KRISTUS ETSII EKSYNEITÄ

Jos kirjoitukset ovat pitkiä luettavia, tuo ne tähän.

KRISTUS ETSII EKSYNEITÄ

ViestiKirjoittaja noomi » 26.11.2013 16:22

    Kuva

KRISTUS ETSII EKSYNEITÄ

Raamattu varoittaa meitä jat­kuvasti eksymisestä.

Sanan mukaan ihminen on eksynyt ennen kuin hän löytää ”kotiin”, eli taivaallisen Isän yhteyteen, jonne Jeesus Kris­tus on ainoa tie.

Tästä on tunnettu vertaus ku­vaus paimenesta, joka etsii kadonneita lampaitaan.

Matt 18:12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lam­masta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkym­mentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?

Ps 119:176: Minä olen eksyk­sissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.

Jes 53: 6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hä­nen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

1Piet 2:25 Sillä te olitte "ek­syksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsi­jan tykö.

Näissä jakeissa ajatus voi koskea sekä ihmistä, joka ei vielä ole tullut Kristuksen tykö, että häntä, joka jo ”kuuluu laumaan”, mutta on eksynyt pois.

On merkille pantavaa, kuinka monta kertaa ja painokkaasti Raamattu varoittaa jo tien ko­tiin löytäneitäkin eksymisen mahdollisuudesta, mm. Jaa­kob 1:16: ”Älkää eksykö, rak­kaat veljeni”.

Uskoon tuleminen ei siis tee ihmisestä hengellisen ymmär­ryksen ja tiedon puolesta täy­dellistä, vaan kiusallinen inhi­millinen vajavaisuus jatkuu ja säilyy meissä koko ihmiselä­män ajan.

Gal 6:7: Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Tämä jae liittää eksymisen Jumalan pilkkaamisen yhtey­teen. Asiayhteydessä luvun jakeissa puhutaan myös kuinka jotkut (uskovan nimeä kantavat) saattavat luulla ole­vansa suuria vaikka itse asi­assa kukaan ihminen ei ole ns. ”mitään” (j.3), painotetaan omien tekojen ja aivoitusten tutkimisen tärkeyttä, eli itsetut­kistelua (j.4) ja mainitaan ”li­haan kylvämisen”, eli esim. kun hengellistä työtä tehdään omien itsekkäiden halujen ja pyrkimysten takia, tuottavan turmeluksen (j.8 ).

Vastapainona on ”henkeen kylväminen”, eli vaellus, jossa ihminen ei etsi omaa kunni­aansa, vaan haluaa ja pyrkii kirkastamaan Kristusta.

Näyttää siltä, että näitä oman kunnian etsijöitä on erityisesti tänä päivänä paljon ja heidät myös huomataan ja heitä kuunnellaan ja seurataan. (Viittaan äärikarismaattiseen liikkeeseen maailmanlaajui­sesti ja sen yhteydessä esiin­tyviin vakaviin epäkohtiin sekä kristillisessä opetuksessa että käytännössä).

Totesimme, että kristittyinäkin inhimillinen heikkous ja ym­märtämättömyys pysyy meissä. Onko kaikki kristityn eksyminen sivupoluille ”Ju­malan pilkkaamista”?

Raamatun kreikankielessä käytetään eksymisestä usein sanaa: planaw, planao, jolla on useita merkityksiä kuten: vaeltaa t. kuljeksia pois tur­vasta, totuudesta, hyveistä, mennä harhaan, pettää, hai­rahtua, vietellä, harhailla ja joutua pois (oikealta) tieltä).

Sitä käytetään myös vääristä profeetoista ja kristuksista va­roittamisen yhteydessä.

Kun luemme ja opiskelemme Raamattua, saamme myös enenevässä määrin kokonais­kuvaa siitä, mistä todella on kysymys ja opimme erotta­maan eri merkityksiä. Näin syntyy myös kuva siitä, että uskovan erehtyminen puuttu­van tiedon ja ymmärryksen ta­kia ei ole Jumalan pilkkaa­mista, mutta jatkuva ja tietoi­nen väärän opetuksen jakami­nen ja väärä toiminta, vaikka se käyttää täysin raamatullista sanastoa, voi hyvinkin sitä olla ja ainakin jossakin vaiheessa johtaa siihen.

Jaakob 3: 2 Sillä monessa kohden me kaikki hairah­dumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydel­linen mies ja kykenee hillitse­mään myös koko ruumiinsa.

Tietoisuus siitä, että olemme edelleen inhimillisen vajavai­suuden vaivaamia, on Juma­lan tarkoitus ja aito Pyhän Hengen täyteys meissä pitää tämän tietoisuuden yllä jatku­vasti päivästä toiseen. Sen tarkoitus on pitää meidät nöy­rinä Jumalan edessä ja riippu­vaisina yksin Hänestä ja Hä­nen Sanansa totuudesta.

Jumala myös sallii meille sel­viä erehtymisen hetkiä, jotta oikea nöyrä asenne Jumalan edessä säilyy. Se on siis mei­dän parhaaksemme ja osal­taan jopa Jumalan siunaus elämässämme, nämä inhimilli­set erehdykset, eksymiset ja virheet.

Ne ovat osa ”Herran kuritusta” meidän parhaaksemme:

Ps 119:67 Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.

Jumala käyttää eri keinoja, jotta ihmisluonteemme luon­tainen ominaisuus kulkea poispäin Pelastuksen keski­pisteestä, Kristuksesta ja riip­puvaisuudesta Häneen, es­tyisi.

Varoitus Snl 19:27 Jos her­keät, poikani, kuulemasta ku­ritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.

Kun saamme valoa ja havait­semme eksymisemme, oike­alla asenteella Jumalan edessä oleva kristitty haluaa korjata kurssiaan: ovat ne sit­ten vääriä käsityksiä tai aiem­min omaksuttuja vääriä ope­tuksia ja käytäntöjä, tai mitä tahansa kristityn elämään liit­tyvää.

Väärän asenteen omaava ei halua tehdä muutosta eikä kulkea eteenpäin, vaan kieltää heikkoutensa, pitäen itsepäi­sesti kiinni väärästä ja kehot­taa muitakin siinä pysymään. Tällaisista ihmisistä, etenkin kun he toimivat julistus- ja opetustehtävässä, tulee mui­den eksyttäjiä.

Jes 32:6 kuvaa heitä: Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttäväi­sesti Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavai­sen juomaa vaille.

Val 2:14 Profeettasi ovat si­nulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljasta­neet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun koh­talosi, vaan ovat nähneet si­nulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

Jer 50:6 Kadonnut lammas­lauma oli minun kansani. Hei­dän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepo­paikkansa.

Nämä Israelia koskevat VT:n kuvaukset sopivat myös Uu­den liiton seurakunnalle, jolle niiden tulisi olla varoittava esimerkki. Kuinka kuvaavaa ajallemme on esim. luettu Jer 50:6, jossa viitataan Herran kansan kulkeneen lepopai­kastaan harhaan väärien pai­menten perässä.

Tuolla luvataan uusi siunaus, tuolla uusi voitelu. Mitä enemmän uhraan varojani tuolle suurelle Jumalan mie­helle, sitä enemmän Jumala siunaa minua varakkuudella, maineella ja terveydellä. Kun toimin tämän tai tuon kirjan osoittamalla tavalla, toistellen Jaabesin tai jonkun muun ru­kousta, niin elämäni vaikeudet jäävät taakse, jne.

Ollaanko tällöin enää lepopai­kassa ja mikä se on? Se ei ole eikä voi olla muu paikka, kuin yksinkertainen, mutta ihmiselle niin hankala totuus: Kristus on jo tehnyt kaiken, ei tarvita uu­sia voiteluita, rukousmenetel­miä, ns. ”suurien Jumalan miesten” kosketuksia, vaan Hänessä ja Hänen kauttaan kaikki asiani ovat jo Jumalan edessä ja Hänen tiedossaan.

Tämän tutkistelun aihe on ”Kristus etsii eksyneitä”. Voimme tunnustautua Jaako­bin nöyriin sanoihin, että ”mo­nessa kohden me kaikki hai­rahdumme”. Siksi on tärkeää tietää, että erehtyminen ei ole Jumalan silmissä Hänen pilk­kaamistaan, mutta tietoinen, itsekkäässä lihallisuudessa tehty valinta pysyä eksyksissä ja eksyttää muita, johtaa sii­hen.

jatkuu
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: KRISTUS ETSII EKSYNEITÄ

ViestiKirjoittaja noomi » 26.11.2013 16:26

    Kuva

Kristus meissä, Pyhän Hengen vaikutuksesta, muistuttaa kai­ken aikaa Sanan merkityk­sestä.

Matt 22: 29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Jumalan voima ei ole Sanan ulkopuolisissa tuntemuksissa, ei kokemuksissa eikä profeti­oissa. Tämä on aikamme suuri eksytys: että kristityt johdate­taan ”kokemaan Jumala” tun­teissa ja ruumiin kokemuk­sissa.

Kun Jeesus tässä mainitsee Jumalan voiman Hän liittää siihen yhteyteen ”kirjoitukset”, Raamatun, joka on Jumala Sana meille. Sana ilmoittaa meille Jumalan. Tämä Sana on voima, koska se on Sana Kristuksesta, Sana Pelastuk­sestamme takaisin Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään.

Tällä Sanalla on sellainen voima, että se ensin vakuuttaa meidät omasta syntisyydes­tämme ja Jumalan valmista­man pelastuksen välttämättö­myydestä. Sanan voima ei tar­koita jotakin sanoihin kätkettyä maagista voimaa jota kuka ta­hansa oikean metodin osaava voi käyttää, vaan kyse on sa­nojen takana olevan Kaikkival­tiaan Jumalan voimasta.

Sana ohjaa meidät Pelasta­jamme tykö, Kristuksen tykö ilmoittaen, että Hänen työnsä edestämme on syntiemme kertakaikkinen ja ainutkertai­nen sovitus. Kun Pyhä Henki on saanut ensin tehdä meidät tietoiseksi syntitaakasta, niin nyt tämä taakka otetaan pois ja saamme Sanan meille an­taman tiedon kautta todellisen vapautuksen synneistämme.

Mikä valtava voima on Juma­lan Sanassa! Mutta ihminen on edelleen ihminen tämän tiedostamisen jälkeenkin. Hän ei ole ”jumala”, eikä hänellä ole jumalan valtuuksia, kuten eräät opettavat, vaan hengelli­sen uudestisyntymisen kautta hän oppii edelleen heikkona ihmisenä turvautumaan Ju­malaan ja Hänen jatkuvaan armoonsa Kristuksessa.

Aikamme väärien opetusten yhteisiä piirteitä ovat mm:

-houkutteleminen, viettelemi­nen: saat erityisen siunauk­sen, voitelun (KAIKKI on jo saatu Kristuksessa)

-uhkailu: menetät siunauksen jos et toimi kuten väärät joh­tajat vaativat, teet PH:n pilkan jos arvostelet väärää opetusta ja käytäntöä (Pyhä Henki ei uhkaa vaan kehottaa ja neu­voo, Hän ohjaa tutkimiseen ja arvioimiseen eikä kehota päätä pahkaa ottamaan kaik­kea vastaan).

-tunteet ja kokemukset: Jumala tunnetaan ja Hän ilmoittaa it­sensä niiden kautta, siksi niitä pitää etsiä ja tavoitella, ei niin­kään Sanan kautta. (Sana on kuitenkin Jumalan ainutkertainen ilmoi­tus. Koska ihminen on hen­gen, sielun ja ruumiin kokonai­suus, ne kaikki toimivat ja il­moittavat olemassaolonsa, mutta hengellisessä ihmisessä sielu ja ruumis ovat hengen ohjauksen alla, kun taas ns. sielullinen kristitty ohjautuu tunteensa ja ruumiinsa mu­kaan).

Hengen ohjaus elämässämme vahvistuu sanantuntemuksen kautta. Ensin on Sanan ajat­telu ja pohtiminen, asioiden vertailu ja tutkiminen Sanan valossa. Ne johtavat ymmär­ryksen kasvamiseen ja se taas vaikuttaa tahtomiseemme ja valintoihimme.

Monet eivät ymmärrä, että Raamattu opettaa Kristuk­sessa kasvamisen olevan lä­heisesti yhteydessä oikean ja väärän erottamiseen. Kun kasvamme Kristuksessa, opimme erottamaan ja arvioi­maan, myös kun harjoitamme raamatullista arvostelua, kas­vamme Kristuksessa. Arvos­telu, arviointi ei siis ole nega­tiivinen asia vaan eräs keskei­nen tekijä seurakunnassa, jotta kristillinen näkemys säi­lyisi niin raamatullisena kuin se täällä meidän vajavaisten ihmisten keskuudessa on mahdollista.

Jotkut raamatunpaikat on merkitykseltään muutettu ai­van toiseksi ja monet ovat ot­taneet sen vastaan, koska ih­mismielessä väärän hyväksy­minen käy helposti.

-Aiemmin mainittu Matt 22:29, missä Jumalan voima liitetään kirjoituksiin, on yksi tällainen asia.

-Toinen on arvioinnin ja raa­matullisen arvostelun kieltämi­nen, vaikka tosiasiassa Raa­mattu ohjaa siihen.

-Kolmas asia on väärän pro­feetallisuuden hyväksyntä jota puolustellaan sillä, että Raa­mattuhan sanoo 1Tess 5:20: profetoimista älkää halvek­suko. Todellinen profetian hal­veksunta on kuitenkin mitään­sanomattomien sekä väärien profetioiden esittäminen ja nii­den hyväksyminen Jumalan ilmoituksena.

Tässä vain muutama esi­merkki siitä, kuinka ihminen voi vahvistaa eksymistään ja eksyttää muita sananmerkityk­sen muuttamisen kautta.

Raamattu kehottaa meitä op­pimisen kautta harjaantumaan Sanan tuntemuksessa.

Heb 5:14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuk­sesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Sanan oppiminen ja erottami­seen harjaantuminen on elin­ikäinen prosessi, jossa kristit­tyjen tulisi tukea toinen tois­taan. Kun joku havaitsee oi­keaa sanantuntemusta uhkaa­van uhan, siitä on hyvä tehdä selkoa muille. Väärät ja ky­seenalaiset suosiotakin saavat opetukset pitää kyseenalaistaa ja niissä esiintyvä vastakohtai­suus Raamatun Sanalle tuoda esille.

Se, joka on näihin eksynyt, voi näin tarkentaa käsitystään ja saada apua. Sitä me kaikki tarvitsemme aika ajoin. Siksi kristittyjen pitää ymmärtää, että hetkittäinen eksyminen on mahdollista, se on jopa toden­näköistä jossakin elämämme vaiheessa, mutta se ei ole hä­peä vaan kuuluu ihmiselämän vajavaisuuteen.

Jopa siitä huolimatta, että olemme vilpittömiä, meillä on erilaisia käsityksiä joistakin Sanan opetuksista. Silti ko­emme yhteyttä eivätkä kaikki eri käsitykset suinkaan erota, vaan muistuttavat, että vaja­vaisina emme koskaan pääse täydelliseen sanantuntemuk­seen vaikka pyrkimys siihen suuntaan toki pitää olla.

Jos olisimme niin täydellisiä, kuten eräät näyttävät olevan esittäessään, että heidän opetuksensa ja toimintansa asiallinenkin tarkastelu on Ju­malan ja Pyhän Hengen pilk­kaamista, emme enää tarvit­sisi Raamattua eikä meidän tarvitsisi rukoilla, kuten Ps 119:10 Minä etsin sinua kai­kesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käs­kyistäsi (eli Sanasta, Kristuk­sesta).

Me emme ole jumalia emmekä näe toisissamme Kristusta (kuten esim. Benny Hinn väit­tää: Kun näet minut (eli Ben­nyn) näet Kristuksen. Sen si­jaan meidän tulisi nähdä toi­semme KRISTUKSESSA ja Kristuksesta käsin: Tuossa on veli ja sisar Kristuksessa, voin olla kärsivällinen ja armollinen, koska tarvitsen sitä, että hekin samoin näkevät minut. Jumala on armollinen Kristuksen täh­den meille jokaiselle.

Matt5:48 Olkaa siis te täydelli­set, niin kuin teidän taivaalli­nen Isänne täydellinen on.

Onko tämä sananpaikka vaa­timus meille tulla täydellisesti pyhiksi tässä ajassa? Kyke­nemmekö siihen? Olenko huono uskova tai lainkaan us­kossa kun kaiken aikaa ha­vaitsen itsessäni vikoja, puut­teita ja syntiä?

Vastaus jokaiselle epäilijälle ja kiusatulle on Kristus.

Kol1:28 Ja häntä me julis­tamme, neuvoen jokaista ih­mistä ja opettaen jokaista ih­mistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kris­tuksessa.

Hep10:14 Sillä hän on yh­dellä ainoalla uhrilla aini­aaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

(Myös mm. Hep5:9 ja 7:25)

Jumalan armosta Kristuksen täydellisyys luetaan jo meidän vajavaisten ihmisten eduksi. Matteuksen kohta voitaisiin myös lukea: Olkaa siis te Kristuksessa (täydelliset) jne. Ei tarvita uusia metodeja saa­vuttaaksemme jonkin uuden ja täydemmän pyhityksen tason. Sellainen vie aina pohjaa Kristuksen täydelliseltä teolta edestämme. Tältä pohjalta hengellinen vaelluksemme ke­hittyköön ja hengen hedelmät kasvakoon jokaisen uskovan elämässä.


Näyttää siltä, että kristitylle yksi hyvin vaikea asia on tyy­tyminen elämään edelleen VAIN inhimillisenä ja erehty­vänä ihmisenä, jonka armolli­nen Jumala on Poikansa kär­simisen kautta sovittanut kanssaan. Tähän osaan mei­dän on kuitenkin tyydyttävä, vaeltaen nöyryydessä Juma­lan edessä, tunnustaen kai­kessa riippuvuutemme Hä­nestä, anoen viisautta joka tulee Sanasta ja johtaa meidät aina syvempään Kristuksen tuntemukseen.

Aina kun Jumalan armosta näemme eksymisemme yh­dessä ja toisessa asiassa, saamme aina palata Kristuk­sen tykö.

Hän etsii eksyneitä ja meitä niin helposti monin tavoin hai­rahtuvia ensisijaisesti Sanansa kautta. Hän varoittaa, kehot­taa, lohduttaa, neuvoo ja opettaa.

Hän kohtaa meidät Sanassa ja vahvistaa Pyhän Henkensä oi­kean läsnäolon kautta yhteyt­tämme Häneen.

Juhani Aitomaa
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20


Paluu Hengelliset Pitkät kirjoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron