Olavi Peltola/ Roseniuksen Elämän leipää. Maaliskuu

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

MAALISKUUN 21 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 21.03.2015 07:16

Kuva

MAALISKUUN 21 PÄIVÄNÄ.

Ja tämä on se luottamus, joka meillä on häneen, että jos me otakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. 1 Joh. 5: 14.

Meille on vahingoksi, jos emme rukouksessa pysy Jumalan sanan ja lupausten rajoissa. Moni rukoilee ja uskoo semmoista, jota ei Jumala koskaan ole luvannut. Silloin kiusaa hän Herraa ja pettää itsensä. Hän pyytää jokapäiväistä leipää, mutta ei tahdo tehdä työtä. Hän pyytää Jumalaa ylläpitämään hengellistä elämäänsä, mutta ei tahdo viljellä Jumalan sanaa. Hän rukoilee pyhityksen armoa, vaikka hän vielä on lain alla, ja voimaa uskon hedelmiin, vaikka hänellä ei vielä uskoa olekaan, ja vaikka hän ei vielä ole istutettu Kristukseen. Hän rukoilee autuasta eroa tästä elämästä, vaikka ei koskaan eläessään ole vaeltanut sillä tiellä, joka vie elämään. Hän vaatii ehdotonta rukouksen kuulemista asioissa, joista ei kukaan tiedä, mikä kaikkiviisaan Jumalan tahdon mukaan on hyödyllisintä jne. Eikö tämä ole Herran kiusaamista ja itsepetosta? Uskon ja rukouksen perustana on oltava Jumalan lupaus.

On niitä, jotka omistavat Jumalan lupaukset ja varmuuden rukouksen kuulemisesta, mutta eivät käytä hyväkseen näitä lupauksia, eivät niitä tarkkaa, eivät Jumalan sanassa riipu, vaeltavat ilman uskoa ja rukousta, tahi, jos rukoilevat, tekevät sen uskomatta sanaan. Heidän rukouksensa on siis vain tuulen pieksemistä.

Oikean rukouksen ensimmäinen ehto on, että asetat Jumalan käskyn ja määräyksen eteesi ja sanot Herralle: sinä olet käskenyt minun rukoilla, minä siis teen vain mitä sinä itse olet käskenyt tahi sanot Daavidin kanssa: »Minun sydämeni sanoo sinulle tämän sinun sanasi: etsikää minun kasvojani! Sen takia minä etsin, Herra, sinun kasvojasi.» Minä siis ainoastaan teen, mitä sinä itse olet käskenyt.

Älä liioin tule Jumalan eteen omine mietteinesi, oman pahan, petollisen sydämeni muovailemilla ajatuksilla, vaan varustaudu hänen sanoillaan. Ajattele ja tarkasta niitä, jotta voit sanoa: »En pyydä muuta kuin mitä itse olet käskenyt. Tee, niin kuin itse olet sanonut, tee minulle omaa luontosi ja halusi mukaan. Olet itse sanonut olevasi armollinen, laupias, kaikkivaltias ja totinen. Olet sanonut halusi olevan tehdä meille hyvää. Sinä odotat saavasi meitä armahtaa. Tee siis oman luontosi, oman halusi ja mielialasi mukaan.»

Järkemme, tunteemme ja saatana tahtovat temmata pois sydämestämme tämän kuvan Jumalasta. Sanassa kiinni pysyäksesi siis saat kestää monta kovaa taistelua. Kiinnitä katseesi, vähääkään sivulle vilkuilematta, sanaan ja ajattele näin: »Jos ei se, mitä Herrasta sanotaan ole totta, niin on yhdentekevää, miten minun käy.» Ei sinun liioin pidä tulla omine ansioinesi ja omassa nimessäsi Jumalan eteen, vaan aseta »välimiehesi», johon Jumalalla on mielisuosio, eteesi. ja lopuksi, jos mahdollista on, niin aseta rukouksesi niin, ettei asiasi perustaudu itseesi ja omaan arvoosi, vaan Jumalaan ja hänen kunniaansa, jotta ei sinun uskosi, vaan Jumalan uskollisuus, ei usko rukoukseesi, vaan Jumalan lupausten totuus pitää paikkansa.

Näin tapahtuu, jos riipumme Jumalan sanassa kiinni, kuten Daavid sanoo: »Minun sydämeni sanoo sinulle sinun sanasi.» Tämä oli vanhojen uskonsankarien taito heidän kilvoitellessaan rukouksessa Jumalan kanssa. Patriarkka Jaakob, ollessaan hädässä veljensä Esaun ja hänen lähestyvän sotajoukkonsa tähden, rukoili Herralta apua: »Minun isäni Aabrahamin Jumala ja minun isäni Iisakin Jumala, Herra, joka sanoit minulle: palaja maallesi ja sukusi tykö, niin minä teen sinulle hyvää. Pelasta nyt minut veljeni Esaun käsistä.» Katso, hän sanoo ensiksi: »Olethan sinä isäni Aabrahamin Jumala ja isäni lisakin Jumala.» Hän tahtoo ikään kuin muistuttaa Jumalaa antamistaan lupauksista isille, nim. että heidän jälkeläisensä ovat monilukuiset, joka lupauksen täyttyminen riippui nyt Jaakobin ja hänen lastensa pelastumisesta. Sillä miten olisi se lupaus täyttynyt, jos he nyt olisivat tulleet lyödyiksi?

Mutta muistuttamalla Aabrahamin ja Iisakin nimeä tahtoo hän myöskin sanoa: »Jos minä en olekaan mahdollinen, niin olenhan minä kuitenkin rakkaitten palvelijoittesi Aabrahamin ja Iisakin poika.» Edelleen sanoo hän: »sinä, joka sanoit minulle: palaja maallesi ja sukusi tykö, niin minä teen sinulle hyvää», s. o. sinä olet itse käskenyt minua tälle matkalle, sinun on nyt siis huolehdittava minusta. Sinä olet luvannut tehdä minulle hyvää. Nyt, Herra, näytä, että sanasi on totuus. Sillä jos Esau saa hukuttaa meidät, kuinka silloin toteutuu lupaus: minä teen sinulle hyvää?» Onpa kuin jos hän tahtoisi sanoa: »Eihän se suuria merkinne, jos minä hukunkin, mutta sinun lupauksesi, sinun totuutesi, sinun nimesi ja sinun kunniasi, miten ne silloin toteutuvat?»
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 22 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 22.03.2015 08:28

Kuva

MAALISKUUN 22 PÄIVÄNÄ.

Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Hepr. 2: 10.

Kristus on tullut autuutemme pääruhtinaana. Tämä ilmenee näissä apostolin sanoissa: Se tapahtui kuuliaisuuden ja kärsimisen kautta, näissä apostolin sanoissa: »sillä häneen sopi kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi». Vielä hän sanoo: »Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi, ja kun oli päässyt täydelliseksi jne.» Siis Jumalan Poika on »oppinut kuuliaisuuden».

Alistuminen sen lain alle, jonka Jumala oli meille antanut, oli Herrallemme, kaikkien olentojen Herralle ja lainsäätäjälle, aivan uutta. Hän ikään kuin ihmettelee itsekin sitä profeetallisessa psalmissaan sanoessaan: »Herra minun Jumalani, ihmeesi ja ajatuksesi ovat meitä kohtaan olleet niin suuret, että vertaistasi ei ole mitään. Teurasuhriin ja ruokauhriin sinä et mielisty, vaan korvani sinä avasit. Katso minä tulen, kirjassa on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.»

Korvani sinä avasit. Tästä ilmenee, miten hän oli »lain alaiseksi tehty». Hänet oli pantu tottelemaan, sillä palvelijan on kuultava ja toteltava. Koska Jumalan Poika harjoittautui siihen, sanoo apostoli hänen oppineen kuuliaisuuden. Mutta ei Jumalan Pojan tarvinnut oppia kuuliaisuutta itseänsä varten, eikä hänen liioin itseänsä varten tarvinnut harjoittaa meille ihmisille annetun Jumalan lain noudattamista.

Autuutemme pääruhtinaana, toisena Aadamina oli hänen kestettävä koko ihmissuvun puolesta kuuliaisuuden koetus. Ensimmäiselle Aadamille oli samoin pantu kuuliaisuuden koetus, mutta hän ei sitä kestänyt, vaan lankesi. »Sillä niin kuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.»

Mikä ihana lohdutus tämä on silloin kun olemme onnettomia jokapäiväisen, äärettömän tottelemattomuutemme tähden. Johtuuhan koko syntisurkeutemme tottelemattomuudesta Jumalan käskyjä vastaan. Miten ihanaa meidän on silloin tietää Jumalan antaneen meille Poikansa, joka meidän puolestamme oli täydellisesti kuuliainen. Meiltä vaaditaan kuuliaisuutta, mutta emme koskaan voi sitä täysin toteuttaa. »Tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.» Kristuksen kuuliaisuuden tähden on Jumala tyydytetty. Kristuksen kuuliaisuuden kautta ansaitun vanhurskauden avulla voimme kestää Jumalan edessä.

Tämä on se vanhurskaus, jota laki meiltä vaatii, mutta jota se ei voi meille antaa, kuten Paavali sanoo: »Sillä lihan mikä oli mahdotonta lain tehdä, koska se oli heikentynyt liha kautta, sen Jumala teki, kun lähetti oman Poikansa syntisen, lihan kaltaisuudessa.» Ei ollut kylliksi, että syntimme hänen verellänsä pois pyyhittiin. Laki oli myös täytettävä. Armahtava Isä antoikin meille Välimiehen, uuden Aadamin, joka. kestäisi koetuksen, yksi kaikkien puolesta ja kaikki hänessä. Ja vaikka hän olikin Jumalan Poika, niin hän on Välimiehenämme oppinut kuuliaisuuden, ja »kun oli päässyt täydelliseksi, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia».

Siten on hän kuuliaisuuden ja kärsimisen kautta tullut täydelliseksi autuuden ruhtinaaksi. Seimen lapsena hän ei siis vielä ollut täydellinen autuaaksitekijä. Jos hän heti seimestä olisi palannut taivaaseen, niin ei tämä »Koitto ylhäältä» olisi ollut meille autuudeksi. Hänen tuli ensin miehenä valmistua pelastajaksemme, toivoksemme ja autuuden ruhtinaaksemme. Tarpeellista oli, että hän ensin vaivoissa ja ahdistuksessa meidän edestämme ja meidän puolestamme täytti kaiken vanhurskauden ja ne velvollisuudet, jotka meille kuuluivat.

Oli aivan välttämätöntä, että hän kärsi kokonaan sen kirouksen, jonka alaisiksi olimme joutuneet, vieläpä hän itse tuli kiroukseksi meidän tähtemme. Hänen tuli kilvoitella, kärsiä, verta hikoilla, olla Jumalan hylkäämänä. Hänen tuli kuolla. Näiden syvyyksien kautta hänen oli kuljettava täyttääkseen Vapahtajana puolestamme kaikki.

Eikä siinä kylliksi. Voidakseen suuren tehtävänsä täysin suorittaa, täytyi hänen elämän ruhtinaana nousta kuolleista; lihana ja verenä nousta taivaaseen, tulla korotetuksi Majesteetin oikealle puolelle voidaksensa lähettää meille Henkensä ja voidaksensa valmistaa itsellensä kuuliaisen kansan maan päälle. Vasta sitten kun hän oli kuullut syvyyksien kiljunnan, juonut Belialin ojista, syössyt itsensä kuoleman kirouksen syvyyksiin, murtanut haudan sinetin, astunut taivaisiin halki pilvien ja meidän ihmisyydessä istuutunut Majesteetin istuimelle, vasta silloin hän oli meille täydellisesti tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Vasta silloin hän oli Jumalan ja maailman edessä syntislaumansa täydellinen Vapahtaja ja Ylimmäinen pappi ja oli silloin täydelliseksi tehty.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 23 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 23.03.2015 08:27

Kuva

MAALISKUUN 23 PÄIVÄNÄ.

Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen johdattanut sinut ulos Egyptin maalta, orjuuden huoneesta. 2 Moos. 20: 2.

Älköön sinulla olko muita jumalia. Tämä on Herran oma johdanto hänen pyhään lakiinsa. Tässä Herra julistaa kuka hän on, ja millä perusteella hän voi käskeä ja tuomita. Minä olen Herra. Minä Herra, se on pyhän lain iankaikkisen arvon ja iäisesti sitovan voiman perustus. Minä olen Herra, minä olen Jahve, iäisesti oleva, kaikkien olentojen ja kaiken voiman alkulähde.

Mistä on ihminen tullut, hän, jonka on toteltava tätä lakia? Mikä on ihminen? Onhan hän hänen kättensä teko, olento, jonka hän on luonut. Eikö hänellä siis ole valta käskeä. Eikö hänellä ole oikeus rajoittaa ihmisen vapautta ja määrätä hänelle lakeja. Näin sanoo hän meille, ja ajatelkaamme tätä tarkoin.

Syy tottelemattomuuteen ja Jumalan lain halveksumiseen on, ettemme ajattele, kuka Herra on, hän, joka on lain antaja. Emme liioin muista mitä me olemme hänen edessään. Jos me näkisimme ja tuntisimme kuka pyhässä laissa puhuu, niin varmaankin kernaammin riutuisimme ja kuolisimme, kuin rohkenisimme tehdä jotain hänen tahtoansa vastaan.

Emme sano, että meissä olisi voimaa synnin vastustamiseen. Ei, syntiinlankeemuksen jälkeen ei meissä sitä ole. Emme Jumalan käskyn voimalla pysty tekemään mitä tahdomme. Me riutuisimme ja kuolisimme, jos ei Jumala itse armahtaisi ja pelastaisi meitä. Ajattele: hän, joka on luonut taivaan ja maan, hän, joka kaikki tyhjästä teki, hän, joka loi auringon, kuun, tähdet ja maan ja kaikki mitä siinä on, hän, kaikkein korkein, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen, lapsekseen ja perillisekseen, hän antaa ihmiselle lain.

Ihminen sai taidon kuulla ja ymmärtää hänen tahtonsa. Kuinka uskaltaisimme vastustaa ja halveksia häntä! Miten suuresti on luontomme turmeltunut, kun emme edes käsitä tätä. Meidän tulisi muistaa, että olemme hänen käsissään. Sekä ajallinen että iankaikkinen menestymisemme riippuu hänestä.

Joka ainoa hengenvetomme, on hänen vallassaan. Ja Jumalalla on lukemattomia keinoja rangaistakseen niitä, jotka häntä vihoittavat. Toiselle hän lähettää pahan äkkikuoleman, toiselle kauhean taudin, mielenvikaisuuden, tahi lyö hän ihmisen sokeudella, niin että ihmisraukka uhkarohkeana syöksyy syntiin ja häpeään.

Luther sanoo: »Jumalalla on kaikkialla pauloja ja satimia niitä varten, jotka hänet hylkäävät, jotta he eivät pääsisi mihinkään häntä pakoon.» Ja hän voi myös syöstä sielumme ja ruumiimme helvettiin. Jos hän ei kuollessa ottaisi sieluraukkaamme turviinsa ja veisi sitä taivaaseen, niin ei se ikänä sinne tulisi. Kuinka uskaltaisimme häntä ylenkatsoa ja uhmailla.

Ajattele, miten sinun kävisi, jos hän ottaisi sinulta pois Pyhän Henkensä ja jättäisi sinut pimeyteen, lihan himojen ja perkeleen valtaan! Olkoot ne sanat silmäimme edessä kokoelämämme ajan.

Nimi Jahve merkitsee iäti oleva, muuttumaton. Tämän nimen kautta Jumala tahtoo meille ilmoittaa, ettei täällä ajassa ainoakaan piirto eikä rahtu hänen laista muutu. Meidän on tarpeellista muistaa, ettei Jumalan pyhän lain perustuksena ole mikään satunnainen Jumalan tahto, vaan hänen oma olemuksensa. Jos joku kysyy minkä takia meidän tulee olla pyhät, sanoo Jumala: »Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä> Ei Hän sano: »sillä minä tahdon niin», vaan hän sanoo: »sillä minä olen pyhä».

Kun siis pyhän lain perustuksena on Jumalan oma olemus, niin ymmärrämme, minkä takia se ei koskaan voi muuttua. Jos se muuttuisi, niin silloinhan olisi Jumala itse muuttunut. Siis se, mitä Jumala laissaan kieltää, ei ole ajassa eikä iankaikkisuudessa luvallista. Epäjumalat, Jumalan nimen turhaan lausuminen, hänen sanansa ylenkatsominen, tahi lähimmäisen halveksuminen, kateus, viha, valhe, ne pysyvät aina syntinä.

Ei niitä voi turmeltuneen luontomme heikkoudenkaan tähden puolustaa, tahi vähäpätöisinä pitää. Ne ovat Jumalalle kauhistus. Sillä Jumalan laki sanoo sen sotivan hänen pyhää mieltänsä vastaan. Eikä hänen mielensä koskaan muutu. Tämän ilmaisee Herra sanoessaan: »Minä olen Jahve.»
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 24 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 24.03.2015 10:04

Kuva

MAALISKUUN 24 PÄIVÄNÄ.

Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Matt. 10: 30

Arvelet ehkä tämän jo olevan liikaa, sinun on vaikea sitä uskoa, mutta avaa silmäsi ja katso ympärillesi! Tahi oletko niin sokea, ettet näe, että kaikki on luotu ihmistä varten. Ei kiveä, ei puuta, ei korttakaan ole, jota ei olisi aiottu ihmistä palvelemaan. Onpa koko eläinkuntakin luotu ihmistä varten. Hän ottaa ne kaikki palvelukseensa. Eikö tämä kaikki todista Jumalan erikoisesti rakastavan ihmistä. Eikö tunnu siltä kuin jos ihminen olisi hänen sydämelleen erikoisen rakas. Jos epäilet tätä ja teet Vapahtajasi valehtelijaksi, kun hän sanoo: »Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.»

Katso luomakuntaa. Hän on itse kehottanut meitä luomakunta tarkastamaan (Matt 6:). Ja jos kerran saat silmäsi auki huomaamaan, miten koko luomistyö on tehty ihmistä varten, niin on se oleva sinulle voimallinen todistus Jumalan rakkaudesta. Kaikessa, mikä meitä kohtaa, tarkoittaa hän meidän korkeinta parastamme ja iäistä autuuttamme.

Tarkasta tässä valossa katkerimpia kokemuksiasi, niin ehkä huomaat pelkkää jumalallista rakkautta ja uskollisuutta kaikessa, mitä olet saanut kokea. Olet ehkä menettänyt kaiken omaisuutesi, ja sinulla on sen takia paljon huolta sekä itsesi että omaistesi tähden. Tai ehkä olet kadottanut parhaimman ystäväsi, jota ilman et voi elää. Ehkä ovat rakkaimmat toiveesi särkyneet, toiveet, joihin olit koko sydämesi kiinnittänyt - se on katkeraa!

Kerran saat iäisyysvalossa kokea, että mitä ikänä sinulle onkin tapahtunut on Jumalan rakkaus ollut kaikkea johtamassa. Vanha ihmisemme saa siinä kyllä monta syvää haavaa, sillä kovalle se ottaa, mutta kuolemattoman sielu pelastuu. Vielä katkerampi kokemus on se, jos Jumala armossaan on kuullut pyyntösi, niin että sydämesi hartain halu on pyhittää elämäsi Jumalan kunniaksi ja sielujen pelastukseksi. Ja sitten oletkin odottamattomien kiusausten kautta joutunut sellaiseen syntikurjuuteen, että olet tullut, tahi ainakin luulet tulleesi, pahennukseksi ja häpeäksi Jumalan valtakunnassa. Ja kuitenkin sinä tahtoisit ennemmin olla kuollut kuin sellaista kokea. Oi, rauhoita sydämesi!

Jumala johtaa rakkaat lapsensa niinkin katkeriin kokemuksiin. Uskollisin opetuslapsi, joka mielellään olisi tahtonut kuolla Herransa edestä ja saikin sitten kuolla marttyyrikuoleman, sai kerran katkerasti itkeä, koska oli kieltänyt Herransa. Tuon vaimoista armoitetuimman, itse Jumalan Pojan äidiksi valitun, joka aivan haltioituneena veisasi: »Katso, tästä lähin kaikki sukupolvet kiittävät minua autuaaksi», hänen täytyi kerran kadottaa tuo kallis lapsi kolmeksi päiväksi. Murehtien etsi hän Jeesuslasta kolme päivää luullen hänen kadonneen. Murheen vallassa syytti hän itseään suurimmaksi syntiseksi, koska oli syypää siihen, että koko maailman tuleva Vapahtaja oli kadonnut. Sen takia hän vaikeni, eikä puhunut Jumalan Pojan äitinä olemisestaan.

Meidän sydämemme syvä turmelus, sen taipumus itsejumaloimiseen ja muihin synteihin on tällaisten katkerien kokemusten kautta aivan kuin sulatusuunissa pois poltettava. Kunnioittakaamme siis Jumalaa ja hänen armopäätöksiään meihin nähden. Hän tahtoo johtaa meitä iäiseen autuuteen taivaassa. Kunnioittakaamme hänen korkeata tarkoitustaan kaikessa, minkä hän tiellemme lähettää. Nöyrinä ja kiitollisina ylistäkäämme häntä kaikesta. Koettelemusten kautta hän meitä puhdistaa, koettelee, vahvistaa uskomme, kuolettaa vanhan ihmisen meissä, pyhittää mielemme, taivuttaa nöyryyteen ja vakavuuteen. Hän tekee tämän maailman ilot meille vastenmielisiksi ja panee meidät ikävöimään taivasta.

Älkäämme siis unohtako Herran Kristuksen sanaa: »Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.» Ja jos pidät itsesi arvottomana niin ylenmäärin suureen armoon, niin kuule, mitä Ilm. 5:1-6 sanotaan kaikkien olentojen arvottomuudesta Jumalan edessä. Siellä sanotaan »Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa sen sisään.» Eikä kuitenkaan Johannes saanut sitä itkeä, sillä »yksi on arvollinen», sanoi eräs taivaan vanhimmista. »Älä itke, katso, jalopeura, Juudan sukukuntaa, Daavidin juurivesa, on voittanut.» Silloin näki Johannes Karitsan, joka oli teurastettu.

Oi, jospa näky meissä menisi läpi luiden ja ytimien; jospa se alati oli silmäimme edessä, ettemme koskaan unohtaisi, että ainoastaan Karitsa, joka on tapettu meidän tähtemme, on arvollinen, sillä eihän häntä tapettu itsensä tähden, vaan meidän tähtemme. Hänen läntensä olemme me niin arvolliset Jumala edessä, että ovatpa päämme hiuksetkin kaikki luetut, eikä hiuskarvaakaan hänen tahtomattaan päästämme häviä.

Oi, Herra Jumala, opeta meitä tyytymään kaikkeen siihen minkä sinä sallit meille tapahtua. Auta meitä tyytymään siihen, että meidän on monen murheen ja vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tultava. Ja koska kaikkialla näemme, miten sinä hoitelet kaikkia luotujasi, niin auta meitä jo uskomaan, että sinun rakas hoitosi erittäin kohdistuu meihin, jotka olemme sinun kuvasi kaltaisiksi luodut ja Poikasi kalliilla verellä lunastetut. Opeta meitä uskomaan, että kaikki asia kääntyvät niiden parhaaksi, jotka sinua rakastavat! Amen.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 25 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 25.03.2015 08:39

Kuva

MAALISKUUN 25 PÄIVÄNÄ.

Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta. Hepr. 13: 9

Kuinka tärkeä ja tarpeellinen onkaan tämä varoitus! Olemme kyllä tietoiset siitä, mitä saatanalla on mielessä tietää, ettei mikään voi meitä vahingoittaa, jos Kristus on meille kallis ja tärkeä, jos hän on meille kaikkena kaikessa.

Mutta jos kadotamme Kristuksen, niin ei mikään voi meitä auttaa. Kristus yksinänsä on se, joka voi perkeleen työt särkeä ja hän on »kuolemalle ruttona ja tuonelalle surmana». Kun vain voin pysyä Kristuksessa ja puhtaassa, terveellisessä sanassa, niin on kaikki autettavissa.

Niin, vaikkapa ei vaellukseni olisikaan semmoinen kuin soisin sen olevan, niin tulen kuitenkin jälleen ojennetuksi. Mutta jos tuo vanha käärme saa houkutelluksi meidät pois Kristuksesta ja hänen totisesta tuntemisestaan, niin hän on voittanut. Silloin olemme me aseettomina hänen vallassaan. Sen takia on Perkeleen pyrintönä saattaa meidät pois Kristuksen luota. Hän asettaa jotain muuta silmämme eteen. Se saattaa itsessään olla hyvää: pyhyyttä, hurskautta, hyviä tekoja. Mutta niiden kautta Kristus häipyy näköpiiristämme, emmekä enää uskon nälän vaivaamina häntä etsi.

Suuri apostoli sanookin: »Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristukseen nähden.»

Lankeamisen vaara ei suinkaan ole kaukana. Paitsi että perkele alituisesti tekee työtään, niin on ihminen sen lisäksi kiittämätön ja helposti unohtaa Jumalan hyvät työt, sekä sen hädän, josta Kristus on meidät pelastanut. Sitä paitsi on ihmisellä suuri halu kaikkeen, mikä on uutta. Hän kyllästyy helposti siihen, mitä hänellä on ja toivoo uutta. Hän rakastaa alituista vaihtelua. Niinpä Kristus ja hänen evankeliuminsa on järjelle hulluutena ja pahennuksena.

Pitäkäämme siis huolta siitä, että aina olemme oikealla tiellä, niin että meillä olisi se mieli, joka Jumalallakin on. Mikä taivaassa Jumalan edessä on suurta ja arvokasta, olkoon se meillekin arvokkainta. Jumalalle ei mikään muu ole suurta ja arvokasta kuin Poika uhrattuna meidän edestämme. Hän olkoon meillekin kallein ja arvokkain.

Ei se todista meistä hyvää, jos meillä on toinen mieli kuin hänellä. Silloin on meidän Jumalan edessä sitä valittaminen ja on pyydettävä häneltä oikeata mieltä ja halua. Meidän on muistettava, ettei mikään synti ole kauheampi kuin kiittämättömyys ja ylenkatse. Jumala on tehnyt meitä kohtaan suuria hyviä töitä.

Suurin niistä on hänen oma Poikansa, ja hänessä iankaikkinen elämä. Me olimme ansainneet synnin rangaistuksen. Sen takia »kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta». Ja jos me kerran olemme nähneet Jumalan kunnian Kristuksen evankeliumissa ja olemme uskon kautta tulleet Jumalan lapsiksi, jos olemme saaneet maistaa kuinka suloinen Herra on, niin olisimmehan äärettömän kiittämättömiä, jos Jumalan armon ja evankeliumin pitäisimme vähäpätöisenä, niin ettei se meille kelpaisi. Tämä olisi sitä, josta Jeesus sanoo: »olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi».

Paavali kirjoittaa galatalaisille myös tästä ensimmäisestä rakkaudesta. Hän sanoo heidän silloin pitäneen evankeliumin niin suuressa arvossa, että he vastaan ottivat hänet, joka evankeliumia julisti »niin kuin Jumalan enkelin, niin kuin Jeesuksen Kristuksen». Ja hän lisää: »Missä nyt on onnenne kehuminen? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle.» Niin suuressa arvossa pitivät he silloin evankeliumin!

Mutta sitten kun he »vieraan opin» kautta olivat tulleet »lumotuiksi», niin etteivät tahtoneet totella totuutta, vaan tahtoivat tulla vanhurskaiksi lain kautta, niin hän sanoo, että he »jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan», ovat joutuneet pois Kristuksesta ja langenneet pois armosta. ja eikö ole kauheata, Kristuksen omien sanojen mukaan sellaista voi tapahtua, - nim. että ensimmäinen rakkaus hyljätään – samalla kun kristitty tekee työtä ja kärsii Kristuksen nimen tähden, Ja vaikka hänellä on tarkka ja valvova silmä, niin että hän erottaa henget. Siis hänen luopumisensa on sisäistä hiljaista kuolemista oikeasta parannuksen teosta ja oikeasta uskosta, sillä niin kuuluvat Kristuksen muistettavat sanat Ilm. 2:2-5.

Jotta Kristus aina pysyisi meille kalliina ja arvokkaana, kaikkenamme kaikessa, ja jotta ei uusi virsi koskaan tulisi meille pitkäksi ja vanhaksi, on tarpeellista, että säilytämme oikean opin sekä oikean valituksen, niin että alituisesti, joka päivä harjoitamme parannuksen tekoa Jumalan edessä, elämme synnin tunnossa valvovalla omalla tunnolla ja joka päivä elämme vakuutettuina syntien anteeksi saamisesta, armosta ja Jumalan ystävyydestä.

Silloin on Kristus aina oleva meille välttämättömän tarpeellinen ja kallis. Silloin on evankeliumin sana meille tarpeellinen, mieluisa ja rakas; ja kernaasti kuulemme, luemme ja puhumme Kristuksesta.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 26 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 26.03.2015 09:07

Kuva

MAALISKUUN 26 PÄIVÄNÄ.

Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun tuli kiroukseksi meidän edestämme. Gal. 3: 13.

Jos tämä sana saisi sijaa sydämessämme, niin millainen taivaan valtakunta siitä syntyisi. Me olisimme sanomattoman lohdutuksen saavuttamat, iäisen, horjumattoman lohdutuksen omistajia. Me uhmailisimme kaikkia helvetin voimia ja kurjimmassakin heikkoudessamme riemuitsisimme Herrassa ja kerskailisimme hänestä.

»Kristus tuli kiroukseksi.» Ajattele näitä sanoja! Mikä kuva avautuukaan silmäimme eteen. Kristus, Jumalan oma Poika, tuli kiroukseksi. Se on kovaa ja kummallista puhetta, mutta samalla ylenmäärin runsas ja vahva lohdutus. Siis Kristus on kantanut koko lain kirouksen. Se oli niin suuri, että apostoli sanoo hänen tulleen kiroukseksi, tulleen kokonaan kiroukseksi, ei ainoastaan sen peittämäksi, vaan niin kokonaan sen täyttämäksi, että häntä voitiin nimittää kiroukseksi.

»Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin,» sanoo Johannes. Sen kuulemme veisattavan aina kun polvistumme Jeesuksen ehtoollispöytään vastaan ottamaan hänen ruumistaan ja vertaan, josta hän itse todistaa: »Annettu ja vuodatettu syntien anteeksi antamiseksi.» Jes. 53 luvussa sanotaan: »Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä. Hän kantoi meidän sairautemme.» Kristus tuli kiroukseksi meidän edestämme on sana, jota emme koskaan kylliksi voi ajatella ja tutkia.

Toinen tärkeä kohta tässä lauseessa on »meidän edestämme». Näissä sanoissa on lauseen koko voima. Omasta puolestaan ei Kristuksen suinkaan tarvinnut tulla kiroukseksi, sillä olennoltaan hän oli aivan viaton, pyhä ja vanhurskas. Mutta hän tuli kiroukseksi siitä syystä, että hän otti kantaakseen meidän velkamme. Lain mukaan oli kukin murhaaja ripustettava kirouksen puuhun. Sen takia, lain mukaan, täytyi Kristuksenkin riippua siinä.

Hän oli tullut syntisen ja murhaajan sijaiseksi, eikä ainoastaan yhden, vaan kaikkien syntisten ja murhaajain, sillä me olemme kaikki syntisiä ja murhaajia Jumalan edessä. Sen takia täytyi hänen olla Jumalan edessä sellaisena kuin me olemme, nim. syntisenä, murhaajana, pahantekijänä. Sillä kirjoitettu on: »Sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi.»

Mutta tällä tavalla tuli Kristus Jumalan edessä suurimmaksi syntiseksi, jonka vertaista ei ollut maan päällä. Sillä ollessaan uhrina koko maailman syntien tähden hän ei ole Jumalan edessä viaton ja synnitön henkilö. Ei hän ole silloin Jumalan Poikana kunniassa, vaan hän on syntinen, »vähäksi aikaa Jumalan hylkäämä», joka kantaa Paavalin synnit, tuon väkivaltaisen Jeesuksen vainoojan synnit, Herransa kieltäjän, Pietarin synnit, Daavidin synnit, minun, sinun ja koko maailman synnit. Sillä kaikki ne synnit, joita minä, sinä ja me kaikki joka päivä teemme, on semmoisella jumalallisella vakavuudella ja voimalla pantu Kristuksen, Jumalan Karitsan kannettavaksi, kuin jos hän itse olisi ne tehnyt. Meidän syntiemme täytyy olla Kristuksen omina synteinä, tahi on meidän iankaikkisesti hukkuminen.

Paavali sanoo: »Sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.» Paavali tarkoittaa, että Kristus otti meidän syntimme päällensä, aivan kuin jos hän itse olisi ne tehnyt ja toiselta puolen, kaikki mitä hän teki ja kärsi, tapahtui täydellisesti meidän sijassamme, aivan kuin jos me itse olisimme kärsineet.

Ja vielä hän sanoo: »Olemme tulleet siihen päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet.» Siitä ymmärrämme, mitä sana »meidän edestämme» Paavalin lauseessa Kristus tuli kiroukseksi meidän edestämme» sisältää. Kristus on sanomattomassa laupeudessaan ja Isän iankaikkisen pelastuspäätöksen tähden tehnyt sangen armorikkaan vaihtokaupan meidän kanssamme. Synnin, kirouksen ja kuoleman otti hän kantaakseen ja sitä, niitä meiltä puuttui nim. vanhurskautta, elämää ja autuutta, sitä hän antoi meille. Kyllä maksoi rakkaalle Herrallemme paljon olla kirouksena, mutta hänen täytyi se kestää ja hän kesti sen kunnialla.

Apostoli sanoo, että Kristus sen kautta on lunastanut meidät lain kirouksesta. Ei hän sano: on lunastava meidät, jos ensin tulemme uskoviksi, hurskaiksi ja pyhiksi; ei, vaan hän on meidän lunastuksemme sinä päivänä ja sinä hetkenä, jolloin hän tuli kiroukseksi meidän edestämme. Tämä on syy, jonka tähden suurimmat syntiset tultuaan Jeesuksen luo armoa etsimään antauduttuaan Jeesuksen omiksi, heti saivat armon ja heidät vastaanotettiin niin kuin lakia ei olisi ollut olemassakaan, aivan kuin he eivät olisi koskaan syntiä tehneet. Sen takia mekin tullessamme siten Jeesuksen luo tulemme heti vanhurskaiksi ja autuaiksi, kun vain tahdomme uskolla vastaan ottaa suuren, iäisen, meille lahjoitetun vanhurskauden, joka on ollut ja vielä on valmiina meitä odottamassa.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 27 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 27.03.2015 08:57

Kuva

MAALISKUUN 27 PÄIVÄNÄ.

Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta. Hepr. 2: 3.

Jumala on rakkaus. Ei ihmisten enempää kuin enkelienkään kielillä voida kyllin arvokkaasti kuvata Jumalan rakkautta. Kuta suurempi armo on, sitä suurempi on edesvastuu, nimittäin, jos armo unhotetaan, hylätään ja väärinkäytetään. Tuon äärettömän jumalallisen rakkauden ohessa hän on yhtä ääretön vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Ja koska Jumalan armo on niin suuri, on myös Jumalan kiivaus ja tuomio hänen armonsa hylkääville sitä hirmuisempi. Jeesus sanoo: »Jos en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä puolustaisivat syntiään.»

Puhuttuaan siitä suuresta armosta ja kunniasta, jonka maailma viimeisinä päivinä oli saanut, kun ainosyntyinen Poika Isän helmasta tuli ja puhui meidän kanssamme, sanoo apostoli: »Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta.» Kristuksen veren täytyy välttämättä tullut meille elämäksi ja autuudeksi, viisaudeksi, vanhurskaudeksi pyhitykseksi ja lunastukseksi, muuten tulee se meille tuomioksi ja kiroukseksi, kuten se tuli uskottomille juutalaisille, »Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä!» »Joka panee mitättömäksi Mooseksen lain, hänen on armotta kuoltava; kuin paljon kovemman rangaistuksen luulettekaan sen saavan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren.» Se Jumalan Pojan jalkoihinsa tallaa, joka pitää hänet niin halpana, että antaa hänen olla olojaan, ei häntä etsi, ei kunnioita eikä omista, ei tule hänen omakseen, opetuslapsekseen, ystäväkseen ja seuraajakseen. Sillä jota me pidämme niin halpana, ettemme kumarru sitä maasta ylös ottamaan, sen me jalkoihimme tallaamme.

Eivät kaikki juutalaiset, joita Jumalan hirveä tuomio kohtasi, olleet häväisseet tai kiduttaneet Kristusta. Osa heistä itki hänen kärsiessään, mutta he saivat kuitenkin saman tuomion sen takia, etteivät niin häntä omistaneet, että olisivat suostuneet hänen opetuslapsikseen.

Mutta mitä tekee sitten pyhä, kiivas Jumala ihmiselle, joka ylenkatsoo hänen rakkautensa ja hänen Pyhän Henkensä äänen? Hän jättää hänet oman onnensa nojaan. Herran Henki hylkää hänet, ei herätä, häiritse, muserra ja valaise häntä. Se ihminen saa käydä omaa tietään, seurata omaa neuvoaan, omaa haluaan ilman kuritusta, ilman pelkoa, ilman huolenpitoa sielusta. Hän saa jäädä synnin valtaan. Silloin hänen mielensä sokaistuu ja vääristyy niin, että hän käyttää kaikkea turmiokseen ja vahingokseen. Kaikki niitä Jumala on antanut siunaukseksi, tulee sille sielulle kiroukseksi. Se mikä on valistukseksi annettu, sokaisee hänet. Mikä herätykseksi on tarkoitettu, se koituu hänelle paatumukseksi. Mitä lohdutukseksi ja autuudeksi on annettu, se tulee hänelle iäiseksi vaivaksi ja tuomioksi. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä!

Daavid sanoo: »Puhdasta kohtelet puhtaasti, mutta kieroa nurjasti.» Eräs vanha hengen mies sanoo: »Se on Herran hallitustapa. Sydämessäni pelästyn ja olen huutanut ääneni käheäksi, eikä kuitenkaan koskaan minua ole kyliin kuultu. Puhdasten kanssa, s.o. sellaisten, joilla on rehellinen, puhdas tarkoitus sinua lähestyessään, puhut sinä yksinkertaisesti, avoimesti, ymmärrettävästi valaiset ja johdatat heitä armollisesti. Mutta kieroja kohtelet sinä nurjasti, pilkkaat heitä ja sokaiset heitä.»

Jos tämä jonkun mielestä on liian kovaa puhetta, niin lukekoon hän mitä laupias Vapahtaja itse sanoo Matt. 13:10-15 ja 11: 25. Hän sanoo siinä puhuneensa vertauksin, koska sille, jolla on, pitää enemmän antaa ja hänellä pitää olla yltäkyllin, mutta jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on ja että hän on salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä Ja 2 Tess. 2:10-12 sanoo apostoli yhtä selvästi: »Etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, jotta olisivat pelastuneet, sen takia Jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen, niin että uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan mielistyneet vääryyteen.»

Niin ankarasti Jumala rankaisee niitä, jotka ylenkatsovat hänet. Vaikeata on Jumalan kanssa sotia. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. Parasta on pysyä sen ystävänä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Armo, ääretön armo, hyvyys ja uskollisuus piirittää niitä, jotka häntä etsivät ja rakastavat. Mutta ne, jotka toista tavoittavat, saavat suuren murheen.

Herra Jumala, taivaallinen Isä, anna meille rakkautta sinun sanaasi. Auta että totuudessa sinua siinä etsimme. Varjele meitä eksymästä, valaise Hengelläsi tiemme, ettemme hukkuisi, vaan iankaikkisen elämän perisimme. Amen.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 28 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 28.03.2015 08:28

Kuva

MAALISKUUN 28 PÄIVÄNÄ.

Minä tunnen omani ja omani tuntevat minut. Joh. 10: 14.

Mikä suuri salaisuus onkaan näissä sanoissa! Ne ilmoittavat meille, että Herran ja hänen lampaittensa välillä on erityisen läheinen suhde. Mitähän se merkinnee? Sama Herra julistaa juhlallisesti ratkaisuhetkenä, mennessään sovitustyöhönsä: »Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet tosi Jumala, ja sen, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.» Huomatkaa, minkä Herra Kristus selittää iankaikkiseksi elämäksi! Ainoastaan sen, että tunnemme Jumalan ja Vapahtajan.

Ja toiselta puolen, kun hän puhuu hienoimmasta itsepetoksesta hengellisissä asioissa, oman hurskauden, voiman ja hengellisyyden petoksesta, jolla monet viimeisenä päivänä puolustavat itseänsä sanoen: »Herra, Herra, emmekö sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimelläsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?» Silloin hän vakuuttaa karkottavansa heidät pois sanoen: »En ole koskaan tuntenut teitä.»

Tyhmät neitseet, jotka menivät ylkää vastaan, mutta joilla ei ollut öljyä astioissa, saavat saman tuomion: »Totisesti minä sanon teille: en tunne teitä.» Kuinka tärkeä tuo sana »en tunne» tässä on! Aivan samaa tuomionsanaa käyttää Herra myös niihin nähden, jotka yrittävät mennä ahtaasta portista sisälle, mutta eivät kuitenkaan voineet mennä ja jotka todistivat: »Mehän söimme ja joimme sinun läsnä ollessasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.» Jeesus sanoo heille: »En tiedä mistä olette.»

Sinä, joka tätä luet, huomaatko, kuinka Kristus tuomarina erikoisesti painostaa tätä: eikö itse kukin teistä huomaa, miten ylen määrin tärkeä salaisuus tässä on? Uskoville ei se ole odottamatonta ja ihmeellistä, päinvastoin tämä on heille ilahduttavana todistuksena siitä, että he ovat hänet oikein käsittäneet. Mutta ne, jotka ihmettelevät, ettei Herra sano: te olette syntiä tehneet minun lakiani vastaan, tahi: te ette ole olleet kyllin hartaita parannuksenteossa ja pyhityksessä, Ja ne, jotka ihmettelevät, ettei Herra heille laatinut tarkoin viitoitettua armon järjestystä ja sanonut: tätä vastaan olette rikkoneet, he ihmeekseen kuulevat hänen ainoastaan sanovan: »minä en teitä tuntenut.»

Saavatpa he viimeisen tuomion tekstissä (Matt 25), jossa niin paljon tekoja mainitaan, nähdä Jeesuksen panevan pääpainon siihen, että se oli tehty hänelle. Minun tähteni olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä veljistäni sen tahi tämän. Siis Kristus ja läheinen suhde häneen on ollut liikkeellepanevana voimana, josta teot ovat syntyneet.

Kristus, Kristus eikä heidän oma pyhyytensä, on ollut heidän pyhitysintonsa päämäärä. Ne, jotka tässä huomaavat Kristuksen huolenpidon meistä, eivätkö he Herran Kristuksen tähden ja kuolemattomien sielujensa tähden pysähtyisi ja tottelisi sitä Herraa, jonka sulkemaa ovea ei kukaan enää avaa! Emmekö me pysähtyisi ja vakavasti painaisi hänen sanaansa sydämiimme.

Monet vakaat ja hurskaat miehet, taisteltuaan monet, monet vuosikymmenet pyhällä innolla Jumalan valtakunnan hyväksi, ovat tulleet temmatuiksi kuin kekäleet tulesta saadessaan syventyä Jumalan valtakunnan salaisuuksiin. He ovat nähneet suuren ja pyhän persoonan verisenä, lävistetyin käsin ja jaloin. Ja he ovat saaneet hänessä ja hänen kuolemassaan kaiken elämänsä, ilonsa ja virtensä, niin että he siten ovat pitäneet parhaan pyhyytensä roskana ja surkeutena. Semmoiseksi muuttuu mielemme oikein opittuamme Jeesusta tuntemaan. Ja ainoastaan ne, jotka tällä tavalla tuntevat Kristuksen, ovat hänen lampaitaan.

Luther sanoo: »Jos kerta kaikkiaan tahdot tietää, kuka on kristitty, tahi minkä tähden meitä voidaan kristityiksi nimittää, niin älä katso Mooseksen lakiin tahi pyhimysten ja erakkojen elämää ja pyhyyttä, vaan tarkasta näitä Kristuksen sanoja: Minun lampaani tuntevat minut. Kristityksi ei tee sinua se, että elät vakavimpain munkkien ja erakkojen tavoin ankarassa itsekurissa, niin saattavat juutalaiset ja turkkilaisetkin elää, jopa vielä ankaramminkin. Sanalla sanoen: kaikki, mikä meissä liikkuu ja mitä me teemme, ei tee ketään kristityksi. Mikä meidät siis kristityiksi tekee? Ainoastaan se, että tunnemme ja rakastamme Hyvää Paimenta, joka pani henkensä lammasten edestä ja tuntee ne. Sellaista tuntemista sanotaan uskoksi, joka syntyy evankeliumin ylistyksen kautta.»
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 29 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 29.03.2015 07:21

Kuva

MAALISKUUN 29 PÄIVÄNÄ.

Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta vapahtajaksi. Filip 3: 20.

Toisessa Korinttolaiskirjeessä sanoo Paavali: »Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa; maahan kukistetut, mutta emme tuhotut; kuolemaisillamme, ja katso me elämme kuitenkin; kuritettuina, vaan ei kuitenkaan tapettuina: murheellisina, mutta aina iloisina.» Kuule noita arvoituksia! Eikö se ihminen, joka noin itsestään puhuu, ole salaperäinen ja ihmeellinen.

Semmoinen ihmeellinen ihminen on kristitty: masennettu ja kuitenkin riemuitseva, murheellinen ja kuitenkin iloinen, köyhä ja kuitenkin sangen rikas, syntinen ja kuitenkin täysin vanhurskas, kurja, mutta kuitenkin kunniallinen, matkamiehenä maan päällä, mutta kuitenkin taivaalliseen yhdyskuntaan kuuluva.

Maailmalla on myös ilonsa ja huvinsa, mutta se kestää ainoastaan sen ajan, minkä ruohon kukkanen kestää kuihtumatta, siis niin kauan kuin maallista menestystä kestää. Kun se on loppunut, niin ilokin on poissa.

Mutta Paavalin aurinko nousee vasta ehtoolla, ja kun täällä alkaa pimetä, niin nousee hän paratiisin vaikeuteen. Hänellä on kaksinainen elämä: hän on matkamiehenä maan päällä, mutta hänen yhdyskuntansa on taivaassa. Hän kuuluu siihen yhdyskuntaan, joka elää korkeampaa elämää ja jonka isänmaa on taivaissa. Hän sanoo: »Meidän yhdyskuntamme», tahi oikeammin kansalaisoikeutemme on taivaissa. Hän ei sano: yhdyskuntamme on oleva taivaissa, vaan se on taivaissa, siten ilmoittaen sen jo olevaksi.

Paavali tarkoittaa tässä aivan muuta kuin mitä maailma tarkoittaa puhellessaan »tulevaisen elämän toivosta. Paavali tietää vielä maailmassa kulkiessaan jo olevansa taivaan kansalainen. Eikä mikään ihmisajatus ole vielä voinut mitata, mikä onni ja aarre siinä tietoisuudessa on.

Mutta mistä Paavali oli saanut tämän uskon varmuuden? Paavali tunsi Kristuksen. Siinä koko salaisuus! Tämän ajallisen elämän hämärässä kohtasi Paavali miehen, joka antoi hänelle tämän vakaumuksen, ylevän miehen, joka sanoi: »Minä olen lähtenyt Isästä ja tulin tähän maailmaan.» Ja sanoessaan tahtovansa mennä valmistamaan sijaa Isänsä huoneessa ystävilleen, sanoi hän, kun nämä kysyivät tietä sinne: »Minä olen tie, totuus ja elämä.» Ja kun he pyysivät : »Herra, näytä meille lsä», vastasi hän: »Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.»

Kaikkivaltiaana hän teki sokeat näkeviksi, kuurot kuuleviksi, mykät puhuviksi ja kuolleet nousivat haudoistaan. Hän ajoi ulos perkeleitä, antoi syntejä anteeksi, hallitsi luonnon voimia, katkoi viimein itsekin kuolon siteet ja nousi kuolleista kirkastetulla ruumiilla.

Päästyään sellaisen Herran ja Vapahtajan ystävyyteen saattoi Paavali lohduttavasti sanoa: »Meillä on yhdyskuntamme taivaissa.» Vapahtajansa kautta tiesi hän saaneensa takaisin syntiinlankeemuksessa kadotetun lapsenoikeutensa Jumalan luona ja kansalaisoikeuden taivaissa. Ja niin on nyt kaikilla niillä, joilla on sama usko kuin Paavalilla ja jotka omistavat Jeesuksen ystävyyden, sama armo ja kansalaisoikeus taivaissa kuin hänelläkin oli, koskapa ovat lunastetut saman Jumalan Pojan verellä kuin hänkin ja niin on heilläkin oleva sama lohdullinen vakaumus kuin hänelläkin oli.

Tosin et itse näe ja tunne itsessäsi taivaan kansalaisena olemisen ihanuutta, sillä se on syvälle kätketty ja tämän elämän surkeuden peittämä. »Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.» Mutta se on totuus ja hyvin perustettu. jos täällä yö meidät peittää, niin siellä ylhäällä on ikuinen valo. Jos tie onkin epätasainen ja ohdakkeinen, niin me vaellamme kotimaata kohti. Siellä ovat ystävämme, jotka tuntevat meidät. Siellä on suurin, paras ystävämme. Tämä ei ole runoiltua, vaan totinen totuus, joka on perustettu Kristuksen sanoihin ja töihin, sekä siihen, että Kristus on meidän edestämme mennyt pyhimpään.

»Niin ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan te olette yksiä kansalaisia kuin pyhät, ja Jumalan perhettä», sanoo apostoli. Ja tätä te olette henkilöön katsomatta. Ei ole mitään erotusta, kaikki ovat syntisiä. Mutta jokainen, joka uskoo Kristukseen, häneen, jossa me kaikki olimme valitut jo ennen kuin maailman perustus oli laskettu, jokainen, joka uskoo häneen s.o. tuomitsee ja rankaisee itsensä ja asettaa kaiken toivonsa ja lohdutuksensa häneen, joka jumalattoman vanhurskauttaa. Jokainen sellainen, sekä syntinen vaimo että neitsyt Maria, niin ryöväri kuin Paavalikin on valittu, vanhurskautettu ja siinä rakkaassa Jumalalle otolliseksi tehty. Jokainen sellainen kuuluu »yksiin kansalaisiin kuin pyhät ja on Jumalan perhettä.»
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

MAALISKUUN 30 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 30.03.2015 07:33

Kuva

MAALISKUUN 30 PÄIVÄNÄ.

Palatkaa takaisin linnaan, te vangit, joilla on toivo. Sak. 9: 12.

Moni ahdistettu sielu kysyy tämän johdosta: »Kuinka minä voin palata takaisin linnaan eli alkaa uskoa Kristukseen, kun vielä olen synnin täyttämä, kova, kevytmielinen, jumalaton?» Olet silloin kokonaan kääntänyt katseesi itseesi päin. jos sinulle sanotaan: »sinä et usko Jumalan sanaan, sinä teet Jumalan valehtelijaksi», niin silloin sanot: »Kyllä minä uskon evankeliumin Kristuksesta, kyllä uskon hänen sovituksensa riittävän ja hänen rakkautensa olevan suuren. Syy on minussa. Syynä on sydämeni kovuus, suruttomuuteni ja ulkokultaisuuteni, kauhistuttava rakkauteni syntiin.»

Mutta katso, sinähän olet kokonaan kääntynyt pois linnasta, turvpaikasta omaan itseesi, etkä usko Jumalan todistusta Pojastaan, että hän pelastaa meidät kokonaan kadotettuina. Sinä tahdot pelastua vasta sitten, kun olet itseäsi parannellut. Sinä et usko ja luota siihen, että sinut on ensin uskon kautta istutettava häneen. Sinut on vanhurskautettava ja armoitettava. Sinun on ensin saatava uskon rauhaa ja iloa, ennen kuin edes voit alkaa hedelmää kantaa.

Niin palatkaa takaisin linnaan, te vangit, joilla on toivo. Sinun onnettomuutesi on, ettet heti käänny linnaan, vaan käännyt tuhannelle suunnalle ja ajattelet, koetat, odotat ja toivot jotain erikoista. Olet siis vangittuna odotuksessa ja toivossa. Sinä odotat, että omassa sydämessäsi ensin tapahtuisi jotain erikoista, sinä toivot ensin vapautuvasi jostain erityisestä synnistä, pahoista ajatuksista, kovuudesta, kevytmielisyydestä, voimattomuudesta.

Jeesuksessa Kristuksessa tapahtunut lunastus jää taustalle. Siinä on syy. Lukemattomat ovat ne ehdot, joita silloin mietit. ja ne pitävät sinut vangittuna. Mutta sinä suhtaudut pintapuolisesti siihen, että Jumalan Poika on kuollut edestämme ja että kaikki riippuu siitä ja että kaikkiin syntisiin nähden armon ylenpalttisuus voittaa syntien suuruuden.

Oi, herää jo, ja muista, että kaikki maailman synnit ovat jo pois otetut, että Jumala on sovitettu ja lepytetty. Hän palaa rakkaudesta sinua kohtaan, tahtoen antaa sinulle armon armosta. Kaikki ne sanat, joissa Jumala ilmi tuo huolensa meihin nähden - tarkoitan lain sanoja - ovat suruttomia ihmisiä varten, jotka Jumalan hylkäävät, eivätkä taivasta kysy, sekä myös ulkokullatuita ja itsevanhurskaita fariseuksia varten, jotka luulevat omalla vanhurskaudellaan ansaitsevansa aivan, mutta ei köyhiä, vaivaisia syntisiä varten, jotka itse syyttävät itseänsä ja tuomitsevat itsensä, tahtovat tehdä parannuksen, elävät uskossa rukoillen, mutta eivät koskaan näe itseänsä semmoisina kuin soisivat.

Oi, heille on sula armo, rakkaus ja anteeksiantamus julistettu! Herra sanoo: »Palatkaa takaisin linnaan, te vangit, joilla on toivo.» »Jo tänäkin päivänä ilmoitan minä, että minä tahdon kahdenkertaisesti sinulle maksaa.» »Tänäkin päivänä» julistaa hän sinulle samaa armoa. Tänäkin päivänä hän saarnaa vangituille lunastusta. Kun meidän aikanamme niin paljon julistetaan Kristuksen kärsimistä, kun saamme seurata häntä Golgatan tiellä, kun näemme hänen yrttitarhassa hikoilevan verta ja kun kuulemme hänen ristillä riippuessaan sanovan Raamatussa ennustetusta sovitustyöstä »se on täytetty», kun vielä kuulemme hänen tämän lunastustyön hedelmänä ryövärille vakuuttavan: »Tänä päivänä olet oleva minun kanssani paratiisissa», niin emmekö jo heittäisi ratkaisun siirtämistä ja juoksisi hänen syliinsä.

Hän ojentaa kätensä meitä kaikkia kohti ja sanoo: »Tänäkin päivänä ilmoitan minä». »Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.» Ja vielä kerran: »Te vangit, joilla on toivo», miksi viivytte palaamasta takaisin linnaan? Onko teidän itsenne tultava enemmän ansoitetuiksi, tahi pitääkö Jumalan tulla vielä armollisemmaksi?

Ei, vaan tänäkin päivänä palatkaa takaisin linnaan, ottakaa se tärkeä askel, pyytäkää täyttä armahdusta, pyytäkää ansaitsemattomasta armosta, hänen verensä tähden tulla otetuiksi Jumalan liittoon. Tee ratkaiseva päätös! Ja tiedä, ettei ainoakaan vaivainen syntinen ole sitä askelta katunut. Älä muovaile pitkää rukousta, ei se ryövärilläkään pitkä ollut. ja siitä huolimatta sai hän heti lohdullisen vastauksen: »Tänä päivänä olet oleva minun kanssani paratiisissa.»

Mutta varo, ettet hae vastausta omasta sydämestäsi, tunteistasi. Sitä on sinun varottava kuin kuolemaa. Etsi vastaus Jumalan omasta sanasta.

Tässä on vastauksena Jumalan oma vakuutus: »Tänäkin päivänä ilmoitan minä (lunastuksen) ja tahdon kahdenkertaisesti sinulle maksaa.» Tämä on »armoa armosta». Ylistys Jumalalle!
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

EdellinenSeuraava

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron