kultaomenia hopeamaljoissa

Hengellisiä asioita
Tänään on 11.12.2017 07:50

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 25 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: JUMALAN TULI
ViestiLähetetty: 20.08.2014 06:39 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JUMALAN TULI
Sanan sivu Kylväjä 4/2003

Kuvatessaan taistelua ihmismielen ja -sydämen hallinnasta Raamattu vie meidät Karmelinvuorelle. Sinne oli Elian pyynnöstä kokoontunut merkillinen joukko. Siellä oli kuningas ja hänen lähimmät miehensä. Siellä oli satoja Baalin ja Astarten profeettoja ja paljon tavallista kansaa. Siellä oli myös Herran profeetta Elia.

Oli alkamassa kahden vallan yhteenotto. Elia kiteytti tämän taistelun kysymyksen muotoon: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Elia väitti, että se on tosi Jumala, joka vastaa tulella (1 Kun 18:2, 24).

Toinen osapuoli luotti massan voimaan, huutoon, tanssiin, hurmokseen, viileskelyyn. Toinen taas korjasi hajonneen Herran alttarin ja odotti rauhallisesti ruokauhrin aikaa ja sitä, mitä Herra tekee. Toinen oli näyttävää. Mikä melu täyttikään ilman. Siinä ihmisissä tapahtui koko ajan jotakin. Omassa ruumissa koettiin väkeviä tunteita ja voimaa, joka pani tanssimaan ja kaatoi maahan. Se tulkittiin jumaluuden ilmentymäksi, manifestaatioksi. Mitään todellista ei kuitenkaan tapahtunut eikä alttarilla tuli syttynyt. Odotettu taivaallinen tuli oli vain ihmisten omassa kokemuksessa ja voimakkaassa tunnetilassa. Kauhistuttavaa on kuitenkin se, että lopunaikana antikristus suurten tunnustekojen ohella saa myös tulen lankeamaan taivaasta (Ilm 13:13). Nyt vielä eivät Baalin profeetat siihen kyenneet.

Tuli Elian aika. Elia oli tehnyt kaiken mahdollisimman vaikeaksi. Miten tuli voi syttyä alttarilla olevassa läpeensä märässä puukasassa? Juuri oikealla hetkellä tuli iski kuin salama. Sama tuli oli palanut pensaassa Siinain vuorella ja Mooses ihmetteli. Sama tuli iski alttariin Daavidin (1 Aik 21:27) ja Salomon rukoillessa (2 Aik 7:1). Se oli Jumalan läsnäolon tuli.

Karmelvuoren yhteenotto oli ainutkertainen. Siinä paljastui kuinka tyhjiä ovat voimakkaatkin ruumiissa koetut uskonnolliset tunteet, kuinka mitättömiä epäjumalat, vaikka niihin uskotaan palavasti. Eivät ne voineet kuulla eivätkä auttaa.

Kansa huusi hetken aikaa: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” (1 Kun 18:39). Mutta miestään hallitsevan kuningattaren sydän ei särkynyt ja kansa jatkoi entistä elämäänsä kansalliseen tuhoon asti.

Tänään Jumalan tuli palaa hänen Poikansa heikkoudessa ristillä, sillä Jumala on nähnyt hyväksi saarnauttamansa hullutuksen – ei ihmetekojen - kautta pelastaa ne, jotka uskovat (1 Kor 1:21-22). Ristillä näkyy vastakohtaisuudessaan myös Jumalan suurin rakkaus, kun Isän ainoa Poikaa huutaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” Tässä ristin vastakohtaisuudessa kohtaamme nytkin Jumalan rakkauden ja voiman tulen (Room 1:16). Se valloittaa ihmisten sydämiä tänäänkin kaikkialla maailmassa. Sille sydämensä avaava valitsee oikein ja seuraa todellista Herraa Jumalanaan.

Vieläkö mekin horjumme puolelta toiselle?

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 21.08.2014 07:39 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

MASENNUS ISKEE HERRAN PALVELIJAAN
Sanan sivu Kylväjä 5/2003

Profeetta Elia oli ollut erityisellä tavalla Jumalan käyttämä valittu ase. Hänen saamansa Herran sanan mukaisesti kuivuus oli kiusannut maata vuosikausia. Herra oli piilottanut hänet niin, etteivät viranomaiset saaneet häntä pidätetyksi. Herra oli hänen kauttaan tehnyt ihmeistä suurimman - herättänyt kuolleen. Herra oli antanut hänelle rohkeuden käydä avoimeen voimankoetukseen kansansa hengellisten johtajien kanssa ja hän oli kokenut valtavan tuli-ihmeen. Hän oli rukoillut ja vuosien kuivuus oli väistynyt ja sateet tulleet. Kaiken hän oli tehnyt Jumalan käskystä. Nyt hän oli varma siitä, että hänen Jumalan kunniaksi tekemänsä suurteot mullistavat sydämet ja kaikki kääntyvät Herran puoleen.

Toisin kuitenkin kävi. Ihmissydänten vastarinta Herraa kohtaan ruumiillistui korkeimpaan vallanpitäjään. Mikään ei hänen sydämessään värähtänytkään. Hän vain välitti viestin Elialle: "Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, ellen huomenna tähän aikaan ole tehnyt sinulle samaa, minkä sinä olet tehnyt heille!" (1 Kun. 19:2). Sinä hetkenä Elia tajusi ihmissydänten kovuuden ja katumattomuuden. Raamattu kertoo rehellisesti kuinka tämä suuri Herran sotasankari joutui pelon ja masennuksen valtaan ja lähti pakoon (19:3). Nyt hän istui autiomaassa kinsteripensaan juurella ja toivoi itselleen kuolemaa: "Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni. En minä ole esi-isiäni parempi" (19:4). Liekö verrannut itseään edellisten sukupolvien suuriin Herran aseisiin ja hetken aikaa luullut, että hän on heitä väkevämpi?

Joka tapauksessa jotain aivan kuin särkyi Eliassa. Ainakin hänen unelmansa ihmeellisestä herätyksen ajasta haihtuivat. Herran työ ja sen menestyminen oli ollut hänelle kaikkein tärkeintä ja nyt hän menetti halun elää. Ei enää ollut mitään tarkoitusta hänen elämällään. Elia ei sittenkään ollut täysin sitoutunut yksin Herraan, sillä eihän Jumala ollut kuollut, vaikka herätystä ei tullutkaan.

Elia koki jotain samaa kuin Joona suuren Niiniven herätyksen jälkeen: ”Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää" (Joona 4:3). Samaa koki Johannes Kastaja Herodeksen vankilassa lähettäessään viestin Jeesukselle: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?". Johanneskin oli odottanut suurta mullistuksen aikaa Jeesuksen toiminnan seurauksena. Jeesus vain vastasi hänelle: ”Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun" (Matt. 11:3,6).

Kuinka vaikea onkaan kestää suurten ja näkyvien siunausten jälkeistä riisumisen aikaa. Me haluaisimme elää jatkuvassa menestymisen huumassa. Olla sittenkin jotain – ainakin kokemuksissa. Kuitenkin vaikka olisimme olleet miten voimakkaita Jumalan käyttämiä aseita, emme itsessämme ole yhtään mitään. Kuinka hyvä onkaan vanhan laulun rukous: ”Ah jospa mitään en oisi, tyhjä murrettu astia vain, pantu Mestarin jalkain juureen korjaustansa vartoamaan.” Ja vaikka hän ei meitä enää korjaisikaan, niin tärkeintä on olla hänen käsisään ja luottaa häneen.

Herra armahti masentunutta palvelijaansa. Antoi miehen nukkua pahan olon tunteensa pois. Herra kosketti ja vahvisti häntä ja sanoi: "Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi" (19:7). Ei saa jäädä aivan kuin makaamaan omaan masennuksen tunteeseen. Matkan on jatkuttava. Saahan sitä olla Herran käsissä ja johtamana myös tyhjässä autiomaassa. Sielläkin Herra on lähellä ja hoitaa perille.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: ÄLÄ HELLITÄ
ViestiLähetetty: 22.08.2014 07:01 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

ÄLÄ HELLITÄ
Sanan sivu Kylväjä 6-7/2003

Syvän masennuksen ja toivottomuuden tunteen valtaan joutunut Herran palvelija oli nyt kaukana hänen henkeään uhkaavasta kuningasparista. Hän oli paennut kuumaan ja kuivaan Siinain autiomaahan, Jumalan vuorelle asti (1 Kun. 19:8). Samalla vuorella Herra oli antanut lain Moosekselle ja tehnyt liiton kansansa kanssa.

Elia meni yöksi luolaan. Yön pimeydessä hän kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä?” (1 Kun. 19:9). Sama kysymys toistui vähän myöhemmin (19:13). Se pakotti Eliaa miettimään asenteitaan, pakoaan ja näin kohtaamaan ja nimeämään oman pelkonsa. Hän vastasikin molemmilla kerroilla samoin sanoin. Hän väitti hellittämättä taistelleensa Herran asian puolesta. Mutta kansa oli hyljännyt Herran liiton ja tappanut profeetat. Vain hän yksin oli jäänyt jäljelle ja nyt häntäkin etsittiin, jotta hänetkin voitaisiin surmata (19:10,14).

Kaikkivaltias ja kaikkinäkevä Jumala tiesi, mitä hänen palvelijalleen oli tapahtunut. Mutta Elia sai mahdollisuuden purkaa Herralle pelkonsa ja ahdistuksensa. Liekö Elian sanoissa ollut myös häivähdys katkeruutta ja syytöstä Herra kohtaan? Hän oli kyllä perää antamattomasti taistellut, mutta jäänyt niin yksin. Miksi Herra ei puolustanut tarpeeksi voimakkaasti omaa asiaansa ja todella kääntänyt kansan sydäntä hänen puoleensa (1 Kun. 18:37). Siksi tilanne oli niin surkea kuin oli ja siksi hän oli täällä.

Herra ei vastannut suoraan Elian sanoihin. Sen sijaan hän ilmaisi läsnäolonsa erityisellä tavalla. Siitä onkin tullut Jumalan todellisen läsnäolon merkki kaikiksi ajoiksi.

Elia sai sanan: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herra edessä. Herra kulkee siellä ohitse” (19:11). Samalla vuorella Herra oli sanonut myös Moosekselle: ”Minä annan kirkkauden kulkea ohitsesi” (2 Moos. 33:19). Mooseskin oli kokenut epäonnistuneensa. Hän oli jopa murskannut Jumalan kirjoittamat liiton taulut (32:19). Mutta hän ei voinut kestää suoraa Jumalan kohtaamista, kohtaamista kasvoista kasvoihin. Hänen oli oltava peitettynä kallionkolossa ja vasta Herran mentyä ohitse, ikään kuin selkäpuolelta hän saattoi kohdata Jumalan (2 Moos. 33:22).

Samoin nytkin Herra kulki ohitse. Hän ei tullut suoraan kohti. Raju myrsky alkoi puhaltaa. Se repi rikki vuoria ja murskasi kallioita. Ilman muuta oletamme, että siinä oli varma merkki Jumalan toiminnasta. Raamattu kuitenkin vakuuttaa, ettei Herra ollut siinä. Kaiketi maanjäristys ja liekehtivä tuli pelottavuudessaan osoittivat Jumalan voiman. Mutta Herra ei ollut niissäkään. Hän ei osoittanut läsnäoloansa voimakkaissa teoissa eikä valtavissa ilmiöissä.

Pauhun ja melun mentyä ohitse tuli hiljainen tuulen humina. Se oli neum Jahve (hepr.) – Herran tuuli. Siinä hiljaisuudessa Herra oli läsnä. Vain hiljaisuudessa ihminen saattoi kohdata ja kuulla Herran äänen. Myös Herran palvelijan oli oltava hiljaa ja kuunneltava.

Vielä kerran Elia sai purkaa sisäisen ahdistuksensa. Herra kuunteli häntä. Kun sitten Herra puhui, hänen sanansa olivat yllättävät. Eliaa ei millään tavoin lohdutettu. Tuli vain käsky: ”Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit” (1 Kun 19:15). Se oli nöyryyttävä käsky. Hänen oli palattava siihen tilanteeseen, josta oli lähtenyt pakoon. Hänen palvelutehtävänsä oli vielä kesken. Hän oli palattava työnsä ääreen. Hänen oli oltava jatkossakin hellittämätön.

Samalla hän sai lupauksen siitä, että hänen työllään tulee olemaan jatkaja - Elisa. Jumalan valtakunnan tuleminen ei olekaan yksin hänen varassaan. Herra myös vakuutti, ettei Elia ollut niin yksinäinen kuin kuvitteli. Oli tuhansia, jotka olivat pysyneet uskollisina Herran liitolle (19:18). Ei ole syytä masennukseen, vaikka Jumala ei toimikaan näkyvällä tavalla ja mahtipontisesti.

Herran sanan rohkaisemana ”Elia lähti matkaan” (19:19).

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 23.08.2014 08:04 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

KÄSITTÄMÄTÖN JUMALAN ARMO
Sanan sivu Kylväjä 8/2003

VT:ssa on mainittu 18 Pohjoisen valtion, Israelin kuningasta. Yhden elämänkohtaloissa Pyhä Henki erityisen havainnollisella tavalla näyttää meille Jumalan pyhyyden ja armon vaikutuksen ihmisen elämässä. Tämä yksi on Ahab Omrin poika. Hän hallitsi Pohjoista valtiota 22 vuotta 800-luvulla eKr:sta. Elian toiminta Herran profeettana keskittyy juuri Ahabin aikaan.

Ahab oli jumalaton hallitsija. Hän teki enemmän kuin kukaan hänen edeltäjänsä sitä, mikä on väärää Herran silmissä (1 Kun 16:30) ja herätti Herran vihan pahemmin kuin yksikään Israelin kuningas ennen häntä (16:33). Hänen vaimonsa Iisebel yritti tuhota kaikki Herran profeetat (18:4) ja halusi tappaa Eliankin. Kuivuudesta ja kansan kurjuudesta Ahab syytti Eliaa. Hän ei suostunut näkemään omaa jumalattomuuttaan (18:17), vaikka Elia sanoi suoraan, että kurjuuden hän itse oli aiheuttanut toiminnallaan (18:18). Ahab oli nähnyt Karmel-vuorella ihmeen, kun Herran tuli oli polttanut Elian uhrin (18:38). Hän oli kokenut kuinka vastauksena Elian rukouksiin tuli vuosia odotettu sade (18:45). Hän oli saanut Herran sanan mukaisesti kaksikin kertaa voiton suuresta syyrialaisesta sotajoukosta (20:19-20, 27-28). Mutta nyt hän oli kyynisesti hyväksynyt sen, että hänen vaimonsa hankki hänelle Nabotin viinitarhan murhauttamalla tämän (21:15-16).

Jälleen Elia nuhtelee suorasukaisesti Ahabia ja julistaa hänelle Herran tuomion. Silloin tapahtuu jotain aivan käsittämätöntä. Näin äärimmäisen piittaamattomalta ja jumalattomalta tuntuva ihminen nöyrtyykin Jumalan edessä (1 Kun 21:27). Mutta vielä suurempi ihme on siinä, että Herra on heti valmis armahtamaan (21:29).

Oi, miten käsittämätön on Jumalan armo. Oli ihmisen jumalattomuus kuinka suuri tahansa, kunhan vain tämä kääntyy Herran puoleen, Herra pyyhkäisee hetkessä pois kaiken sen kauhistuttavan pahan, jota syntinen on harjoittanut. Jälleen VT:n ankaran ja ahdistavan lain ja tuomion julistuksen keskellä, loistaa anteeksiantamuksen kirkas valo. Profeetta Hesekiel vahvistaa tämän: ”Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?” (Hes 18:23). ”En minä tahdo kenenkään kuolemaa… Kääntykää, niin saatte elää!” (Hes 18:31). Syntinen itse ajaa itsensä tuhoon ja kuolemaan kiistämällä tosiasiat. Herra sen sijaan tarjoaa pelastuksen ja elämän. Herran tarjous ei maksa syntiselle mitään. Hänen tulee vain kääntyä Herran puoleen ja ottaa lahja vastaan.

Nyt minullakin on toivo pelastua. Jumala ei maksakaan minulle syntieni mukaan, vaan armonsa mukaan. Vaikka olen monet kerrat myynyt Ahabin tavoin itseni tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä (1 Kun 21:20), herättänyt Herran vihan ja esimerkilläni johtanut muitakin syntiin (21:22), niin siitä huolimatta Herra on heti valmis armahtamaan. Saan mennä hänen luokseen ja kääntää hänelle kasvoni, en selkääni. Miksi en siis tekisi niin tänään? En kai ole niin mieletön, että työnnän Herran armon pois! Edelleen pitää paikkansa, että jokainen joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu! Näin tapahtuu siitäkin huolimatta, vaikka huuto kohoaisi syntien keskeltä ja syntien kanssa ja todella pahan ihmisen sydämestä! Herra vastaa: ”Minä en tuo onnettomuutta” (21:29).

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: HENKIVALTOJEN TAISTELUSSA
ViestiLähetetty: 24.08.2014 08:20 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

HENKIVALTOJEN TAISTELUSSA
Sanan sivu Kylväjä 9/2003

Pyhä Henki on tallettanut meille Ensimmäisen Kuninkaiden kirjan viimeisessä luvussa (1 Kun 22) tärkeän kuvauksen henkivaltojen taistelusta ihmissydämissä. Se löytyy myös Toisesta Aikakirjasta (2 Aik 18). Se on annettu meille, jotta kasvaisimme kristittyinä. Se rohkaisee meitä koettelemaan ja tutkimaan henkiä ja varoittaa sinisilmäisyydestä. Totisesti ”älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa ne, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja” (1 Joh 4:1).

Silloin niin kuin nytkin Jumalan kansan keskuudessa vaikuttavista profeetoista enemmistö on vääriä. Oikea profeetta on harvinaisuus. Miika näki asiat toisin kuin neljääsataa muuta profeettaa. Jumalan totuus ei ole sama kuin uskovien enemmistön ääni.

Kuvaus sisältää järkyttävän tiedon: ”Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun” (1 Kun 22:23). Kuinka voi olla mahdollista, että Jumala lähettää valheen hengen? Myös UT:ssa sanotaan: ”Jumala lähettää rajun eksytyksen” (2 Tess 2:11). Kuitenkin nämä väärät profeetat olivat hengen valtaamina hurmoksissa (1 Kun 22:10). Kuinka vaikea onkaan pitää sellaista vääränä! Miten osaan koetella henkiä?

Jumala sallii tämän tapahtua, koska ”Herra, teidän Jumalanne koettelee teitä näin, saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne” (5 Moos 13:4). Onko Herra itse meille tärkein vaiko hänen näkyvät lahjansa, innostavat tapahtumat ja uutiset?

Profeetta itse ei tajua, että häneen on mennyt valheen henki. Hän luulee edelleen puhuvansa totuutta Herran nimessä (1 Kun 22:11) ja loukkaantuu syvästi, jos häntä epäillään. Hän on varma asiastaan. Väärien profeettojen johtaja löi Miika poskelle ja sanoi: "Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?" (22:24). Sinäkö yksin muka olet oikeassa! Mikä luulet olevasi!

Oikea profeettakin saattoi mennä enemmistön mukaan ja vasta tiukkojen vaatimusten jälkeen hän herkistyi ja pystyi tuomaan esiin totuuden (1 Kun 22:15-17). Hän näki, että Jumala toteutti tahtoaan valheen hengen avulla. Se tahto oli kuningas Ahabin elämässä tuomion ja rangaistuksen tahto: ”Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!” (22:23). Kuitenkin Herra oli kolme vuotta aikaisemmin Elian kautta luvannut katuvalle Ahabille: ”Minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään” (21:29). Vaikka katumus siirsi Vanhan liiton aikana tilintekoa, niin tilinteko tuli kuitenkin.

Uuden liiton aikana Kristuksen sovituskuoleman tähden Jumalan anteeksiantamus on ehdoton ja lopullinen. Kristukseen uskoessamme ei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta. Ei edes syntimme. ”Eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room 8:38-39). Ei siis lumoava valheen henkikään voi erottaa, ellemme itse käännä selkäämme Kristukselle ja mene pois hänen luotaan. Nyt saamme syntisinä ja valheellisten profetioiden pettäminäkin huutaa avuksemme Herraa Jeesusta Kristusta. Hän kuulee ja armahtaa!

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: TOINEN KUNINKAIDEN KIRJA
ViestiLähetetty: 25.08.2014 07:07 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

TOINEN KUNINKAIDEN KIRJA
Olavi Peltola

ON JUMALA, JONKA PUOLEEN VOIN AINA KÄÄNTYÄ.
Sanan sivu Kylväjä 10/2003

Jumalan sana tuo esiin avainkuin pähkinänkuoressa erään ihmisen elämän tilinpäätöksen. Hänen nimensä on Ahasja. Hänestä sanotaan, että hän kulki synninteon tietä ja teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Näin hän vihastutti Herran (1 Kun 22:53). Onpa kauhistuttava arviointi ihmisestä!

Raamattu kertoo kuinka hän horjahti, putosi kattohuoneensa ikkunasäleikön läpi ja loukkaantui pahasti (2 Kun 1:2). Miksi tuo muinainen kotitapaturma on tärkeä? Se paljasti, mitä hänen todella liikkui ja mihin hän oli sitonut itsensä. Mitä Ahasja teki pahasti vammautuneena?

Voimme olla varmoja siitä, että hän oli ollut isänsä, kuningas Ahabin kanssa Karmelin vuorella. Hän oli nähnyt, kuinka voimattomia Baal ja tämän profeetat olivat Israelin Jumalan rinnalla. Hän oli kuullut Elian julistavan Jumalan sanaa. Hän tunsi Elian (2 Kun 1:8). Hän myös tiesi, että Jumala oli armahtanut hänen isäänsä, kun tämä oli nöyrtynyt Herran edessä (1 Kun 21:29).

Kaikesta tästä huolimatta hän ei halunnut tuskansa keskellä turvautua eikä kysyä neuvoa ainoalta oikealta Jumalalta. Hän oli perusteellisesti kadottanut luottamuksensa Israelin Jumalaan. Sen sijaan hän luotti sydämessään filistealaisen kaupungin Ekronin jumalaan

Ennen kuolemaansa hän sai kolme kertaa saman Herran sanan: ”Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun lähetät pyytämään vastausta Baal-Sebubilta” (2 Kun 1:3, 5, 16). Tästä epäjumalan nimestä tuli myöhemmin saatanan lisänimi (Mark 3:22).

Kaiken lisäksi kaksi hänen lähettämäänsä sotilasosasta sai surmansa (2 Kun 1:10,12). Hänen olisi pitänyt nyt huomata, ettei elämä eikä sen kulku ole hänen hallinnassaan. Hän oli joutunut itseänsä väkevämmän käsiin.

On tyrmäävää kohdata tällainen ihmissydämen piittaamattomuus. Vaikka kuinka Jumala puhuttelee ja hänen väkevä toimintansa tulee jopa vastaansanomattomasti näkyviin, niin mikään ei kosketa eikä pysähdytä. Ihminen on niin syvästi kiinnittänyt sydämensä oikean Jumalan vastaisiin voimiin eikä hän ei voi eikä tahdo päästä niistä irti. Ihmiselle jumalaksi tulee se, mihin hän turvautuu hädän hetkellä. Sydän ja turvautuminen tekee ihmiselle Jumalan.

Tätä kuvausta hallitsee Jumalan laki, tuomio, rangaistus ja kuolema. Näyttää siltä kuin siitä ei löytyisi jälkeäkään Jumalan armosta ja evankeliumista. Mutta huolella lukiessamme huomaamme, että kolme kertaa toistuva Elian sana sisältää suurenmoisen armon lupauksen. Elia kysyy: ”Eikö Israelissa muka ole Jumalaa” (2 Kun 1:3, 6), ”jonka puoleen kääntyä” (1:16). Miksi siis käyt kuulemassa ja pyytämässä vastausta Baalilta, kun voit kääntyä Israelin Jumalan puoleen ja kysyä häneltä neuvoa? Tämä mahdollisuus oli siis olemassa Ahasjallakin elämänsä loppuun asti. Hän ei kuitenkaan uskonut Herran lupaukseen.

Totisesti on Jumala, jonka puoleen saamme ja voimme kääntyä aina ja kaikissa elämämme tilanteissa. Emme koskaan turvaudu Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan turhaan.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: YLÖSTEMPAAMISEN IHME
ViestiLähetetty: 26.08.2014 06:51 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

YLÖSTEMPAAMISEN IHME
Sanan sivu Kylväjä 11/2003

Oletko joskus masentunut arjen tylsistyttävästä vaikutuksesta? Tuntuuko kaikki polkevan vain paikoillaan? Et saa otetta hengellisiin etkä taivaallisiin. Entäpä jos lähtisit Elian ja Elisan seuraan ja antaisit erään heidän elämänsä hetken todella koskettaa itseäsi?

Silloin saisit heidän seurassaan kokea ihmiskunnan tähänastisen vaelluksen suurimman ihmeen. Siinä verho hetkeksi avataan. Siinä taivas avautuu ja koskettaa maata. Kirkkaus laskeutuu alas. Siinä iäisyys tulee näkyviin, ei jonakin näkynä, joka haihtuu kuin ruskottava pilvi, vaan vaikuttavana todellisuutena. Siinä on mitä todellisin Jumalan teko ja hänen käsinkosketeltava puuttumisensa ihmisen elämän kulkuun. Siinä Jumala silmänräpäyksessä muuttaa ajallisen iankaikkiseksi, maallisen taivaalliseksi. Herran näkymätön läsnäolo muuttuu näkyväksi läsnäoloksi.

Kun luemme tästä tapahtumasta jäämme helposti kiinni kehyskertomukseen. Ihmettelemme Elian ja Elisan merkillistä keskustelua, jossa samat puheenvuorot toistuvat matkan varrella Gilgalista Beteliin, sieltä Jerikoon ja Jordan rannalle ja yli virran (2 Kun 2:2-6). Kaikki tuo kuitenkin on vain kuin raamit varsinaisen tapahtuman ympärillä.

Oli tullut ”se päivä”, se ihmeellinen päivä, jolloin Herra puuttui näkyvällä tavalla ihmisen elämään ja nosti Elian tuulenpyörteessä taivaaseen (2 Kun 2:1). Herra otti Elian pois (2:3, 5). Hänet otettiin Elisan luota (2:9, 11) eikä Elisa enää nähnyt häntä (2:12). Se päivä ei kuitenkaan ollut kahden läheisen ihmisen jäähyväishetki kuoleman edessä. Se oli kyllä jäähyväisten päivä, mutta aivan ihmeellisen eron päivä.

Kuinka yksinkertaisesti ja koruttomasti Raamattu kertookaan siitä: ”Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen” (2 Kun 2:11).

Siinä se on. Tapahtumien tapahtuma. Ihmeistä suurin. Sen suurempaa ihmettä ei yhdellekään ihmiselle voi tapahtua. Nyt Elian elämässä kuolema on nielty ja voitto saatu (1 Kor 15:54). Emme ihmisinä pysty koskaan selittämään, mitä siinä todella tapahtui. Se oli Jumalan teko! Se oli kirjaimellisesti ruumiin ylös nouseminen eikä se kuitenkaan ollut kuolleitten ylösnousemus, johon tunnustamme uskovamme Apostolisessa uskontunnustuksessa.

Jumala teki jotain sellaista, jota hän ei sen jälkeen ole tehnyt. Hän näytti ennakolta, mitä tulisi kerran tapahtumaan kokonaiselle sukupolvelle häneen uskovia. Paavali kuvaa sitä näin: ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä” (1 Kor 15:51, KR 38). ”Sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1 Tess 4:17, KR 38). Entäpä, jos tämä tapahtuu sinun ja minun vielä eläessä? Olemmeko silloin mukana?

On hyvä muistaa, että Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin (Jaak 5:17, KR 38). Kuitenkin hän sai kokea tuon suuren Jumalan teon. Se oli totisesti armoa. Tämä armo kuulu meillekin. Saamme luottaa siihen Karitsan vereen turvautuen ja turvallisin mielin odottaa ylös tempaamista.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: IHMEITÄ TEKEVÄ JUMALA
ViestiLähetetty: 27.08.2014 06:34 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

IHMEITÄ TEKEVÄ JUMALA
Sanan sivu Kylväjä 12/2003

Raamatun kertomuksessa Jumalan kansan vaiheissa voimme erottaa neljä sellaista jaksoa, jolloin Jumala antoi tapahtua monia silminnähtäviä ja poikkeuksellisia ihmetekoja. Israelin lähtö Egyptistä Mooseksen johdolla oli ihmetekojen aikaa. ”Israelilaiset lähtivät matkaan voimallisen käden suojassa, kaikkien egyptiläisten nähden” (4 Moos 33:3, KR 38). Jumala halusi herättää 800-luvulla Israelin kansan syvästä luopumuksesta Elian ja Elisan tekemillä voimateoilla. Pakkosiirtolaisuuden ahdistuksen keskellä Jumala osoitti näkyvällä tavalla voimansa Danielin elämässä. Neljäs ihmeiden ja merkkien aika alkoi Kristuksen syntyessä. Se jatkui vielä apostolien aikana. Kaikki nämä neljä ajanjaksoa olivat lyhyitä ja tapahtuneet ihmeet ainutlaatuisia. Ihmeet eivät kuuluneet Jumalan kansan normaalielämään, mutta kyllä Jumalan armollinen läsnäolo, joka auttoi kestämään kaiken ja säilyttämään uskon.

Kertomukset näistä Jumalan teoista haluavat taivuttaa sydämemme luottamaan Jumalan sanaan silloinkin, vaikka itse emme kokisikaan ihmeitä. Kaikki on Jumalalle mahdollista, mutta hän ei tee kaikkea toivomaamme!

Elian elämästä muistamme koko kansaa koskettaneen voimakkaan Karmelin vuoren tuli-ihmeen ja sateen tulon vastauksena hänen rukouksiinsa. Elisa pyysi ennen Eliaan taivaaseen ottamista, että hän saisi kaksinkertaisen osan Elian hengestä (2 Kun 2:9, KR 38). Mutta Elisan kautta tapahtuneet parisenkymmentä ihmettä olivat pienempiä ja useimmat niistä vain yksityisen ihmisen elämää koskettavia.

Kun Elisa palasi yksin Jordanille, niin vesi jakautui hänen edessään kahtia kuten oli jakautunut Elian edessä (2 Kun 2:14). Jerikoon tultuaan hän paransi kaupungin veden (2:22). Sensijaan häntä kaljuksi pilkkaavan poikalauman surmasi kaksi karhua (2:24).

Elisa auttoi vaikeuksissa olevia ihmeteoillaan. Köyhä leski sai öljyä velkojensa maksuun (2 Kun 4:7) ja hedelmätön vaimo lapsen (4:17). Hänen neuvostaan myrkyllinen ruoka tuli syötäväksi (4:41) ja veteen kadonnut lainakirves löytyi (6:7).

Jotkut Elisan tekemistä ihmeteoista ennakoivat Jeesuksen tekemiä lähimmäisen rakkauden ihmeitä. Lapsi heräsi kuolleista (2 Kun 4:27; Mark 5:41-42). Spitaalinen parantui (2 Kun 5:14; Matt 8:2-3). Vähäinen ruokamäärä riitti suurelle joukolle (2 Kun 4:44; Joh 6:9-11).

Jonkun kerran kansan johtajat vaikeissa tilanteissa kysyivät neuvoa Elialta (2 Kun 2:21, 3:12). Hän sai Herran sanan vasta vaivuttuaan hurmokseen musiikin avulla (3:15-16). Hän paljasti ennakolta kansansa vihollisen aikeita (6:12-13). Elisan pyynnöstä Herra avasi hänen palvelijan silmät näkemään vaarallisessa tilanteessa, kuinka hyvä on olla Herran suojeluksessa (6:16-17). Herra avulla Elisa sumensi syyrialaisen partiojoukon silmät ja vei heidät vihollistensa pääkaupunkiin (6:18).

Elisa julisti ennakolta, että Samarian piiritys ja nälänhätä päättyisivät ihmeellisellä tavalla ja että hänen sanojaan epäilevä sotilas ei sitä tulisi kokemaan (2 Kun 7:1-2). Hän myös ilmoitti, että uusi mies nousisi Damaskon hallitsijaksi (8:13). Hänen käskystään Jehu voideltiin Israelin uudeksi kuninkaaksi (9:2).

Elisan toiminta kaikkine ihmeineen ei kuitenkaan synnyttänyt Israelissa Jumalan pyhyyden tuntoa eikä johtanut kääntymykseen. Herran teot eivät särkeneet sydämiä. Kansa ja sen johtajat paatuivat ihmeittenkin edessä. Joitakin vuosikymmeniä Elisan kuoleman jälkeen Israel tuhoutui. Kaikki myöhäisemmät profeetat olivat vain sanaa julistavia profeettoja eivätkä enää ihmeitä tekeviä profeettoja. Me elämme sanan aikaa!

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 28.08.2014 06:25 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JUMALAN SANA ON JUMALAN KANSAN TUNTOMERKKI
Sanan sivu Kylväjä 1/2004

Vanhassa testamentissa on sellaisia jaksoja, joiden lukemisen moni kokee jopa tuskalliseksi. Erityisen vaikeaa on seurata Jumalan kansan vaiheita Toisen Kuninkaiden kirjan lukujen 8-17 äärellä. Ne vievät meidät aikaan 800-luvun puolivälistä 700-luvun alkupuolelle ennen Kristusta. Tuo jakso päättyi Jumalan kansan toisen osan, Israelin, tuhoon ja pakkosiirtolaisuuteen.

Noiden historiallisten tapahtumien keskellä tulee selvästi näkyviin Jumalan lasten perustuntomerkki. Se erottaa heidät kaikista muista ihmistä tänäänkin. Jumalan kansan tuntomerkki on aina ollut Jumalan sana. Herra on sanansa ”teitä varten kirjoittanut” (2 Kun 17:37). Herran sanan omistaminen tekee meistä Jumalan lapsia ja hänen kansansa jäseniä. Ratkaiseva Jumalan lapsen sisäinen tuntomerkki on se, että Herran sana saa hallita hänen sydäntään. Hän elää Herran sanasta ja luottaa siihen.

Jälleen meille vakuutetaan, että se toteutuu, minkä Herra, Israelin Jumala, on puhunut (2 Kun 14:25). ”Herra oli sanonut” ja ”niin oli nyt käynyt” (15:12). Väkevä on Herran sanan mahti. ”Tietäkää siis, että yksikään sana… ei jää toteutumatta. Herra on nyt tehnyt sen, mistä hän puhui” (10:10). ”Herran sanat ovat käyneet toteen” (9:36) ennenkin ja ne tulevat käymään toteen nytkin. Tässä kohtaamme varmuuden siitä, että tapahtuu juuri niin kuin Herra on ilmoittanut (10:17). Siinä onkin uskonelämämme tuki ja turva. Se ei ole jossakin Herran palvelijassa, vaikka näin Joas koki, kun hän itki ja huusi Elisan kuolinvuoteen äärellä (13:14). Tuki ja turva on yksin Herran sanassa ja hänen lupauksissaan.

Tämä Raamatun jakso vie meidät myös pohtimaan historian arvoitusta. Meille vakuutetaan, että Jumala toimii historian tapahtumissa. Jeesus sanoi: "Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä" (Joh 5:17). Nyt näemme millä tavoin Herra toimi tuon jakson kuluessa: ”Minä olen voidellut sinut” (2 Kun 8:3), ”minä kostan” (8:7), ”minä hävitän” (8:8) ”minä teen” (8:9). Meille kerrotaan kuinka ”noihin aikoihin Herra lähetti” vastustajat (15:37, ja ”alkoi pirstoa” (10:32). Jumala tekee työtään historian kulussa niin repien kuin rakentaen. Hän kurittaa ja hän armahtaa.

Tämän vaiheen lopputulos Jumalan kansan elämässä on kuitenkin hyvin tuskainen. Herra oli varoittanut monet kerrat: "Kääntykää takaisin pahoilta teiltänne!” (2 Kun 17:9). ”Ainoastaan Herraa, Jumalaanne, teidän tulee palvella. Hän on pelastava teidät” (17:39). Tämä onkin niin kansojen ja yksityisten elämässä kaikkein ratkaisevinta. Mutta jälleen meille kerrotaan kuinka ihmiset eivät kuunnelleet. Heistä vain sanotaan, että he olivat yhtä uppiniskaisia kuin isänsä, jotka eivät olleet luottaneet Herraan, Jumalaansa (17:14).

Kuinka monen johtajan kohdalla nimenomaan sanotaan, että hän teki väärin Herran silmissä, piti kiinni synneistä eikä luopunut niistä (2 Kun 10:31; 13:2, 11; 14:24; 15:9, 18, 24, 28). Toistuvasti mainitaan Jerobeam, Nebatin poika, joka oli johdattanut Jumalan kansan tähän synnintekoon. Hänen nimellään on Jumalan sanassa järkyttävä kaiku. Siinä Jumalan tuomioiden perussyy.

Eräs helmi tässä jaksossa on lyhyt maininta siitä kuinka Joahas rukoili Herraa leppymään, ja Herra kuuli hänen rukouksensa (2 Kun 13:4). Emme koskaan vetoa turhaan Jumalan armoon! Hänellä on aina halu leppyä.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29.08.2014 06:47 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

MITÄÄN PELKÄÄMÄTTÄ ODOTAMME HERRAA
Sanan sivu Kylväjä 2/2004

Vanhassa testamentissa Daavidin ja Salomonin kuninkuuden rinnalla eniten huomiota kiinnitetään Hiskiaan. Hiskia eli 700-600 luvun taitteessa eKr:sta. Hän oli yksi niistä neljästä kansan johtajasta, jonka uskosta Raamattu antaa varauksettoman tunnustuksen: ”Hiskia turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, eikä Juudan kuninkaiden joukossa ole ketään hänen kaltaistaan, ei hänen jälkeensä eikä ennen häntä. Hän pysyi Herralle uskollisena, ei luopunut hänestä” (2 Kun 18:5-6). Hän riippui Herrassa kiinni (KR 38). Raamattu korostaakin, että Herra oli Hiskian kanssa (18:7).

Raamattu kertoo kyllä kuninkaiden aikaansaamista uudistuksista, rakennustöistä ja sotilaallisista uroteoista. Mutta varsinaisena huomion kohteena on kuitenkin heidän suhteensa Herraan. Se on ollut kaikkein tärkeintä heidän elämässään myös kuninkaana. Juuri se on vaikuttanut kaiken syvimmin koko kansan kohtaloon. Siksi sitä ei sivuuteta yhdenkään kuninkaan kohdalla.

Hiskian aikana alkoi hengellinen uudistus. Epäjumalien palvontaan käytettyjä rakennelmia murskattiin. Erityisesti mainitaan Mooseksen tekemä pronssikäärme. Siitä oli tullut kansan palvoma epäjumala, Nehustan. Näin siitäkin huolimatta, vaikka se oli ollut Jumalan armollisen pelastusteon välikappaleena. Nyt Hiskia löi sen palasiksi (2 Kun 18:4). On nöyryyttävää huomata, että petollinen ihmissydän tekee jopa armonvälineestä taikakalun itselleen.

Hiskian aikana Juuda joutui suunnattoman suureen ahdistukseen. Assyria oli tuhonnut Pohjoisen valtion Israelin Hiskian nuoruudessa ja nyt assyyrialaisten sotajoukko oli saamaisillaan myös koko Juudan valtaansa. Vain Jerusalem oli enää vapaa. Meille on talletettu Assyyrian kuninkaan Sanheribin lähettilään pilkkaviesti kaupungin asukkaille. Siinä varoitetaan turvaamasta Jumalaan: ”Mihin oikein luotat?” ”Keneen sinä turvaat?” (2 Kun 18:19,20). ”Älkää antako Hiskian houkutella teitä luottamaan omaan jumalaanne, kun hän vakuuttaa: ’Kyllä Herra meidät pelastaa’” (18:30). ”Hän vain johtaa teitä harhaan sanoessaan: 'Herra pelastaa meidät'” (18:32). Toisessa viestissä Sanherib varoitti: ”Älköön sinua pettäkö jumalasi, johon luotat” (19:10).

Hädässään Hiskia rukoili: ”Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso!” ”Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät.” ”Sinä yksin olet Herra ja Jumala!” (19:16, 19). Hän sai Herran vastauksen Jesajan kautta: ”Älä pelkää” (19:6, KR 38), ”odota” (19:7, KR 92).

Vanha virsi rohkaisee meitä samaan asenteeseen: ”Saa armoon loppumattomaan näin sydämeni luottaa. Isäänsä lapsi milloinkaan ei turvata voi suotta” (313:6).

Hiskia ja Jerusalem sai kokea Jumalan avun iäisyyden rajan tällä puolella. Yöllä Herran enkeli löi assyyrialaisten sotajoukosta satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä (19:35). Jerusalem säästyi sillä kertaa, vähän yli sata vuotta myöhemmin se tuhoutui.

Moni meistä näkee ja kokee Jumalan avun silloin, kun hän perillä pyyhkii pois kaikki kyynelemme (Ilm 7:17). Siihen asti opettelemme mitään pelkäämättä odottamaan Herraa.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 25 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö