Siunaksia syvyydestä!
Lähetetty: 15.01.2014 12:52
SIUNAUKSIA SYVYYDESTÄ
Paavo Hiltunen
Tilitystä koettelemuksista, kiusauksista ja eksytyksistä
Kustannuskeskus PÄIVÄ Oy, Hämeenlinna 1981
Hovioikeudenneuvos Paavo Hiltunen on tehnyt merkittävän päivätyön Suomen kristillisessä kentässä varoittaen mm. väärästä karismaattisuudesta. Jo -80 luvun alkupuolella hän kirjoitti rehellisen tilityksen eksymisestään amerikkalaisperäiseen karismaattisuuteen ja sen demonien ulosajamis- yms. oppeihin. Kirja on edelleen mitä ajankohtaisin ja paljastaa, ettei nykyinen karismaattinen suuntaus ole mitään ”uutta”.
Seuraavan jakson (sivuilta 61-132) on skannannut kirjasta rov. Olavi Peltola.
HUOM! Tekstissä mainittu Per-Olof Malkin kirjanen ”Kiusauksissa” on saatavana Suomen Evankeliumikoulun, Juurikasvu Kustannuksen ja Kristityn Foorumin kautta.
(Luku 5)
KIUSAUKSESSA
Saamani profetia "minä vien sinut syvyyksiin" perustui tiukasti Jumalan sanaan. Raamattu sanoo, että "Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi" (Mt 4: 1). Toisessa kohdassa kerrotaan: "Sitten Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta; ja Henki kuljetti häntä erämaassa" (Lk 4: 1). Ne 40 päivää, koko sen ajan, minkä Jeesus viipyi autiomaassa, demonien asuinsijoilla, Hän "vaelsi Hengessä". Hengen omistus selitti syyn, miksi taistelu käytiin!'
Kiusaus ei siis koske vain Jumalan valtakunnan rajamailla vaeltavia, vaan yhtä hyvin – ja ehkä nimenomaan elävässä uskossa olevia ja Pyhässä Hengessä vaeltavia. Olitpa kuka hyvänsä, kuinka kauan tahansa uskossa ollut ja missä asemassa tahansa, olet mahdollinen kiusausten kohde. (2)
Siihen saakka, kun olemme uudestisyntyneet, on ainoa kiusauksen laatu, jonka ymmärrämme, vain se, minkä Jaakob mainitsee: "Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee" (Jk 1: 14). Mutta uudestisynnyttyämme kohtaamme muita kiusauksia, niitä kiusauksia, joita meidän Herramme kohtasi. Jeesuksen kiusaukset eivät olleet ihmisten kiusauksia, vaan Jumalan kiusauksia ihmisenä. (3)
Nämä hengelliset kiusaukset eivät siis ole vanhan ihmisen laadun koetus, vaan uuden. Edellä olen puhunut siitä, miten koetukset näyttävät meille, mitä ihminen on, paljastavat hänelle hänen todellisen luonteensa. Nyt haluan korostaa sitä, että kiusauksessa on myös perimmältään ja tärkeimmältä osaltaan kysymys uuden ihmisen laadun paljastamisesta uskovalle itselleen.
Per-Olof Malk on tuonut tämän hyvin esiin pienessä mutta tärkeässä kirjassaan Kiusauksissa. Hän sanoo, että ytimeltään kiusauksessa on kysymys Jumalan sanan asemasta uskovan elämässä. Jumalalla on pyhä päämäärä salliessaan kiusauksen. Hän tutkii uuden ihmisemme laatua ja paljastaa pinnallisuuden, sielullisuuden ja valheellisuuden. Tästä syystä koetukseen aina liittyy nöyryytys. Ei voi joutua kiusaukseen näkemättä itsessään piirteitä, jotka totuuden hetkellä nöyryyttävät syvästi.
"Ken kiusausten kautta on näin kulkenut, lakkaa sen tähden ylväästi puhumasta omasta suuruudestaan tai voittoisasta uskonelämästään. Hän lakkaa vaatimasta muilta sellaista, mihin hän ei itsekään pysty, ja alkaa ymmärtää ja sääliä heikkoja. Häneen tulee jotakin Jeesuksen mielenlaadusta. Epäonnistuneen on helppo lähestyä sellaista ihmistä ja tappion kärsinyt uskaltaa tulla".
Jumala paljastaa kiusauksessa luulouskon ja pinnallisuuden ja tekee ihmiselle mahdolliseksi oikealla tavalla turvautua Jumalan armoon. Tästähän olemme edellisessä luvussa puhuneet Mooseksen, Daavidin ja Pietarin kohdalla.
Luther sanoo: "Miksi sitten Jumala sallii vietellä ihmistä syntiin? Vastaus: Jotta ihminen oppisi tuntemaan itsensä ja Jumalaa – itsensä: ettei hän osaa mitään muuta kuin tehdä syntiä ja pahaa – Jumalaa: että Jumalan armo on väkevämpi kuin mikään luotu, ja jotta hän sitten oppisi halveksimaan itseänsä ja kiittämään ja ylistämään Jumalan armoa". Ja edelleen Luther vastaa näin: "koska ne harjoittavat ihmistä ja tekevät hänet nöyryydessä ja kärsivällisyydessä täydelliseksi ja Jumalalle otolliseksi niin kuin rakkahimmat lapset. Autuas se, joka ottaa tämän sydämelleen". (5)
Pietari, kärsimyksissä koeteltu, sanoo myös, että "moninaisissa kiusauksissa" meidän uskomme kestävyys koetellaan tulessa, ja se koituu kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä (1 Pt 1: 7).
Tällainen "tulikoe" (suom. "helle" on kreikaksi purosis) on koetukseksi, eikä Jumalan lasten pitäisi sitä oudoksua "ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa" (1 Pt 4: 12).
"Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi" (2 Tm 3: 12). Siis juuri ne, jotka tahtovat ottaa Jumalan sanan vakavasti elämässään, kuten Jeesus teki. Hän oli juuri vihkiytynyt kasteessaan Jordanilla Jumalalle ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Profetiassa, jota usein 'olen edellä lainannut, Herra oli sanonut minulle: "Olen kuullut kyyneleesi ja pyyntösi ja otan ne vakavasti. Minä toteutan kaikki, mitä olen sinulle puhunut. Minä olen vuosi vuodelta valmistanut sinua juuri tähän".
Meidän täytyy rohkeasti nähdä koko totuus: juuri rukouksemme, että Jumala meidät kokonaan pyhittäisi ja puhdistaisi ja ottaisi käyttöönsä, voivat viedä meidät koetukseen ja kiusattaviksi. Älköön tämä kuitenkaan peljästyttäkö ainoatakaan vakavaa Jumalan lasta. En kerro kokemuksiani sitä varten, että lopettaisit nämä rukoukset, vaan juuri sitä varten, että niitä edelleenkin hartaasti rukoilisit tullaksesi käyttökelpoiseksi ja Jumalalle otolliseksi "niin kuin rakkahimmat lapset", kuten Luther kauniisti sanoo.
"Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään" (Ilm 2: 10).
Rukoilitko, että Herra täyttäisi sinut Pyhällä Hengeltä, ja nyt olet kiusauksien erämaassa? Tätäkö se olikin? Älä sitä ihmettele, ei Pyhä Henki ole sitä varten, että meidät tehtäisiin onnelliseksi, vaan että vaeltaisimme Jumalan tahdosta. Henki vei Jeesuksen erämaahan heti sen jälkeen kun Hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Olet siis oikealla tiellä, kuljet Jeesuksen jalanjälkiä!
Kiusausten aika ei ole perkeleen valtoimenaan olemisen aikaa, vaan Jumalan lasten kohdalla nekin ajat ovat Jumalan hallinnan aikaa. Kiusaus ei ole Jumalan hylkäämisen merkki, vaan Jumalan suunnitelmissa olemisen merkki. Siitähän Herra tahtoi minullekin profetian kautta puhua — suunnitelmastaan.
Tämä on vaikea ymmärtää. Antakoon Herra meille siinä ymmärrystä, ettemme lankea dualismiin so. katselemaan vain saatanan tekoja. Kaiken takaa meidän täytyy oppia näkemään Jumalan kasvot. "Kaikki on minun kontrollissani", Hän kuiskaa sinullekin. "Mitään ei tapahdu minun sallimattani. Älä pelkää".
Meidän on nähtävä, että hengelliset kiusaukset ovat samoja kiusauksia, joissa Jeesus Kristus on ollut ihmisenä. Hän on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin (Heb 4: 15). Ja sentähden Hän voi sääliä meidän heikkouksiamme ja auttaa meitä kiusauksissamme (Heb 2: 18 ).
Oswald Chambers sanoo: "Kiusaus ei ole sellaista, josta voisimme välttyä, se kuuluu kyllä ihmisen täysikehäiseen elämään. Varo ajattelemasta, että sinua kiusataan toisin kuin ketään muuta on kiusattu; se mitä sinä saat kokea, on sukumme yhteistä perintöä, eikä sellaista, jota ennen sinua ei ole kukaan saanut maistaa. Jumala ei estä meitä kiusauksista. Hän rientää avuksemme niitten keskellä".
Chambers jopa sanoo, että "ellei meillä olisi kiusauksia, olisimme alapuolella kaiken halveksimisen".
Kiusaukset ovat, päinvastoin kuin ajatellaan, Jumalan rakkauden erityinen merkki. "Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan" (Ilm 3: 19). Ja Lk 22: 28-30 Hän lupaa kuninkaallisen vallan syödä Hänen pöydässään valtakunnassaan niille, jotka "pysyvät minun kanssani minun kiusauksissani". Tässä ei sanota: jotka voittavat kiusaukset, vaan jotka pysyvät niissä. Kreikan sana diameno merkitsee "jatkaa keskeytyksettä, pysyä täydelleen, kauttaltaan".
Herran totiselle seuraajalle voi näin koko elämän vaellus muodostua ahjossa oloksi, josta vasta kuolema meidät vapauttaa.? Ehkäpä tutustuminen Joni Earecksonin hedelmää kantaneeseen työhön halvaantuneena pyörätuolissa istuen tai Gurli Oleniuksen ihmeelliseen palvelustyöhön sairasvuoteelta käsin (ks. Erik Vikströmin teosta Ilmestyksiä sairasvuoteella) auttaa meitä ymmärtämään, mitä Herra Jeesus tässä tarkoittaa. Nämä ovat siunauksia syvyydestä! Niitä ei voida antaa muuta kuin pimeästä.
Ehkäpä Jumala parhaillaan kysyy joltakulta: "Voinko minä antaa tämän kiusauksen tulla elämääsi? Voitko luottaa minuun sen jälkeenkin?"
Mikä määrää, millaisia ovat uskovan kiusaukset? Ihmisen sisäinen mielenlaatu so. mitä hän persoonallisuudessaan omistaa, vastaa Chambers. "Kiusaus sopeutuu kiusatun luonteen mukaan ja tuo ilmi luonnon mahdollisuudet. Jokaisella on omat kiusauksensa, ja kiusaus kohtaa vallitsevan luonteenominaisuuden suunnalla".
Saatana on tarkoin tutkinut meitä. (8 ) Hän tietää luonteemme viat ja myös, missä tietomme Jumalasta ja Hänen sanastaan on virheellistä tai pinnallista. Hän osaa iskeä juuri oikeaan, heikkoon kohtaan. Tällöin saatana kuitenkin toimii vain Jumalan säätämissä rajoissa. Jumalan tarkoitus on toinen. Hän ei kiusaa, vaan antaa saatanan koskea siihen paikkaan, joka tekee meille kipeätä ("Hän haavoittaa . . . lyö murskaksi . . .", Job 5: 18 ), että me nöyrtyisimme Hänen edessään ja muuttuisimme.
Valaisua antaa 1 Kn 11: 19—23 (2 Ak 18: 18-22). Jumala kysyi saatanalta, mitä hän tekisi, jos saisi luvan vietellä kuningas Ahabia. Saatana vastasi: "Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun". Silloin Jumala antoi luvan: "Saat viekoitella, siihen sinä pystyt, mene ja tee niin". Ja lopuksi sanotaan jopa, että "Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden". (9)
Valheen henki on itse saatana. Alkutekstin mukaan vielä selvemmin: "Minä menen ja tulen olemaan valheen henki kaikkien hänen profeettojensa suussa". UT:ssa saatanan nimi on Eksytyksen henki aivan kuin Totuuden Henki on Jumala itse (1 Jh 4: 6).
"Valhettelijan ja sen isän" (Jh 8: 44) "valheen kaiken voiman" ja myös sen "tunnusteot ja ihmeet" (2 Ts 2: 9) tulin kiusaukseni aikana kokemaan. Jos Jumala lähettää tämän "väkevän" eksytyksen, niin näyttää siltä, että valhe todella uskotaan (2 Ts 2: 11). Muulla tavalla en minäkään eksymystäni kykene selittämään. (9a) Jumala opetti minut tuntemaan totuuden ja valheen eron sangen kouriintuntuvalla tavalla.
Isä meidän -rukouksen sanat "äläkä saata meitä kiusaukseen" osoittavat myöskin, että Jumala hallitsee kaikkia olosuhteita, jotka voivat johtaa lankeemukseen.10 Uskonpuhdistajamme opetti, ettei meidän tule pyytää vapautusta kaikesta ahdistuksesta, "sillä se olisi hirmuista ja pahempaa kuin kymmenen kiusausta", vaan ettemme sortuisi niihin, toisin sanoen suostuisi niihin ja siten voitettuina kukistuisi. Sillä se, joka niihin suostuu, tekee syntiä ja joutuu synnin vangiksi."
Kun me Isä meidän -rukouksen lopussa rukoilemme: "vaan päästä meidät pahasta" (t. paholaisesta) me pyydämme päästä kaikesta synnin vallasta. Itse asiassa kysymyksessä siis on sama rukous, jota vakavat uskovat rukoilevat: "Herra, pyhitä minut kokonaan ja ota minut käyttöösi". He voivat aivan turvallisesti tätä rukoilla, koska meidän Vapahtajamme on näin opettanut rukoilemaan, vaikka se veisikin johonkin samantapaiseen kiusaukseen kuin mihin minäkin rukousteni johdosta jouduin. Sen lupauksen perusteella, minkä Jumalan sana antaa, Kristuksessa vanhurskautettu ei voi jäädä kiusaajan valtaan',
Tätä tarkoittavat lupaukset Lk 10: 19, 11: 22, Kol 2: 15. Jumala on uskollinen! Hän ei salli kiusattavan meitä yli voimiemme ja salliessa kiusauksen Hän valmistaa myös ulospääsyn siitä, niin että voimme kestää kiusauksen (1 Kr 10: 13). Kiusaus kestää siis vain Jumalan määräämän ajan.
(67) Kiusaukset tulevat silloin, kun kaikkein vähiten toivoisimme niiden tulevan, kaikkein vähiten niitä odotamme ja kaikkein huonoimmin voimme niitä vastustaa, ja ne kohtaavat meitä usein alueilla, joilla olemme luonnostamme kaikkein alteimmat lankeamaan. (13) Tämä onkin luonnollista ajatellessamme kiusauksen pyhää päämäärää Jumalan taholta. Jos kiusaus tulisi silloin, kun luonnostamme kykenemme vastustamaan, meille ei selviäisi mitään uuden ihmisen tilasta. Jos koemme tappion, se ei osoita vain vanhan vaan myös uuden ihmisen heikkoutta. (14) Silloin Herra pääsee tarkoituksiensa perille ja synnyttää meissä halun kasvaa uskossa ja korottaa sitä rukouksen, Raamatun tuntemisen ja pyhän elämän muuria, joka osoittautui niin matalaksi kiusauksessa, että "kettukin sai kivimuurin hajoamaan hypätessään sen päälle" (Neh 4: 3).
Kiusauksessa saatana kylvää sydämeen epäilyksen siemenen Jumalan sanaa kohtaan (Mt 13: 25), antaa sille ajan itää ja kasvaa, ja sitten niittää levottomuutta ja sekasortoa ja mandollisesti saavuttaa päämääränsä. Jeesus voitti jokaisen kiusauksen vetoamalla tiukasti sanaan: Kirjoitettu on! Jotta me voisimme voittaa, meidän tulee tuntea sana, sen tulee runsaasti asua meissä (Kol 3: 16).
jatkuu...