtäkkiä kävi kuin väkevä tuulispää, joka tempasi ylös tämän Hengestä syntyneen, Herransa tuloa odottavan Kristusruumiin, joka oli lopullisesti liittyvä päähän. Alhaalla maan kansat vaikeroivat, ja siellä kuului myös viimeinen ulos-käsky, koskien Israelia ja kaikkia vielä jäljellä olevia pyhiä: 'Tyhmät neitsyet'! Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa (Ilm.18:4). Mutta Kristuk­sen ruumis, seura­kunta-morsian, kohosi ylös. He nousivat kuin kirkkaat tähdet kaikista kansoista, heimois­ta, kielistä ja sukukunnista, kaikista uskovien piireistä yli seurakuntara­jojen...".

Keijo Lindeman
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Paluu Hengelliset Pitkät kirjoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron