Lyhyet David Wilkerson / Kesä 2014

David Wilkersonin kautta tullutta antia.

ILOHUUTOJA

ViestiKirjoittaja noomi » 11.07.2014 05:48

    Kuva

ILOHUUTOJA

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)
Tuesday, June 4, 2013

Kun Jeesus kulki Samarian ja Galilean halki matkallaan Jerusalemiin, hän lähestyi tuntematonta kylää. Kylän ulkopuolella oli leiriytyneenä kymmenen pitaalista kauheassa liassa ja häpeässä.

Ilmeisesti yhdeksän näistä oli juutalaisia ja yksi samarialainen. Juutalaiset eivät niinä päivinä koskeneet samarialaisiin, puhumattakaan elämisestä heidän kanssaan. Yhteinen hätä oli tuonut nämä kymmenen jakamaan kurjuuttaan toistensa kanssa. Kodittomina hylkiöinä heidän oli pakko elää erillään kylän ulkopuolella olevassa leirissä.

Lain mukaan pitaalisten oli määrä pysyä ainakin 60 -70 metrin päässä toisista. Kun ihmiset kulkivat heidän ohitseen, heidän piti huutaa: ”Saastainen, saastainen!” Nämä miehet kerjäsivät ja söivät ruokaa, johon muut eivät olisi edes katsoneet. Ehkä he elivät kaatopaikkajätteillä.
Raamattu esittää pitaalisen häpeässä elävän syntisen esikuvana: raihnaisena ja synnin kauheiden seurausten heikentämänä.

En tiedä, miten nämä onnettomat yleensäkään kuulivat Jeesuksesta. Ehkä joku kuljeskeleva pitaalinen oli mennyt ohitse ja kertonut heille, miten ihmeellisesti Jeesus oli parantanut pitaalisia toisissa kaupungeissa ja kylissä. Joka tapauksessa he jotenkin tiesivät, että Jeesus kulkisi siitä ohitse ja odottivat häntä innokkaasti.

Olen usein miettinyt, alkoivatko he heiluttaa käsivarrentumppejaan, kun näkivät Jeesuksen ja opetuslapsien tulevan. Osoittivatko he puuttuvia raajojaan? Heiluttivatko he rikkinäisiä vaateriepujaan? Me emme tiedä, miten he pystyivät herättämään Jeesuksen huomion. Kun Jeesus tuli äänenkantaman päähän heistä, he huusivat kovaa: ”Jeesus, Mestari, armahda meitä!” Olen varma, että Jeesus ei kavahtanut heitä tai kääntänyt katsettaan heistä hetkeksikään. Hän katsoi suoraan heidän kasvoihinsa ja sanoi suurella myötätunnolla: ”Menkää ja näyttäkää itsenne papeille”(Luuk.17:14).

Uskon, että elämä, terveys ja voima virtasivat heti kaikkiin kymmeneen mieheen. Yksi toisensa jälkeen heistä katsoi käsiään, toistensa kasvoja ja näki kuivan, harmaan ihon alkavan muuttua. Heidän raajoihinsa ja kasvoihinsa kasvoi terveennäköistä lihaa. He olivat parantuneet.

Muistatko hetken, jolloin Jeesus osoitti armonsa sinulle, kuinka puhtaalta ja elävältä sinusta tuntui? Tunsitko uuden elämän itsessäsi? Nämä miehet varmasti tunsivat sen elämän! Voit olla varma, että jonkinlainen innostuksen väre kävi koko tuon ryhmän läpi, ja he alkoivat huutaa ilosta!
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

KYPSÄN USKOVAN MERKKI

ViestiKirjoittaja noomi » 12.07.2014 07:43

    Kuva

KYPSÄN USKOVAN MERKKI
DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)
Friday, May 31, 2013

Kypsän uskovan merkki on, ettei hän anna ”viskellä itseään kaikissa opintuulissa”(Ef.4:14). Sellaiset uskovat eivät suostu kenenkään opettajan manipuloitavaksi. Heidän ei tarvitse juosta ympäriinsä, koska he nauttivat vihreistä laitumista, kasvaen itse Kristuksessa. He ovat oppineet tuntemaan Kristuksen. He eivät ole musiikin, ystävien, henkilöllisyyden tai ihmeiden, vaan ainoastaan puhtaan Jumalan sanan nälän valtaamia.

Paavali sanoi: ”Että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat” (Tiit.2:10). Mitä on kristillinen oppi? ”Jumalan armo… kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa”(Tiit.2:11 -12). Kristillinen oppi muokkaa sinua Kristuksen kaltaisuuteen. Se paljastaa jokaisen kätketyn synnin ja kaiken pahan haikailun.

Moittiiko opettajasi sinua arvovallalla, puhuen ja taivutellen sinua hylkäämään synnin ja laskemaan maahan epäjumalat, niin kuin Tiitus opetti kirjeensä toisessa luvussa? Opitko vihaamaan syntiä innokkaasti? Vai lähdetkö kirkosta edelleenkin tuntematta syvää synnintuntoa? Kristuksen opin sanoma on: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa”(2 Kor.7:1).

Monet kirjoittavat meille, että heidän seurakuntansa pappi sanoo: ”En ole täällä saarnaamassa syntiä vastaan. Olen korottamassa Jeesusta.” Tai ”Tästä saarnatuolista et tule kuulemaan tuomionjulistusta. Minä olen täällä poistamassa seurakuntalaisistani pelkoa ja masennusta.” Helluntailaisetkin julistajat edustavat kahta ääripäätä. Toiset huutavat kovaa, lakihenkistä evankeliumia, jossa ei ole rakkautta, vain tekoja. Toiset taas julistavat synnistä kuin pelkurit, peruuttaen sanomansa puheen lopussa.

Kristuksen oppi on jumalisuuden ja pyhyyden oppi. ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja”(1 Tim.6:3-4)

Kristuksen opin julistaminen siunaa, vahvistaa ja rohkaisee sinua, mutta se myös tuomitsee sinut synnistäsi niin syvästi, ettet voi vain istua sen alla ja silti pitäytyä jossakin salaisessa synnissä.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

KRISTUKSEN KASVOJEN KATSELEMINEN

ViestiKirjoittaja noomi » 13.07.2014 08:11

    Kuva

KRISTUKSEN KASVOJEN KATSELEMINEN

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)
Thursday, May 30, 2013
KRISTUKSEN KASVOJEN KATSELEMINEN
Paavali puhuu julistustyöstä, joka ei vaadi erityisiä lahjoja tai taitoja. Paremminkin sitä voi tehdä kuka hyvänsä uudestisyntynyt. Tämä on jokaisen uskovan ensimmäinen tehtävä, eikä mikään palvelutyö miellytä Jumalaa, jollei sitä synnytä tämä kutsumus.

Puhun palvelutyöstä, jossa katsotaan Kristuksen kasvoihin. Paavali sanoo: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta”(2 Kor. 3:18).

Mitä tarkoittaa katsella Herran kirkkautta? Paavali puhuu tässä hartaasta, keskittyneestä ylistyksestä, ajasta, joka annetaan Jumalalle vain hänen katselemisekseen. Apostoli sitten lisää äkkiä: ”Sen tähden, kun meillä on tämä virka ”(2 Kor. 4:1). Paavali selventää, että Kristuksen kasvojen katseleminen on palvelutehtävä, johon meidän on antauduttava.

Kreikankielen katselemista tarkoittava sana yllä olevassa jakeessa on hyvin vahva ilmaisu. Se ei viittaa vain ”katseen kiinnittämiseen”. Se merkitsee päätöstä: ”Minä en liiku pois tältä paikalta. Ennen kuin teen mitään muuta, ennen kuin yritän suorittaa yhtään asiaan, minun pitää päästä Jumalan läsnäoloon.”

Monet uskovat tulkitsevat väärin sanan ”kuvastimesta”. He ajattelevat peiliä, josta Jeesuksen kasvot heijastuvat takaisin. Sitä ei Paavali tässä kuitenkaan tarkoita. Hän puhuu hyvin tarkkaan keskitetystä katseesta, ikään kuin tosissaan lasin läpi tarkkaamisest yrittäen nähdä selvemmin. Meidän tulee ”kiinnittää katseemme” sillä tavoin, päättäen nähdä Jumalan kirkkauden Kristuksen kasvoissa. Meidän pitää sulkeutua kaikkein pyhimpään päämääränämme katsoa niin tarkkaan, ja olla yhteydessä niin hartaana, että me muutumme.

Mitä tapahtuu, kun uskova katselee Kristuksen kasvoja? Paavali kirjoittaa: ”Mutta me kaikki … muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor.3:18).

Kreikan sana muuttua tässä merkitsee ”muuttua toiseksi, toisen muotoiseksi tai toisennäköiseksi.

Jokainen, joka usein kiinnittää katseensa tarkkaavasti Kristukseen, muuttuu toiseksi. Se tapahtuu siinä. Hän muuttuu siis jatkuvasti Jeesuksen kaltaiseksi ja luonteiseksi.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

PAHEMPAA KUIN EPÄONNISTUMINEN

ViestiKirjoittaja noomi » 14.07.2014 08:37

    Kuva

PAHEMPAA KUIN EPÄONNISTUMINEN

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)

Wednesday, May 29, 2013
PAHEMPAA KUIN EPÄONNISTUMINEN
Istuin autossa ja itkin. Ajattelin olevani kauhean epäonnistunut. Minut oli poistettu oikeussalista ilman selitystä sen jälkeen, kun olin luullut Jumalan lähettäneen minut todistamaan seitsemän teini-ikäisen murhaajan vuoksi. Kauhistuttaa ajatella, millaista siunausta olisin jäänyt vaille, jos olisin tuona pimeänä hetkenä lannistunut. Kuinka iloinen olenkaan tänään, että Jumala opetti minut kohtaamaan epäonnistumiseni ja ottamaan hänen kanssaan seuraavan askeleen.

Tiedän kaksi erityisen hyvää Jumalan miestä. Molemmat ovat julistaneet sanaa tuhansille. Kumpikin sortui syntiin, jonka Daavid teki Batseban kanssa. Toinen heistä päätti, ettei voisi enää jatkaa. Tänä päivänä hän juo ja kiroaa Kristusta, jota kerran niin innokkaasti julisti. Toinen taas teki parannuksen ja alkoi uudestaan alusta. Hän on nyt kansainvälisen, tuhansia Kristukselle saavuttavan lähetysohjelman johtajana. Hän epäonnistumisensa on jäänyt taakse, ja hän menee eteenpäin.

Työssäni huumeriippuvaisten ja parantumattomien narkomaanien keskuudessa olen nähnyt useimpien niistä, jotka palaavat vanhoihin tottumuksiinsa, kuitenkin vahvistuvan kohdatessaan oman epäonnistumisensa, ja palaavan Herran luo. Heillä on erityinen tietämys saatanan voimasta, ja siksi hylkäävät täysin luottamuksensa lihaan.

Kun Adam lankesi syntiin, hän yritti piiloutua Jumalalta. Kun Joona kieltäytyi saarnaamasta Niinivessä, hänen pelkonsa ajoi hänet merelle pakenemaan Herran kasvojen edestä. Kun Pietari kielsi Kristuksen, hän pelkäsi kohdata tätä.

Jumala on näyttänyt minulle totuuden, joka on auttanut minua monesti: epäonnistumista paljon pahempaa on pelko, joka seuraa sitä. Adam, Joona ja Pietari eivät paenneet Jumalaa siksi, että he olivat kadottaneet rakkauden häntä kohtaan, vaan koska he olivat peloissaan. He pelkäsivät, että hän olisi liian vihainen heille ymmärtääkseen. Saatana käyttää tätä pelkoa, jotta ihmiset lannistuisivat eivätkä yrittäisi enää.

Jos Daavid olisi lannistunut epäonnistumisiensa jälkeen, emme olisi ehkä koskaan kuulleet hänestä. Hän juoksi Jumalan huoneeseen, tarttui alttarin molempiin sarviin ja löysi anteeksiantamuksen ja rauhan. Sen jälkeen hän palasi elämänsä kaikkein hienoimpiin tilanteisiin. Sama voi olla totta myös sinulle.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

KOHTALOKAS KISA

ViestiKirjoittaja noomi » 15.07.2014 06:56

Kuva

KOHTALOKAS KISA

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)
Wednesday, May 22, 2013
KOHTALOKAS KISA
Sana “kisa” viittaa kilpailemiseen ja Hebr.12:1:ssä Jumalan kansaa verrataan pitkän matkan juoksijaan. Tänä päivänä kilpaileminen on vääristynyt, ja palkinnosta on tullut lihallinen.

Jos voisimme päästä vain muutamaksi minuutiksi taivaaseen, emme ikinä enää kilpailisi lihallisissa lajeissa. Jos voisimme päästä vaeltamaan lyhyesti Jumalan kaupungin porteista sisälle, juomaan rauhassa, kauneudessa, taivaallisessa loistossa, kuuntelemaan enkelien suurkuorojen laulavan Herran kunniaa. Jos voisimme päästä patriarkkojen, marttyyrien, apostolien ja niiden seuraan, jotka ovat tulleet siitä suuresta ahdistuksesta. Jos voisimme nähdä omat kuolleet omaisemme, tuntea Jumalan pyhän valon hehkun ja lämmön ja aistia hänen läsnäolostaan paistavan turvallisuuden!

Tulisimmeko koskaan takaisin tähän maailmaan ja jatkaisimme kohtalokasta kilpailua? Ei koskaan! Sinä ja minä eläisimme vain Herralle. Hylkäisimme maailman ja kaikki sen nautinnot ja lihalliset asiat. Me juoksisimme hänen kisaansa.

Jos voisimme viettää edes muutaman minuutin helvetissä, emme koskaan olisi enää samoja kuin ennen. Kuvittele, miltä tuntuisi joutua siihen mustaan pätsiin ja ikuiseen pimeyteen. Jos meidät yhtäkkiä syöstäisiin demonien jumalattomaan, kiroilevaan, vihaavaan, korruption maailmaan. Jos kuulisimme ikuisesti tuomittujen voihkinaa, todistaisimme heidän kauhuaan, hampaitten kiristelemistä. Me joutuisimme hieromaan pahantekijöiden, Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsijoiden hartioita. Kuulisimme toivottomien loputtomia ääniä, tuomittujen hyödyttömiä rukouksia, kun he heristäisivät nyrkkiä oikeudenmukaiselle Jumalalle, kiroten syntymäpäivänsä. Jos joutuisimme kokemaan, miltä tuntuu olla kadotettu, irti Jumalasta ja totuudesta, rakkaudesta ja rauhasta ja kaikesta mukavasta.

Kuinka voisit palata maailmaan lyhyeltä vierailultasi helvettiin ja koskaan enää olla sama? Menisitkö takaisin laiminlyömään Jumalan sanaa, hänen huonettaan ja rakkauttaan? Jatkaisitko itsekästä sopeutumistasi, kullan ja hopean kahmimista ja rukoilemista saada niitä vielä lisää. En usko. Ei, sinä ja minä eläisimme jokaisen hetkemme, kuin se olisi viimeinen.

Lakkaatko juoksemasta turhaan ja hosumasta ilmaan? Päätä etsiä Herraa koko sydämestäsi niin kuin ei koskaan ennen!
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

ODOTTAA HÄNTÄ

ViestiKirjoittaja noomi » 16.07.2014 06:26

    Kuva

ODOTTAA HÄNTÄ

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)

Tuesday, May 21, 2013
ODOTTAA HÄNTÄ
Profeetta Samuelin käsky kuningas Saulille kuului: “Mene sitten minun edelläni Gilgaliin, niin …. minä tulen sinun luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä"(1 Sam.10:8). Saulin ainoana vastuuna oli odottaa! Jumala halusi kuulla Saulin sanovan: ”Jumala pitää sanansa. Ei koskaan Samuelin huulilta ole langennut sanaa maahan. Jumala sanoi, että minun pitää odottaa ohjeita ja minä odotan.”

Ylpeys tulee järkeilemään: ”Ei Jumala varmaankaan sitä tarkoittanut. Ehkä kuulin väärin”. Sen sijaan, että seisoisimme tiukasti Jumalan sanan päällä, alamme miettiä. Maatessamme vuoteella yön tunteina me sanomme: ”Herra, minusta pitäisi tehdä näin.” On tosi pahaa järkeillä loogisesti mitään, kun ei ole selvää ohjetta Jumalalta. Jos haluat olla miksikään hyödyksi Jumalalle, sinä odotat kärsivällisesti hänen toimintaansa.

”Mutta Samuel sanoi: ’Mitä olet tehnyt?’ Saul vastasi: ’Kun näin, että kansa hajaantui pois minun luotani etkä sinä tullut määrättynä aikana, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen, niin minä ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran mielisuosiota; ja minä rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin’.

Samuel sanoi Saulille: ’Sinä olet tehnyt tyhmästi.… nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet on Herra määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi"(1 Sam.13:11- 14).

Saul odotti seitsemän päivää, mutta se ei ollut pyhää odotusta. Hän oli kärsimätön, vihainen, pelokas ja mutristi huuliaan. Meillä pitää odottaessamme uskoa, että Jumala välittää meistä ja rakastaa meitä ja tulee ajallaan. Odottaminen on niin tärkeää, että minun pitää nyt näyttää sinulle joitakin Raamatun jakeita todistaakseni sen.

”Ja sinä päivänä sanotaan: ’Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi"(Jes.25:9).

”Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle”(Jes.64:4).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HÄNEN ARMOLLISUUTENSA

ViestiKirjoittaja noomi » 17.07.2014 07:10

    Kuva
HÄNEN ARMOLLISUUTENSA

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)

Thursday, May 16, 2013
HÄNEN ARMOLLISUUTENSA
Meidän tulee julistaa Herran armollisuutta kaikelle maailmalle. Daavid sanoi: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta”(Ps.40:10).

Daavid ei pitänyt tätä ihanaa sanomaa vain omana tietonaan, hän tiesi että koko seurakunta tarvitsee sitä niin kuin koko tuskainen maailmakin. Daavid oli kiitollinen Jumalalle siitä valtavasta rakkaudesta, koska hän tunsi olevansa omien epäonnistumisiensa ympäröimänä:
”Minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni”(Ps.40:12). Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka paljon ihmiset ovat tehneet syntiä, Jumala rakastaa heitä silti. Siksi hän lähetti Poikansa. Siksi me myös saarnaamme maailmalle!

Voitko sanoa Daavidin kanssa: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni”?

Ehkä kaikkein eniten siteerattu ja laulettu jae Jumalan sanassa on tämä: ”Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua”(Ps.63:3). Saatat kysyä: ”Mitä tarkoitat, hänen armonsa muka parempi kuin elämä?” Elämä on lyhyt! Se kuihtuu kuin ruoho, joka kukoistaa hetken ja kuihtuu pian. Hänen armonsa sen sijaan pysyy iankaikkisesti. Miljardin vuoden päästä tästä Jeesus on yhtä hellä ja rakastava meitä kohtaan kuin juuri nyt. Toiset voivat ottaa sinulta hengen, mutta he eivät voi ottaa sinulta hänen armoaan.

Parhaiten voit ilmaista hänen armoaan iloisesti ylistäen. Pysähdy hetkeksi ajattelemaan: Jumala ei ole enää vihainen sinulle. Jos olet valmis hylkäämään syntisi, voit saada anteeksi ja kaikki uudistuu juuri tällä hetkellä.

Jumalan Sana sanoo, ettei mikään voi tulla meidän ja Heramme väliin: ei synti, ei syyllisyys, ei tuomitsevat ajatukset. Voit sanoa: ”Minun elämäni on siunaus Herralle, ja voin iloita ja ylistää häntä. Olen puhdas, vapaa, olen saanut anteeksi, minut on vanhurskautettu, pyhitetty ja vapahdettu.”

Jos oikein ymmärtäisit, kuinka hellä, kuinka kärsivällinen, kuinka huolehtivainen hän on sinua kohtaan, kuinka valmis antamaan anteeksi ja siunaamaan, et pystyisi hillitsemään itseäsi. Sinä huutaisit ja ylistäisit häntä äänesi käheäksi.

Rakas lukija, Jeesus tulee ja me olemme valmiit lähtemään. Sinulla on rakastava, hellä Isä, joka välittää sinusta. Hän on pannut talteen kaikki kyyneleesi, jotka olet vuodattanut. Hän on nähnyt kaikki sinun tarpeesi ja tiennyt kaikki ajatuksesi, ja hän rakastaa sinua.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

VOITONLAULU

ViestiKirjoittaja noomi » 18.07.2014 06:26

    Kuva

VOITONLAULU

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)

Wednesday, May 15, 2013
VOITONLAULU
Israelin kansa oli toivottomassa välikädessä.

Punainen Meri oli heidän edessään, vuoret kummallakin sivulla ja faarao rautavaunuineen lähestyi takaa. Jumalan kansa näytti joutuneen surkeasti ansaan. Kuitenkin, usko tai älä, Jumala oli tarkoituksellisesti ajanut heidät tähän vaaralliseen tilanteeseen.

Israelin leirissä syntyi paniikki. Miehet vapisivat pelosta, ja naiset ja lapset itkivät isovanhempiensa ja muiden lähiomaisten sylissä. Yhtäkkiä Mooseksen ympärille kerääntyi hyvin vihaisia sukujen johtajia, jotka huusivat: ”Varmasti tämä on meidän loppumme! Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Anna meidän olla rauhassa... Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan."(ks. 2 Moos.14:10 -12).

Mahtoiko Mooseskin pelätä näissä olosuhteissaan? Kun tämä Jumalan mies itki, Herra näyttää moittineen häntä: ”Miksi huudat minulle? "(2 Moos.14:15).

Ei kukaan Israelin kansasta voinut tietää, minkälaisen pelastuksen Jumala aikoi tuoda! Yhtäkkiä tuulet jakoivat meren kahtia, ja kansa kulki vesimassojen välissä kuivaa pitkin toiselle rannalle. Kun faarao ja hänen voimallinen armeijansa yrittivät seurata, vedet alkoivat tyrskytä jälleen sulkien tien ja hukuttaen heidät kaikki.

Minkälaista sen näkeminen olikaan! Jumalan kansa katsoi taaksensa meren toiselta puolen ja näki mahtavan vihollisensa tuhottuina kuin tinasotilaat. Silloin leiristä kohosi laulu, kun he taaskin tajusivat, että Jumala oli pelastanut heidät mahdottomasta tilanteesta! Raamattu kertoo heidän reaktiostaan. He lauloivat laulun:

"Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä”(2 Moos.15:1-2).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

RUKOILEVA PAYSON

ViestiKirjoittaja noomi » 19.07.2014 06:13

    Kuva

RUKOILEVA PAYSON
DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)

Tuesday, May 14, 2013
RUKOILEVA PAYSON
Tohtori Edward Payson, lempinimeltä “Rukoileva Payson”, oli pappina Portlandissa, Mainessa melkein 200 vuotta sitten. Vuonna 1806, vain muutama vuosi itsenäisyysjulistuksen jälkeen Amerikka oli syvän masennuksen kourissa. Se oli pimeää aikaa, ja tohtori Payson kirjoitti muistiin oman alueensa murhenäytelmää:

”Liike-elämä on taantumassa, monet luhistuneet. Satoja… on syösty työttömyyteen. He ovat epätoivoisia. Minä vapisen oman köyhän maani takia. Pelkään, että meidän syntimme ovat tuoneet tuomion meidän yllemme. Jotkut ihanista nuorista uskovista ovat menettäneet kaiken, ja heiltä on viety koti. Kuitenkin minusta tuntuu hyvältä nähdä heidät iloisina ja rauhallisina kaiken sen alla. Toiset, joilla ei ole Jumalaa, ovat kadottaneet syyn elämään. He ovat jatkuvasti huolissaan ja näköjään kuolevat särkyneeseen sydämeen.”

Tohtori Payson ja hänen seurakuntansa kärsivät omaisuutensa tärvelemisestä. Tohtori Payson eli itse muutamalla pennillä noiden vaikeiden aikojen läpi. Joulukuun 28. päivänä vuonna 1807 hän kirjoitti äidilleen:

”Olosuhteet huononevat. Suuri joukko rikkaita kauppiaita elää nyt köyhyydessä. Joka päivä joku liike lopettaa. Vaivaistentalo on jo täynnä ja satoja pitäisi vielä saada sijoitetuksi johonkin. Monet, jotka kasvoivat vauraudessa, joutuvat nyt turvautumaan toisiin saadakseen ruokaa.

Ehkäpä, äiti, sinä murehdit minun puolestani ja sanot: ’Edward-parka! Silti sinulla ei ole koskaan ennen ollut suurempaa syytä iloita minun puolestani ja huutaa: ’rikas Edward”, kuin nyt. Siunattu olkoon Jumala, minun uskoni ei perustu horjuviin asioihin, joten tämä sekasortoinen tila ei kolauta minua. Jumala pitää minua hiljaisena, varautuneena, ja jopa onnellisena näiden vaikeuksien keskellä. En tarkoita, ettenkö tuntisi kipua, kyllä tunnen. Kaikki maallinen toivoni on tuhoutunut. Näissä olosuhteissa on mahdotonta olla tuntematta tuskaa. Luulin tietäväni aiemmin, että maailman petollinen ja sen ilo vain hetken kestävä. Nämä vaikeat ajat ovat opettaneet minua vieroittautumaan maailmallisista ja keskittymään Jumalan asioihin. Rukoilen, että Jumala antaisi minulle armoaan eikä siunaisi minua maallisilla.”

Edward Payson oli lakannut juoksemasta kilpaa omin voimin (ks. Hebr.12:1). Hän saattoi antaa riistää itseltään kaiken omistamansa, koska hän eli tässä maailmassa, mutta ei siitä.

"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan”(2 Kor.12:9).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

EPÄILYSTEN KÄSITTELEMINEN

ViestiKirjoittaja noomi » 20.07.2014 06:16

    Kuva

EPÄILYSTEN KÄSITTELEMINEN

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)

Friday, May 10, 2013
EPÄILYSTEN KÄSITTELEMINEN
Jos et käsittele epäilyjäsi, sinut annetaan valittajahengen haltuun. Sillä tavalla sitten elät ja kuolet. Epäilyjäsi ei voi panna piiloon maton alle, ne pitää juurittaa pois tykkänään.

Katso Israelia vain kolme päivää Egyptistä lähdön jälkeen. He olivat laulaneet, helisyttäneet tamburiinejansa ja todistaneet mahtavan Jumalan voimasta ja vahvuudesta, kehuen hänen johdattaneen ja suojelleen heitä. Sitten he saapuivat Maaraan, mikä merkitsee ”katkera vesi”. Tämä oli koetuspaikka heille.

Jumala antaa meille kriisin toisensa perään opettaakseen meille jotakin. Jos kieltäydymme oppimasta, tulee aika, jolloin hän jättää meidät oman valituksemme ja katkeruutemme haltuun. ”Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" (2 Moos.15:22, 24).

Sunnuntaina israelilaiset pitivät hauskaa, lauloivat, tanssivat ja ylistivät. Sitten tuli keskiviikko ja he olivat vaikeuksissa. Seuraava kriisi sai heidät liitoksistaan.

Kuinka jotkut voivat kadottaa luottamuksensa niin nopeasti? Siksi, ettei heillä ollut koskaan ollutkaan sitä. He eivät olleet koskaan laskeneet perustustaan. Niinpä he eivät kestäneet koetusta. He eivät olleet oppineet yhtään mitään aiemmista vaikeuksistaan. He eivät pystyneet taaskaan käyttämään tilaisuutta Jumalansa suuruuden ilmaisemiseen.

Siitä päivästä lähtien Israel ei enää oppinut mitään Jumalalta. He alkoivat päinvastoin pitää hänen hyvyyttään itsestäänselvyytenä. Heillä ei ollut ruokaa, mutta hän lähetti heille mannaa taivaasta. Hän pudotti taivaasta viiriäisiä suurina puolentoista metrin korkuisina röykkiöinä leirin ulkopuolelle. Ei kuitenkaan kulunut yhtään kiitoksen sanaa! Sen sijaan kansa tuli ahneeksi kahmien kaiken, mitä Jumala antoi heille. Israelin kansasta tuli uppiniskainen!

Voi, miten häpeällistä on kulkea kriisistä toiseen oppimatta niistä mitään. Se kantaa mukanaan kirousta, jonka saat, kun olet ensin antanut peräksi valittamisen hengelle.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

EdellinenSeuraava

Paluu David Wilkerson

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron