Re: JOOSUAN, TUOMARIEN JA RUUTIN KIRJA
Lähetetty: 11.07.2014 05:53
EI SIJAA TOIVOTTOMUUDELLE!
Sanan sivu Kylväjä 5/2000
Ruutin kirja kertoo meille Jumalan valitsemista ihmisistä. Heidän elämäntehtävänsä oli olla valmistamassa Kristuksen tuloa maailmaan (Ruut 4:17-22). Heidän kauttaan toteutui Jumalan maailmansuunnitelma. Kristus, Messias oli oleva Daavidin poika (Matt 22:42, 21:9) ja siis raamatullisen ajattelun mukaan Ruutin ja jopa Noomin poika. Löydämmekin Ruutin nimen Jeesuksen sukuluettelosta (Matt 1:5).
Hämmästymme, kun lähemmin tutustumme siihen, miten Jumala näitä valittuja aseitaan johtaa ja mitä hän sallii heille tapahtua. Ovatko he ajallisesti menestyviä ja onnellisia ihmisiä? Kaikkea vielä! Yksikään perheen jäsenistä ei myöskään tehnyt eikä saanut aikaan mitään erikoista. Perhe oli ja pysyi tavallisena perheenä ja eli arkista elämäänsä samalla tavoin kuin monet muut Tuomarien ajan perheet. Jumala toteutti omaa suunnitelmassa heissä aivan kuin heidän selkänsä takana. He eivät itse sitä kokeneet eivätkä nähneet.
Kaikki alkaa tuskaisesta kokemuksesta. Nälänhätä tuli maahan (Ruut 1:1). Silloin eräs mies vaimonsa ja kahden poikansa kanssa lähti etsimään onnea naapurimaasta. Se oli vastoin Jumalan lakia. Valitun kansan jäsenen oli pysyttävä kaikista vaikeuksista huolimatta Luvatussa maassa. Juuri sen Jumala oli antanut heille asuttavaksi. Mutta ei tuo siirtolaisena eläminenkään tuonut perheelle siunausta. Mies kuoli ja Noomi jäi yksin kahden poikansa kanssa (1:3). Meille ei kerrota Noomin tuskasta. Voimme vain aavistaa, ettei ollut helppoa jäädä leskeksi vieraalla maalla. Ei ollut lähiomaisia lohduttamassa. Mutta olihan hänellä pojat.
Pojat olivat löytäneet vaimot maan tyttäristä (Ruut 1:4). Avioituminen epäjumalia palvovien mooabilaisten kanssa oli vastoin Jumalan lakia (5 Moos 23:4, Neh 13:1). Vaimot eivät kuitenkaan synnyttäneet lapsia. Se toi uuden ahdistuksen tuolle perheelle kuten se tuo nykyisinkin moneen perheeseen.
Pian oli kulunut kymmenen vuotta. Noomi joutui kokemaan vielä kaksi uutta, rajua iskua. Molemmat pojat kuolivat. Noomi jäi todella yksin suruunsa (Ruut 1:5). Hänellä ei ollut edes lapsenlapsia ilonaan. Jumalan johdatus voi olla ihmisen ajallisessa elämässä todella tuskallinen.
Noomi päätti kuitenkin palata kotikaupunkiinsa Betlehemiin. Hän oli kuullut, että Herra oli jälleen huolehtinut kansastaan ja antanut sille hyvän sadon (Ruut 1:6). Hän ei siis ollut kadottanut uskoaan hyvään ja omistaan huolta pitävään Herraan ankarissa koettelemuksissaan.
Kun hän palasi kotikaupunkiinsa hän sanoi hänet tunteneille kaupunkilaisille: "Älkää kutsuko minua enää Noomiksi (=onni), vaan Maraksi (=onnettomuus), sillä Kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti. Minulla oli kaikkea, kun täältä lähdin, mutta nyt, kun Herra tuo minut takaisin, olen kaikkea vailla… Herra itse on kääntynyt minua vastaan ja Kaikkivaltias on antanut osakseni onnettomuuden" (Ruut 1:21-22).
Näin Jumalan sana paljastaa meille Noomin sydämen. Hänellä oli säilynyt usko Herraan ja siihen, että Herra johti häntäkin, vaikka hänen elämänsä ulkonaisesti olikin ollut Jumalan lain vastaista. Jumala on suurempi ja armollisempi kuin hänen lakinsa.
Hän ymmärsi, että Kaikkivaltias, joka on samalla täydellinen Rakkaus, oli kääntynyt hänen ajallista onneaan vastaan. Herra antanut hänen osakseen onnettomuuden. Hän koki ansaitsevansa sen. Uskoaan ja toivoaan hän ei kuitenkaan ollut menettänyt. Samanlaisen rehellisyyden ja luottamuksen Jumalaan kohtaamme Danielin rukouksessa: ”Sinä sanasi mukaisesti tuotit meille onnettomuuden. Sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet oikeudenmukainen kaikissa töissäsi, mutta me teimme väärin ” (Dan 9:14. Mutta Daniel jatkaa: ” Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian” (Dan 9:14, 18-19).
Se ei ole tärkeää elämässä, mihin olen langennut, mitä pahaa tehnyt, miten rikkonut Jumalan lain. Sekään ei ole ratkaisevaa, miten hän kurittaa minua pahuuteni tähden. Ratkaisevaa on turvaanko Herraan kaikesta huolimatta ja huudan hänen armoaan avukseni! Ratkaisevaa on säilyttää rohkeus ja toivo!