JOOSUAN, TUOMARIEN JA RUUTIN KIRJA

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

Re: JOOSUAN, TUOMARIEN JA RUUTIN KIRJA

ViestiKirjoittaja noomi » 11.07.2014 05:53

    Kuva

EI SIJAA TOIVOTTOMUUDELLE!
Sanan sivu Kylväjä 5/2000

Ruutin kirja kertoo meille Jumalan valitsemista ihmisistä. Heidän elämäntehtävänsä oli olla valmistamassa Kristuksen tuloa maailmaan (Ruut 4:17-22). Heidän kauttaan toteutui Jumalan maailmansuunnitelma. Kristus, Messias oli oleva Daavidin poika (Matt 22:42, 21:9) ja siis raamatullisen ajattelun mukaan Ruutin ja jopa Noomin poika. Löydämmekin Ruutin nimen Jeesuksen sukuluettelosta (Matt 1:5).

Hämmästymme, kun lähemmin tutustumme siihen, miten Jumala näitä valittuja aseitaan johtaa ja mitä hän sallii heille tapahtua. Ovatko he ajallisesti menestyviä ja onnellisia ihmisiä? Kaikkea vielä! Yksikään perheen jäsenistä ei myöskään tehnyt eikä saanut aikaan mitään erikoista. Perhe oli ja pysyi tavallisena perheenä ja eli arkista elämäänsä samalla tavoin kuin monet muut Tuomarien ajan perheet. Jumala toteutti omaa suunnitelmassa heissä aivan kuin heidän selkänsä takana. He eivät itse sitä kokeneet eivätkä nähneet.

Kaikki alkaa tuskaisesta kokemuksesta. Nälänhätä tuli maahan (Ruut 1:1). Silloin eräs mies vaimonsa ja kahden poikansa kanssa lähti etsimään onnea naapurimaasta. Se oli vastoin Jumalan lakia. Valitun kansan jäsenen oli pysyttävä kaikista vaikeuksista huolimatta Luvatussa maassa. Juuri sen Jumala oli antanut heille asuttavaksi. Mutta ei tuo siirtolaisena eläminenkään tuonut perheelle siunausta. Mies kuoli ja Noomi jäi yksin kahden poikansa kanssa (1:3). Meille ei kerrota Noomin tuskasta. Voimme vain aavistaa, ettei ollut helppoa jäädä leskeksi vieraalla maalla. Ei ollut lähiomaisia lohduttamassa. Mutta olihan hänellä pojat.

Pojat olivat löytäneet vaimot maan tyttäristä (Ruut 1:4). Avioituminen epäjumalia palvovien mooabilaisten kanssa oli vastoin Jumalan lakia (5 Moos 23:4, Neh 13:1). Vaimot eivät kuitenkaan synnyttäneet lapsia. Se toi uuden ahdistuksen tuolle perheelle kuten se tuo nykyisinkin moneen perheeseen.

Pian oli kulunut kymmenen vuotta. Noomi joutui kokemaan vielä kaksi uutta, rajua iskua. Molemmat pojat kuolivat. Noomi jäi todella yksin suruunsa (Ruut 1:5). Hänellä ei ollut edes lapsenlapsia ilonaan. Jumalan johdatus voi olla ihmisen ajallisessa elämässä todella tuskallinen.

Noomi päätti kuitenkin palata kotikaupunkiinsa Betlehemiin. Hän oli kuullut, että Herra oli jälleen huolehtinut kansastaan ja antanut sille hyvän sadon (Ruut 1:6). Hän ei siis ollut kadottanut uskoaan hyvään ja omistaan huolta pitävään Herraan ankarissa koettelemuksissaan.

Kun hän palasi kotikaupunkiinsa hän sanoi hänet tunteneille kaupunkilaisille: "Älkää kutsuko minua enää Noomiksi (=onni), vaan Maraksi (=onnettomuus), sillä Kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti. Minulla oli kaikkea, kun täältä lähdin, mutta nyt, kun Herra tuo minut takaisin, olen kaikkea vailla… Herra itse on kääntynyt minua vastaan ja Kaikkivaltias on antanut osakseni onnettomuuden" (Ruut 1:21-22).

Näin Jumalan sana paljastaa meille Noomin sydämen. Hänellä oli säilynyt usko Herraan ja siihen, että Herra johti häntäkin, vaikka hänen elämänsä ulkonaisesti olikin ollut Jumalan lain vastaista. Jumala on suurempi ja armollisempi kuin hänen lakinsa.

Hän ymmärsi, että Kaikkivaltias, joka on samalla täydellinen Rakkaus, oli kääntynyt hänen ajallista onneaan vastaan. Herra antanut hänen osakseen onnettomuuden. Hän koki ansaitsevansa sen. Uskoaan ja toivoaan hän ei kuitenkaan ollut menettänyt. Samanlaisen rehellisyyden ja luottamuksen Jumalaan kohtaamme Danielin rukouksessa: ”Sinä sanasi mukaisesti tuotit meille onnettomuuden. Sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet oikeudenmukainen kaikissa töissäsi, mutta me teimme väärin ” (Dan 9:14. Mutta Daniel jatkaa: ” Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian” (Dan 9:14, 18-19).

Se ei ole tärkeää elämässä, mihin olen langennut, mitä pahaa tehnyt, miten rikkonut Jumalan lain. Sekään ei ole ratkaisevaa, miten hän kurittaa minua pahuuteni tähden. Ratkaisevaa on turvaanko Herraan kaikesta huolimatta ja huudan hänen armoaan avukseni! Ratkaisevaa on säilyttää rohkeus ja toivo!
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

SEURAA JEESUSTA!

ViestiKirjoittaja noomi » 12.07.2014 07:53

    Kuva

SEURAA JEESUSTA!
Sanan sivu Kylväjä 6/2000

Ihmeellinen on Ruutin kirja. Vain muutama minuutti menee sen lukemiseen. Kuitenkin siinä oleva vanha kertomus opettaa meille omalla tavallaan Jeesuksen seuraamista.

Kirja vie meidät yli 3000 vuoden taakse. Samasta ajasta kertoo myös Tuomarien kirja. Mutta kuinka toisenlainen onkaan tämän kirjan ilmapiiri! Siinä on "uskottomuuden sijasta uskollisuutta, moraalittomuuden sijasta puhtautta, taistelukenttien sijasta Boaan elopelto, sotahuutojen ja taistelumelskeen sijasta hiljaisuutta, lepoa ja viihtyisyyttä. Se on maailmankirjallisuuden kauneimpia kirjoja, kynäntaitajan käsialaa" (Paul Madsen).

Meille kristittyinä kirjan avainsana on sen viimeinen sana – Daavid. Se avaa meille kirjan sanoman. Tämä nimi sitoo kirjan Daavidin poikaan Jeesuksen Kristukseen ja hänen syntymäkaupunkiinsa Betlehemiin. Kirja on profetia Sanan tulosta lihaksi, Jumalan Pojan syntymisestä Daavidin poikana ja uskosta häneen.

Kirjan nimihenkilönä on Jeesuksen esiäiti Ruut. Jeesuksen sukuluettelossa mainitaan Ruutin rinnalla kolme muutakin naista: Tamar, Rahab ja Uurian vaimo (Matt 1:3,5). Tamar oli kanaanilainen Juudan pojan leski ja haureudesta poltettavaksi tuomittu (1 Moos 38:6,14,24). Rahab oli jerikolainen portto (Joos 6:25). Ruut oli mooabilainen nainen (5 Moos 23:4) ja lapseton leski. Daavid teki aviorikoksen Uurian vaimon kanssa ja kuitenkin hänestä tuli kuningas Salomon äiti.

Jumala käsittämättömässä laupeudessaan valitsi juuri tällaiset naiset ja antoi heille ainutlaatuisen tehtävän – olla Jeesuksen esiäitinä. Kaikissa heissä oli ihmisten silmissä jotain alentavaa ja pahaa. Näin Jumala toimii ja näin hän osoittaa armoaan ja hyvyyttään. Kelvottominkin kelpaa rakentamaan Jumalan valtakuntaa ja olemaan Jumalan maailmansuunnitelman välikappaleena. Armo ei kysy ihmisen laadukkuutta, vaan uskoa, joka ottaa lahjan vastaan ja uskollisuutta, joka suostuu elämään sen elämän, jonka Herra antaa elettäväksi.

Tänäänkin omasta mielestään mitä huonoin ihminen voi ja saa ottaa Ruutin sanat itselleen ja mennä niiden kanssa Jeesuksen Kristuksen luo ja sanoa: "Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon" (Ruut 1:16-17).

Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan aikovatko hekin lähteä pois muiden hänen sanoihinsa loukkaantuneiden tavoin. Silloin Pietari vastauksessaan puki nämä Ruutin sanat UT:n mukaiseen asuun: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä" (Joh 6:68-69).

Raamattu kertoo myös, että ”Ruut oli lujasti päättänyt seurata” Noomia (Ruut 1:18). Näin Ruut etsi suojaa Israelin Jumalan siipien alta (Ruut 2:12). Se merkitsi hänelle luopumista monista tutuista ja turvallisista asioista (2:11). Seuraaminen ei suinkaan ollut hänelle helppoa.

Leimatkoon meidänkin elämäämme samanlainen tietoinen ja toivon mukaan luja päätös seurata Jeesusta Kristusta, minne ikinä hän sitten johdattaneekaan. Se on elämämme tärkein päätös. Koemme ehkä olevamme kovin horjuvia emmekä enää uskalla luottaa tahtomme voimaan. Kaikesta tästä huolimatta on hyvä toistuvasti sanoa vaikkapa ääneen Herralle: Tahdon seurata sinua Herra Jeesus Kristus! Hän odottaa meidän sanovan tämän kuten Pietari sanoi. Hän iloitsee tietoisesta sitoutumisestamme häneen, kuten Noomi iloitsi Ruutin päätöksestä.

Kun olemme sitoutuneet Jeesukseen, voimme luottaa siihen, että kaiken mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen se tuo meille niin, että Jeesus on kulkenut edellämme ja hän on raivannut tien. Hän on siinä kanssamme ja hänen siipiensä alla kaikki on aina siunaukseksi.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Edellinen

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron