Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 01.09.2015 07:17

    Kuva

Elämän Leipää

Tervetuloa Roseniuksen Elämän leivän ääreen.
Se on ruokkinut suomenkielisenä Jumalan kansaa jo 1880-luvulta lähtien.

Lähde:Olavi Peltolan kotisivut.


Kuva

SYYSKUUN 1 PÄIVÄNÄ.

Mutta Jumala tuo ilmi rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, meidän vielä ollessamme syntisiä, kuoli edestämme. Room. 5:8.

Apostoli sanoo, että Jumala »tuo ilmi rakkautensa» so. selittää ja osoittaa sen koko maailmalle niin varmana ja ilmeisenä, että kukaan selvästi ajatteleva ihminen ei voi sitä epäillä. (Luther) joka muuten epäilisikin Jumalan rakkautta, jota kauhistaisi tieto siitä, että Jumala vihaa syntiä, ruvennee sentään tämän todistuksen kuullessaan aavistamaan, millainen on Jumalan mielenlaatu. Vaikka Jumala pyhyydessään vihaakin syntiä, niin hän sydämessään sentään tuntee rajatonta rakkautta ja armahtavaisuutta syntisiä kohtaan.

Sitä emme muuten olisi edes voineet ajatella, ellei Jumala olisi meille näin selvästi ilmaissut. Siinä Jumala tuo rakkautensa ilmi meitä kohtaan. Samoin myös Kristus esittää tämän todistuksen, kun hän tahtoo osoittaa Isänsä rakkautta meitä kohtaan: »Niin rakasti Jumala maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa.» Samaa Johanneskin todistaa: »Siitä me tunnemme Jumalan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme», ja myös: »Siinä tuli Jumalan rakkaus meille ilmi, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, jotta me eläisimme hänen kauttansa.»

Ja ilman näitä todistuksia emme olisi voineet tuntea Jumalan mielenlaatua. Sen takia tässä sanotaankin, että Jumala on tuonut ilmi oman rakkautensa meitä kohtaan. Vain Jumalan ainutlaatuinen rakkaus oli täten ilmennyt. Me emme rakasta muita kuin ystäviämme tai hyviä sydämellisiä ihmisiä. Jos taas joku henkilö ei ole ystävämme tai jos hän on meille vastenmielinen, emme häntä rakasta, vaari vihaamme häntä. Sellaista on meidän luontainen rakkautemme. Mutta Jumala, joka pyhyydessään vihaakin syntiä ja huomaa meidät kaikki synnillisiksi, hän voi kuitenkin niin rakastaa syntistä, että mieluimmin jätti rakkaan Poikansa kuolemaan, kuin tahtoi syöstä syntisen kadotukseen.

Ja kun oikein ajattelemme, mitä apostoli niin usein toistaa, että Jumala teki tämän jumalattomien, syntisten, vihollisten hyväksi, niin on meidän ihmetellen kysyttävä: Laupias Jumala. mistä sinulla on sellainen rakkaus? Todellako tunnet niin suurta rakkautta? Mikä on sinut taivuttanut näin suureen rakkauteen? Eräs vanha, taivaanvaltakunnalle kasvanut Jumalan palvelija tunnustaakin, että hän kauan oli pohtinut kysymystä, mikä saattoi varsinaisesti aikaan saada Jumalan rakkauden syntistä kohtaan. Hän sanoo tulleensa siihen johtopäätökseen, että Jumala rakasti, ja siitä johtui tämä hänen rakkautensa. Vaikutteena oli juuri Jumalan oma rakkaus. Hänellä oli rakastava sydän ja siksi hän rakasti.

Jumala on itse verrannut rakkauttansa äidin rakkauteen. Kun näet äidin loppumattomalla rakkaudella hoitavan ja vaalivan sairasta lastaan päivästä toiseen ja yöllä toisten nukkuessa väsymättä valvovan hänen vuoteensa ääressä tai kantavan häntä käsillään, lasta, joka apua ja hoitoa tarviten näännyttää äitiään. Kun silloin kysyt äidiltä, miksi hän lastaan niin rakastaa, niin hän ei voi muuta vastata kuin että hänen sydämensä pakottaa hänet siihen. Hän ihmettelee kysymystäsi, sillä hänen lapsensahan on kyseessä. Siis on rakkaus lapseen aivan kuin luonnonlaki äidinsydämelle. Jokainen tavallinenkin nainen tuntee sisässään tuon lain, kun hän vain on äiti. Ja tämä äidin sydämen piirre on niin voimakas, että jos lapsesta tulevaisuudessa tulee surun lapsi, että hän, tekojensa tähden joutuu yhteiskunnallisen oikeuden käsiin, niin ei luonnollinen äiti voi välinpitämättömästi sitä ajatella, vaan hän tuntee sen takia mitä suurinta surua. Sellainen siis on äidinsydän.

Ehkä Jumalan sydän on samanlainen! Ehkä Jumala rakastaa meitä yhtä syvästi kuin äiti lastansa! Mutta Jumala sanoo, että hänen rakkautensa on vielä suurempi. Herra sanoo: »Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisi, niin en minä kuitenkaan sinua unohda.» »Siitä me tunnemme Jumalan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme.»

Mutta tässä olemmekin viitanneet seikkaan, joka voi selittää Jumalan rakkauden ihmisiin. Se on rakkautta lapseen. Sitä Herra tarkoittaa, kun hän puhuessaan itsestään kysyy: »Unohtaako vaimo lapsukaisensa?» Miten syvälle vajonneita ja miten syntisiä ja jumalattomia lienemmekin, ei Jumala voi unohtaa, että me olemme hänen lapsiansa. Hän sanoo tuntevansa meitä kohtaan äidin rakkautta. Jumala on luonut meidät lapsikseen ja perijöikseen.

Ja kun paha henki meidät vietteli, ei Jumala silti tahtonut jättää hänelle hänen saalistaan. Hän tahtoi vielä tehdä jotain pelastaakseen lapsen. Tämä osittain selittää Jumalan muuten niin käsittämättömän rakkauden, että hän antoi Kristuksen kuolla meidän syntiemme tähden.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 02.09.2015 07:50

Kuva

SYYSKUUN 2 PÄIVÄNÄ

Heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta syntyisin, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen. Room. 9:5.

Kun sanotaan erikoisesti Kristuksesta, että hän on yli kaiken Jumala, ylistetty iankaikkisesti, niin on meillä yksi merkillisimpiä lauseita Herramme Jeesuksen iankaikkisesta jumaluudesta. Apostoli oli ensin puhunut Kristuksen maallisesta alkuperästä, ja sen jälkeen oli syytä myös mainita hänen jumalainen alkunsa. Ja apostoli tekee sen niin selvin ja sopivin sanoin, että meidän Herramme vihollisten ja hänen jumaluutensa kieltäjien on ollut vaikeata tätä kohtaa omalla tavallaan selittää. Mutta sitä arvokkaampi on tämä lause kaikille uskoville, varsinkin niille, jotka joskus ovat joutuneet epäilyksen valtaan. Vaikka et koskaan olisikaan epäillyt Kristuksen jumaluutta, niin ajattele kuitenkin tunnustamasi uskon suuruutta.

Uskotko todella, että ikuinen Jumala on tullut meidän kaltaiseksemme kaikessa muussa paitsi siinä, että hän on synnitön? Ajattele, mitä siihen sisältyy! Ja ajattele, miten olisi, ellei meillä olisi siitä kyllin selvää todistusta! Kiittäkäämme Jumalaa siitä, että Raamatun todistukset tässä meidän tärkeimmässä elinkysymyksessämme ovat niin selvät ja varmat. Muistelkaammepa joitakin niistä. Ajatelkaamme vain niitä todistuksia, jotka kertovat, mitä Kristus on ollut ja mitä hän on tehnyt ennen ihmiseksi tulemistaan. Hänen kerrotaan sanoneen Isälleen: »Teurasuhri ja ruokauhri eivät sinulle kelpaa, silloin minä sanoin: Katso, minä tulen, Raamatussa on minusta kirjoitettu, tekemään sinun tahtoasi, Jumalani.» Ja taas: »Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi.»

Nämä paikat osoittavat, että hän on ollut olemassa ennen ihmiseksituloaan. Samoin sanotaan tuossa merkillisessä Johanneksen evankeliumin 1. luvussa: »Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt. ja Sana tuli lihaksi, ja asui meidän keskuudessamme, ja me katselimme hänen kirkkauttaan, kirkkautta sellaista, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.» Tässä sanotaan nimenomaan, että se, joka alussa loi kaiken, tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme. Samoin sanotaan Paavalin Filippiläiskirjeen 2 luvussa Kristuksesta: »Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksellakin oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen sitä, että oli yhdenvertainen kuin Jumala, vaan pani itsensä tyhjäksi ja otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen».

Tässä sanotaan myös, että Kristus itse otti palvelijan muodon, tullen ihmisten kaltaiseksi. Se osoittaa, että hän oli olemassa, ennen kuin se tapahtui. Hän sanoo myöskin, että Hän oli ollut taivaassa, ennen kuin hän tuli maan päälle. »Ei kukaan astu ylös taivaaseen muu kuin se, joka astui alas taivaasta, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.» Ja Johannes Kastaja sanoo hänestä samaa 31 säkeessä: »Joka ylhäältä tulee, se on yli kaikkien.» Kristus sanoo: »Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen, joka lähetti minut.» Ja taas: »Mitä on tapahtuva, kun te näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, jossa hän ennen oli.» Ja taas: »Ja nyt Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi ennen kuin maailma olikaan.»

Kuulkaa näitä todistuksia! Hän oli Isän luona, ennen kuin tämä maailma oli olemassa. Myöskin sanotaan monessa paikassa, että Poika on kaiken luonut. Paitsi jo mainitussa Johanneksen evankeliumin 1. luvussa, puhutaan myös Kolossalaiskirjeen 1. luvussa »Jumalan rakkaasta Pojasta.» »Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä on taivaissa ja maan päällä, näkyväiset ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen.» Heprealaiskirjeen 1. luvussa: »Jonka kautta hän myös maailmat loi.»

Sellaisissa paikoissa sanotaan nimenomaan, että Jeesus Kristus, joka kulki täällä maan päällä, on kaiken luonut ja että se on tapahtunut ennen kuin hän tuli ihmiseksi. Sellaisen henkilön on oltava itse iäinen Jumala. Samoin sanotaan Miikan kirjan 5. luvussa, että se, joka oli Betlehemissä syntyvä, oli iäisyydestä: »Ja sinä, Betlehem Efrata, joka vähäinen olet Juudan tuhansien joukossa, sinusta tulee se, joka on Israelin hallitsija, ja jonka alku on alusta ja iankaikkisuudesta.» Samoin sanoi Jeesus juutalaisille ylhäisellä levollisuudella: »Totisesti, totisesti, minä sanon teille: ennen kuin .Aabraham syntyi, olin minä.» Mutta kuinka voisitte luetella tämäntapaiset todistukset! Ylistäkäämme ja kunnioittakaamme vain!

Ja apostoli lopettaa todistuksen, että Kristus oli Jumala, ylistetty iankaikkisesti, lausumalla amenen. Amen oli vakuutus, joka osoitti edellä puhutun tärkeäksi ja horjumattomaksi totuudeksi. Se tosiasia, että Jeesus Kristus oli iäinen Jumala vahvistettiin täydellä syyllä aamenella. Sen olemme havainneet edellä esitetyistä Raamatunpaikoista. Kristus on Jumala iankaikkisesti. Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 03.09.2015 07:56

Kuva

SYYSKUUN 3 PÄIVÄNÄ.

Olkaa toivossa iloisia. Room. 12:12.

Toivolla tarkoittaa apostoli uskovaisten odottamaa ihanuutta. Usko käsittää Jumalan nykyisen armon, mutta toivo viittaa siihen »ihanuuteen, jonka Jumala on antava». Nyt sanoo apostoli, että me tässä toivossa olisimme iloisia. Apostoli ei käske meitä olemaan iloisia tyhjästä, - ei myöskään jostain vähäpätöisestä tai katoavaisesta. Hän asettaa meille ikuisen autuuden toivon ilon aiheeksi. Jos tarkoin ajattelisimme, mikä toivo meitä odottaa ja sitten oikein eläen uskoisimme siihen, mitä Jumala on meille luvannut, niin varmaan olisimme riemuissamme. Tuntisimme riemua sekä niinä päivinä, jolloin kaikki meille menestyy että myös silloin, kun meillä olisi maallisia murheita. Tämä ilo, ilo toivossa merkitsee paljon enemmän ja on meille paljon suuremmaksi siunaukseksi, kuin tavallisesti ajattelemme. Se tuo uuden voiman koko kristillisyyteemme. Tarkastakaamme sen takia tarkemmin tätä asiaa.

Tuskin koskaan ajallisessa elämässä oikein ymmärrämme, mitä ihanuutta Jumalalta odotamme. Sillä »mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva ole kuullut, eikä ihmisen sydämeen ole noussut, sen on Jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.»

Mutta jo se, mitä Jumalan lupauksista näemme ja aavistamme, on niin suurta ja ihanaa, että kukaan ihminen ei voi sitä lausua. Mitä kaikkea siihen sisältyykään, että meistä tulee Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä! Ketkä saavat niin autuaallisen ja kunniakkaan osan? Ne, jotka täällä ajallisessa elämässä ovat Jumalan lapsia. Sillä sanassa sanotaan: »Jos olemme lapsia, niin olemme myös Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä.»

Siis jokainen, joka on maailmasta valittu, jonka Jumalan sana ja Henki on herättänyt synnin unesta ja joka on löytänyt autuutensa Kristuksesta. Sellainen joka kaikkine heikkouksineen on hänestä riippuvainen, joka ei voi olla ilman hänen armoaan ja ystävyyttään. Ei voi olla ilman hänen lihaansa ja vertansa so. hänen sovintonsa, vaan saa siitä ravintonsa ja sielunsa elintarpeen. Herra Kristus sanoo: »Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.»

Ajattele, että Herra Kristus itse sanoo sellaisista sieluparoista, joilla hänen sovinnossaan on lohdutuksensa, että heidän on iäisen elämän autuus. Ja sen hän sanoo varmana ja usein toistuvana tosiasiana. Ken voi siis ymmärtää, miten onnellinen sellainen ihminen on! Kuka voi ennustaa, miten paljon sisältyy Kristuksen sanoihin: »Silloin vanhurskaat loistavat niin kuin aurinko Isänsä valtakunnassa.» Kuka voi lausua, mitä nämä Johanneksen sanat merkitsevät: »Silloin tulemme hänen kaltaisiksensa, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.» Tämä sama toivo oli jo Daavidilla hänen sanoessaan: »Mutta minä saan vanhurskaudessa nähdä sinun kasvosi. Herättyäni minut ravitaan muotosi katselemisella.»

Herra Kristus on myös nimenomaan selittänyt seuraavaa: »Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, jotta näkisivät, minun kirkkauteni, jonka annoit minulle.» Mikä voi olla varmempaa kuin Kristuksen omat sanat! Autuuden toivollamme on siis aivan horjumaton pohja, ja siksi sitä nimitetäänkin »lujaksi ja vahvaksi sielumme ankkuriksi.»

Kun meillä nyt on niin ihana ja varma toivo iäisestä elämästä, niin meidän pitäisi jättää kaikki maalliset murheet sanoen: pois epätoivo, murhe ja levottomuus! Minulla on ikuinen onni. Kuljen kohti iäistä iloa - niin totta kuin autuuden toivo ei perustu meidän mahdollisuuksiimme tai meidän ajatuksiimme, vaan Jumalan omiin tekoihin ja ikuisiin neuvoihin. Ei ole Kristuksen tunnustajain arvoista samoin kuin on kristillisyydellemme vahingoksi, että unohdamme autuuden toivomme emmekä siitä iloitse, vaan kuljemme raskain askelin ja huokauksin kohti taivaan valtakunnan riemua. Jos vakavammin ja uutterammin ajattelisimme autuustoivoamme, vahvistaisi se meidän kristillisyyttämme. Silloin koettaisimme tarkemmin kulkea elämän suoraa tietä ja välittäisimme vähemmän maallisista asioista. Se antaisi meille enemmän kärsivällisyyttä ja kestävyyttä tavoittaessamme kruunua.

Siksi nimitetäänkin autuuden toivoa myöskin kilveksi. Kilpi on tärkeä varustus. Se auttaa meitä rohkeammin etenemään taistelussa. Ja kun apostoli nimittää toivoa lujaksi ja vahvaksi sielumme ankkuriksi, lausuu hän samalla, että autuuden toivo on kaikissa viettelyksen myrskyissä pidättävä meitä Herran luona, ettemme joutuisi haaksirikkoon maailman myrskyävällä merellä.

Elävä ja varma toivo on kärsimysten ja hädän hetkinä antava meille taivaallista lohtua ja maallisen onnen ja ilon päivinä antava meille järkevyyttä, että apostolin kanssa voimme sanoa: »Halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi.»

Ah, että Herra antaisi meille anteeksi epäuskomme, kun niin vähän olemme toivossa iloiset! Auttakoon hän meitä tässäkin asiassa paremmiksi!
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 04.09.2015 08:54

Kuva

SYYSKUUN 4 PÄIVÄNÄ.

Sillä hartaasti ikävöiden luomakunta odottaa Jumalan lasten ilmestymistä, koska itse luomakuntakin tulee vapautettavaksi turmeltuneisuuden orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room. 8:19,21.

Apostoli on tässä ylevästi ja suurenmoisesti esittänyt miten luomakunta ikävöi pelastusta. Hän perustelee Jumalan lapsille yhä varmemmin ja selvemmin sen ihanuuden lähestymistä, josta hän aikaisemmin on puhunut. Jumala loi alussa kaiken, mitä maan päällä on, lastensa hyödyksi ja iloksi ja ihanan nimensä ylistykseksi ja kunniaksi. Mutta tämä luomistyö meidän syntiinlankeemuksemme tähden sai kirouksen osakseen, niin että se nyt ei täytä alkuperäistä tarkoitustaan, kun se osittain ei ole siksi hyödyksi Jumalan lapsille, joksi se olisi ollut, ellei syntiinlankeemusta olisi tapahtunut. Osittain se myös hyödyttää Luojan vihollisia ja pilkkaajia, vieläpä auttaa syntiä, koska useimmat ihmiset sitä käyttävät syntiin. Siksi joutuu luomakunta vasten tahtoaan ja aiheettomasti kärsimään sortoa ja orjuutusta. Tämä epäkohta ei kuitenkaan jää ainaiseksi vallitsemaan.

Luomakunta on turmeluksen orjuuteen joutunut »toivossa, että sekin kerran on pääsevä Jumalan lasten ihanaan vapauteen.» Sitä tässä varsinaisesti tahdotaan esittää. Mutta samoin kuin profeetta usein puhuu järjettömistä luontokappaleista ikään kuin niissä olisi järkeä, kuten esim. mainitessaan, miten vuoret ja kukkulat iloitsevat, puut taputtavat käsiänsä, ja aurinko, kuu ja villit eläimet sekä kalat ylistävät Jumalaa. Samoin näkee apostolin henkinen silmä luomakunnan kärsimisen ja pyrkimisen päästä päämääräänsä. Hän kuulee luomakunnan huokaavan ja vaikeroivan odottaessaan Jumalan lasten kanssa vapautumista vallitsevasta orjuudesta.

Tämän apostoli tekee lohduttaakseen ja rohkaistakseen kristittyjä, vakuuttaen taivaallisen ihanuuden saapuvan. Silloin vasta luomakunta Jumalan lasten ihanassa vapaudessa vastaa tarkoitustaan. Sillä heilläkin on parempi elämä odotettavana, koska nykyinen maailmanjärjestys ei voi olla oikea, tai sellainen, joksi Jumala oli alussa sen tarkoittanut, vaan me voimme hänen lupaukseensa luottaen odottaa uusia taivaita ja uutta maata. Silloin he voivat tajuta sen ihanuuden suuruuden, joka tulee, kun koko luomakunta uusiintuu heidän kunniaksensa, kun kaikki Jumalan luomat olennot, jotka pääsevät tähän uuteen maailmaan ja uusiin taivaisiin, puhdistuvat ja kirkastuvat vain siksi, että Jumalan lasten ihanuus yhä selvemmin näkyisi.

Apostoli tahtoo sanoa, että luomakunta, jonka Jumala synnin tähden tuomitsi turmelukseen, vapautetaan alennustilastaan, jossa se kärsii ja että se luottaen Jumalan lupaukseen uudestiluomisesta. Se odottaa Jumalan lasten kanssa vapautuvansa turmeluksen ja synnin orjuudesta. Se saa heidän kanssaan pukeutua siihen ihanuuteen ja kauneuteen, johon se Jumalan kädestä lähtiessään alussa oli verhottu. Kun rikkaan talon ainoa tytär puetaan morsiameksi, puhdistetaan ja kaunistetaan koko talo juhlaa varten, kaikki vieraat ja palvelijatkin pukeutuvat juhla-asuun. Luomakunta on se rikas talo, jonka tyttäreksi ja perijäksi Jumala teki ihmisen. Kun Kristuksen morsian on astuva ylkänsä kunniaan, kun Jumalan lapset vapautuvat halveksitusta asemastaan, ja pääsevät kunniaansa, niin kaikki, mikä kuuluu heidän asumukseensa uudistetaan ja kirkastetaan. Tästä Pietari sanoo: »Alkuaineet hajoavat kuumuudesta, ja maa ja kaikki, mikä siinä on tehty palavat, mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.»

Kaikki, mikä kuuluu Jumalan lasten uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, vapautuu kirouksesta ja saa takaisin alkuperäisen täydellisyytensä, jonka Jumala luomistyön päätettyään huomasi »sangen hyväksi».

Alkutekstin sanat suuresta ikävöimisestä tarkoittavat oikeastaan mitä hartainta odottamista. Lütkeman kuvaa tätä selittäessään ihmisjoukkoa, joka päätään kurkottaen odottaa rakastetun kuninkaansa tulemista. Samalla kiihkolla odottaa koko luomakunta jotain uudistusta. Millaista uudistusta se odottaa? Apostoli sanoo, että se odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

Täällä Jumalan lapset elävät niin omassa heikkoudessaan ja kärsimyksissään, että eivät edes itse tiedä, keitä ovat. Sen vähemmin voi maailma heitä tuntea. Mutta kerran heidän salattu ihanuutensa on paljastuva. Sitä koko luomakunta hartaasti odottaa.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 05.09.2015 07:34

Kuva

SYYSKUUN 5 PÄIVÄNÄ.

Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne Jumalalle. Room. 6:13.

Apostoli kehottaa tässä, että vaikka emme voisikaan välttää syntisiä ajatuksia ja himoja, niin kuitenkin koettaisimme toimia ja elää Jumalan sanan mukaan. Hän tarkoittaa kuolevaa ruumistamme sen kaikkine jäsenineen. Esimerkiksi jos silmääsi kiihottavat maailman katoavaiset aarteet tai viettelevä ruumiillinen kauneus, niin ne koettavat houkutella sinua syntiin. Silloin sinun on paettava heräävää himoa, eikä ole edes silmäiltäväkään noita himon herättäjiä. Muutenhan ne itse annat synnin palvelijoiksi. Korvasi taas kuulee syntistä ja viettelevää puhetta. Jos jäät kuuntelemaan, tarjoat ne synnin palvelukseen. Viha houkuttelee kielesi loukkaamaan tai pistelemään lähimmäistäsi. Salainen viha tai kateus saattaa sinut puhumaan pahaa poissaolevasta tai selostamaan hänen puheitaan väärin. Jos tällöin annat kielesi vapaasti puhua, niin autat syntiä.

»Antakaa itsenne Jumalalle.» Meidän on uskottava Jumalalle aluksi sydämemme pelko, ja sitten rakkaus. Sitten on meidän opittava palvelemaan ja tottelemaan häntä kaikissa teoissamme ja toimissamme. Meidän on annettava hänelle itsemme kokonaan, hänelle on meidän elämämme pyhitettävä, älkäämme jättäkö mitään tekemättä, mitä hän meiltä odottaa.

Älkäämme nurisko, vaikka hän asettaa meille kärsimyksiä. Älkäämme säästäkö henkeämme, jos hän sitä meiltä vaatii. Onhan suuri armo, että saamme antautua Jumalalle, että hän tahtoo meidät omikseen. Hän sanoo syntisraukallekin: »Anna lapseni, minulle sydämesi.» Ja kun sitten kaikkinemme olemme itsemme Jumalalle antaneet, on meidän myös annettava koko ruumiimme hänen palvelukseensa. Se ei riitä, että sydämessämme Jumalaa palvelemme ja vältämme synnintekoa, vaan meidän on myös toimittava Herran palvelijoina. Apostoli käskee meidän palvella Jumalaa ulkonaisellakin minällämme. Hän sanoo, että antaisimme jäsenemme vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Emme saa tyytyä siihen, että olemme hurskaat ja vältämme syntiä, vaan meidän on myös palveltava Jumalaa.

Apostoli käyttää sanaa aseiksi. Se osoittaa, että myös meidän kuninkaamme käy sotaa maan päällä, ja meidän on hänen puolestaan taisteltava. Hän puhuu vanhurskauden aseista. Ja hän puhuu vanhuskauden aseista. Kuninkaamme ylläpitää »oikeutta ja vanhurskautta maan päällä», so. hän harrastaa kaikkea hyvää, totta ja pyhää. Siinä on meidän häntä autettava.

Sen voimme tehdä monella eri tavalla kukin käyttäen niitä lahjoja, joita hänelle on annettu. Meidän on käytettävä kaikkia jäseniämme palvelemaan Jumalaa sanan tavallisessa merkityksessä ja myös jokapäiväisessä elämässämme, kotoisissa toimissamme Kristuksen rakkaus esimerkkinämme on meidän autettava lähimmäistämme. Kun Jumalan hyväksi kärsivällisesti ja rehellisesti teet työtä ja anteliaasti jaat maallista omaisuuttasi, silloin annat kätesi Jumalalle vanhurskauden aseiksi.

Kun Jumalan suuren rakkauden tähden teet rakkauden töitä, palvelevat jalkasi Jumalaa. Kun rakkaudesta autat tai lohdutat ihmisiä yleensä tai hoidat lapsia, sairaita tai surullisia, niin pyhität kielesi Jumalan vanhurskauden aseeksi. Vieläpä kun köyhä työmies tai palvelija armon elähdyttämänä uskollisesti täyttää tehtävänsä ja kärsivällisesti kestää kaikki vaikeudet, niin on hänellä ilonaan tieto siitä, että ei ainoastaan palvele ihmisiä, vaan itse Jumalaa. Sillä kaikille, jotka uskossa ja rakkaudessa Kristuksen tähden ovat palvelleet lähimmäistään, on Herra kerran juhlallisesti vakuuttava: »Te olette tehneet sen minulle.»

Jos aina sen muistaisimme, mikä lohdutus ja rohkaisu se meille olisi! Mikä pyhä kutsumus onkaan, että kun koko maailma palvelee syntiä, me saamme omistaa koko voimamme ja kaikki lahjamme suuren Jumalan palvelukseen ja taistella hänen puolestaan maan päällä! Eikö siis sieluamme ilahduta kehotus: »Antakaa itsenne ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.» Autuaat ovat ne, jotka todella elävät siinä uskossa että sekä heidän sielunsa että mielensä on Jumalalle uhrattu!
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 06.09.2015 08:47

Kuva

SYYSKUUN 6 PÄIVÄNÄ

Niin kuin sanot, minä olen kuningas, Sitä varten minä olen syntynyt. Joh. 18:37.

Herra tunnustaa Pilatuksen edessä olevansa kuningas. Siispä maailman halveksima ja monelle aivan outo Kristus onkin suuri, mahtava Kuningas, jolla maan päällä on laaja valtakunta ja joka laskee valtikkansa alle kaikki maat ja kansat. Sokeat uskottomat, kuulevat ja laulavat siitä, mutta eivät mitään siitä tajua eivätkä näe. Heille Kristuksen valtakunta on kuin tyhjä unikuva, kuin joittenkin harhaantuneiden ihmisten mielikuvituksen luoma haave.

Mutta katsokaa, miten ihmeen voimakkaasti se valtakunta ohjaa maailmaa. Katsokaa, miten kaikki maat ja kansat ovat kuin uudesti luodut, kun Kristuksen evankeliumi on niissä tullut valtaan. Katsokaa, miten se ilman asevoimaa taivuttaa alleen pahimmatkin vihamiehensä. Ja kun tämä kuningas oli köyhille alamaisille antanut käskyn, että he »julistaisivat evankeliumia kaikille», niin he lähtivät matkaan kysymättä lupia keisareilta, päinvastoin uhmaten keisarin ankaria uhkauksia. Mitkään hallitsijat eivät mitään mahtaneet Kristuksen valtakunnalle asevarastoistaan ja kidutuskojeistaan. huolimatta. Kaikki roviot sammuivat ja miekat tylsistyivät.

Kristukseen valtakunta ei ole mikään haavekuva, kuten maailmassa on käsitys. Sen todistavat monet miljoonat marttyyrit, jotka henkisesti uudistettuina ovat uhranneet henkensä Kristuksen tähden. Kristuksen valtakunta ei ole mikään haavekuva, koska koko Raamattukin on käännetty yli viidellesadalle eri kiellelle.

Herramme Kristuksen valtakunta ei voi olla mikään haave, kun ehkä omin silmin olet nähnyt, että sellaiset henkilöt, joitten sydäntä ja mieltä ei mikään maallinen voima ole voinut kääntää lihallisuudesta ja jumalattomuudesta, ovat Kristuksen evankeliumin kautta niin muuttuneet, että he ovat unohtaneet entisen, kevytmielisen ja maallisen elämänsä. Ja nyt he sydämellisellä antaumuksella puhuvat Kristuksesta ja tahtovat sekä sanoin että töin häntä palvella. Siihen heidän sydämensä sisäinen halu heitä pakottaa.

Olet ehkä nähnyt sellaisen ihmisen, joka ennen on ollut itseensä tyytyväinen, ja nyt panee vain kaiken toivonsa Jumalaan, että moni tyytymätön ja onneton on löytänyt lohdutuksen Kristuksessa, tai että joku, joka ei koskaan ennen välittänyt lähimmäistensä oloista, nyt taukoamatta ajattelee, miten hän voisi pelastaa heidän sielunsa. Eikö sellainen jo todista, että ihmisten sisäistä olemusta on mahtava voima ohjaamassa? Näemmehän jo omin silmin sellaisia ihmeitä! Sehän todistaa, että Kristuksen valtakunta on todella olemassa. Ja hän itse on suuri ja mahtava kuningas, joka taistelee oman asiansa puolesta uhmaten muiden hallitsijoiden vastarintaa ja aikaansaa sellaisia asioita, jotka ihmisille olisivat mahdottomia.

Mutta kaikkea tätähän voimme odottaakin tuntiessamme tämän hallitsijan olemuksen. Muuhan ei olisi mahdollistakaan, kun tiedämme, kuka hän todellisuudessa on. Hän on jo ammoisina aikoina ilmoittanut maan päällä aikanaan toimivansa. »Sitä varten olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut», hän sanoo. Kuka hän on? Sanat »tullut maailmaan» on niin ymmärrettävä, kuin hän ne todella on tarkoittanutkin, ja kuten hän ne toisessa paikassa on lausunut esimerkiksi sanoessaan: »Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan, jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.» Betlehemissä piti sen syntyä, joka »oli alussa ja iankaikkisuudessa».

Hän on kuningas, joka oli Isän luona jo ennen maailman luomista.

Tietysti tällä kuninkaalla pitää olla suuri ja voimakas valtakunta hallittavanaan! Sitähän koko Vanha testamentti jo todistaa. Isäkin sanoo Pojalle: »Ano minulta, niin minä annan perinnöksesi pakanakansat ja omiksesi maailman ääret. » Ja taas: »Vähän se on, että olet minun palvelijani, joka rakennat jälleen Jaakobin sukukunnat ja palautat Israelin hajotetut. vaan minä olen tehnyt sinut myös pakanain valkeudeksi, että olisit autuuteni maailman ääriin asti.» »Hänen herrautensa on suuri ja rauhalla ei ole loppua.»

Hänet esitetään myös Danielin näyssä ensin Ihmisen Poikana, joka ilmestyi pilvissä, ja sitten jatketaan: »Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, sukukunnat ja kielet. palvelivat häntä, hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lopu, eikä hänen valtakuntaansa hävitetä.» Siksi häntä myös Ilmestyskirjan 19 luvussa mainitaan kuninkaaksi, jonka päässä on monta kuninkaallista otsakoristetta ja jolla viitassa lanteellaan on kirjoitettu »Kuningasten kuningas ja Herrojen herra.»
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 08.09.2015 06:50

Kuva

SYYSKUUN 8 PÄIVÄNÄ.

Niin käärme sanoi vaimolle: »Ette suinkaan kuole.» 1 Moos. 3:4.

Katsokaahan, miten paha henki alkaa hyökkäyksensä. Se aikaa hiljalleen irrottaa sitä sidettä, joka kiinnittää ihmisen Jumalaan. Se side on usko Jumalan sanaan. Ensin se sanoo: »Sanoiko Jumala, ettei teidän pidä syödä kaikista paratiisin puista?» Se puhuu aluksi varovaisesti. Se ei sano mitään varmaa, se antaa Eevan harkita ja järkensä avulla ratkaista, onko Jumalan käsky mahdollinen, vai olivatko he vain väärinymmärtäneet hänet.

Heti kun Eeva antautui keskusteluun, kohosi sen rohkeus, niin että se varmana asiana väittää: »Ette suinkaan kuole.» Pahan hengen tapa on, että se ensin horjuttaa uskoa, sekoittaa järjen tajuamasta Jumalan sanoja ja tekee ihmisen epätietoiseksi Jumalan tarkoituksesta. Jos se sen saavuttaa, on voitto sen. Jos taas ihminen pysyy varmana vakaumuksessaan, ei mikään himo ole niin voimakas eikä mikään lankeemus niin suuri, että ei kaikkea vielä voitaisi auttaa jälleen hyväksi. Sen paha henki tietää.

Luther sanoo: »Se koetti puheellaan vietellä Eevan uskomasta Jumalan sanaa, ja sen tehtyään se turmeli ihmisen hyvän tahdon, niin että hän alkoi vastustaa Jumalaa. Se sai ihmisen myös epäilemään Jumalan tahtoa. Siksipä ihmisen käsi tottelematta Jumalan tahtoa nousi tavoittamaan omenaa. Sitten suu ja hampaat vuorostaan olivat tottelemattomat Jumalalle. Lyhyesti sanoen, ellemme usko Jumalaan ja Jumalan sanaan, seuraa kaikki paha! Sillä mikä olisi sen suurempi paha työ, kuin että emme noudata Jumalan tahtoa, vaan tottelemme pahaa henkeä!»

Tähän siis paha henki tähtäsi sanoessaan: »Sanoiko Jumalala» ja »ette suinkaan kuole?» Itse asiassa se tarkoitti: »Olette todella hölmöjä, jos uskotte Jumalan niin sanoneen, Jumala ei todellakaan välitä siitä, mitä te syötte tai juotte. Ja sitä paitsi, olisitteko te, maailman valtiaat, niin sidotut, että ette saisi syödä kaikista paratiisin puista! Eikö Jumala päinvastoin ole sanonut teille: »Katso, minä annan kaikkinaiset hedelmälliset puut teille ruuaksi.»

Tällä tavalla työskenteli kavala käärme hämmentääkseen vaimon ja tehdäkseen hänet epätietoiseksi Jumalan varsinaisesta tarkoituksesta.

Sama tapa sillä on vielä nykyäänkin. Eikö ole ihmeellistä, että vielä nytkin moni käärme samoin koettaa sekoittaa yksinkertaisen mielen? »Olisikohan Jumala todella sanonut, että joka ei kaikessa noudata hänen kaikkia käskyjään, on kadotukseen tuomittu?» »Olisiko Jumala asettanut ihmisen maan päälle, jos hän näki, että hän lankeaisi ja lopuksi joutuisi kadotukseen? Tai »antaisiko Jumala syyttömän kärsiä syyllisen edestä?» Tai »olisiko Jumala sanonut, että hän rankaisee jokaista, joka vain väärinkäyttää hänen nimeäänkin! Olisiko Jumala niin pikkumainen, kun hän itse on rakkaus jne.»

Tällä tavalla paha henki vahvistaa jumalattomia heidän vakaumuksessaan. Se uskottelee, ettei heitä mikään paha voi kohdata, kun Jumala on hyvä. »Ette suinkaan kuole», soi alituisesti heidän korvissaan. Mutta uskovaisten vakaumusta se myös alituiseen koettaa horjuttaa. Silloin se sanoo: »Oliko Jumala sanonut» esimerkiksi, ettei hän muista tehtyä syntiä - vaan päinvastoin antaa minulle vanhurskauden, joka edes ei ole omaa ansiotani!

Olisiko Jumala todella sanonut, että vaikka minä joka päivä teen syntiä, silti olen hänen rakas lapsensa, aivan kuin olisin kokonaan synnitön! Ja kaiken tämän hän tekisi oman Poikansa tähden, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden! Tai olisiko Jumala sanot, että hän alituisesti olisi luonamme! Hän olisi minunkin pienessä huoneessani ja kuulisi kaikki huokaukseni ja rukoukseni jne. Tällä tavoin koettaa vanha käärme kaikessa horjuttaa uskoamme Jumalaan tehden ajatuksemme epävarmoiksi ja horjuviksi kyeten sitten johtamaan meitä mihin itse haluaa. Olkaamme siis aina varuillamme.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 09.09.2015 07:50

Kuva

SYYSKUUN 9 PÄIVÄNÄ.

Mutta laki tuli väliin, jotta rikkomus suurenisi. mutta missä synti on suurentunut, siinä armo on tullut ylen määrin runsaaksi. Room. 5:20.

Ihminen ei koskaan voi oikein kunnioittaa Vapahtajaa, ellei siihen häntä synti ja laki pakota. Jumala on antanut anteeksi pahat tekomme - hänen. armahtava sydämensä rakastaa kaikkia kalliisti ostetuita. Mutta he eivät voi pelastua, ilman että verikostaja heidät ajaa turvallisuuteen. Siksi hän aina pelottaa ja näännyttää meitä lain käskyillä ja tuomioilla.

Samoin kuin Joosef uhkui rakkautta ja heti päätti tehdä veljilleen hyvää heidän tullessaan Egyptiin, mutta kuitenkin antoi tulkkinsa puhutella heitä ankarasti ja vangitutti heidät ja pelotti heitä pehmentääkseen heidän sydämensä. Samoin piti Jumalan antaa tulkkinsa, Mooseksen, ankarasti kohdella meitä. Mutta hän ei tee sitä sydämen halusta - lain käskyt ovat ankarat vain siksi, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä - ja että synti tulisi ylen määrin suureksi.

Roomalaiskirjeen 7. luvussa apostoli osoittaa, miten laki opettaa meitä tuntemaan synnin suuruuden. Se ei ainoastaan ole kuin peili, vaan myös kieloillaan herättää uinuvan synnin toimeen ja taisteluun, niin että syntinen ei pitäisi itseänsä virheettömänä. »Minä elin ennen ilman lakia. mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi.» Tällä tavalla tuntee entinen itsetyytyväinen ja ylpeä syntinen itsensä huonoksi ja surkuteltavaksi raukaksi. Koko maailma alkaa hänestä tuntua ahtaalta. Ennen niin rakas synnin tie alkaa häntä pelottaa, maailma tuntuu hänestä kolkolta ja isän koti kaikkine raskaine askareineen rakkaalta. Paljon hyvää saa aikaan se, että synti virkoaa. Laki eikä laittomuus aikaansaa sen! Siinä on lain merkitys, eikä siinä, että se tekisi ihmisen hurskasteluksi.

Huomaa kerta kaikkiaan, että Raamattu sanoo: »Synti ylen määrin suureksi synniksi käskysanan kautta.» Huomaa, että sanotaan »ylen määrin suureksi» eikä pienemmäksi, niin että kun koetat parantua, niin huononetkin. Kun koetat elää kunnollisesti ja puhtaasti, niin saakin synti voimakkaamman vallan. Kun koetat rakastaa Jumalaa, niin tunnetkin vihaa, tai ainakin sanomatonta kylmyyttä sydämessäsi. Kun koetat olla lempeä, niin viha kuohuttaa sinua. Koetat ajatella puhtaasti, synnin himot heräävät sinussa. Tahtoessasi olla alhainen ja nöyrä, oletkin kivenkova ja ylpeä. Tällaisesta Paavali sanoo: »Niin tuli ilmi, että käskysana, jonka oli oltava minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi» ja: »synti ylen määrin suureksi synniksi käskysanan kautta.» Sillä tavalla laki tositeossa vaikuttaa ihmissydämeen.

Mutta onhan oikeastaan aivan kohtuutonta näin huonona ja kelvottomana vastaanottaa armoa. Siksi sielu koettaakin hakea kiertoteitä. Ellei laki ole varsin syvästi vaikuttanut, voi ihminen saada lohdutusta omista töistänsä, katumuksestaan, rukouksistaan, parannuksestaan, siitä, että on voittanut joitakin kiusauksia ja alkanut elää parempaa elämää. Niin hänestä kehittyy farisealainen.

Toinen turvautuu ulkonaisiin tekoihin, hyväntekeväisyyteen ja uskonnolliseen työskentelyyn. Toinen etsii pelastusta parannuksen teossa, kyynelissä, rukouksessa, kieltäymyksessä, nöyryydessä kuollen maailmalta. Joku voi vaimentaa heränneet huolensa pohtimalla hengellisiä kysymyksiä, kokoamalla tietoja ja taitoja, ilman että kuitenkaan itse varsinaisesti syventyy tutkimuksiinsa. Tällaisia ihmisiä Pyhä Henki moittii! Mistä? »Synnistä, sillä he eivät usko minua.»

Henki osoittaa, että kun he ovat tehneet kaiken, minkä kuolevainen voi tehdä, kun he ovat katuneet syntejään verikyyneliin asti, kun he ovat polvillaan rukoilleet yöt ja päivät, kun he ovat mitä ankarimmin kurittaneet ruumistaan, kieltäneet silmänsä näkemästä, korvansa kuulemasta ja kielensä puhumasta mitään turhuutta, kieltäneet suunsa maistamasta ja koko olentonsa nauttimasta mitään ylellistä, kun he ovat antaneet koko omaisuutensa köyhille ja käyttäneet kaiken aikansa lähimmäisensä hyväksi, kun he ovat ennustaneet Jeesuksen nimeen ja hänen kunniakseen tehneet voimallisia tekoja, silloin on Herra haavat käsissään ja kyljessään tuomitseva heitä sanoen: »Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät - synnin tähden koska ette uskoneet minuun.»

Henki on heille osoittava, että heidät kaikesta pyhyydestään huolimatta heitetään ikuiseen pimeyteen, koska he eivät ole puetut Kristuksen vanhurskauden häävaatteisiin, koska heidän ainoana lohdutuksenaan ei ole ollut Golgatan verinen Vapahtaja, koska he eivät hänen kanssaan ole vaihtaneet osaa ottamalla vastaan hänen vanhurskauttaan ja antaen hänelle omia syntejään. Rakas ystävä, muista, että elleivät hänen tekonsa ole sinun tekojasi, hänen katumuksensa, rukouksensa ja kärsimyksensä ole sinun omiasi, niin olet ikuisesti kadotettu.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 10.09.2015 07:52

Kuva

SYYSKUUN 10 PÄIVÄNÄ

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Joh. 1:29.

Kun Kristuksen edeltäjä, jonka Isä oli lähettänyt tiedottamaan Pojan saapumista ja kertomaan hänen teoistansa, näki Jeesuksen tulevan luoksensa, niin hän huudahti riemuissaan: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.» Tähän lauseeseen sisältyy Jeesuksen varsinainen toiminta maan päällä. Kun nämä sanat lausutaan, olisi syytä soittaa kaikkien kirkkojen kelloja. Tämä ydinlause kajahtaa päittemme päällä, kun polvistumme alttarin ääreen vastaanottamaan Jeesuksen ruumista ja verta. Silloin kolmesti ilmoitetaan: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.» Harkitkaamme, mitä kaikkea tämä lause sisältää!

Kun Johannes puhuu Karitsasta, muistuttaa hän todennäköisesti meitä niistä lampaista, joita Israelin esikuvallisessa jumalanpalveluksessa uhrattiin. Niistä ihmeellisimmät olivat pääsiäislampaat, joita joka talossa koko kansan keskuudessa vuosittain teurastettiin. Mutta kun Johannes ei sano vain Karitsa, vaan Jumalan Karitsa, niin hän näyttää erikoisesti viittaavan Jesajan 53. lukuun, jossa tapaamme saman sanonnan. Sillä siinä ei ainoastaan sanota, että Jeesus »olisi kuin lammas, joka teuraaksi viedään tai niinkuin karitsa, joka keritsijänsä edessä vaikenee», vaan myös, että hän on kantava maailman synnit. Siellä tapaamme nämä kalliit sanat: »Me vaelsi kaikki eksyksissä niinkuin lampaat ja kukin meistä poikkesi omalle tiellensä. Mutta Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä.» Toisessa paikassa sanotaan: »Hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden, hosuttu meidän syntiemme tähden. Rangaistus, joka meille rauhan tuotti, oli hänen päällänsä ja hänen haavojensa kautta olemme me parannetut.» Kaiken tämän lausuu Johannes julki osoittaessaan Jeesusta: »Katso, Jumalan Karitsa. joka ottaa pois maailman synnin.»

Jos nyt joku ihmettelee, miten tämä on tapahtunut, kun alituisesti näemme syntisyyttä maailmassa ja tunnemme itsemme syntisiksi, niin on hänen huomattava, että Johannes puhuu pois ottamisesta, jonka uhri aikaansaa. Mutta esikuvallisilla uhreilla tarkoitettiin vain sitä, että virheet ja rangaistus otettiin pois syyllisestä ihmisestä ja siirrettiin uhrieläimeen, joka sen takia teurastettiin. Jesaja sanoo: »Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä», ja »Hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden ja hosuttu meidän syntiemme tähden.»

Tässä ei mainita sanallakaan syntisaastan pois ottamisesta syntisestä ihmisestä, vaan puhutaan vain siitä, että kärsimys ja rangaistus pantiin hänen päällensä. »Joka meille rauhan tuotti», sanoo kuitenkin Jesaja. Samoin sanotaan Heprealaiskirjeessä, että jos todella uhri pyyhkii pois synnit, eivät ne paina meidän omaatuntoamme. Mutta leeviläiset uhrit eivät poistaneet syntiä, sillä uhraajain omatunto ei keventynyt. Että omatuntomme vapautuisi synnintunnosta, vaaditaan meiltä, että todella uskomme Karitsan uhrin merkityksen. Uskomme tulee siis tässä kysymykseen. Kristuksen työ kyllä on täydellinen. Jumalan Karitsa on todella ottanut pois maailman synnin.

Jos emme usko, niitä Jumala on todistanut Pojastansa, että hän, heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä, niin silloin saamme itse kantaa syntimme ja tuntea painon omallatunnollamme. Tästä näemme, mitä usko merkitsee, ja miksi kiroukseksi epäusko on. Meidän pitää vain opettaa itsemme ymmärtämään niin yksinkertainen asia, kuin että Jumalan Karitsa kantaa maailman synnit, tai kuten Jesaja sanoo, että Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä. Siis niin yksinkertainen totuus kuin tämä, vapauttaa meidät syyllisyydestämme Jumalan edessä. Samalla tavalla ymmärrämme, että jos jokin tavara otetaan pois tavalliselta paikaltaan ja siirretään muualle, niin se ei enää ole vanhalla paikallaan.

Jos Jumalan Karitsa kantaa syntejäsi, eivät ne enää ole sinulle itsellesi taakaksi. Jos Jumala on heittänyt kaikki synnit Karitsan harteille, niin olet sinä niistä vapautunut. Sinä tosin ne olet tehnyt, ja sinä olet rikkonut Jumalan lakeja vastaan. Mutta kun Herra Jumala suuressa laupeudessaan on ne sinulta ottanut pois ja pannut ne Karitsan päälle, niin hän ei varmastikaan sinua niistä syytä.

Tästä on Luther sanonut seuraavaa: »Herra Jumala sanoi: tiedän, että syntisi ovat sinulle liian raskaat kannettaviksi. Panen ne sen takia Karitsani päälle ja vapautan sinut niistä. Jos sen uskot, niin syntisi otetaan sinulta pois. On olemassa vain kaksi mahdollista paikkaa, missä synti voi olla: joko se on sinun taakkanasi tai Karitsan rasituksena. Jos se on sinun harteillasi, olet kadotettu, mutta jos Kristus sen ottaa kantaakseen, olet sinä vapaa ja autuas. Valitse siis, kumman osan haluat! Olisi oikein ja kohtuullista, että synti sinua painaisi, mutta armosta Kristus, Karitsa ottaa sen kantaakseen. Muuten, jos Jumala kohtelisi meitä oikeudet, mukaan, olisimme hukassa.»
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/Syyskuu

ViestiKirjoittaja noomi » 11.09.2015 06:44

Kuva

SYYSKUUN 11 PÄIVÄNÄ.

Se on rikki polkeva sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän. 1 Moos. 3:15.

Nämä sanat ovat ensimmäisenä lohdutuksena ja lupauksena autuudesta sekä ensimmäisille ihmisille että myös kaikille jälkeen tuleville. Huomatkaamme ensin, että Jumala aloittaa rangaistuspuheensa kiusaajalle seuraavin sanoin: »Koska olet sen tehnyt, (nimittäin pettänyt ihmisen ja johtanut hänet syntiin ja kiroukseen) niin se on polkeva rikki sinun pääsi.» Näemme, että Jumala kiivastuu meidän lankeemuksemme takia. Hän tahtoo sen ankarasti kostaa ja sanoo kiusaajalle: Pääsi poljetaan rikki, koska sen olet tehnyt.

Herra siis itse ottaa meidän asiamme hoitaakseen ja on puolustajanamme kiusaajaa vastaan. Hän kostaa sille pelastaakseen meidät. Hän on niin kiihottunut, että hän käyttää mahdollisimman voimakkaita uhkauksia. Sillä voiko ajatella käärmeelle sen kauheampaa kohtaloa, kuin että sen pää murskattaisiin!? Varmasti tämä uhkaus on säikyttänyt viekasta kiusaajaa.

Huomaamme, että Jumala hehkuu intoa pelastaakseen kadotetun poikansa, ihmisen. Samoin Kristus kiivastui puhuessaan niistä, jotka pahentavat yhdenkin pienistä uskovaisista. Koskaan ei lempeä Vapahtaja ole lausunut niin kiivaita sanoja, kuin puhuessaan myllynkivestä, joka olisi ripustettava viettelijän kaulaan ja hänet olisi upotettava meren syvyyteen.

Sellaiset sanat todistavat, miten hartaasti Jumala rakastaa sielujamme. Hän välittää meistä paljon enemmän kuin epäuskoinen ja kova sydämemme kuvittelee. Onhan meillä tosin hänen varmat vakuutuksensa hänen rakkaudestaan. Vielä enemmän sitä todistavat hänen työnsä ja tekonsa meidän pelastukseksemme.

Mutta sydämemme on sellainen, että sen on vaikea tajuta näitä varmoja todistuksia. Meidän on usein helpompi tajuta omat havaintomme, kun Jumala ei itse ole mitään puhunut. Nytkin juuri saamme kuulla, mitä Herra puhuu käärmeelle, ja siitä itse havaitsemme, mitä hän sydämessään meistä ajattelee. »Koska tämän teit, kirottu olet kaikesta karjasta ja kaikista kedon eläimistä. vaimon siemen on rikki polkeva sinun pääsi,»

Vielä huomaamme, että Herra asettaa tämän meidän asiamme Kristuksen ja pahan hengen ratkaistavaksi. Hän sanoo, että vaimon siemen on polkeva käärmeen pään ja käärme on pistävä häntä kantapäähän. On mainittava, että alkuteksti sanoo. »Käärme oli murskaava vaimon siemenen kantapään» eikä »pistävä häntä kantapäähän. Tuo heprealainen sana tarkoittaa oikeastaan kaikkea pahaa, mikä pahassa tarkoituksessa aikaansaadaan. Sen lähempi merkitys riippuu osaksi siitä, kuka tuon pahan aiheuttaa, osaksi siitä, mihin ruumiinosaan paha kohdistuu. Siitä ymmärrämme, miksi edellisessä paikassa on käännetty »murskaava», jälkimmäisessä »pistävä».

Mutta tässä viitataan omituisella tavalla siihen, että myös Kristus murskataan tässä taistelussa, kuinka käärme on kohteleva myös Kristusta väkivaltaisesti ja musertava hänet, tosin vain hänen kantapäänsä, kun hän sitä vastoin varsinaisesti saavutti voiton ja elämän. Kaikki todistaa, että taistelu vaimon siemenen ja käärmeen välillä on tuleva ankaraksi. Siitä on tuleva taistelu elämästä ja kuolemasta.

Niin Herra sanoo, mutta hän ei sanallakaan mainitse meistä, meidän osuudestamme tähän taisteluun, meidän vapautumisestamme synnistä, kuolemasta ja kiusaajasta. Niin on Herra kokonaan vapauttanut meidät tästä asiasta. Niin on hän sen jättänyt Kristuksen järjestettäväksi. Muuten joutuisimmekin ikuiseen kadotukseen. Sillä meidän voimamme eivät riittäisi sovittamaan syntiinlankeemusta. Emme voisi vapautua synnistä, kuolemasta ja kiusaajasta. Siihen on haarniskamme liian heikko.

Siksi on Herra itse ottanut asian hoitaakseen. Ylistetty olkoon siksi hänen nimensä! »Niin rakasti Jumala m maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa.» »Niin kuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.» »Hänet, joka ei synnistä mitään tiennyt, oli Jumala tehnyt synniksi meidän tähtemme.» Mitä hyötyä tästä on meille?

Meidän ei itse tarvitse tehdä mitään vapautuaksemme synneistämme, vaan saamme kaiken lahjaksi Jumalalta hänen armostaan, jos vain tahdomme sen ottaa vastaan, jos vain tahdomme tulla hänen armohäihinsä, kun hän meitä kutsuu. Ja niin hän tekee meidät Jumalan vanhurskaiksi. Oi, Jumala, lisää uskoamme! Tässä vahvistuvat Mooseksen sanat: »Herra sotii teidän puolestanne ja te olkaa alallanne! Älkää pelätkö, seisokaa ja katsokaa, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä toimittaa teille.» Lisätköön Jumala uskoamme!
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Seuraava

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron