Olavi Peltola/ Roseniuksen Elämän leipää. Toukokuu

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

TOUKOKUUN 31 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 31.05.2015 07:45

Kuva

TOUKOKUUN 31 PÄIVÄNÄ.

Minun lampaani kuulevat ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Joh. 10:27.

Kuule, mitä Kristus sanoo lampaistaan: »Minun lampaani kuulevat ääntäni.» Tämä on ensimmäinen huomattava hedelmä Kristuksen totisesta tuntemisesta. Oi, kun eksynyt lammasraukka oppii oikein tuntemaan hyvän uskollisen paimenensa, joka on pannut henkensä hänen henkensä edestä ja nyt tuntee, rakastaa ja hoitaa sitä niin kuin se tarvitsee, silloin lampaalle tulee elinehdoksi, päämääräksi seurata hyvää paimentansa.

Mahdotonta on olla häntä rakastamatta, kun kerran hänet tuntee. Ja se, joka häntä rakastaa, tahtoo myös häntä seurata. Jollei hän ole vallannut vielä sydäntäsi, niin että kernaasti tahdot jättää kaiken, joka estää sinua olemasta hänen ystävänsä ja seuraajansa, niin et vielä ole oikein oppinut häntä tuntemaan.

Tosin uskolla ja Kristuksen tuntemisella on monta astetta. Ne voivat yhä kasvaa. Heikko usko ei omista samaa rakkautta ja pyhitysvoimaa kuin minkä vahva usko omistaa. Senpä takia saatamme helposti erehtyä, jos tahdomme tuntea itsemme ja arvostelemme muita hengellisen elämän voimasta. Sen takia piispa Pontoppidan, jolla on tässä asiassa syvä kokemus ja paljon elämän viisautta, on sanonut: »Vanhurskaaksi tekevä usko on ainoa ihmisen armotilan varma tuntomerkki.»

Saman sanoo Luther seuraavassa: »Kristityn voimme tuntea ja arvostella ainoastaan omastatunnosta (so. sielun sisäisestä suhteesta sekä Jumalaan että syntiin). sillä totiset kristityt saattavat langeta, ja väärät saattavat ulkokultaisilla viettämällä hyvinkin siveätä elämää.»

Mutta kun Kristus sanoo: »Minun lampaani kuulevat ääntäni», oli hän ilmoittanut kaksi uskon hedelmää ja merkkiä. Ensinnäkin: heidän korvansa tutustuu paimenen ääneen, niin että he, vaikka ehkä muissa suhteissa ovat yksinkertaisia ja typeriä, kuitenkin erottavat muista äänistä hyvän Paimenen äänen. Ja toiseksi, tuossa sanassa »kuulevat ääntäni» ilmenee se uskovaisten ominaisuus, että vaikka he eivät aina voikaan työssä ja toimessa täyttää, mitä heidän tulisi ja mitä tahtoisivat, heillä kuitenkin on sydämellisesti kuuliainen mieli, nöyrä henki, joka hartaasti toivoo voivansa totella Herran tahtoa. He rankaisevat itse itseään puutteidensa tähden ja huokaavat hartaasti armoa ja voimaa voidaksensa niin olla ja tehdä kuin Herra tahtoo. Tämä on sydämellistä kuuliaisuutta. Mitä Herra sanassaan sanoo, se sattuu heihin, he kunnioittavat ja kuulevat sitä, ja heidän korkein toivonsa on voida sen mukaan elää.

Kaikilla heillä on huolta siitä, että heillä jäsenissään ori toinen laki, joka sotii mielen lakia vastaan, niin etteivät he aina voi tehdä, mitä tahtovat. Todistuksena heidän kuuliaisesta mielestään ja puhtaasta hengestään on se, että jos joku synti erikoisella voimalla asuu heissä, on juuri tämä synti niin kokonaan heidän rukoustensa esineenä, etteivät he mitään muuta niin rukoile, kuin apua ja pelastusta siitä synnistä. Semmoisina aikoina ovat lähimmäisen synnit vähäiset heidän mielessään verrattuna omaan syntiin. Se oma synti on raskas ja ansaitsee rangaistusta.

Oi, noita hyviä Jumalan lapsia! Aivan päinvastainen on ulkokullattujen ja farisealaisten tila. Heidän mielestään toisten synnit ovat raskaat ja ansaitsevat rangaistusta, mutta omille synneilleen he aina löytävät puolustusta. Huomaatko siis, että eläviä uskoa seuraa pyhitetty henki?

»Ne seuraavat minua.» Jos ihminen, vaikkakin vastaanottaa ja omistaa evankeliumin, kuitenkin olennoltaan jää entiselleen, pysyy samassa suhteessa maailmaan ja helmasynteihinsä kuin ennen, jos elämän suunta ei ole muuttunut, jos hän ei vaella Kristuksen seuraajana ja opetuslapsena, niin on hänen uskonsa omatekoinen ja hän pettää itsensä.

Kuka lienetkin, niin pysähdy ajattelemaan niitä sanoja: »Ne seuraavat minua.» Jollei sinusta ole tullut Jeesuksen seuraajaa, niin olet pettänyt Itsesi väärällä, omatekoisella uskolla. Elävä usko meissä on »Jumalan voima, joka muuttaa meidät ja uudestisynnyttää meidät, tekee meidät sydämen, mielen, halun ja voimain puolesta kokonaan uusiksi ihmisiksi ja tuo Pyhin Hengen tullessaan» (Luther). Apostoli Paavali sanoo: »Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus.» Hän ikään kuin siirtyy uuteen maailmaan ja aikaa uutta elämää.

Todistuksena elävästä uskosta on, että ensinnäkin tarkasti tutkit, onko se totinen s.o. onko sen päämääränä Kristuksen sovinto ja syntien anteeksiantamus, eikä oma pyhyytesi. Sillä Kristuksen seuraamisen ja totisen pyhityksen täytyy johtua syntien anteeksisaamisesta, eikä oman pyhyytemme himosta. Kun ensin olemme. masennetut ja armoitetut, täytyy Kristuksen saada meidät niin vallatuksi ja hänen armoonsa kätketyksi, että me ainoastaan hänen tähtensä seuraamme häntä, niin että sydämen vilpittömyydellä tunnustamme: »Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet.» Mutta kun tämä Kristuksen rakkaus ohjaa meitä, niin siitä todella syntyy uusi elämä, uusi luomus, joka vapaasta halusta seuraa Vapahtajaansa läpi elämän.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Olavi Peltola/ Roseniuksen Elämän leipää. Toukokuu

ViestiKirjoittaja noomi » 26.08.2016 08:07

Kuva
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Edellinen

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron