Jos kirjoitukset ovat pitkiä luettavia, tuo ne tähän.
Kirjoittaja noomi » 04.11.2013 11:36
LAITTOMUUDEN VALTAAN PÄÄSY
"Ja sentähden, että laittomuus (kreik.UT: anomian = laittomuus, ilman lakia oleva asenne) pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus" (Mat.24:12).
"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1.Joh.5:3).
"Sillä laittomuuden (kreik.UT: anomias = laittomuus, ilman lakia oleva asenne) salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton (kreik.UT: anomos = laiton, ilman lakia oleva henkilö)" (2.Tes.2:7).
Yksi Messiaan tulemuksen merkeistä Öljyvuoren profeetallisessa puheessa on laittomuuden valtaanpääsy. Tämä tarkoittaa ensinnäkin yleistä moraalin romahdusta, jolloin kaikkinainen rikollisuus, väkivalta, ja synnin harjoittaminen pääsee valtaan yhteiskunnissa ja koko maailmassa, niin kuin parhaillaan tapahtuu. Tämä moraalinen romahdus koskee myös muodollisia kristillisiä kirkkoja, jotka eivät enää piittaa Jumalan Sanan totuuksista eikä Jumalan käskyistä.
Kuitenkin laittomuudella on toinenkin, hengellinen ulottuvuus. Kreikan kielessä on sana nomos, joka tarkoittaa lakia eli Jumalan Tooraa ( hepr. Toora = opetus, oppi, laki; tavallisimmin käännetty sanalla laki suom. raamattuun). Sen vastakohta on anomias, joka tarkoittaa laittomuutta eli sellaista asennetta, joka haluaa olla ilman Jumalan lakia eli Tooraa tai tekee tyhjäksi Tooran. Tämä laittomuuden salaisuus oli vaikuttamassa jo apostoli Paavalin aikana, mutta se ei päässyt valtaan, koska Paavali ja muut apostolit valvoivat Jeshuan taivaaseenastumisen jälkeen sitä opetusta, jota seurakunnissa annettiin, Tooraa kunnioittaen (Mat.5:17-19; Ap.t.24:14; 26:22; Room.3:31; 1.Tim.1:8 ). Mutta Paavali varoitti, että hänen lähtönsä jälkeen tulee seurakuntiin raatelevaisia susia eli vääriä profeettoja, jotka eivät laumaa säästä, vaan kuljettavat sisälle seurakuntiin turmiollisia harhaoppeja ja saavat Jumalan seurakunnan suureen varaan opetuksellaan, jossa Toora murennetaan ja mitätöidään ja jopa Tooran käskyjä muutellaan (Ap.t.20:28-31; Mat.7:15-16; 1.Piet.2:1-3). Jo viimeisen elossa olevan apostolin Johanneksen aikana, ensimmäisen vuosisadan lopulla, nämä seurakunnan keskeltä nousseet raatelevaiset sudet, antikristukset, vaikuttivat pyrkien hajottamaan Messiaan yhtä laumaa eksytyksillään (1.Joh.2:18-19).
Antikristus - laittomuuden ihminen
" Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset " (Dan.7:25-27).
"Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä veljet, niin me pyydämme teitä veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton (kreik. UT: anomos = laiton, ilman lakia oleva henkilö), jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen" (2.Tes.2:1-12).
"Hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten (kreik. UT: anomon = laittomien, ilman lakia olevien; viittaa Rooman sotilaisiin, jotka naulitsivat Messiaan ristille) kätten kautta naulitsitte ristiin ja tapoitte" (Ap.t.2:23).
"Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumalan turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä ja sellaisia te olette" (1.Kor.3:16-17).
"Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa. Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa (hepr. UT: Messiaan Toorassa), hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia (hepr. UT: Tooraa), niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa" (2.Joh.6-11).
Danielin kirjan seitsemännessä luvussa on ennustus neljästä pedosta eli maailman supervalloista, jotka vuorollaan hallitsevat maailmaa aina siihen saakka, kunnes Kaikkivaltias murskaa nämä maailman valtakunnat ja perustaa iankaikkisen valtakuntansa. Raamatun selittäjät ovat melko yksimielisiä siitä että ko. luvussa oleva leijona tarkoittaa Baabelin eli Babylonin maailmanvaltaa (605-539 eKr.), karhu Meedo-Persiaa (539-331 eKr.), pantteri eli leopardi Makedonia-Kreikkaa (331-63 eKr.) ja viimeinen kauhea ja hirmuinen peto Rooman valtaa, joka hallitsi v. 63 eKr. lähtien Lähi-Idän ja Välimeren alueita. Rooman valta ei ole koskaan lakannut lopullisesti, se on vain ollut ikään kuin "kuolinhaavan" saaneena taustalla Euroopan valtioiden keskuudessa ja Rooman keisarin valtaistuin on muuttunut Rooman paavin valtaistuimeksi. Tämä Rooman peto tulee vielä lopullisessa muodossaan nousemaan valtaan juuri ennen Messiaan paluuta.
Tämän neljännen pedon, Rooman keskeltä, nousee sarvi, joka muuttaa ajat ja lain sekä vainoaa korkeimman pyhiä. Tämän neljännen pedon sarven valta kestää siihen saakka, kunnes Messias tulemuksessaan tuhoaa pedon sarven (laittomuuden ihmisen) vallan ja perustaa rauhanvaltakuntansa maan päälle, jossa ylösnousseet Korkeimman pyhät hallitsevat Mestarinsa kanssa (Ilm.20:1-6). Pahin aika Rooman pedon sarven laittomassa vallassa tulee ilmeisesti olemaan viimeiset kolme ja puoli vuotta (aika, ajat ja puoli aikaa; Ilm.13:5).
Mikä on tämä Rooman pedon sarvi? Hyvin laaja joukko profeetallisen sanan tulkitsijoita on sitä mieltä, että kyseessä on Rooman keisarin istuin ja sitä seurannut Rooman paavin istuin. Ensimmäinen Rooman keisari, joka käytti itsestään samalla pyhän isän eli paavin arvoa, oli Leo I (440-461 jKr.). Tämän tulkinnan vahvistaa myös Raamattu, sillä Apostolien teoissa oleva Pietarin puhe sanoo laittomuuden ihmisten käsien eli Rooman sotilaiden ristiinnaulinneen Jeshua Messiaan. Tämä pedon sarvi, keisarinistuin ja sitä seurannut paavin istuin, on tehnyt paljon muutoksia aikoihin ja Jumalan lakiin sekä vainonnut uskovia ja juutalaisia kautta vuosisatojen. Aihepiiri on valtavan laaja ja tässä yhteydessä ei ole mahdollista ottaa esille asiasta muuta kuin lyhyt luettelomainen yhteenveto (perusteellisempi selvitys asiasta Keijo Lindemanin kirjassa: Apostolinen Seurakunta ja Antikristuksen Eksytys).
Ajanlaskun ja kalenterin muutos. Jumala on antanut auringon ja kuun liikkeisiin perustuvan ajanlaskun ja kalenterin Israelin kansalle ja koko maailmalle (1.Moos.1:14). Tämän kalenterin ensimmäinen kuukausi on Aabib-kuu eli Nisan-kuu keväällä (2.Moos.12:1-11; 13:4; Ester.3:7). Nisan-kuun 14. päivä on Jumalan säätämä pääsiäinen. Tämän kuun kiertoon perustuvan kalenterin mukaan juhlitaan myös uudenkuun juhlia ja muita Jumalan säätämiä juhlia (4.Moos.28:11; 1.Sam.20:5; Esra.3:5; Jes.66:23; 3.Moos.23). Rooman hallitsija Julius Caesar määräsi omaa nimeään kantavan juliaanisen ajanlaskun tammikuun 1. päivä 45 eKr.. Juliaaninen kalenteri on edelleen käytössä Idän kirkoissa. Paavi Gergorius XIII paranteli juliaanista kalenteria ja otti käyttöön omaa nimeään kantavan gregoriaanisen ajanlaskun 24. helmikuuta 1582. Gregoriaaninen kalenteri on käytössä Lännessä ja suuressa osassa koko maailmaa. Näin Rooman pedon sarvi muutti Jumalan antaman ajanlaskun roomalaiseksi ajanlaskuksi.
Lepopäivän muutos. Jumala antoi viikon seitsemännen päivän eli sapatin lepopäiväksi jo luomisen yhteydessä kaikille Aadamin eli ihmisen jälkeläisille (1.Moos.2:1-3). Myöhemmin se vahvistettiin käskyksi Tooran käskyjen keskeisimpään osaan eli kymmeneen käskyyn, luomisen muistolle (2.Moos.20:8-11). Liiton merkiksi se vahvistettiin Israelin Jumalan ja Israelin kansan (ei kirkon) välille (2.Moos.31:12-17; Hes. 20:10-12). Jeshua vahvisti uuden testamentin puolella, että sapatti on asetettu ihmistä (hepr.UT: Aadamin jälkeläistä) varten (Mark.2:27-28; katso myös Jes.56:1-7; 66:23). Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, joka kumoaa sapatin ja asettaa sunnuntain lepopäiväksi sen tilalle (Joh.5:18 on suom. Raamatun käännösvirhe).
Mistä sitten sunnuntai on peräisin? Rooman keisari Konstantinus Suuri teki v. 321 jKr. kunnianarvoisesta auringonpäivästä eli sunnuntaista kaikkien kaupunkilaisten ja käsityöläisten lepopäivän (Nilsen 1913). Tätä jo Baabelin tornin ajoilta peräisin olevaa äiti-lapsi-kulttiin kuulunutta auringonpäivää eli sunnuntaita vahvistettiin monien vuosisatojen ajan lepopäiväksi eri kirkolliskokouksissa ja lopulta Rooman kirkko sai sen syöpymään kristikuntaan lepopäiväksi (Lindeman 1994). Merkittävä syy muutokseen oli se, että ei olisi yhteistä lepopäivää kirottujen juutalaisten, Jumalan Pojan murhamiesten kanssa. Rooman kirkko jopa kerskuu sillä, että sillä on jumalallinen valta muuttaa Jumalan käskyjä ja siitä on todistuksena heidän mielestään se, että lepopäivä on muutettu sapatilta sunnuntaille. Näin Rooman pedon sarvi muutti Jumalan Tooran määräämän lepopäivän sapatilta sunnuntaille.
Jumalan kuvien teon kieltävän käskyn poistaminen. Kymmenessä käskyssä, niin kuin se on Raamattuun kirjoitettu, on kielto tehdä jumalankuvia (2.Moos.20:4-6). Tämä toinen käsky on poistettu kristikunnassa yleisesti käytössä olevasta opetuksesta (mm. katekismuksesta). Jotta käskyjen määrä pysyisi kymmenenä, jaettiin 10. käsky, himoitsemiskäsky, kahteen osaan. Tällä jumalankuvien teon kieltävän käskyn poistamisella saatiin "tie auki" sille, että voitiin tehdä pyhimysten, Marian ja muita kuvia kirkkoihin palvottaviksi ja rukoiltaviksi. Erityisen voimakkaana tämä näkyy roomalaiskatolisessa kirkossa, joka on ottanut muinaisen Baabelin uskonnon äiti-lapsi-kultin eli Semiramis-Tammus-kultin käyttöön uudessa muodossa eli Neitsyt-Maria-Jeesus-lapsi-kultissa (Jer.7:16-18; Hes.8 ). Muinaisesta taivaan kuningattaresta, Semiramiksesta, on tehty uusi taivaan kuningatar Neitsyt-Maria (Jer.44:15-19) (Lindeman 1994).
Raamatullisten juhlien muuttaminen. Jumala antoi kansalleen seitsemän pääjuhlaa Herran kunniaksi (3.Moos.23). Näiden juhlien tuli olla esikuvia uuden liiton täyttymykselle Messiaassa (Kol.2:16-17). Ensimmäinen juhla, Pääsiäinen ja pääsiäislampaan uhraaminen on esikuva Messiaan, Jumalan Pääsiäiskaritsan, uhrille Golgatan ristillä ihmiskunnan syntien puolesta (2.Moos.12:1-11; Joh.1:29). Toinen juhla, happamattoman leivän juhlaviikko, on esikuva uskovan vaelluksesta uuden liiton puhtaudessa ja pyhyydessä, Sanan totuudessa, eikä perinnäissääntöjen, pahuuden ja ilkeyden hapatuksessa (3.Moos.23:6; 1.Kor.5:6-8; Ps.119:105; Mat.16:5-12; 15:1-14). Kolmas juhla, esikoislyhteen heilutuksen päivä, on esikuva Messiaan kuolleista nousemiselle, kun hän nousi esikoisena kuolleista (3.Moos.23:9-14; 1.Kor.15:20-23). Tämä tuo toivon ylösnousemuksesta myös Messiaan omille uskoville. Neljäs juhla, viikkojuhla eli helluntai eli esikoishedelmien juhla, on myös lain eli Tooran antamisen muistojuhla (3.Moos.23:15-21). Laki kirjoitettiin Siinain vuorella Jumalan sormella kahteen kivitauluun tulen ja jylinän saattelemana. Lähes kaksi vuosituhatta sitten viikkojuhlan eli helluntain päivänä Pyhän hengen tuli lankesi opetuslasten ylle Jerusalemissa (Ap.t.2:1-4). Heidät täytettiin Pyhällä Hengellä ja tulella. Jumalan Toora kirjoitettiin sydänten lihatauluihin, niin kuin se tehdään jokaiselle uskovalle, joka saa Pyhän hengen voimaksi Herran käskyjen noudattamista varten uudessa liitossa (Hes.36:26-27; Heb.8:7-12).
Viides juhla, syksyllä oleva pasunansoiton eli maallisen uuden vuoden päivä on esikuvaa Jumalan Sanan julistuksesta (3.Moos.23:23-25; Hes.33:1-9). Kuudes juhla, suuri sovituspäivä, on esikuva Messiaan iankaikkiselle lunastukselle sovintoverensä kautta, meidän hyväksemme (3.Moos.16; 23:26-32; Heb.9). Seitsemäs juhla, syksyllä (tavallisesti lokakuussa) oleva lehtimajanjuhla, muistuttaa Israelia Egyptin orjuudesta lähdöstä (3.Moos.23:33-44). Monien Raamatun tutkijoiden mukaan se on myös todellinen Messiaan syntymäjuhlan aika. Tulevassa rauhanvaltakunnassa pakanakansojen on mentävä Jerusalemiin kumartamaan Herraa Sebaotia ja viettämään Lehtimajanjuhlaa (Sak.14:16-19).
Nämä ovat alkuperäiset Herran säätämät 7 Mooseksen ajan pääjuhlaa, jotka annettiin Israelin kansalle ja myös pakanauskoville (ei lainomaisesti vietettäviksi, vaan armon pohjalta vapaaehtoisesti Messiaan kunniaksi uuden liiton hengessä), joista Messiaan kautta tulee myös Israelin perheen jäseniä (Efes.2:11-22). Rooman pedon sarvi on muuttanut nämä alkuperäiset juhlat. Lehtimajanjuhlan tilalle on tullut joulu, muinainen auringonjumalan ja Tammuksen syntymäjuhla, jolle 300-luvulla nouseva Rooman kirkko antoi "kristillisen" sisällön ja teki siitä Jeesuksen syntymäjuhlan. Nisan-kuun 14. päivä olevan pääsiäisen tilalle Nikean kirkolliskokous v. 325 jKr. teki roomalaisen pääsiäisen, jota tuli viettää kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Suurin syy tähänkin muutokseen oli Rooman kirkon antisemitismi. Ei näet saanut jäädä "kristittyjen" lepopäivään ja muihin juhliin kirottujen juutalaisten, Jumalan Pojan murhamiesten, "hajuakaan".
Kaikki juhlat muutettiin Rooman kirkossa niin, että ne eivät nykyään ole ollenkaan Jumalan sanan mukaisia ajan eikä viettotavan suhteen. Tilalle tehtiin "sekasikiöjuhlia", muinaisen Baabelin pakanauskonnon ja raamatullisten juhlien sekasikiöitä ja lisäksi monia ennen tuntemattomia juhlia Neitsyt-Marian, uuden taivaan kuningattaren, kunniaksi. Nämä väärennetyt juhlat ovat vallanneet suurelta osin koko ns. kristikunnan ja nykyään jopa ns. uskonpuhdistuksesta alkunsa saaneet protestanttiset kirkkokunnat lähestyvät yhä enemmän Rooman kirkkoa ekumenian nimissä.
Näin laittomuuden salaisuus on tehnyt työtään lähes kahden vuosituhannen ajan ja laittomuuden ihminen, Rooman paavinistuin, on astunut Jumalan temppeliin eli seurakuntaan, korottaen itsensä jopa jumalaksi (on paaveja, jotka ovat sanoneet itsensä olevan jopa jumalan asemassa). Tämän seurakuntaa turmelleen laittomuuden istuimen kruunussa eli ns. tiarassa on teksti latinaksi: "Vicarius Filii Dei" eli "Jumalan Pojan sijainen". Kreikankielinen vastaava nimitys on antikristus, joka tarkoittaa sekä Kristuksen vastustajaa että Kristuksen (Voidellun eli Messiaan) sijaista. Paavin kruunussa oleva latinalainen teksti siis itsessään tarkoittaa samaa kuin antikristus. Monet ovat myös todenneet, että paavin kruunun tekstin "Vicarius Filii Dei" numeroarvojen summa, käyttäen normaaleja roomalaisia kirjainten numeroarvoja, on 666, eli Ilmestyskirjan pedon luku (Ilm.13:18 ).
Monta antikristusta jo Johanneksen päivinä
"Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet: mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme" (1 .Joh.2:18-19).
Hyvin monilla uskovilla on se virheellinen käsitys, että maailma kulkee omaa tietänsä melko mukavasti siihen saakka, kunnes lopun ajassa tulee "paha poika", antikristus, joka tyrannisoi koko maailmaa hetken aikaa. Tähän virheelliseen käsitykseen kuuluu myöskin se, että antikristuksen ilmaantuessa seurakunta on jo pois maan päältä, eikä näin ollen joudu kokemaan mitään vaivaa tai ahdistusta ennen ylöstempausta.
Raamattu opettaa kuitenkin toisella tavalla. Paavalin opetuksen mukaan ensin tapahtuu luopumus uskovien keskuudessa ja ilmestyy laittomuuden ihminen, ennen kuin seurakunta kootaan Herran luo. Toiseksi, Jumalan Sanassa ei ole sellaista käsitettä kuin yksi ainoa antikristus. Jo apostoli Johanneksen eläessä, ensimmäisen vuosisadan lopulla, villitsevät ja eksyttävät antikristukset olivat tekemässä työtään seurakunnan keskuudessa. Apostoli mainitsee, että jo hänen päivinään oli monta antikristusta ilmaantunut. Kun siis puhumme antikristuksesta, meidän on ymmärrettävä, että Raamattu puhuu monista antikristuksista, aina ensimmäisen vuosisadan seurakunnan päivistä asti, esikuvallisessa mielessä jopa vanhan liiton päivistä asti. Antikristuksen henki on vaikuttanut maailmassa Johanneksen päivistä asti ja voimme sanoa, että olemme eläneet tavallaan jo vuosituhansia antikristillisessä ajassa, monien antikristuksien ja antikristuksen hengen keskellä (1.Joh.4:1-3). Se antikristus, joka tulee pakanain armotalouskauden lopussa, Jeshuan tulemuksen läheisyydessä, on vain viimeinen ja lopullinen täyttymys antikristuksien vuosituhantisessa historiassa. Nähtäväksi jää, onko seurakunta sitä näkemässä ennen ylöstempausta.
Keitä sitten olivat nämä apostoli Johanneksen aikaiset antikristukset? Ensinnäkin ne olivat Jumalan seurakuntaa ja uskovia villitseviä ja eksyttäviä henkilöitä, vääriä profeettoja ja vääriä Messiaita, joita tuohon aikaan esiintyi runsaasti, niin kuin on esiintynyt kautta seurakunnan historian. Toiseksi, antikristuksilla alkuseurakunnan aikaan tarkoitettiin myös Rooman keisarin istuinta. Tuohon maailmanaikaan Rooman keisarit olivat itsevaltaisia diktaattoreita, jotka yleensä korottivat itsensä jumalan asemaan. Monet keisarit korotettiin myös Rooman senaatin päätöksellä jumalan asemaan. Alkuseurakunnan uskovat eivät suostuneet kumartamaan ja palvomaan keisaria jumalana ja siitä seurasi veristä vainoa ja marttyyrien veri virtasi. Apostoli Johanneskin joutui kokemaan tätä vainoa, ollessaan Patmos luodolla vankeudessa (96 jKr.) keisari Domitianuksen hallitessa (81-96 jKr.; Ilm.1:9). Alkuseurakunnan uskoville jumalaksi korottautuneen Rooman keisarin istuin oli vainoavan antikristuksen istuin.
Rooman keisarinistuimen ja samalla antikristuksen istuimen perillinen on tämän päivän paavinistuin, kuten olemme edellä jo todenneet. Tulee vain huipentuma, viimeinen laittomuuden ihminen, viimeinen ns. antikristus, valhemessias, Kristuksen sijainen, joka hallitsee nousevan lopun ajan Rooman petovallan (ja sen tyrannien ja mahdollisen maallisen antikristuksen) kanssa hetken maailmaa juuri ennen Messiaan paluuta.
Keijo Lindeman
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
-
noomi
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 1827
- Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Paluu Hengelliset Pitkät kirjoitukset
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa