kultaomenia hopeamaljoissa

Hengellisiä asioita
Tänään on 11.12.2017 02:02

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 25 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 30.08.2014 07:51 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

TAIVUTTAAKO RUKOUKSEMME JUMALAN?
Sanan sivu Kylväjä 3/2004

Vanhan testamentin historiallisten kirjojen kuvauksia lukiessamme joudumme udelleen ja uudelleen kysymään, mitä voimme tästä oppia? Miten saamme tästä kärsivällisyyttä, lohdutusta ja toivoa (Room 15:4)? Vastausta ei ole aina helppo löytää.

Lukiessamme kuvausta kuningas Hiskian sairastumisesta (2 Kun 20:1) ilman muuta ajattelemme, että sen tuoma lohdutus on hänen ihmeparantumisessaan. Hiskia oli saanut Jesajan välittämänä Herran sanan: ”Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!” (2 Kun 20:1). Kuningas alkoi itkeä. Rukouksessa hän vetosi siihen, kuinka hän oli vilpittömästi ja vakain sydämin vaeltanut Jumalan tahdon mukaan ja tehnyt hyvää (20:3). Näinkö Jumala siis palkitsee hänet? Jesaja sai uuden viestin Hiskialle: ”Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. Minä lisään sinun elinpäiviäsi vielä viisitoista vuotta” (20:5-6).

Pelkkä Herran sanallinen lupaus ei riittänyt Hiskialle. Hän halusi Herran antavan lisäksi jonkin merkin (2 Kun 20:8). Herra suostui siihenkin pyyntöön ja Hiskia sai jopa valita merkin luonteen. Ja niin yläsalin portaikkoon lankeava varjo perääntyi kymmenen askelman matkan (20:11). Se vasta oli ihme. Jesajan viikunakakku paransi Hiskian (20:7). Kertomukset näistä ihmeistä lähtivät liikkeelle ja Babylonin kuningas lähetti oikein lähetystön ottamaan selvää niistä (2 Aik 32:31; 2 Kun 20:12).

Voihan olla, että jotkut meistä saavat kärsivällisyyttä, lohdusta ja toivoa pelkästään siitä, että uskovat Jumalan tehneen nämä ihmeet 700-luvulla ennen Kristusta eläneelle Hiskialle. Mutta useimmat kai haluaisivat saada kokea omissa vaikeissa elämänkohtaloissaan samanlaisia ihmeitä ja merkkejä ja sanoa, että Herra on sama tänäänkin. Hän parantaa nytkin kuolemansairaita ja panee auringon varjon liikkumaan taaksepäin. Näin ajatellessamme olemme kuitenkin niiden juutalaisten kaltaisia, jotka vaativat ihmetekoja (1 Kor 1:21) ja suorastaan kiusasivat Jeesusta pyytäessään häneltä merkkiä (Luuk 11:16). Jeesus vastasi: "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki” (Matt 12:39). "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko" (Joh 4:48). Näkemistä vaativa Tuomas sai Herralta opetuksen: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe” (Joh 20:29).

Tämä kuvaus Hiskian elämästä lohduttaa silloin, jos se opettaa purkamaan rukouksessa sydämen tuskan Herralle ja luottamaan siihen, että Herra kuulee välittömästi. Tällä kertaa Herra teki ihmeen. Se oli Hiskian oman mielen mukainen (2 Aik 32:31). Me emme voi vaatia Jumalaa toimimaan meidän mielemme mukaisesti. Hän tekee kohdallamme juuri niin kuin hyväksi näkee. Rukouksemme on vain suostumista Jumalan tahtoon ja tekoon, ei toimintaohjeiden antamista Jumalalle.

Hiskia sai jatkoaikaa. Mutta jotain säröjä tulee nyt hänen elämänkertaansa. Hän ei ollutkaan kiitollinen ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi (2 Aik 32:25, KR 92). Tänä aikana syntyi hänelle myös poika, Manasse, josta tuli eräs jumalattomimmista Juudan kuninkaista. Hiskia sai myös sanan lähestyvästä Jumalan tuomiosta ja Raamattu on tallettanut hänen viimeisinä sanoinaan varsin omahyväisen näkemyksen katastrofin tulosta: "Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni" (2 Kun 20:19). Luulenpa, että moni meistäkin tänään sydämessään toivoo samoin kuin Hiskia. Oliko sittenkään oikein, että Hiskia itkien vaati Jumalaa parantamaan hänet?

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 31.08.2014 08:44 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

KAUHEA IHMINEN JA KÄSITTÄMÄTÖN JUMALAN ARMO
Sanan sivu Kylväjä 4/2004

Kuningas Hiskian ajalta jää todennäköisesti Jumalan kansan mieleen ihmeellinen Jerusalemin pelastuminen varmalta tuholta ja Hiskian parantuminen vaikeasta sairaudesta. Mutta hänen poikansa ja seuraajansa Manassen yli 50 vuotta kestäneeltä hallitusajalta. Raamattu näyttää painavan Jumalan kansan mieleen vain murskaavan kielteisiä asioita.

Isästä kerrotaan kuinka hän turvautui Herraan, Israelin Jumalaan (2 Kun 18:5), poika taas kumarsi ja palveli taivaan tähtiä (21:3). Isä oli hävittänyt kukkuloille rakennetut epäjumalien uhripaikat, poika taas rakensi ne uudelleen. Isästä sanotaan, että hän kaatoi asera- tarhat (18:4), poika taas pystytti (21:3). Poika rakensi vieraita alttareita jopa Herran temppeliin (21:3) ja asetti sinne Astarten patsaan. Samoin hän rakensi alttareita taivaan tähdille temppelin molempiin esipihoihin (21:5). Kuitenkin juuri tämän temppelin piti olla Herran nimen ikuinen asuinsija (21:7).

Isästä kerrotaan, että hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä (2 Kun 18:3), pojasta taas sanotaan, että hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä (21:2). Isä pysyi Herralle uskollisena eikä luopunut hänestä (18:6), poika taas eksytti kansan tekemään enemmän pahaa kuin ne kansat olivat tehneet, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä (21:9). Raamattu jopa sanoo, että Manasse harjoitti noituutta ja ennustamista ja otti palvelukseensa henkienmanaajia ja enteidenselittäjiä (21:6).

Israelin kuninkaasta Ahabista, Omrin pojasta sanottiin, että hän teki enemmän kuin kukaan hänen edeltäjänsä sitä, mikä on väärää Herran silmissä (1 Kun 16:30). Nyt Manassesta sanotaan nimenomaan, että hän teki Israelin kuninkaan Ahabin tavoin (2 Kun 21:3). Hän syyllistyi myös niin moneen verityöhön, että Jerusalem oli hänen aikanaan ääriään myöten täynnä viatonta verta (21:16).

Ilman muuta ajattelemme, että tuollaisen hallitsijan elämän hedelmä oli Jumalan kirouksen ja tuomion täyttämä. Jumala sanoikin, että hän saattaa Manassen tähden Juudan sellaiseen onnettomuuteen, että joka siitä kuulee, sen molemmat korvat soivat (21:12) ja ”niin kuin ruokakuppi pyyhkäistään puhtaaksi ja käännetään kumoon, niin minä pyyhkäisen tyhjäksi Jerusalemin” (21:13).

Siksi on ihmeellistä, että kaikesta tästä huolimatta Raamatussa kerrotaan kuinka Manasse nöyrtyi isiensä Jumalan edessä ja rukoili ja kuinka Jumalan kuuli tällaisen pahan ihmisen rukouksen (2 Aik 33:12-13, 23). Löydämme hänen nimensä jopa Jeesuksen sukuluettelossa. Hän on siis sai käsittämättömän suuren armon olla yksi Jumalan Pojan inhimillisistä esi-isistä. Kuten jumalattoman Ahabin elämässä (1 Kun 21:27, 29), niin myös Manassen elämässä Jumalan armo oli sittenkin suurempi kuin hänen vihansa.

Jälleen näemme, ettei Jumala tahdo yhdenkään syntisen kuolevan, vaan löytävän elämän. Ei ole niin suurta pahantekijää ja Jumalan pilkkaaja, jota Herra ei armahtaisi, kun tämä kääntyy Herran puoleen ja rukoilee armoa. Jumalan armon syli on valmis aina ottamaan vastaan kaikkein kauheimmankin ihmisen. Näin siksi, että roomalaisen sotilaan naulat ja keihäs ovat puhkaisseet sen sylin ja sovitusveri on vuotanut. ”Tuhat kertaa suuremmaksi maa jos luotu olisi ja sen synti painavaksi kuormaksesi kaatuisi, eipä Herra armoaan kieltää voisi silloinkaan” (virsi 267:8).

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 01.09.2014 07:13 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

MITÄ SANOTAAN SIINÄ KIRJASSA, SEN MINÄ PANEN TÄYTÄNTÖÖN
Sanan sivu Kylväjä 5/2004

Mitä on olla poika, jonka isä tietoisesti hylkää Herran eikä halua kulkea Herran tietä? Kaiken lisäksi pojan isoisästäkin, jota poika tosin ei ollut tavannut, sanotaan, että ”hän teki paljon sellaista, mikä on väärää Herran silmissä, ja herätti näin hänen vihansa” (2 Kun 21:22, 6). Onpahan siinä malleja kahdeksanvuotiaalle Josialle. Kaikesta tästä huolimatta poika ”teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Hän kulki kaikessa esi-isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle” (22:2).

Miten se on ollut mahdollista? Miten nuori saattoi löytää syvän luopumuksen keskellä uskon Herraan? Mistä hän sai halun vaeltaa Herran tietä vastoin isänsä ja isoisänsä antamaa esikuvaa? Raamattu ei sitä kerro. Tyhjästä tuo usko ei tullut pojan sydämeen. Silloinkin usko tuli kuulemisesta. Kenties äiti Jedidalla oli kylvänyt Herran sanaa (2 Kun 22:1). Ehkä pojalla oli ollut hyviä opettajia.

Joka tapauksessa poika valitsi toisin kuin isä ja isoisä. Myös jokainen meistä tekee valintoja. Useimmat juuri nuoruudessaan valitsevat sen ketä haluavat kuunnella ja seurata. Olemme itse vastuussa omasta uskonelämästämme tai sen puuttumisesta. Vastuumme tulee esiin suhteestamme Jumalan sanaan.
Eräs tapahtuma paljastaa meille millainen on ollut Josian suhde Jumalan sanaan. Temppeliä korjattaessa oli löytynyt lain kirja, todennäköisesti Viides Mooseksen kirja (2 Kun 22:8). Kun sitä luettiin, se kosketti häntä syvästi. Hän tuli levottomaksi ja alkoi itkeä. Hän nöyrtyi Jumalan sanan edessä.

Hän ei kuunnellut Herran sanaa välipitämättömänä eikä heräämättömällä omallatunnolla niin kuin me niin usein kuuntelemme. Milloin me olemme särkyneet ja jopa itkeneet Herran sanan edessä? Ehkä meidän olisi syytä rukoilla: ”Sä särje mun kivinen sydämeni.”
Josian valtasi syvä synnintunto. Hän tajusi Jumalan sanan vastaiset asenteet ja elämäntavat. Hän tajusi Jumalan pyhyyden ja Jumalan vihan todellisuuden. Hänen sydämestään nousi sama kysymys kuin mitä piston sydämeensä saaneet esittivät apostoleille (Apt 2:37) ja minkä Filippin vanginvartija teki: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" (Apt 16:30).

Josia lähti etsimään apua sellaiselta, jonka tiesi elävän lähellä Jumalaa. Sellainen sentään löytyi pääkaupungista kaiken luopumuksen keskeltä. Hän oli Hulda, temppelipalveluksessa käytettävien vaatteiden hoitajan Sallumin vaimo. Tavallinen kansanainen.

Tuon hurskaan naisen vastaus mahtimiesten kyselyyn oli todella profeetallinen. Siinä Jumalan sana saa kunnian ja ihmisen synti paljastetaan, mutta katuvalle julistetaan päästön sana: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä annan onnettomuuden kohdata tätä paikkaa ja sen asukkaita. Sen mitä sanotaan siinä kirjassa, jonka Juudan kuningas nyt on lukenut, kaiken sen minä panen täytäntöön. He ovat hylänneet minut... Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Olet nyt kuullut sanani, ja ne ovat tehneet sydämesi levottomaksi. Sinä nöyrryit Herran edessä, kun kuulit, mitä olen päättänyt... Sinä repäisit vaatteesi ja itkit edessäni... Siksi minäkin kuulen sinua, sanoo Herra. Minä korjaan sinut isiesi luo, ja sinä pääset rauhassa” (22:16-20).

Jumalan suunnitelmat toteutuvat niin kuin hän on päättänyt ja ilmoittanut, mutta jokainen Herran edessä katuva saa armon ja pääsee rauhaan!

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 02.09.2014 07:13 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

HERÄTYS, JOKA EI SITTENKÄÄN OLLUT HERÄTYS
Sanan sivu Kylväjä 6/2004

Raamattu kertoessaan Jumalan kansan vaiheista vie meidät erään voimakkaan herätysajan keskelle. Silloinen herätys oli kuin pyörremyrsky, joka kävi läpi maan ja hävitti mitä moninaisimmat epäjumalien palvontaan liittyvät uskonnolliset esineet ja juhlapaikat. Se näytti puhdistavan kansan kaikesta Jumalan sanan vastaisesta.

Herätys alkoi Jumalan sanan lukemisesta (2 Kun 23:2). Sitä johti nuori ja innokas hallitsija, Josia. Hän itse oli särkynyt Jumalan sanan koskettaessa hänen sisintään (22:19). Hän kokosi kansansa temppeliin ja luki heille Jumalan sanaa ja kutsui kansan liittoon Herran kanssa. ”Koko kansa yhtyi tähän liittoon” (23:3). Hänen johdollaan alkoi raju puhdistus. Josia kaatoi, hajotti, murskasi, hävitti, poltti, kirosi kaiken epäjumalien palvontaan liittyvän. Jerobeamin rakentama Betelin pyhäkkö alttareineen tuhottiin. Siinä toteutui vuosisatoja aikaisemmin julistettu Herran profeetan sana.

Josia hävitti ”henkienmanaajat ja enteidenselittäjät, kotijumalat, epäjumalankuvat ja kaikki muut iljetykset, joita Juudan maassa ja Jerusalemissa vielä oli. Näin hän pyrki toteuttamaan lain sanat, jotka oli kirjoitettu pappi Hilkian temppelistä löytämään kirjaan.” Hänestä annetaan suurenmoinen tunnustus: ”Koskaan ennen ei ole ollut Josian vertaista kuningasta. Koko sydämestään, koko sielustaan ja voimastaan hän alkoi palvella Herraa juuri niin kuin Mooseksen laki määrää. Hänen vertaistaan ei ole tullut hänen jälkeensäkään” (2 Kun 23:24-25).

Jeremia toimi profeettana lähes parikymmentä vuotta Josian hallitusaikana. Mutta Jeremian kirjassa ei tule esiin Josian taistelu epäjumalia vastaan. Siellä ei kerrota liiton uudistamisesta eikä upeasta pääsiäisen vietosta (2 Kun 23:22). Miksi Jeremia vaikenee herätyksestä eikä riemuitse siitä? Oliko hän herätyksen vastustaja? Mikä meni vinoon?

Jäivätkö sittenkin Josian voimatoimenpiteet turhiksi? Ulkonainen paha kyllä hetkeksi hävitettiin. Näkyvä kuri saatiin voimaan. Eikö sittenkään ole oikein, jos lainsäädöllisin ja hallinnollisin toimenpitein tai jopa väkivalloin pakotetaan ihmiset elämään kunnolla ja Jumalan lain mukaan? Herätys tuli arvovaltaisen johdon pakottamana eikä noussut ihmisten sydämen hädästä. Vaikka kuninkaan sydän särkyi Herran sanan edessä, niin kansan sydän ei särkynyt. Jumalan sana ei saanut uudistaa kansaa sisäisesti. Toinen Kuningastenkirja sanoo tämän omalla tavallaan: ”Herra ei silti leppynyt. Yhä paloi hänen vihansa” (2 Kun 23:26).

Heti kun ylhäällä oleva vallankäyttäjä muuttui, palasi myös kansan elämä entisenlaiseksi. Josia kuoli Megiddon taistelussa. Hänen pojistaan, jotka seurasivat häntä, Raamattu sanoo karusti: ”Teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä” (23:32, 37). He tekivät väärin, mutta eivät katuneet kuten isä oli katunut ja tullut sydämestään levottomaksi Herran sanan edessä (22:19). Josia saikin henkilökohtaisen armon sanan: ”Minä korjaan… sinä pääset rauhassa… silmäsi eivät joudu näkemään... onnettomuutta” (22:20). Mutta hänen seuraajansa ja kansa joutuivat Jumalan rangaistustuomioiden alle. Tämän kaiken Jeremia näki ja sen hän paljasti profetioissaan, siksi hän ei voinut iloita pinnallisesta herätyksestä!

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MITEN SIINÄ NIIN KÄVI?
ViestiLähetetty: 03.09.2014 07:22 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

MITEN SIINÄ NIIN KÄVI?
Sanan sivu Kylväjä 7/2004

Olemme seuranneet Kuninkaiden kirjan sivuilla Jumalan kansan vaiheita vuosisatoja. Kirja päättyy inhimillisesti katsoen täydelliseen katastrofiin. Itsenäisyys menetetään, pääkaupunki ja ennen kaikkea siellä oleva temppeli tuhoutuu ja ydinosa kansasta viedään pakkosiirtolaisuuteen (2 Kun 24-25). Miksi näin kauhistuttava loppu Jumalan työlle ihmisten keskuudessa? Epäonnistuiko Jumala antaessaan jo aikoinaan Abrahamille lupauksen maasta ja kansasta. Tässä oli nyt se luvattu maa ja kansa – hävitettynä ja hajotettuna.

Oleellisinta kaikissa tähänastisissa tapahtumissa on ollut kuitenkin se, ettei Jumalan kansa sittenkään suostunut sydämestään uskomaan Herraan eikä vaeltamaan Herran teitä. Se valitsi oman mielensä mukaisen uskon ja oman tiensä välittämättä Herran lähettämistä profeetoista ja heidän välittämästä Herran sanasta.

Siksi Herra itse lähetti viholliset ja päästi tuhoavat voimat Jumalan kansan kimppuun (2 Kun 24:2). Mutta sitä ennen hän oli sanallaan varoittanut kansaansa. Mikään ei tapahtunut sattumalta eikä jonkun sokean kohtalon iskusta. Se mitä tapahtui, oli Herran tahto (24:3, 20). ”Vihassaan hän viimein heitti ne pois kasvojensa edestä” (24:20). Mikä aiheutti tämän Herran vihan? Vastaus on hyvinkin henkilökohtainen ja selvä: ”Syntien vuoksi” (24:3). Kansa ja sen johtajat tekivät ”sitä, mikä on väärää Herran silmissä” (24:9, 19). Ainoa, mikä olisi voinut muuttaa ja katkaista kohtalokkaan mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää kierteen olisi ollut katumus ja anteeksiantamus. Mutta uskovat eivät katuneet ja Raamattu sanoo: ”Herra ei antanut anteeksi” (24:4). Jumalan kansan synnin mitta oli täyttynyt. Tilinteon aika oli tullut. Enää ei ollut anteeksiantamuksen aika. Siksi ”kävi niin kuin Herra oli ilmoittanut” (24:13).

Jumalan kansa tosin oli luullut, että oma kansa, oma maa, oma valtio, Jumalan sanan mukaan rakennettu temppeli, papisto ja uhritoimitukset takaisivat heille Jumalan valtakunnan. Näin ei ollut. Jumalan valtakunta tässä ajassa on ihmisten sydämet valtaava katumuksen ja uskon valtakunta. Jumalan valtakunta ei tullut heidän keskelleen näkyvällä tavalla. Mutta niinhän Jeesuskin sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä" (Luuk 17:20-21, KR 38). Se valtakunta tässä ajassa ei ole ”syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room 14:17).

Nyt Jumalan valtakunta oli hajalle lyötyjen ihmisten sydämissä olevaa uskoa profeettojen välittämään Jumalan sanaan ja sen sisältämiin lupauksiin. Jumalan kansa ei muodosta määrätyssä paikassa asuvan kansan eikä valtion, vaan joukon ihmisiä, joita yhdistää kyllä tässä vaiheessa yhteinen kieli, verenperintö, mutta ennen kaikkea Jumalan antama sana ja siihen sitoutuva usko. Ulkonaiset järjestelmät olivat vain raamit itse asian ympärillä. Itse asian ydin oli Jumalan lupaukset ja niistä tärkein koski Messiaan tuloa ja uskoa häneen ja hänen tulemukseensa.

Elämä jatkui. Vaikka Jumala rankaisi ja kokonainen Jumalan kansan sukupolvi hajotettiin ja vuosisatojen työ näytti tuhoutuvan, Jumala ei sittenkään hyljännyt kokonaan. Hänen armonsa lupaukset eivät rauenneet. Meille kerrotaan 36 vuotta vankina olleen Juudan kuninkaan armahtamisesta (2 Kun 25:27) ja korottamisesta (25:28). Myöhemmin Esran ja Nehemian kirjoissa kerrotaan kuinka Jumalan kansasta jäännös palasi Luvattuun maahan ja siinä joukossa oli tulevan Daavidin sukuisen Messiaan esi-isät ja äidit.

Kerran tälle Ihmisen Pojalle annetaan ”valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä” (Dan 7:14).

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 25 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö