kultaomenia hopeamaljoissa

Hengellisiä asioita
Tänään on 12.12.2017 00:50

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 32 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 01.03.2015 12:03 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

Elämän Leipää

Tervetuloa Roseniuksen Elämän leivän ääreen.
Se on ruokkinut suomenkielisenä Jumalan kansaa jo 1880-luvulta lähtien.

Lähde:Olavi Peltolan kotisivut

Kuva

MAALISKUUN 1 PÄIVÄNÄ.
Vai halveksitko hänen hyvyytensä kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Room. 2:4-5

Tämän lauseen pitäisi herättää kaikki ihmiset autuutensa asiaa ajattelemaan. Kuka voi mitata näiden sanojen rikkauden, Jumalan hyvyyden, kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden runsauden! Kokonainen maailma Jumalan hyvyyttä ja armoa! Mikä vuoren paino tämä kerran on iäisyysvalossa nähtynä, sille sielulle, joka ei koskaan ole antanut taivuttaa itseään parannukseen. Hyvyys on mieliala, joka tahtoo aina, palvella, myös tuntemattomia ja arvottomia. Ehkei se, joka saa nauttia hyvyyttämme ole arvollinen saamaan rakkautta osakseen. Hyvyys tahtoo aina vain antaa, katsomatta onko se, joka hyvyyttä osaksensa saa, sen arvoinen tahi ei.

Jumalan hyvyys on se hänen ominaisuutensa, jonka kautta hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärillekin. Jumalan hyvyys on ehtymätön lähde, josta meille kaikki hänen hyvät tekonsa lakkaamatta vuotavat. Kärsivällisyys on hyve, joka sietää kiittämättömyyttä ja muuta pahaa heti suuttumatta. Pitkämielisyys on kauan harjoitettua kärsivällisyyttä.

Jumalan pitkämielisyys ilmenee siinä, että hän on hidas vihaan ja hidas rankaisemaan. Juutalaisia kohtaan osoitti Jumala pitkämielisyyttään siinä, että hän miespolven toisensa jälkeen osoitti kärsivällisyyttä heitä kohtaan. Joka päivä ja joka hetki sieti hän heidän kiittämättömyyttään ja syntejään. Pitkämielisyytensä tähden hän vuosituhansia sieti heitä ja vaikka kansa jatkuvasti eli synnissä, ei hänen kärsivällisyytensä loppunut. Herra itse sanoo: "Minä kurotan käteni kaiken päivää vastahakoista kansaa kohti".

Jumala osoittaa runsaasti hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Jumala oli rikas. Apostoli sanoo: "Vai halveksitko hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta." Jumalan rakkauden suuruus, laajuus ja ylitsevuotavaisuus osoittautuu hänen hyvyydessään, kärsivällisyydessään ja pitkämielisyydessään. Rakkautensa tähden hän, kaikkivaltias, kaiken yläpuolella oleva Luoja, joka meitä luotuja olentoja ei tarvinnut, kuitenkin näkee vaivaa ja tekee työtä meidän kiittämättömien, kovakorvaisten ihmisten hyväksi. Ainoastaan saadakseen tehdä meille hyvää. Niin, Jumalan hyvyyden, kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden rikkaus on niin suuri, ettei ihmisjärki voi sitä käsittää.

Usein olemme taipuvaiset epäilemään tokko Jumalaa onkaan, koska ihmiset niin kauan rankaisematta saavat syntiä harjoittaa. Joudumme tämmöisten epäilysten valtaan, koska emme voi käsittää Jumalan kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden suuruutta. Ja kuitenkin, niin suureksi ja rikkaaksi kuin Jumala osoittautuu luomistöissään, kaikkivaltaisuudessaan ja viisaudessaan, niin suuri ja rikas on hän myös armossaan ja laupeudessaan. Katso taivaalle, voitko laskea tähdet, nuo lukemattomat maailmat? Voitko mitata meren vesimäärän tahi laskea suuren virran pisarat? Katso niin suuri on hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä. Siinä on syy, miksi hän ei vanhurskaudessaan ole rangaissut ja hävittänyt maailmaa, joka on täynnä syntiä ja kiittämättömyyttä.

Mitä on meidän siis tekeminen, koska hänen armonsa ja laupeutensa on niin suuri? Saammeko sitä rohkeammin vastustaa häntä ja vielä enemmän tehdä syntiä? Armahtakoon Herra Jumala meitä armossaan! Apostoli sanoo: "Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen." Vai halveksitko? Tämän teet, jos palkitset hänen hyvyytensä jatkuvalla synninharjoituksella, kun ajattelemattomasti unohdat kaiken hyvän, jonka Jumalalta olet saanut, kun et pysähdy ja tee parannusta. Jos Jumalan hyvyys ja laupeus olisivat kohtalaiset, niin eihän silloin vahinkokaan Jumalan hyvyyden halveksimisessa olisi muuta kuin kohtalainen, mutta niin armahtavan ja laupiaan Jumalan hylkäämisen seuraus on kohtalokas.

Mitä Jumala tarkoittaa osoittaessaan niin suurta lempeyttä meitä kohtaan? Apostoli sanoo: Se vetää sinua parannukseen. Sinun parannustasi Jumala hyvyydellään ja pitkämielisyydellään tarkoittaa. Parannusta, mielenmuutosta, että katuisit, mitä olet rikkonut armorikasta Jumalaa vastaan, katuisit, että niin kauan olet halveksinut häntä. Hän tahtoo, että käännyt pois synneistäsi ja harhapoluiltasi, etsit armoa ja sovitusta ja tahdot olla hänen omanansa kaikkina elinpäivinäsi. Se on parannusta! Jos et näin tee, niin sinä halveksit Jumalaa ja hänen suurta hyvyyttänsä, etkä ymmärrä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MAALISKUUN 2 PÄIVÄNÄ.
ViestiLähetetty: 02.03.2015 08:08 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 2 PÄIVÄNÄ.
Jumalan vanhurskaus, joka tulee Jeesuksen Kristuksen uskon kautta kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat. Room. 3 22.

Nämä sanat antavat meille vastauksen tärkeään kysymykseen. Kun armoa etsivä sielu on kuullut paljon Jumalan autuaaksi tekevästä vanhurskaudesta, herää tavallisesti hänessä kysymys: Miten, milloin ja minkä kautta tulen Jumalan vanhurskaudesta osalliseksi? Koko maailma on lunastettu, mutta eivät kuitenkaan kaikki ihmiset tule autuaiksi. Mistä tiedän, että minä omistan Jumala on vanhurskauden?

Tässä on sinulle vastaus, sama vanha vastaus, jonka koko Raamattu antaa. Tässä sanotaan, että Jumalan, vanhurskaus tulee Jeesuksen Kristuksen uskon kautta. Eräänlaista uskoa Jeesukseen Kristukseen nimitetään Jeesuksen Kristuksen uskoksi. "Jumalan vanhurskaus tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat", sanoo apostoli. Tämä on Jumalan vastaus. Vaikka ajattelet ja tunnet sydämessäsi miten tahansa, niin sanoo Jumala kaikkialla sanassaan: joka uskoo, uskon kautta, uskosta, usko Herraan Jeesukseen jne.

Mutta mitä on usko? Mitä tarkoitetaan Jeesuksen Kristuksen uskolla? Et mistään saa varmempaa vastausta kysymykseesi, et mistään tarkempaa selitystä tähän kuin Raamatusta. Raamatussa Kristus itse monin paikoin tunnustaa jonkun ihmisen uskon olevan autuaaksi tekevän. Aina kun Jeesus sanoo, että sinun uskosi on sinut vapahtanut tahi muuta sen kaltaista, näemme, kun tarkastamme minkälaisia ne ihmiset olivat, joille Jeesus antoi tämän tunnustuksen, mitä autuaaksitekevä usko on.

Jokainen heistä oli syntinen, joka, vaikka olikin koettanut täyttää Jumalan lain, ei ollut löytänyt vanhurskautta ja rauhaa. Päinvastoin olivat he tulleet onnettomiksi ja neuvottomiksi, kunnes kuulivat evankeliumin Kristuksesta ja tulivat hänen tykönsä ansaitsematonta armoa anomaan.

Kansa tunsi Jumalan lain ja profeettain ennustukset Kristuksesta. Johannes Kastaja osoitti heille Jumalan Karitsan, ja lopuksi astui Kristus apostoleineen julkisuuteen saarnaten evankeliumia. Mutta niille, jotka omaan vanhurskauteensa luottivat, ei Kristus kelvannut. Ainoastaan köyhät ja avuttomat syntiset kerääntyivät Kristuksen ympärille Hän oli heille suloinen tuoksu. Johannes sanoo: "Kaikille, jotka ottivat hänen vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä". Ja he tulivat uusiksi ihmisiksi. Uskon kautta he kokonaan muuttuivat sydämeensä, sieluunsa, mieleensä ja voimaansa nähden. He olivat "Jumalasta syntyneet" ja koko elämänsä ajan riippuivat he Kristuksessa, tulivat hänen seuraajikseen.

Sen saat kokea, kun tutkit Raamattua. Nyt tiedät, mitä autuaaksi tekevä usko on. Se ei ole pelkkää tietoa Jumalasta, Kristuksesta ja evankeliumista, ei liioin, Jumalan evankeliumin totena pitämistä. Vaan kun oma epäonnistunut parannuksentekosi, huono katumuksesi, rukouksesi ja heikko Jumalanpelkosi on sinut masentanut, niin synninhädässä ollessasi omistat evankeliumin Kristuksesta ja Jumalan vanhurskaudesta hänessä.

Kun et tule toimeen ilman häntää, kunnioitat ja janoat hänen armoaan, kun hänen armonsa uskot ja omistat sen, saat sydämeesi lohdutusta, iloa, rakkautta ja halua Jumalan lakiin, saat luottavaisen lapsenoikeuden hengen, joka huutaa: Abba, rakas Isä. Ja jos uskosi Jumalan armon omistamisesta horjuu, niin masennut ja isoat ja janoat sitä uudelleen. Sisäisen ihmisesi puolesta siis eroat kokonaan kaikista uskottomista. Semmoinen on autuaaksitekevä usko.

Mutta vaikka halusi sen jälkeen on Jumalan lakiin ja vaikka kaikki synti on sinulle tuskana ja tahtoisit kaikessa olla pyhä, saattaa sisäinen elämäsi sinulle kuitenkin tuottaa monta yllätystä. Toisinaan hengessäsi tuskasta huudat ja epäilys täyttää sydämesi, toisinaan taas olet kylmä ja kuollut. Mutta tästä vaihtelusta huolimatta olet kuitenkin Kristuksessa vanhurskas, Jumalan vanhurskaudella vanhurskas ainoastaan uskon kautta Kristukseen.

Meidän vanhurskauttamme hänessä kutsutaankin tässä sen takia Jumalan vanhurskaudeksi, joka tulee Jeesuksen Kristuksen uskon kautta ja Room. 4: 11:ssa sanotaan sitä uskon vanhurskaudeksi. Sitä ei sanota minkään armolahjan vanhurskaudeksi, esim. parannuksenteon vanhurskaudeksi, nöyryyden tahi rakkauden vanhurskaudeksi; ei, vaan uskon vanhurskaudeksi.

Tämän kautta on meille ilmoitettu, ettei vanhurskaus ole hengen hedelmä, vaan se on Jumalan Pojan oma vanhurskaus, jonka me uskon kautta omistamme. Ei se ole itse uskokaan, mutta sitä nimitetään uskon vanhurskaudeksi, koska me sen uskolla omistamme.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MAALISKUUN 3 PÄIVÄNÄ.
ViestiLähetetty: 03.03.2015 07:49 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 3 PÄIVÄNÄ.

Minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä olen antava teille kullekin tekojenne mukaan. Ilm. 2: 23.

Miten voimme välttää sen harhaluulon, joka ehkä tekstistämme ja muistakin samantapaisista Raamatun paikoista voi syntyä, nim. että saamme autuuden tekojemme paikkana? Jos sen niin käsitämme emme ole tarkanneet Jumalan sanoja. Ei Raamatussa missään sanota, että olemme tekojemme tähden vanhurskaat eli autuaat. Mutta että meidät tuomitaan tekojemme mukaan, sen luemme Jer. 17: 10; 32: 19; Hes. 18: 30; Matt. 16: 27; 25: 34-45; 2 Kor. 5: 10; Ilm. 2: 23; 20: 12; 22: 12.

Kaikkitietävä Jumala tuntee kyllä jokaisen sydämen, mutta aikojen alusta hän on säätänyt, että tekomme todistavat sisäisen olentomme laadun. Aabraham, uskovaisten isä, on tässä esikuvanamme. Hän uskoi Jumalan lupauksen ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän oli siis Jumalan edessä vanhurskas ja Jumalan ystävä. Mutta hänen tuli todistaa tämä teoillaan. Ja kun hän totteli Jumalan käskyä, sanoi Herran enkeli: »Nyt minä tiedän, että pelkäät Jumalaa, kun et säästänyt ainoaa poikaasikaan minulta». Apostoli Jaakob sanoo, että Aabraham tuli teoista vanhurskaaksi.

Samoin tapahtuu viimeisellä tuomiolla. Tuomioistuimen edessä vaaditaan todistajia. Todistajina ovat tekomme. Teot todistavat siitä armosta, mikä uskovassa sielussa on vaikuttanut, sekä myös siitä jumalattomuudesta, mikä uskottomassa ihmisessä asuu. Kristus sanoo: »Ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.»

Hyvät teot eivät tee ihmistä hyväksi, mutta ne todistavat, että ihminen on hyvä. Ei hän ole hyvä sen takia , että hän tekee hyviä tekoja, mutta hän tekee hyviä tekoja sen takia, että hän on hyvä. Mutta, jotta Jumala voisi pitää ihmisen tekoja hyvinä, täytyy hänen ensin tehdä ihmisen sydän hyväksi.

Kun Kristus tuomitsee meitä tekojemme perusteella, ei hän katso teon ulkonaista muotoa, eikä suuruutta, vaan sen todellista sisäistä vaikutinta eli lähdettä, josta hyvä teko pulppuaa. Tämä on seikka, jota maailma ei tahdo ymmärtää, mutta jonka Herra Kristus usein ja tarmolla asettaa eteemme. Matt. 6: 1:ssä hän sanoo: »Kavahtakaa harjoittamasta vanhurskauttanne ihmisten nähden sitä varten, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa». Minkä takia?

Herra etsii vaikutinta tekoon. Teko, nim. almunantaminen on sama, jonka Herra viimeisellä tuomiolla mainitsee. Mutta se tulee hyljätyksi sen takia , että vaikutin almun antamiseen ei ollut oikea. Matt. 10: 42:ssa sanoo hän: »Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisenkaan kylmää vettä hänen juodaksensa, sen takia että se on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille». Vesimaljan ojentaminen on pieni hyvä teko, mutta sen vaikutin (se oli tehty Kristuksen tähden, ja maljan saaja oli opetuslapsi) teki sen teon sen arvoiseksi, että Herra vakuuttaa, että hän ei jää palkkaansa vaille. Mark. 9: 41:ssä sanoo Kristus sen vielä selvemmin: »Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisenkaan vettä siinä nimessä, että olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille».

Kun nyt ymmärrämme tämän, niin lähemmin tarkatkaamme sanoja. Herra sanoo, että hän antaa itsekullekin tekojensa mukaan. On niin kuin Jumala olisi vastaan ottanut ihmisiltä sekä hyvää että pahaa. Semmoisena kuin hän on sen saanut, hän on pannut sen talteen heidän lukuunsa, jotta sitten tuomiopäivänä antaa kunkin osan jokaiselle. Niin Kristus tämän seikan opettaa. Hän sanoo itsekullekin. Jumala antaa itsekullekin.

Moni on mielestään täällä maan päällä joukon sekaan piiloutuneena, ja luulee ettei Jumala niin tarkasti seuraa hänen elämäänsä. Mutta Jumala on niin suuri, että hän tuntee jokaisen linnunkin. Hän voi seurata jokaista ihmistä niin tarkasti kuin jos maan päällä olisi ainoastaan yksi ihminen. Viimeisenä päivänä asetetaan itsekukin riisuttuna ja paljaana tuomarin silmäin eteen tekojensa mukaan tuomittavaksi. Ja ne, jotka silloin itse vastaavat synneistään s.o. jotka ovat lain alla ja siis tuomitaan sen mukaan, niille ei pienintä sanaakaan anneta anteeksi, sillä Kristus sanoo, että jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, on heidän tehtävä tili tuomiopäivänä.

Mutta uskollisetkin saavat tekojensa mukaan erilaisen autuuden, kuten Jeesus vertauksessaan leivisköistä ja muissakin raamatun paikoissa sanoo. Tämän sisältävät myös sanat, että olen antava teille kullekin tekojenne mukaan.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MAALISKUUN 4 PÄIVÄNÄ.
ViestiLähetetty: 04.03.2015 08:09 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 4 PÄIVÄNÄ.

Jumalan armo, joka meille ennen ikuisia aikoja on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. 2 Tim. l: 9.

Apostoli sanoo, että Jumalan armo on meille Kristuksessa Jeesuksessa annettu. Jumala on rakkaus, mutta ei sellainen rakkaus, joka tinkii vanhurskauden vaatimuksissa ja katsoo syntiä sormien läpi. Sen takia on hän säätänyt keinon, miten hänen vanhurskautensa ja laupeutensa tulee tyydytetyksi. Se tapahtuu miehen kautta, jossa me olemme pyhät ja nuhteettomat lain edessä. »Sillä mikä oli mahdotonta lain tehdä, koska se oli heikentynyt lihan kautta, sen Jumala teki, kun lähetti oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa.» »Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.» »Kiroukseksi meidän tähtemme, että me perisimme siunauksen.»

Tästä näemme, ettei meidän iäinen armovalitsemisemme perustu mihinkään löyhään Jumalan rakkauteen. Sillä pahateko oli sovitettava, rikos poistettava, synti peitettävä ja iankaikkinen vanhurskaus ilmi tuotava. Ei ensinkään meidän ansiomme, hyveemme tahi arvomme tähden, sillä me olimme synneissämme, kun Armahtaja kulki edellämme ja armahti meitä.

Kristuksen tähden, näkymättömän Jumalan kuvan, esikoisen kaikista luontokappaleista, Jumalan iankaikkisen ja ainoan Pojan, mutta lihan mukaan Daavidin Pojan, ihmisen Pojan, vaimon siemenen, toisen Aadamin tähden hän armahti meitä. Hän, suuri Välimiehemme on paljon vaivaa nähnyt poistaessaan valheaidan, sovittaessaan syntimme, täyttäessään vanhurskauden, hankkiessaan meille kadotetun lapsenoikeuden ja kadotetun perinnön.

Se oli rakkaalle Herrallemme sangen raskasta. Yli kolmenkymmenen vuoden oli hän orjana meidän tähtemme vapahtaakseen meidät perkeleen vallasta ja hankkiakseen meille sellaisen vanhurskauden, joka kaikkena elinaikanamme kelpaa. Se maksoi hänelle hikeä ja verta, kyyneleitä ja tuskan huudon.

Mutta lunastus, jonka hän näin voitti, kelpaa iankaikkisesti Jumalalle. Kun hän Jumalan iankaikkisen armopäätöksen mukaan tuli synniksi meidän edestämme, kun »Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä» ja kun hän ei saanut vähintäkään vapautusta meidän äärettömän velkakirjamme maksamisessa, vaan hänen täytyi maksaa kaikki tyyni. Sen takia sanoo apostoli: »Ja pyyhki pois meitä vastaan olevan kirjoituksen säännöksineen, joka oli vastustajamme; sen hän on ottanut tieltämme pois ja naulinnut ristiin.» Sinne jäivät kaikki syntimme ja lain kirous!

Ja samoin kuin meidän syntimme tehtiin Kristuksen omiksi synneiksi, niin myös hänen, ansionsa, vanhurskautensa ja kunniansa tuli meidän omaksemme. Hän on Herramme, meidän vanhurskautemme. Koko ihmissuku on nyt Kristuksessa ja sen takia myös sovitettu Kristuksessa, vanhurskas Kristuksessa, Kristuksessa pyhä, nuhteeton ja hyvä.

Jumalan edessä on Karitsa maailman perustamisesta saakka ollut teurastettu. Tässä selitys siihen, että Jumala aikojen alusta on niin hoitanut ihmislapsia, aivan kuin jo lepytetty Jumala, armollinen, rakastava Isä, joka sydämellisellä laupeudella on etsinyt kadonnutta poikaansa ja rakkaasti sulkee hänet syliinsä, jos hän vain tahtoo palata Isän kotiin.

Tämmöisenä ilmestyi Herra Jumala jo Moosekselle, kun hän vuoren rotkossa näki Herran kirkkauden. »Herra, Herra! Jumala, laupias ja armollinen ja pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pitää laupeuden tuhanteen saakka, ja antaa anteeksi vääryyden, ylitsekäymisen ja synnin.»

Tämä on Jumalan armovalitseminen Kristuksessa, joka käsittää kaikki ihmislapset maan päällä. Sillä Jumalan päätöksen mukaan ei kukaan ole poissuljettu. Jumala tahtoo kaikki autuaaksi tehdä. Juhlallisesti hän itse vakuuttaa: »Niin totta kuin minä elän, kuuluu Herran, Herran sana, en minä ensinkään halua jumalattoman kuolemaa, vaan sitä, että jumalaton kääntyisi tieltänsä ja saisi elää.» Jumala tahtoo kaikkia ihmisiä autuaaksi ja että he totuuden tuntoon tulisivat. Ei Jumala tahdo, että yksikään hukkuisi, vaan että jokainen kääntyisi parannukseen. Hän on kaikkien ihmisten Vapahtaja.

Sen takia käski Kristus apostolejaan: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille». Ei ole siis mitään erotusta. Ei joku erityinen henkilö, erityinen kansa tahi suku maan päällä ole valittu, vaan valitsemus on yleinen. Se käsittää kaikki kansat, kaikki ihmiset, juutalaiset, pakanat, muhamettilaiset, kristityt, katoliset, lutherilaiset, siis kaikki ihmiset, hyvät, pahat, uskolliset, uskottomat, jumalattomat ja hurskaat, köyhät ja rikkaat, ylhäiset ja alhaiset, miehet, naiset, koko ihmissuvun, kaikki luodut taivaan alla.

Näin kuului iankaikkisen armovalitsemisen julistus: »Sinun siemenessäsi kaikki sukukunnat maan päällä siunataan».

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MAALISKUUN 5 PÄIVÄNÄ.
ViestiLähetetty: 05.03.2015 12:39 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 5 PÄIVÄNÄ.

Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi, ja pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1 Kor. l: 30.

Monien määräysten joukossa pääsiäislampaan syömisestä löytyy myöskin tämä: pääsiäislammas on kokonaan syötävä, ei mitään saa jättää seuraavaa päivää varten. Jos jotain tähteeksi jää, on se poltettava. Ihmeellinen määräys! Pääsiäislammas oli syötävä kokonaan. Ymmärrätkö? Ymmärrätkö mitä Herra tämän kautta tahtoo sanoa? Et saa Kristuksesta omistaa vain sitä, mikä sinua miellyttää. Sinun on otettava hänet kokonaan, semmoisena kuin Jumala hänet meille on antanut, viisautena, vanhurskautena, pyhityksenä ja lunastajana. Tässä ei auta autuuden tiehen nähden valikoiminen, ajatteleminen ja päätöksen teko. Sen on Jumala jo ennakolta määrännyt. Sinun on vain kuunneltava ja toteltava. Se, joka ei tahdo pääsiäistä viettää, olkoon viettämättä. Mutta, joka tahtoo, hän tehköön sen kuten on määrätty. Karitsaa ei saa paloitella; se on syötävä kokonaan.

Muutamat paloittelevat Karitsan niin, että Kristus kelpaa heille ainoastaan viisaudeksi ja profeetaksi. He nauttivat hänen jaloista opetuksistaan, mutta muuhun hän ei kelpaa. He eivät tarvitse häntä. He eivät tunne synnin hätää, eivätkä siis tarvitse vanhurskaudekseen hänen lunastustaan. Eivät he tarvitse häntä ylimmäiseksi papikseen. Hän ei liioin saa tulla heidän kuninkaakseen ja hallita heitä. Hän ei saa heitä pyhittää ja pelastaa. Nämä ovat niitä, jotka järjellään vastaan ottavat kristinuskon. Heillä ovat sen totuudet ainoastaan selvinä, hyvin järjestettyinä käsitteinä ja mietelminä. Mutta he eivät koskaan sovita niitä omaan itseensä, ei omaan sydämeensä, omaan elämäänsä. Oi, miten kauheasti he pilkkaavat pyhintä. Tämmöisille tutkiville järkikristityille Herra kerran sanoo: »Jos olisitte sokeat, niin teillä ei olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: me näemme; sen takia syntinne jää olemaan.»

Toiset taas pitävät Kristusta ainoastaan esikuvana ja pyhityksenä ajatellen hänen siten tulevan vanhurskaudeksemme. Nämä tahtovat tehdä Kristuksen vain kuninkaaksi. He pitävät ääntä hänen seuraamisestaan, nöyryydestä, rukouksesta, kieltäymyksestä ja siitä, mitä heidän itsensä tulee tehdä ja olla. Tällä tavoin he luovat ympärilleen ihmeellisen valohohteen, josta voisi luulla heitä kaikkein vakavimmiksi kristityiksi. Mutta kaiken tämän takana piilee pohjaton kuvittelu. Heidän vakava hurskautensa on suuriarvoinen heidän omissa silmissään, jonka tähden he eivät koskaan voi tulla kadotetuiksi, vaivaisiksi syntisiksi, joilla on elämänsä ja lohdutuksensa ainoastaan Kristuksen sovintoveressä. Vaikka he järjellään tunnustavatkin uskon oppinsa, niin pysyy heidän sydämensä aina kumminkin kiinni siinä, mitä he tekevät, tahi mitä heidän tulisi tehdä. Se on heidän ensimmäisensä ja viimeisensä, se on kuin laulu heidän huulillaan. Mutta se virsi, jota autuaat Siionin vuorella laulavat: »Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen», ei kaiu heidän sydämessään. Siellä kaikuu vain: »Karitsa on esikuvamme ja on pyhittänyt meitä hengellään.»

Tämä osoittaa, että heidän sydämensä aarteena ja lohdutuksena on se, mikä heissä itsessään on tapahtunut, eikä se mitä Karitsa on verellään meille ansainnut. ja mitä siitä sanomme? Heille on sanottava: »Tämä teidän hartautenne ja jumalisuutenne on hyvä ja kiitettävä asia, mutta vahinko, ettette mene vähän syvemmälle asiassa, siihen asti, että te kaikessa tässä tulisitte häpeään ja aivan köyhillä, kadotettuina syntisinä oppisitte, että kaikki tämä on Jumalan edessä mitätöntä. Hänelle kelpaa vain Karitsa, joka on tullut teurastetuksi ja verellään on ostanut ihmiset Jumalalle.

Onpa niitäkin, joille Kristus kyllä kelpaa syntien sovittajaksi, mutta ei pyhitykseksi. Kristittyjen pienessä laumassa ovat nämä niitä lihallismielisiä vaeltajia, jotka halulla kuuntelevat suloista sanomaa siitä, etteivät synnit tuomitse meitä ja etteivät hyvät teot tee meitä autuaiksi, mutta eivät tahdo kuulla lihan kuolettamisesta ja Kristuksen seuraamisesta. He nurisevat ja valittavat, että semmoisella opilla heidän omiatuntojansa pakotetaan lain orjuuteen. Luther sanoo heistä: »He kuorivat ainoastaan evankeliumin vaahdon». He puhuvat paljon armosta ja heissä ei huomaa Herran pelon henkeä, vaan he elävät aivan vapaasti synneissään ja vääryydessä. Ne ovat niitä oksia viinipuussa, jotka eivät kanna hedelmää ja joita ei puhdisteta, taivuteta ja karsita, vaan ne saavat kasvaa vapaasti ja valitsevat itse itsellensä muodon. Kristus ei ole heidän ojennusnuoransa.»

Mitä sanomme heille? Teidän kiivautenne evankeliumin ja omantunnon vapauden puolesta on oivallinen, mutta minkä takia ette rakasta kuritusta? Eikö Kristus ja apostolit ole puhuneet meille myös nuhteen sanoja? Jokainen kirjoitus, Jumalan henkivaikutuksesta syntynyt, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

Kuule: Karitsaa ei saa paloitella, se on syötävä kokonaan! Kaikki nämä eksyvät siinä, että he ajattelevat enemmän kuin kuulevat, eivätkä ota vaaria Jumalan sanasta. Huomaa sen takia: Karitsa on syötävä kokonaan.

Oi, Herra Jeesus, ilmoita itsesi meille. Ilmoita meille se viisaus, joka ylhäältä on, joka on salattu viisailta ja toimellisilta, mutta ilmoitettu pienille ja nöyrille! Oi, sinä armon ja viisauden Henki, opeta meitä tuntemaan Kristus, joka meidän syntiemme tähden on annettu kuolemaan, ja vanhurskautemme tähden on herätetty kuolleista, jotta me häneltä saisimme sen vanhurskauden, joka Isälle kelpaa. Kuule meitä, että Kristus, autuutemme ainoa toivo, asuisi meissä ja olisi ainaisena esikuvanamme. Amen.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MAALISKUUN 6 PÄIVÄNÄ.
ViestiLähetetty: 06.03.2015 08:17 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 6 PÄIVÄNÄ.

Minä olen se hyvä paimen: Hyvä paimen panee henkensä lammasten edestä. Job. 10: 11.

Nämä sanat ovat tuttuja ja ennestään kuultuja. Kukapa nyt tahtoisi niitä taas tutkistella. Mutta jos Jumalan Henki saa valaista ymmärryksemme, niin juuri tämä aihe tekee jääkylmän sydämemme palavaksi ja kuolleen eläväksi. Oi, pysähdy ja kuule, mitä Herra Jeesus itse sanoo: »Panen henkeni lammasten edestä». Olet ehkä rauhaa ja iloa vailla, kylmä ja onneton. Sinulla ei ole lämmintä, rakastavaa sydäntä, johon voisit nojata väsyneen pääsi. Mutta totisesti sanon sinulle, miten sinä itse voit saada lämpimän, onnellisen ja rauhallisen sydämen. Miten se tapahtuu? Siten, että kiinnität katseesi Vapahtajan kasvoihin hänen sanoessaan: »Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen panee henkensä lammasten edestä».

Kun tämä tunkeutuu sydämeesi, niin totisesti se lämpenee ja sen täyttää sanomaton rauha ja ilo. Pyydä Jumalaa, että hän armossaan antaa sinulle hiljaisen, tutkistelevan hengen ja avoimet korvat, kun kuulet Herran puhuvan näitä sanoja. Muista kuka sinulle puhuu. Muista, se on hän, jota rukouksessa lähestyt, Vapahtajasi. Katso häneen ja kuuntele, kun hän sanoo: »minä olen se hyvä paimen ja minä panen henkeni lammasten edestä».

Etkö huomaa hänen hyvyyttään ja sydämellistä lempeyttään hänen näin puhuessaan. Tahi luuletko, että hän todella on niin kylmä ja välinpitämätön sinuun nähden, kuin uskoton, kylmä sydämesi luulottelee? Ota nämä sanat mukaasi rukoukseesi ja kun olet eniten raskautettu ja kiusattu ja tahdot huojentaa hänelle sydäntäsi, mutta et tunne saavasi rakkautta häneltä, niin tarkkaa häntä sielusi silmillä, katso häntä silmiin, kun hän sanoo: »Minä olen se hyvä paimen ja panen henkeni lammasten edestä».

Olet vasta tarkastanut hänen sanojaan. Tarkasta sitten häntä siinä teossa, josta tässä puhutaan. Katso hänen vapaaehtoista kärsimistään, hänen katkeraa kuolemaansa. »Minä panen henkeni lammasten edestä.» Anna näiden sanojen olla edessäsi selittämässä sielullesi, niitä näet. Katso, miten hän vapaaehtoisesti yrttitarhassa menee pimeyden valtoja vastaan. Kuule miten hän sanoo: »Jos minua etsitte, niin antakaa näiden mennä.» »Panen henkeni lammasten edestä.» Katso, miten hiljaa, »niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään», hän menee teloituspaikalle. Hän antaa heidän lävistää nauloilla kätensä ja jalkansa, ja he saavat ripustaa hänet ristinpuuhun. Nähdessäsi hänet kuoleman kauhuissa sinä kuulet hänen sanovan: »Panen henkeni lammasten edestä.»

Rohkenetko vielä epäillä hänen lempeyttään ja rakkauttaan. Uskotko vieläkin pimeää, valheellista sydäntäsi ja perkelettä, joka sanoo: »Hän ei sinusta hädässäsi välitä. Hän tahtoo, että itse voitat pahan. Hän antaa lampaan itse taistella sutta vastaan.» Oi, kauhistu toki semmoisia pimeyden puuskia ja anna Vapahtajasi olla mikä hän on, iankaikkinen, käsittämätön laupeus, joka ei voinut antaa kansan kärsiä nälkää erämaassa, eikä voinut nähdä miehen kuivettunutta kättä auttamatta häntä.

Kuinka voisi hän olla auttamatta nähdessään sielusi olevan hädässä ja vaarassa. Onhan hän tullut maailmaan juuri sieluja pelastamaan. Ymmärrän miten koko Kristuksen persoona ja työ maailmassa osoittaa suurinta rakkautta ihmissukua kohtaan ja näen, että hän itse tahtoo, että sen niin käsitän, koska hän sanoo: »Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että panee henkensä ystäväinsä edestä». Siksi voin tehdä sen johtopäätöksen, ettei se, mitä saan kokea, mitä näen, tunnen ja ajattelen voi olla yhtä varmaa kuin se, minkä Kristus antamalla henkensä todisti varmaksi.

Lähettäköön hän minulle miten raskaita koetuksia tahansa, jättäköön hän minut perkeleen ja pahan valtaan miten pitkäksi aikaa tahansa, niin tiedän kuitenkin, että hänen sydämensä palaa rakkaudesta minua kohtaan. Koska vielä elän armonajassa ja tuomitsen itseni, mutta pakenen hänen laupeutensa turviin, niin hän ei voi toden teolla minua jättää. Ei, hän ei voi valhetta puhua. Hänen sydämessään on ilo kadonneesta, mutta jälleen löydetystä lampaasta.

Kun Kristus on antanut koko persoonansa, henkensä, niin tämän suuren rakkauden tähden tulee sinun niin uskoa häneen, että mitä hän sinulle tehneekin, miten hän tahtoneekin elämäsi järjestää, sittenkin uskot siihen suureen todistukseen hänen rakkaudestaan. »Hyvä Palmen panee henkensä lammasten edestä.» Mikä siis sydäntämme painaneekin, uhkaa, pelottaa ja kiusaa, niin voimme luottaa hänen rakkauteensa ja paimenuskollisuuteensa. Paetkaamme sen turviin, joka tahtoo ja voi meitä kaikessa auttaa.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 07.03.2015 09:33 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 7 PÄIVÄNÄ.

Sillä vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka on tuleva, eikä viivyttele. Hebr. 10: 37.

Jospa paremmin painaisimme sydämiimme, niitä Jumalan sana opettaa Herran tulemisesta ja kristittyjen autuuden toivosta! Kukaan ei ole täydellinen, kaikki tarvitsemme oppia ja ojennusta. Se, jolla on osa ensimmäiseen ylösnousemukseen, se, joka tuntee syntinsä ja puutteensa ja taistelee niitä vastaan, ja se, joka etsii Vapahtajaansa ja tarvitsee alituisesti evankeliumin lohdutusta ja vahvistusta, on totuudessa Jumalan edessä pyhä ja autuas.

Tosin hän on armoitettu Jumalan lapsi silloinkin, kun hän tuntee olevansa kylmä ja saa nuhteita autuuden toivon heikkoudesta, Mutta hänen on nuhteista otettava vaarin ja niin hän saa siitä suuren siunauksen. Apostoli Paavali selittää autuuden toivon olevan tärkeän aseen sanoen: »Olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.»

Samaten kuin usko ja rakkaus ovat tärkeitä on myös toivo tärkeä. Toivo siihen, että Kristus kerran kunniassaan tulee, on herättävä, lohduttava, puhdistava ja elämää antava voima. Johannes sanoo: »Ja jokainen, joka panee häneen sen toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.»

Paavali tahtoo korottaa kristittyjen mielen kaiken katoavaisuuden yläpuolelle teroittamalla heidän mieliinsä ajallisuuden lyhyyttä. Hän varoittaa heitä kiinnittämästä mieltään mihinkään maailmassa, olkoonpa se suloista tahi katkeraa. Hän sanoo: »Mutta sen sanon, veljet, aika on lyhyt; olkoot sen takia ne, joilla on vaimot, vielä jäljellä olevana aikana niin kuin ei heillä olisikaan, ja ne jotka itkevät, niin kuin eivät itkisi ja ne, jotka iloitsevat, niin kuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka jotakin ostavat, niin kuin eivät saisi sitä pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa käyttävät, niin kuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman asu katoaa.»

Huomaa, oi ihminen, aika on lyhyt! jos saat kokea iloa, iloitse kohtuullisesti. Se ei näet kestä kauan. Sinun on se jätettävä. Kun sinua kohtaa suru, niin sure myös kohtuullisesti. Sekään ei kestä kauan, sillä aika on lyhyt. Jos otat vaimon tahi jos saat omaisuuden, niin omista ne sillä mielellä, kuin jos sinun olisi niistä pian luovuttava.

Tyhmä liha tahtoo alituisesti nostaa päätänsä valmistaakseen itselleen paratiisin jo täällä maan päällä. Se on hulluutta! Se paratiisi on sangen lyhytaikainen. Oi, jospa ne kristityt, jotka niin suurella innolla varustautuvat tässä maailmassa tilustensa, kauppansa, laskelmiensa ja rakennelmiensa varaan, ajoissa pysähtyisivät, ennen kuin viimeinen hengellisen elämän kipinä heissä on sammunut ja jumalanpelon henki heistä on lähtenyt!

Ole itsetutkistelussa rehellinen. Missä on sydämesi? Mihin sydämesi on kiintynyt? Onko sydämesi taivaassa, josta odotat Vapahtajaasi? Tahi onko se maallisessa hyvässä? Ole suora! Älä valehtele vasten parempaa tietoasi.

Te, jotka olette nääntyä tiellä loppumattomiin puutteisiin, syntiin ja uskottomuuteen, jotka ette koskaan suo itsellenne oikein iloista, pilvetöntä päivää, älkää unohtako kaiken tämän kestävän vain vähän aikaa. Sinä, joka taistelet vaikeissa kiusauksissa saatanan enkeliä vastaan, muista, pian tulee se, joka tuleva on! Nostakaa päänne, pelastumisenne hetki lähestyy! Raskas, paksu epäuskon sumu ei ikuisesti paina sielujamme! Häijy liha himoineen, paha, kylmä, viekas, kevytmielinen kova sydän ei ikuisesti vangitse henkeämme.

Etenkin ne, jotka ovat Jumalalta saaneet jonkin lahjan sielujen pelastamista varten ja sen takia Kristuksen sotilaina ovat vielä suuremmassa määrässä valheen ja pilkan ahdistamina maailmassa, sekä sisäisesti aivan käsittämättömien kiusausten saartamina, kiusausten, joita tuskin voivat kenellekään paljastaa, älkööt he unohtako »autuuden toivoa», joka on oleva heidän »kypäränänsä», älkööt unohtako tämän nykyisen ajan vaivojen kestävän vain vähän aikaa.

Pian Herra on antava niille murhetta, jotka teitä murehduttavat. Silloin kun Herra Jeesus ilmestyy kunniassaan enkeliensä kanssa, antaa hän teille, joita nyt ahdistetaan, rauhan ja kunnian ja te saatte pukeutua katoamattomuuteen. Paavali sanoo: »Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.»

Paras, ihanin on meillä vielä edessämme. Me saamme nähdä Kuninkaan kasvoista kasvoihin , ja sitten alati olla Herran luona! Onko meidän uskottava Kristukseen ainoastaan hänen puhuessaan armosta täällä ajassa? Tietysti uskomme häneen myös hänen puhuessaan autuudesta, joka meitä odottaa. Olkaamme siis valmiit, valvokaamme ja pitäkäämme huolta siitä, että kun huuto »katso, ylkä tulee», kuuluu, meillä on öljyä lampuissa.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MAALISKUUN 8 PÄIVÄNÄ.
ViestiLähetetty: 08.03.2015 07:25 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 8 PÄIVÄNÄ.

Ja heidän kesken syntyi myös kiista siitä, kuka heistä on katsottava suurimmaksi. Luuk. 22: 24.

Tässä näemme, miten Jeesus kohtelee muutamia opetuslapsia, jotka olivat langenneet, ylpeyden syntiin. Olihan kokonaan sopimatonta kiistellä siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. Syntiä oli sellainen ajatuskin, saatikka sitten kiista. Sopiiko kristittyjen niin tehdä? Jumala siitä varjelkoon meitä! Mitä tekee Herra? Hän rankaisee opetuslapsiaan. Hän sanoo: »Kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta älkää te niin, vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, hän olkoon niin kuin nuorin, ja johtaja niin kuin se, joka palvelee.»

Ja vielä enemmän masentaakseen heidän ylpeyttään asettaa hän itsensä heidän esimerkikseen: »Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eiköhän se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.» Oliko hän nyt siis heihin suuttunut? Senhän he olivat ansainneet. Katso, mitä Herra sydämessään tuntee! Kesken vakavaa rankaisupuhettaan alkaa hän puhua heidän kunniaistuimistaan taivaassa. Hän puhuu siitä, miten he saavat istua hänen kanssaan hänen valtakunnassaan istuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

Oi, mitä näen ja mitä kuulen! Laupias Vapahtaja, minä luulin, että semmoisten syntien tähden kadottaisimme rakkautesi ja lapsioikeutemme, tahi että olisimme ainakin joksikin aikaa menettäneet armosi. Mutta niin ei ole laita. Rangaistessaan hän puhuu heidän kunniaistuimistaan taivaassa. Armo, lapsenoikeus, ne olivat lujemmalla perustuksella.

Se, että he olivat Jumalan lapsia ja ikuisesti tulisivat Kristuksen kanssa olemaan taivaassa, se oli varma, päätetty asia, joka ei ollut riippuvainen heidän puuttuvasta ja epävakaasta hurskaudestaan. Kristus tahtoi rangaista, ojentaa ja varoittaa heitä, muuta hän ei tahtonut. Semmoinen on Kristuksen, rakkaan, lempeän Vapahtajamme mieli. Perkele tähtää aseensa henkeämme vastaan. Hän tahtoo saattaa meidät kadotukseen, sen takia että olemme syntiä tehneet, mutta Kristus ei niin tee.

Mitä opimme tästä? Eikö siis ole vaarallista rikkoa Jumalaa vastaan? Koska Kristus osoittaa näin suurta armahtavaisuutta opetuslapsiaan kohtaan, niin voimme kai kiistellä siitä, kuka meistä on suurin ja muusta semmoisesta? Niin muutamat arvelevat. Mutta sellaiset pilkkaajat ovat jo Herran Hengen merkitsemät. (Room. 3: 8). Ja apostoli lisää: »Niiden tuomio on oikea».

Evankelistat eivät ole maininneet näitä esimerkkejä opetuslasten heikkoudesta ja Kristuksen armahtavasta rakkaudesta ilman tarkoitusta. Päinvastoin. Mutta nämä esimerkit eivät ole epäuskoisten synnin näytteinä, vaan osoituksena uskovaisten heikkoudesta. Sillä Kristuksen sana pitää paikkansa. Ennen kuolemaansa sanoo hän näille opetuslapsilleen: »Minä olen viinipuu, te olette oksat. Pysykää minussa ja minä teissä. Te olette puhtaat» jne. Helluntaipäivänä saivat nämä opetuslapset uuden voiman, heidät »puettiin voimalla korkeudesta». Mutta se ei heitä tehnyt kristityiksi ja Jeesuksen ystäviksi, vaan apostoleiksi. He saivat voiman, jota ei kenelläkään heidän jälkeensä ole ollut, mutta he eivät sittenkään olleet virheettömiä.

Jos tahdot säilyttää evankeliumin totuuden väärentämättömänä, niin on hyvin tärkeätä, ettet luule Jumalan armon olevan riippuvaisen sinun hurskautesi ja voimasi eri asteista, sillä silloin olet jo hairahtunut pois uskosta. Jos luulemme armon riippuvan meidän pyhityksemme suuruudesta, niin meillä on toinen perustus uskoon, kun »mikä pantu on». Mutta koska armon saanti ei riipu eri pyhitysasteista, niin evankelistat aivan oikein esittävät evankeliumeissaan heikoimpien opetuslasten armahtamisen esimerkkinä Kristuksen rakkaudesta.

Siitä ymmärrät, mitä meidän on näistä esimerkeistä opittava. Ei suinkaan, ettei synti mitään merkitsisi, ei, että meidän tulisi omistaa opetuslasten heikkoudet, eikä liioin, että jokainen, joka on heidän kaltaisensa heikkouksiin nähden, on kristitty, vaan että, kuten tässä näemme, Kristuksen armo, heikkouksistamme huolimatta, on suuri ja järkkymätön.

Sinun on opittava heikon uskosi vahvistukseksi ymmärtämään Kristuksen sovituksen ja syntien anteeksiantamisen suuruus. Silloin tämä vahvistunut uskosi lisää sinussa rakkautta ja voimaa kaikkeen hyvään. Saat silloin kokea, että Kristuksen rakkaus vaatii sinua, jos olet elävä jäsen hänessä.

Mutta jos Kristuksen rakkaus sinussa vaikuttaa päinvastoin leväperäisyyttä syntiin nähden, niin todistaa se, että olet kuollut. Tämä on yhtä varmaa kuin se,, että hedelmäpuun rungossa elävä oksa saa rungosta auringon vaikutuksesta yhä runsaammin nesteitä ja tekee hedelmiä, kun sitä vastoin se oksa, joka ei ole elävässä yhteydessä runkoon, saman auringon vaikutuksesta kuivettuu.

Sinun armosi turviin, Jeesus, kätkeydyn. Sinne peitän kaiken syntini ja viheliäisyyteni. Lähetä Pyhä Henkesi sieluuni minua lohduttamaan, varoittamaan ja opastamaan totuuden tiellä. Amen.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MAALISKUUN 9 PÄIVÄNÄ.
ViestiLähetetty: 09.03.2015 08:22 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 9 PÄIVÄNÄ.

Herran sana pysyy iankaikkisesti. 1 Piet, l: 25.

Paavali tahtoo meille opettaa, mikä voima ja arvo sanalla ja lupauksella on, jonka on antanut luotettava, sanassaan pysyvä henkilö, sanoessaan, että sen, joka tahtoo omistaa Kristuksen ansioineen ei tarvitse sanoa: »Kuka nousee taivaaseen?» Se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: kuka astuu alas syvyyteen? Se on nostamaan Kristusta kuolleista. Vaan mitä se puhuu? Raamattu sanoo: »Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi», silloin kuin sydämessäsi uskot ja suullasi tunnustat »sanan uskosta». Hän sanoo: »Sana on juuri sinun tykönäsi». Siinä on sinulla kaikki, mitä tarvitset, kun vaan omistat sen. Paavali tarkoittaa, että omistaessamme Jumalan lupauksen, me myös omistamme itse asian. Me käsitämme kyllä, että maallisissa asioissa annettu luotettava lupaus on suuriarvoinen ja tärkeä, mutta kun taivaalliset asiat ovat kyseessä, jolloin Jumala itse on lupaajana, niin miksi silloin emme ymmärrä olla turvallisin mielin.

Tämän valaiskoon meille vertaus. Vaikkapa minulla ei olisi penniäkään oikeata kultarahaa, niin olen kuitenkin tyytyväinen, kunhan vaan omistan tarpeeksi eräitä papereita, joita sanotaan seteleiksi. Näissä papereissa sanat: »Valtion pankki lunastaa tämän setelin niin ja niin paljolla», tekevät meidät turvallisiksi. Emme edes pidä tarpeellisena vaihtaa näitä seteleitä oikeaan rahaan. Me säilytämme ja pidämme arvossa niitä läpi elämämme aivan kuin ne olisivat oikeata rahaa, jopa nimitämmekin niitä rahaksi, koska ne kaikissa kaupoissa käyvät rahasta. Mikä tekee nämä paperit niin arvokkaiksi? Ainoastaan muutama sana, ainoastaan lupaus siitä, että vaadittaessa pankki lunastaa ne.

Paavalin mielestä on Jumalan sanallakin semmoinen arvo. Hän sanoo: »Älä sano sydämessäsi: kuka nousee taivaaseen?» Se on: tuomaan Kristusta alas. Sitä ei tarvita, sanoo hän, »sana on sinua lähellä». Kun kätket sanan sydämeesi ja luotat siihen, niin omistat Kristuksen, taivaan ja autuuden. Sanassaan on taivaallinen kuninkaamme myös antanut meille seteleitä. Oi, jospa kerran niin viisastuisimme, että luottaisimme yhtä lujasti niihin sanoihin, jotka Jumala on antanut meille suuressa setelikirjassaan, Raamatussa, kuin luotamme maallisen hallitsijan sanoihin! Kun tahdomme vaihtaa lupaukset niiden lupaamaan todellisuuteen, kun tahdomme omistaa taivaan ja autuuden, niin totisesti Jumalan lupaukset eivät jää täyttymättä. Muistuttakoon tämä esimerkki meitä Jumalan sanan ja lupausten suuresta arvosta.

Emme voi pysyä uskossa, eikä meillä voi olla tosiluottamusta kaikkeen siihen sanomattomaan kunniaan, minkä sana lupaa, ellei sielumme syvyyteen ole juurrutettu se, mitä merkitsee, että itse Jumala on sen sanonut. Onhan suuriarvoista, että itse Jumala on antanut meille lupauksia. Voiko mikään olla varmempaa kuin Jumalan oma lupaus? Voisiko Jumala pettää? Jumalako? Miten turmeltuneet sielumme kyvyt ovat, kun emme koskaan voi sitä oikein käsittää. Apostoli sanoo, ettei Jumala ole ainoastaan antanut meille Kristuksessa suurta lupausta, vaan hän on sen vielä vahvistanutkin. Hän sanoo: »Sen takia, kun Jumala tahtoi vielä tehokkaammin lupauksen perillisille osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, takasi hän sen valalla, jotta me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valehdella, saisimme voimallisen kehotuksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta».

Oi, suuri, armorikas Jumalamme! Sinä olet pyhällä valallasi vakuuttanut sanasi todeksi. Emmekä me sittenkään usko. Auta meitä pimeydessämme, auta meitä epäuskosta! Suuri, hyvä Jumala, anna meille anteeksi, auta meitä!

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: MAALISKUUN 10 PÄIVÄNÄ.
ViestiLähetetty: 10.03.2015 08:31 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

MAALISKUUN 10 PÄIVÄNÄ.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, ja kukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä. Jes. 53: 6.

Mitä tällä tarkoitetaan, mistä tässä on kysymys, missä suhteessa me vaelsimme eksyksissä ja poikkesimme omalle tiellemme? Sen huomaan, kun näen mitä Jumala teki palauttaakseen meidät harhateiltämme. »Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä.» Tässä on siis kysymys synnistä, meidän pelastamisestamme ja taivaan tiestä. Herran Henki huomauttaa eksytyksenämme pääasiassa olleen sen, että kukin meistä poikkesi omalle tiellensä. Joku ajattelee: »Jospa voisin olla kyliin vakava jumalisuudessani, jos voisin oikein pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin voisin toivoa armoa». Mutta profeetta sanoo, että tämä on eksyksissä vaeltamista. Se ei riitä, olet liian turmeltunut, olet kaikkine töinesi täysin kadotettu.

Toinen ajattelee: »Kun oikein voisin tuntea ja katkerasti katua syntejäni, kun voisin vakavasti valvoa ja taistella niitä vastaan, niin minulla olisi toivoa armon omistamisesta.» Mutta tämäkin on eksyksissä vaeltamista, sanoo profeetta. Kaikki ponnistuksesi on turhaa. Siihen tarvitaan toinen mies. »Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä.» Ainoastaan tämä kelpaa Jumalalle.

Säälien meitä näki Herra surkean ponnistelumme synnin suosta. Hän armahti meitä ja lähetti hänet, jonka tuli kantaa meidän kaikkien synnit. »Hänet, joka ei synnistä mitään tiennyt, on hän meidän edestämme synniksi tehnyt.» Koko maailman kaikki synnit »heitettiin» hänen päällensä. Herra näki kaikki meidän syntimme hänen syntinään. Hän saisi ne kaikki maksaa. Meidän syntimme eivät enää ole meidän, vaan hänen. Ja jotta voisimme olla aivan turvassa, niin profeetta sanoo, ettemme itse ole panneet syntejämme hänen kannettavakseen, vaan Herra, Herra heitti. Herra itse teki sen. Hän osoitti meille suosiotaan ja hän on myös tyytyväinen siihen, mitä on tehnyt. Sen takia sanoo Johannes: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!» Huomaa: »Jumalan Karitsa!» s. o. Karitsa, jonka Jumala on määrännyt sovintouhriksi. Ainoa, joka Jumalalle kelpaa. Jeesus sanookin, että sen takia Isä rakastaa häntä, kun hän panee henkensä alttiiksi.

Mikä saattaa olla turvallisempaa! Lieneehän Jumala toki tyytyväinen omaan taitoonsa. Muista sinä ahdistettu syntisraukka, että Isä itse pelastaa sinut. Se on Jumalan työ. Hän itse antoi sovittajan. Kuka Jumala voi nyt siis syyttää sinua synneistäsi Sillä taivaan Jumala, joka on sinun Herrasi ja jota niin suuresti pelkäät, ei ole pannut syntejäsi sinun kannettavaksesi, vaan lain uhkausten tähden Kristuksen kannettavaksi.

Mitenkä ei siis jokaisella, jolla on haavoitettu omatunto, olisi osa tähän pelastukseen ja lohdutukseen. Eikö hänellä, jos kellä? Sillä sovitus ei ole vanhurskaita, vaan syyllisiä varten. Oi, sinä ikuinen, käsittämätön rakkaus! Syntiset, joilla on paha omatunto, saavat nyt rauhan. Kiitos ja ylistys sinulle Jumala!

Kun uskot tämän, joka on Jumalan sanan tärkein opetus, niin arvioi sitten, mitä turmeluksesi, pahuutesi ja kuollut tilasi merkitsee Jumalan oman Pojan kuoleman rinnalla. Kaikki ihmiset ovat Jumalan Pojan rinnalla aivan arvottomat. Kun Herra vertaa itseänsä hyvään paimeneen, niin hän sanoo: »Minä panen henkeni lammasten edestä». Pysähdy tämän kuvan eteen! Ajatelkaamme, että jokin lammas olisi tehnyt jonkin siveellisen rikoksen, jonka tähden se on ansainnut kuoleman tuomion. Mutta tällä lampaalla on ylen hellä paimen, joka tahtoo panna henkensä alttiiksi tämän lammas raukan edestä. Ajattele, ihminen panisi henkensä alttiiksi lampaan pelastamiseksi. Eikö sinun mielestäsi tämä ole ylen kallis sovitus lampaan edestä? Eikö sen lampaan rikos ole jo tarpeeksi sovitettu?

Mutta eikö Jumalan iankaikkisen Pojan kuolema ihmisten hyväksi ole yhtä suuri, niin, määräämättömän paljon suurempi sovitus. Sinähän vallan katoat tämän sovituksen äärettömään suuruuteen. Ja kaikki sinun syntisi, niin raskaat kuin ne itsessään ovatkin, menettävät tämän rinnalla arvonsa.

Isän tahto ja tarkoitus oli juuri se, että syntimme tyhjään raukeaisi, jotta me rauhan saisimme. Jos näin yksinomaan Kristuksessa löydät rauhan, niin silloin olet käsittänyt iankaikkisen elämän. Hyvä paimen kyllä sitten keinon keksii, miten kaikki sinun virheesi korjataan. Hän huolehtii siitä. Sinä olet hänen edessään vain lammasraukka. Hän tahtoo itse tehdä kaikki. Lampaan tulee vain kuulla paimenen ääntä. Kuulkaa, niin sielunne saa elää! Jumala lisätköön meille uskoa!

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 32 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö