kultaomenia hopeamaljoissa

Hengellisiä asioita
Tänään on 12.12.2017 00:54

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 02.05.2014 19:00 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

“Ja he erkanivat toisistaan”


“Ja he erkanivat toisistaan”(1. Moos. 13:11)
“Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän
kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän
kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme
pysyneet…” (1. Joh. 2:19)

Surun hetki

Keskellä kesäpäivää 7.7.2005 sisimpääni laskeutui äkisti merkillinen suru.
Itkin aikani jonkinlaista sisäistä itkua ymmärtämättä syytä. Kunnes vähitellen
surun keskeltä nousi sydämellenisana: “Ja he erkanivat toisistansa”. Tuo
sana oli täynnä jotakin syvää murhetta,niin kuin Jumala olisi itse surrut tapahtumaa
katkerasti. Mieleeni nousi välittömästi monet ystävät, joiden kanssa on saanut tehdä
uskon taivalta vuosikymmeniä, ja jotka sitten ovat vetäytyneet vähä vähältä etäämmäs
toisenlaisen evankeliumin piiriin.

Löysin kyseisen sanan 1. Mooseksen kirjan luvusta 13. Se liittyy siihen tapahtumaan,
jossa Aabraham ja Loot eroavat toisistaan juuri ennen kuin Aabraham pääsee luvattuun
maahan! Minua alkoivat vaivata ylen suuret kysymykset suurista asioista, ja siksi kirjoitan
tämän kirjoitelman sen mukaan, kun ymmärrystä on ylhäältä annettu.

Merkillinen tapahtuma

Uuden Testamentin todistuksen mukaan Jumala puhuu meille VT:n tapahtumien
välityksellä profeetallista sanomaa: “Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista,
ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.
” (1. Kor. 10:11).

Älköön siis nyt kukaan ajatelko, että Aabraham ja Loot vain sattumalta erosivat
toisistaan juuri silloin, kun koko pitkän vaelluksen tarkoitus oli aivan
täyttymäisillään! Ei – vaan eikö Jumala johdattanut asioita tapahtumaan näin
juuri siksi, että tämäkin meille kirjoitettu sana saisi toimia varoituksena
siitä, mitä se sisälleen kätkee. Että me emme kulkisi Lootin tietä ja valitsisi hänen
laillaan. Onhan nimittäin totta, että Lootkin oli uskova (ja vanhurskas)
mies. Joka samalla tavalla etsi luvattua maata kuin miten mekin etsimme elämämme
tarkoitusta Jeesuksen seurassa! Sitä tärkeämpää onkin meidän nyt
katsoa, mitä tämä varoituksen sana voikaan meille puhua tämän merkillisen
ajan keskellä.

Aabraham ja Loot olivat kulkeneet yhdessä vuosikymmeniä. Heillä oli yhteinen
menneisyys, yhteiset kokemukset, taistelut, koettelemukset ja yhteinen päämäärä.
Mutta nyt – kaiken tämän jälkeen he erkanevat toisistansa.
Tekstiä lukiessa huomaa, että inhimillisestiajatellen ero onkin järkevää siinä
tilanteessa. Mutta eroamisen todelliset syyt ovat niin kuin aina, tässäkin
tilanteessa syvällä, paljon syvemmällä. Ihmissilmän ja ymmärryksen tuolla
puolen. Niitä ei voi kukaan tajuta, ellei Pyhä Henki avaa ihmisen sydäntä käsittämään
jotakin Jumalan kipeistä aivoituksista lopun ajan seurakunnan keskellä,
(joista myös apostoli Paavali kirjoittaa 2. Tess. 2. luvussa).

Loot siis lähtee pois. Juuri ratkaisevalla hetkellä hän jättää Aabrahamin!
Oman innostuksensa valtaamana ja kiitollisena hän lähtee kohti näkemäänsä
Jordanin ihanaa laaksoa, joka on “niinkuin Herran puutarha”. Hän
rakastuu näkemäänsä, eikä hänellä ole mitään tajua siitä, että Jumala on lähettänyt
eksyttävän hengen hänen sisimpäänsä. Miksi? Koska kaikkien ihmisten
ja varsinkin viimeisten sukupolvien on tiedettävä, että luvattuun maahan,
taivasten valtakuntaan, pääsee vain Aabrahamin uskolla. Kaikilta
muilta on tämä maa suljettu, ja juuri siksi he kaikki itse erkanevat pois ennen
Herramme paluuta! Aivan samalla tavalla oli myös Mooseksen kuoltava
pääsemättä luvattuun maahan, jotta me uskoisimme, että laki ei ikinä voi lahjoittaa
meille taivasta. Loot oli niin lähellä Aabrahamia – ja kuitenkaan hänellä
ei ollut sitä uskoa, joka olisi jaksanut odottaa loppuun asti.

Jos mekin siis etsimme parempaa uskoa tai parempaa hengellisyyttä,
emmekä jaksa enää uskoa Aabrahamin kanssa, niin me ,olemme Lootin väkeä.
He lähtevät pois tämän maailman houkutusten viekoittelemina tuomaan
taivasta maan päälle, kohti “runsasvetistä Herran puutarhaa”.

Mutta lopputulos on se, mitä hengellisesti kutsutaan Sodomaksi!
Loot varmasti iloitsi elämänsä onnellisesta käännekohdasta, ja ensin
kaikki oli tietenkin hienosti. Mutta – yhtä hän ei voinut mitenkään aavistaa:
Jumalan varjelus oli jättänyt hänet. Hän oli kaltevalla tiellä, joka lopulta johti
… aina Sodomaan asti. Ei hän sinne tähynnyt – hänhän oli uskova mies!
Mutta juuri tässä on ero kevyen Lootin uskon ja Jumalan varaan jäävän Aabrahamin
uskon välillä. Kevyellä uskolla “menee lujaa” ja se pilkkaa ristin varaan
jääneitä, köyhiä ja voimattomia Jumalan lapsia, joita on kuvattu osuvasti
Ilm. 3 luvun jakeissa 8-10. Mutta aika kuluu aina Jumalan lasten hyväksi.

Lopulta tuhon keskeltä Loot itse vielä vaivoin pelastuu – mutta vain Aabrahamin
esirukousten tähden. Mutta omalla valinnallaan ja harhautumisellaan
hän vie melkein koko sukunsa ja palvelusväkensä tuhoon Jumalan
vihan ilmestymisen hetkellä!

Kuva

Elämän tarkoituksen etsintä

Mekin olemme saaneet uskoon tullessa Aabrahamin kehotuksen:
Lähde siihen maahan, minkä minä sinulle osoitan…
Jätä kaikki muu ja seuraa minua…Mekin olemme etsineet Jumalan
valtakuntaa ja oman elämämme siunattua tarkoitusta – “luvattua maata”.
Etsimme sitä yhdessä ja yksinään. Ja joskus mekin koemme jotakin esimakua
sen löytymisestä, kunnes maailman tuuli jättää meidät taas kohta orvoiksi,
vieraiksi ja muukalaisiksi tämän maailman keskellä.

Me kaipaamme ja petymme ja kyselemme yhä uudestaan
koko elämämme ja hengellisen elämämme todellista tarkoitusta.
Myös Aabraham ja Loot olivat etsintämatkallaan ennenkin saapuneet
“luvattuun maahan” (1. Moos. 12).

Siellä Jumala ilmestyy Aabrahamille jasanoo: “Sinun jälkeläisillesi minä annan
tämän maan”. Mutta – ei uskovan elämä ole koskaan näin helppoa. Karu
todellisuus ja nälänhätä ajaa heidätkin kohta taas eteenpäin aina Egyptiin asti.
Niinpä niin. Kuinka vaivalloista ja hankalaa ja ristiriitaista onkaan yrittää löytää
luvattu maa keskeltä hedelmätöntä erämaata, keskeltä ei-mitään, missä ihmissilmä
ei näe, tunteet eivät todista ja mihin järki ei yhdy. Vaikka Raamattu
lupaa: Tämä on se maa, minkä minä olen sinulle valmistanut!

Eihän ole ihme, että meillekin Jumalan lapsille luvattu maa, Jumalan
salattu valtakunta, vain ani harvoin kelpaa. Eihän siihen Aabrahamkaan ensin
tyytynyt. Mutta kun aikaa oli juossut vielä kauan eteenpäin, palasi Aabraham
takaisin Kanaanin maahan, nöyrempänä, vanhempana ja vähempään tyytyväisenä
kuin aiemmin.

Hengellisen elämän suuri valintatilanne

Kun Aabraham näki, että eroaminen on väistämätöntä,
oli edessä suuri ja ratkaiseva valinta. Molemmat vaeltajat
hyvin tiesivät, että silmäin edessä laskeutuva
Jordanin laakso hedelmällisine puutarhoineen suuresti näyttää täyttävän
luvatun maan tuntomerkit. Näyttää siis siltä, että jos Jumala meitä
johdattaa hedelmälliseen siunauksen maahan, niin tuon maan täytyy olla se
maa! Ympärillähän on ei-mitään. Pelkkää asumatonta kivierämaata, ilman
puita, ilman vettä, ilman siunauksia…Ja Jumala on antanut ihmiselle järjen,
aistit ja tajunnan nähdä, mikä on hyvää.

Miksi siis Aabraham ei lähde liikkeelle? Miksi hän ei käytä oikeuttaan
sanoa ensin, että minä menen tuonne? Miksi hän antaa Lootin ensin valita –
parhaat päältä?

Rakkaat ystävät. Totuus on yksinkertainen: Toki Aabrahamkin inhimillisen
järjen ja tunteitten kautta haluaisi Jordanin puutarhaan. Mutta: hänellä ei
ole tästä Jumalan sanaa! Hän itse ei voi tehdä valintaa, koska Jumala ei ole
tästä mitään puhunut. Täysin tietoisena tästä hänen on siis annettava Lootin
valita. Ja Lootin ei tarvitse valintaansa kuulla Jumalaa. Hän valitsee järjen,
tunteitten ja aistien varassa sen, mitä hän itse tahtoo ja mitä hän itse
pitää parhaana.

Hän ei jaksa enää odottaa Jumalaa, hän tahtoo alkaa lopultakin
elää siunattua elämää ja menestyä…Niinpä Raamattu sanoo Lootista
(13:11): “Niin Loot valitsi itselleen…” kun taas Aabrahamille Jumala
sanoo (13:15): “Minä annan sinulle…”Aabraham väistyy vasemmalle, Kanaanin
maahan. Varmaankin hänkin kokee tunteellisesti olevansa hylätty! Hän
on valinnut “ristin tien”– ja jää siihen. Mutta sen jälkeen ilmestyy hänelle
Herra, joka siunaa Aabrahamin “valinnan” ja sanoo rakentavansa tästä erä
maasta Aabrahamin jälkeläisille (siis meille) siunauksen maan!

Ja sen maan siunaus ei kasva tämän maailman arvostamista
hedelmistä eikä vesilähteistä, vaan Jeesuksen ristinpuusta ja Pyhän
Hengen elävien vesien virrasta. Loot siis jäi osattomaksi niistä lupauksista,
jotka Jumala antoi Aabrahamille. Itse hän oli hurskas mies (2. Piet. 2:7),
mutta kärsi tappion (1. Kor. 3:15).

Tämä on siis kirjoitettu lupaukseksi ja varoitukseksi meille, viimeisille
sukupolville. Se maa, joka näyttää niin ihanalta ja hengellisesti rikkaalta ja
Jumalan valitsemalta, onkin lopulta tuhontie. Minä uskon, että tällainen kipuilu
valintatilanteissa on monille tuttua näinä aikoina. Miksi elämä on niin
karua ja kovaa? Miksi Herra ei auta? Miksi ei kuule eikä vastaa minulle?

Monien ahdistusten kanssa kamppaileva uskova ja voimaton kansa kokee
suuren houkutuksen lähteä Lootin valintojen tielle, jossa ainainen uskossa
odottaminen loppuisi ja todellinen siunaus alkaisi… Saisi parantua, eheytyä,
rikastua… Sana loot merkitsee “pois heittämistä” tai “verhoutumista”.
Lootin seuraaminen merkitsee Aabrahamin uskosta luopumista ja verhoutumista
uusiin oppeihin, joiden houkutusarvo on paljon suurempi kuin vanhan
Aabrahamin uskon. Lootin lailla tämän ajan kristillisyys lähtee suurin
joukoin pois Aabrahamin uskosta, koska he eivät jaksa odottaa
Jumalan lupausten täyttymistä koko elämäänsä, ja ovat siksi kyllästyneitä
ristiin.

Heidän mielestään ihana maa on aivan selvä, näkeehän monesta
raamatunkohdasta nuo “parempien lupausten” paikat:
Menkää ja parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita jne. Siinäpä
vasta elämää. Sen tähden he valitsevat itselleen tämän hengelliseltä näyttävän
Jordanin laakson, joka on kuin “Herran puutarha”.

Kuva

Risti jakaa

Ystävät. Näin Raamattu on edeltä puhunut sen, minkä myös apostolit ovat
selvästi sanoneet. Risti jakaa lopulta kristikunnan elävät jäsenet kahtia.
Uusapostolit kulkevat “ristin vihollisina”
(Fil. 3:18,19).
Ajallinen hyvinvointi (vatsa) on heidän jumalansa…” Vaikka
jakeissa 20,21 sanotaan, että vasta Jeesuksen tullessa meidän alennustilamme
ruumis muutetaan kirkkaaksi… Rakastakaa (ja varoittakaa) niitä,
jotka ovat heikkoja lähtemään kaikkien uusien tuulien houkutuksiin. Rukoilkaa
heidän puolestaan.

“Pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).
Pysy uskollisuudessa Herraa kohtaan silloinkin, kun seisot keskellä erämaata
yksinäisenä ja hylättynä! Hän tulee varmasti, ja hänen lohdutuksensa
ei odota koskaan liian kauan. Vaikka et voitakaan tässä maailmassa,
etkä rikastu tai löydä onneasi tämän ajallisen elämän siunauksista,
niin sinulle on varattu parempi aarre, joka pysyy, Jeesus itse.
Tämän ajan hengellisessä kilpajuoksussa näkyvien siunausten
perässä tämä unohtuu! Ja kuitenkin, tässä on KAIKKI kätkettynä.
Anna ihmisten valita ensin. He vievät kaiken sen, millä on arvoa tässä
maailmassa.

Mutta se, millä on arvoa Jumalan valtakunnassa – se jää heiltä
tähteeksi. Kun olet keskellä ei-mitään, hylättynä ja yksinäisenä,
siinä on Aabrahamin erämaa. Ja Jumala on rakentava
luvatun maan keskelle sitä! Onhan Paavalikin sanonut tämän viisauden:
“- - vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa
viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi
saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on
halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole,
tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on 1. Kor. 1:27,28.

Miksi kirjoitin tämän?

Tälle kirjoitukselle on kaksi syytä. Ensiksi: Surutyö kalliiden
ystävien menettämisestä on ollut omakohtaisesti kovin
raskasta. Mitä todellisesti tapahtuu Siionissa meidän silmiemme edessä on
kuin suoraan Jesajan kirjasta (Jes. 29:9): “Hämmästykää ja ihmetelkää,
tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät
viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta”.

Luvussa kuvataan Juudan hengellistä sokeutta ja uskon kuolemaa.
Toiseksi: Me elämme eittämättä hengellisen seulonnan aikaa, jolloin
jyvät ja akanat erotetaan toisistaan. Raamatun varoittavissa esimerkeissä
on sama linja: Jumalan valtakunta on ja pysyy, mutta kaikki eivät itse pysy
siinä. Monet jättävät sen ja erkanevat siitä etsiessään parempaa. Niin kuin
Loot jättää Aabrahamin. Ja niin kuin tosi voitelua etsivät jättävät Johanneksen
ajan seurakunnan (1. Joh. 2). Ja niin kuin tyhmät neitsyet jättävät viisaat –
juuri ratkaisevalla hetkellä. Erottelun uskovien ja uskovien välillä
tekee vain ristin työ. Tämän ajan uususkovat luulevat,
että usko on sitä, että se voittaa ristin: “Auta itseäsi ja astu alas ristiltä - -”
(Matt. 15:30). Ja luulevat: “- - niin me uskomme sinuun”.

Näin profeetallisesti perkele kiusasi Jeesusta. Mutta usko
onkin juuri sitä, että se jää ristille, kaikesta huolimatta,
koska näin on Jumala merkinnyt ikuisen elämän tien.

Jouko Nieminen

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö