kultaomenia hopeamaljoissa

Hengellisiä asioita
Tänään on 12.12.2017 00:49

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 16 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: SIUNAUS KAIKILLE
ViestiLähetetty: 15.09.2014 07:06 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
KuvaKuva

SIUNAUS KAIKILLE

"Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat (kansat) maan päällä" (1 Moos 22:18, KR 38).

Tuossa kaikuu Herran enkelin ihmeellinen huuto Aabrahamille vuosituhansien takaa. UT:n mukaan siinä Herran ääni "edeltäpäin" julisti Aabrahamille hyvän sanoman (proeuengelisato), evankeliumin (Gal 3:8). Tuo muinainen evankeliumi sisälsi Jumalan lupauksen SIUNAUKSESTA.

Siunaus tarkoittaa Jumalan rakkautta ja hyvyyttä, jonka hän antaa ihmisille. Se on hänen paras lahjansa, sillä vain se vapauttaa ihmistä hallitsevan pahan aiheuttamasta tuhosta ja kuolemasta, kirouksesta (vrt. 1 Moos 3:17).

Erikoista on, että tässä edeltäpäin julistetussa evankeliumissa siunaus sidotaan Aabrahamin siemeneen, hänen jälkeläiseensä. Jumalan siunaus ei siis ole jokin asia, ulkonaiset olosuhteet, elämän kohtalot, vaan henkilö. Me tiedämme, että se henkilö on yksin Jeesus Kristus. Hän on se Aabrahamin ainoa siemen, jossa on todellinen siunaus koko maailmalle. "Hän ei sano: 'Ja siemenille*, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus" (Gal 3:16).

Tuo edeltäpäin julistettu evankeliumi sisälsi myös toisen valtavan tulevaisuutta koskevan lupauksen: Aabrahamissa kaikki kansat, ei vain hänen lihalliset jälkeläisensä, tulevat tuolla ainoalla todellisella ja oikealla siunauksella siunatuiksi. Aabrahamin siunaus leviää siis koko ihmiskuntaan.

Tänään juutalaiset tunnustavat olevansa Aabrahamin siementä ja siunattuja jälkeläisiä. He ovatkin Aabrahamin pojan Iisakin jälkeläisiä. He eivät kuitenkaan ole samaa kuin kaikki kansat, vaikka juutalaisia onkin asunut yli sadan eri kansan keskuudessa.

Samaan aikaan arabimuslimit ja heidän kauttaan koko islamilainen maailma julistaa olevansa Aabrahamin todellisia jälkeläisiä. Arabit ovat omasta mielestään sitä suoraan Aabrahamin vanhimman pojan Ismaelin kautta. Heille Aabrahamin saama siunaus on islam, jonka tulee alistaa koko maailman valtansa alle. Ja sen muslimijohtajat haluavatkin tehdä pian.

Tänään myös UT:in uskonsa perustava kaikkien kansojen jäsenistä muodostuva kristikunta tunnustaa olevansa Aabrahamin jälkeläisiä. He ovat sitä yhden ainoan Aabrahamin siemenen Jeesuksen Kristuksen kautta (Gal 3:16).

Se siunauksien siunaus, joka tässä luvataan, ei ole ollut syntyminen juutalaisesta äidistä juutalaiseksi, ei kuuluminen islamilaisen ummaniin, yhteisöön, ei edes jäsenyys kristillisessä kirkossa. Vain ne kaikista kansoista, kielistä ja sukukunnista, "jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa" (Gal 3:9).

Ainoa todellinen siunaus tässä maailmassa on uskonyhteys Jeesukseen Kristukseen.

Eikö olekin suurenmoista, että jo Raamatun alkulehdillä meille avataan näköala maailmanlähetykseen. Vain yksin lähetyksen kautta Aabrahamin siunaus evankeliumina Jeesuksesta voi levitä kaikkien kansojen keskuuteen. Siinä tehtävässä mekin saamme olla mukana.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: JAAKOBIN PAINI
ViestiLähetetty: 16.09.2014 07:00 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
KuvaKuva

JAAKOBIN PAINI

Oli yö ja Jaakob oli yksin (1 Moos 32:23). Seuravana päivänä hänen oli pakko kohdata veljensä. Hän oli pettänyt veljensä kahdesti. Veli oli vannonut tappavansa hänet. Nyt veli oli tulossa neljänsadan miehen kanssa. Jaakobilla oli vain perheensä. Hän oli ollut jo muutaman päivän suuren pelon ja ahdistuksen vallassa.

Sinä pimeänä yönä epätoivoinen ihminen kohtasi Jumalan "kasvoista kasvoihin" (1 Moos 32:31). Se ei ollut helppo kohtaaminen. Muuan mies paini hänen kanssaan päivän koittoon saakka. Se oli painia voimien äärirajalle asti. Se oli painia elämän ja kuoleman kanssa. Nujerrettua nujerrettiin vielä enemmän.

Jobkin kohtasi Jumalan oman elämässä syvimmässä ahdistuksessa, ahdistuksessa, jolla ei tuntunut olevan loppua. Häneltä otettiin pois kaikki, mihin ajallisessa elämässä saattoi turvata. Jaakobkin oli menettämässä kaiken. "Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten" (1 Moos 32:12, KR 92). Nyt näytti siltä kuin Jumalakin tappaa!

Juuri siinä syvimmässä pimeydessä Jumala oli läsnä, vaikka tuntemattomana, nimeään paljastamatta. Pimeässä välähtää valo ja täydellisessä voimattomuudessa on siunaus. Jumala on kaikessa läsnä, olkoonkin, että on pimeää, on pelkoja, on epätoivoista painiskelua.

Joidenkin kohdalla vain paini tuntuu pitkittyvän koko elämän kestäväksi. Siksi mieleen hiipii pelko siitä, että tämän painin seurauksena ei olekaan siunaus vaan kirous. Katkeroidun, masennun ja menetän Jumalankin tässä tuskassani. Ja kuitenkin opettelen opettelemasta päästyäni sanomaan: "En päästä sinua, ellet siunaa minua" (1 Moos 32:27). En päästä sinua Herra, vaikka yö on pitkä ja pimeys loputon. En päästä sinua Herra, vaikka en tiedä tulevaisuudesta mitään. En päästä sinua Herra, vaikka en tiedä, miten minulle tässä lopulta käy. Minulla ei kuitenkaan ole mitään eikä ketään muuta, joka voi auttaa ja siunata. "Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää" (1 Moos 32:13).

Olen tässä syyllisenä. Olen pettänyt, olen valehdellut Jaakobin tavoin. En voi saada sinun siunaustasi, jos se riippuu hyvyydestäni ja ansioistani. Jaakobkin tunnusti: "Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut minulle" (32:11, KR92). Jos siunaat vain siksi, etten voi olla turvautumatta sinuun, etten voi olla luottamatta ja uskomatta sanasi armolupauksiin, silloin minulla on koko ajan toivo tässä yksinäisyydessä, tässä pimeydessä, tässä painissa.

"Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan" (virsi 631:4).

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: JUMALA KANSSAMME
ViestiLähetetty: 17.09.2014 06:51 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
KuvaKuva

JUMALA KANSSAMME

Raamatun ensimmäisessä kirjassa Pyhä Henki opettaa meille uskonelämää siellä olevien henkilöiden ja heidän elämänkohtaloittensa avulla. Heidän elämässään näemme kuka on Jumala ja miten hän toimii keskellämme. Jo sieltä opimme, mitä on vaeltaa uskosta vanhurskaana (1 Moos 15:6).

Raamatun alkulehtien ihmiset olivat tavallisia arkisen työn ja perhe-elämän ihmisiä. He eivät jääneet historian lehdille siksi, että olisivat tehneet suuria sankaritekoja tai olleet ihmeellisiä ihmiskunnan neroja. Me muistamme heitä siksi, että he kantoivat elämässään Jumalan lupausta, joka samalla kantoi heitä. Kuitenkin heillä oli samoja kriisejä ja vaikeuksia, joita ihmisillä on meidänkin aikanamme. Heidänkään elämänsä ei ollut helppoa ja siihen sisältyi paljon tuskaa ja ahdistusta.

Yksi heistä, Jaakob, tunnusti eräässä elämänsä vaikeimmassa hetkessä: "Minun elämäni on pelkkää surkeutta" (42:36, KR 92). Hän oli jo silloin vanha mies. Kerran kuvaillessaan kahdenkymmenen vuoden työteliästä jaksoa elämästään, hän totesi: "Päivisin minua vaivasi helle, öisin en vilulta saanut silmiini unta" (31:40). Kaiken lisäksi hänen sukulaisensa, jonka palveluksessa hän silloin oli, petti häntä ja muutti jatkuvasti hänen palkkaansa ja aiheutti syvän turvattomuuden tunteen (31:41).

Mikä piti pystyssä Jaakobia arjessa ja vaivoissa? Hän uskoi, että hänen isänsä Jumala, Abrahamin Jumala, on ollut hänen puolellaan. "Jumala on nähnyt minun kurjuuteni... ja hän ratkaisi viime yönä asian" (31:42, KR 38). Vaikka Jaakob oli joutunut kokemaan monenlaista ahdistusta, Jumala ei ollut hyljännyt häntä. Vasta nyt oli tullut kuitenkin Jumalan aika puuttua asiaan. Inhimillisesti ajatellen se tapahtui aivan viime hetkellä.

Tilittäessään pakolaisuutensa, köyhyytensä, kodittomuutensa, ankaran työteon ja pettymysten vuosikymmeniä Jaakob sanoi: "Jumala kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, jota vaelsin" (1 Moos 35:3). Jumalan läsnäolo ei varjellut kärsimyksiltä, mutta se varjeli epäuskolta, katkeruudelta ja sisimmän kuivettumiselta.

Tässä Jaakobin tunnustuksessa kohtaamme erään Jumalan sanan suurenmoisimman lupauksen. Tosin juuri tätä lupausta emme osaa arvostaa. Se on meille liiankin helppo ja itsestään selvä ja siksi niin pian merkityksetön. Kuitenkaan mitään sen parempaa Jumala ei anna ajalliseen elämäämme. Hänen lupauksessaan on kaikki, koko taivas ja maa!

Jaakob oli saanut Herralta tämä lupauksen sanan sinä kohtalokkaana yönä, jolloin maanpakolaisuus oli alkanut ja kivi oli hänen päänalusenaan: "Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua... Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut" (28:15, KR 92).

Myös hänen isänsä, Iisakin, elämää oli kannattanut sama Jumalan lupaus: "Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua" (26:24, KR 38).

Tänäkin päivänä Jumalan lapsen elämän voima ja mielekkyys on siinä, että Herra on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Oli nykyisyys millainen tahansa ja toi tulevaisuus mukanaan mitä tahansa, yksi asia on varmaa. Jos elän uskosta vanhurskaana, on Herra aina puolellani ja kulkee kanssani. Hän näkee kurjuuteni ja auttaa ajallaan ja tavallaan. Siksi ei tarvitse pelätä tulevaisuutta.

Tulevaisuus on Herran. Saan mennä sitä kohden käsi hänen kädessään. "Sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua." " Kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio" (Ps 73:23-26). Ja Herra on nyt jokaisen sellaisen kanssa, joka uskoo Herraan ja jolle Herra siksi lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: HOUKUTUS SEKSIIN
ViestiLähetetty: 18.09.2014 08:28 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
KuvaKuva

HOUKUTUS SEKSIIN

Muinaisen Egyptin eräässä hienostokodissa käytiin huikea henkien taistelu kahden ihmisen välillä (1 Moos 39:1-20). Siinä kamppailussa inhimillisesti katsoen ratkaistiin Joosefin ja samalla Israelin kohtalo.

Samaan elämänalueeseen kuuluvia kamppailuja on käyty sen jälkeen miljoonia kertoja ja kovin usein hävitty.

Meidän on hyvä kysellä Raamatun kuvausta lukiessamme: Miten minun käy, kun yläpuolellani oleva pyytää palvelua, joka olisi itsellenikin miellyttävä. Miten voin vastustaa ihmistä, joka pitää minusta ja on iskenyt silmänsä minuun (1 Moos 39:7). Miten voin vastustaa päivästä toiseen (39:10) vetoa sellaiseen, mitä itsekin haluan jatkuvasti kokea?

Miten kykenen sanomaan ei kutsulle, joka on ihmisyyteni kuuluva mitä väkevin kutsu? Mistä tulee se viisaus, joka päättelee, että vaikka tuo autuaallinen ja ihana tunnekokemus Jumalan tahdosta kuuluu minulle, niin minun ei tule kokea sitä nyt eikä tuon ihmisen kanssa?

Mikä saa ihmisen kuuntelemaan muutakin ääntä kuin vain oman itsensä ja omien tunteittensa ääntä? Mistä kasvaa se velvollisuuden ja vastuuntunne, jonka voimalla uskollisuus kolmatta, tässä tapauksessa isäntää kohtaan on niin väkevä, että pystyn kieltäytymään isännän puolison sylistä?

Missä on se luotettava sanoja, joka sanoo arvovaltaisesti, että jos menen mukaan, tapahtuu todellinen ja suuri pahanteko (1 Moos 39:9)? Mikä muuttaa silmissäni seksuaalisen hurman suureksi pahanteoksi?

Mikä ennen kaikkea herättää omantuntoni näkemään, että menemällä sukupuoliyhteyteen rikkoisin Jumala vastaan. Synti on aina rikos Jumalaa vastaan. Tämän vakaumuksen olemme kadottaneet. Väitämme: Onhan itsestään selvää, että voimme vastuullisina ihmisinä olla sukupuoliyhteydessä samaa haluavan kanssa! Haureuden henki on laajalti eksyttänyt (Hoos 4:12)!

Miksi Joosef kesti? Raamatun kerronnasta voimme päätellä, että orjan turvattoman elämänosan keskellä Joosefilla oli elävä kokemus siitä, että Herra oli hänen kanssaan (1 Moos 39:2,3,21,23). Joosef vaelsi Jumalan yhteydessä kuuliaisena. Herran läsnäolo toi mukaan näkyvän Herran siunauksen (39:3,5, 23). Synti tekee aina Herran murheelliseksi sydämessään (1 Moos 6:6). Kauheinta elämässä on, jos Herra sanoo: Minä itse en vaella sinun kanssasi (2 Moos 33:3).

Joosef oli saanut elämäänsä Herran lahjana jotain niin suurenmoista, ettei hän millään hinnalla halunnut sitä menettää: Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan (1 Moos 39:9). Tieto siitä, miten rikomme Jumalaa vastaan ja Herran läsnäolo ja siunaus antoi voiman kestää kiusauksissa.

Kun en ole kestänyt ja olen menettänyt kaiken, saan kuitenkin mennä hänen luokseen, joka sanoo: Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos (Joh 6:37).

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: KÄRSIMYS ON TIE
ViestiLähetetty: 19.09.2014 07:10 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
KuvaKuva

KÄRSIMYS ON TIE

Kuinka monia asioita voimmekaan oppia Raamattuun talletettujen Jumalan ihmisten elämänkokemusten avulla. Eräs hieno opetus sisältyy Joosefin antamiin poikiensa nimiin. Ennen nälkävuosien tuloa hänelle syntyi kaksi poikaa. Esikoisen nimeen liittyy opetus: "Jumala on saattanut minut unhottamaan kaikki vaivani ja isäni kodin" (1 Moos 41:51, KR38). Toisen pojan nimi taas halua julistaa: "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa" (41:52).

Näiden nimien kautta Joosef opettaa meitä ensinnäkin siihen, että opimme ottamaan kaikki elämme kohtalot ja vaivat Jumalan kädestä. Jumala sallii tämä tapahtua. Jumala toimii tällä tuskaisella tavalla kohdallani. Itse voimme kokea olevamme Jumalan unohtamia. Sen kokemiseen Joosefilla olisi ollut syytä elämänsä karuina oppivuosina. Veljien viha, murhanhimo ja orjaksi myynti, itse orjuus ja vuosia kestänyt vankeus kai ilman muuta osoittivat hänelle, ettei Jumala pitänyt hänestä huolta eikä varjellut. Pettymystensä keskellä hän ei kuitenkaan ajautunut katkeruuden valtaan eikä menettänyt uskoaan Jumalaan.

Synnin viettelykset Joosef torjui sanomalla: "Kuinka rikkoisin Jumalaa vastaan" (1 Moos 39:9). Kun häntä kehuttiin, hän vain vastasi: "Unien selitykset ovat Jumalan" (40:8). Ja toisen kerran: "Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen" (41:15, KR92). Hänen elämänsä keskuksena ei ollut hänen kovan kohtalonsa keskellä hän itse ja omien tarpeitten tyydyttäminen, vaan usko Jumalaan, joka antaa, mitä hyväksi näkee antaa.

Aikanaan pahimmatkin vaivat voivat mennä ohitse. "Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy" (Jes 30:20). Ulkonainenkin elämä voi helpottua. Silloin on kurjaa, jos jäämme sisimmässämme menneitten ahdistusten vangiksi.

Joka kerta, kun kodissa kaikui nimi Manasse, se muistutti isälle tärkeää asiaa: "Jumala on saattanut minut unhottamaan kaikki vaivani". Mennyt on mennyttä ja sitä ei voi jälkeenpäin muuttaa toiseksi. Minun on osattava oikein irtaantua ja luopua jopa lapsuuden kodista ja kaikista sen siteistä. Se on ollut se elämän osa, jonka Jumala on nähnyt hyväksi antaa. Hän haluaa minun elävän aidosti nykyhetkeä ja rohkeasti katsovan tulevaisuuteen.

Suhteessa menneisiin ahdistuksiin ja kärsimyksiin ainoa oikea asenne ei ole vain unohtaminen. Jokainen kohtaamamme kärsimys ja kaikenlainen ahdistus elämässämme on samalle myös meille henkilökohtainen haaste. Se on kutsu kantaa hedelmää - oppia jotain - tulla entistä viisaammaksi ja hyödyllisemmäksi palvellessamme toisia. "Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme" (Hepr 12:10).



Voimme tietysti ivallisesti hymähtää väitteelle, että kärsimykset jalostavat. Mutta se ei tee tyhjäksi sitä, että näin suurenmoisesti voi todella tapahtua. Kyllä tämäkin Jumalan sana on tarkoitettu toteutuvaksi meidän kunkin kohdalla: "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa". Sen hedelmän poimikoon Herra ja lähimmäiseni, en minä itse!

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 25.10.2014 08:31 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA: Olavi Peltola

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 16 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö