kultaomenia hopeamaljoissa

Hengellisiä asioita
Tänään on 12.12.2017 00:45

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 25 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 26.09.2015 07:42 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

SYYSKUUN 25 PÄIVÄNÄ.

Älä anna itseäsi voittaa, voita sinä paha hyvällä. Room. 12:21.

Kun näitä sanoja tutkii yhdessä edellä käyneen säkeistön kanssa, tuntuu niiden merkitys olevan seuraava: älä anna vihollisesi nurjamielisyyden vallata itseäsi, niin että itsekin vihastut, vaan voita hänen vihansa loppumattomalla rakkaudellasi, niin että hänestä tulee ystäväsi. Mutta ensin on sinun voitettava oman sydämesi vihamielinen henki, niin että se ei voita anteeksiantavaa rakkautta.

Joka tuntee vihan ja koston himoa, on pahan vallassa – kaksinkertaisen pahan. Hänen vihollisensa ja hänen oman sydämensä pahuus, ovat yhtyneet kiihottamaan häntä vihaan ja kostonhimoon. Ne ovat hänet voittaneet, jos hän antaa oman pahuutensa hänet vallata, jos hän ei tahdo antaa anteeksi, viholliselleen ja rakastaa häntä ja suoda hänelle hyvää. Jos paha on sinut voittanut, olet kaksinkertaisesti onneton. Ei sillä hyvä, että vihaat ja olet epäystävällinen lähimmäisellesi, joka jo muutenkin on onnettomassa ja rauhattomassa tilassa, vaan sama viha ja epäsopu riistää sinulta Jumalan armon ja ystävyyden, kuten Kristus on sanonut: »Jollette kukin anna sydämestänne anteeksi lähimmäisellenne heidän rikkomuksiaan, ei taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi.»

On siis tärkeätä, että emme anna pahan saada valtaa meissä, emmekä tunne mielessämme vihaa ja epäsopua, sillä silloin emme voi saada osaksemme autuutta. Viha on aivan erikoisasemassa olevaa pahaa, sillä se osoittaa, missä suhteessa sielusi on Jumalaan, syntiin ja armoon. Sillä jos sanot, ettet voi antaa aineeksi jollekulle, selität samalla voivasi olla ilman Jumalan armoa ja omien syntiesi anteeksisaamista, vieläpä oman sielusi autuutta. Jos vain tunnet oikein oman syntisi ja tunnet Jumalan armon itsellesi välttämättömäksi, silloin voit antaa anteeksi kaikkein raskaimmatkin vääryydet. Jos et sitä osaa, niin rukoile Jumalaa, että hän armahtaa sinua, ja opettaa sinut ymmärtämään omien syntiesi suuruuden ja Jumalan armon tärkeyden. Silloin voit kaiken anteeksi antaa ja voittaa itseäsi myrkyttävän pahan, arvottoman vihan.

»Vaan voita sinä paha hyvällä.» Se tarkoittaa ensiksikin, että sinun on voitettava vihamiehesi ynseys yhä häntä rakastaen ja tehden hänelle hyvää. Kun hän puhuttelee sinua epäystävällisesti, niin vastaa hänelle lempeästi silloin viha asettuu. Jos hän katsoo sinuun nyrpeästi, niin tee sinä päinvastoin. Jos kuulet, että naapurisi sinua panettelee, niin kerro hänestä hyvää, ja hän saattaa siitä kuultuaan sinulle leppyä. Jos hän kieltäytyy sinua auttamasta, niin tarjoa sinä hänelle mahdollinen apusi. Tällä tavalla voitetaan paha hyvällä. Vihamiehesi pahuus aivan kuin taistelee kärsivällisyyttäsi, rakkauttasi ja hyvää sydäntäsi vastaan. Pidä huolta siitä, että hyvä sinussa ei joudu tappiolle, vaan päinvastoin voittaa vihollisesi pahuuden. Ja jos voit säilyttää hyvän sydämesi jatkuvasti rakastaa ja olla ystävällinen, niin varmasti useimmissa tapauksissa voitat vihamiehesi nurjuuden. Mutta vaikka se ei sinulle onnistuisikaan, olet kuitenkin voittanut vaarallisimman pahan, kun nimittäin olet oman sydämesi voittanut ja säilyttänyt rakkauden itsessäsi.

Vain Jumalan sydämen armo auttaa sinua tämän omassa sydämessäsi vallitsevan pahan voittamaan, et sitä voi omin voimin tehdä. Jos vain omin voimin koetat sydämesi pahuuden lannistaa, huomaat pian, että se ei sinulle onnistu. Mutta jos Jumalan suuri rakkaus, jolla hän alituisesti antaa sinulle sinun syntisi anteeksi, saa vallan sydämessäsi ja siellä aina vallitsee, niin tunnet alituisesti armahtavaa rakkautta lähimmäistäsi kohtaan, ja silloinhan sanan syvemmässä merkityksessä olet »voittanut pahan hyvällä».

Sellaisia ovat kristittyjen taistelut ja voitot. Jos voimme kostaa vihollisellemme, nimittää maailma sitä voitoksi. Kristuksen valtakunnassa ei kosto ole voitto, vaan oman kostohalun voittaminen. Kristityt taistelevat ensin omaa pahuuttaan vastaan, ja kun se heille onnistuu, ovat he voittaneet. Mutta taistellessaan toisten pahuutta vastaan, on heidän aseinaan rakkaus ja hyvät työt. Jospa Jumala elähdyttäisi meitä suurella, ikuisella rakkaudellaan sellaiseen taisteluun - »voittamaan pahan hyvällä!»


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29.09.2015 07:19 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

SYYSKUUN 27 PÄIVÄNÄ.

Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska. Ef. 6:14.

Tämä sanonta kuvaa sen ajan sodankäyntiä, jolloin apostoli nämä sanat kirjoitti. Sotilaan piti nimittäin vyöttää kupeensa kiinnittääkseen pitkän vaippansa, jota siihen aikaan käytettiin, ja joka muuten olisi liehunut hänen tiellään estäen juoksua. Samalla antoi se koko ruumiille enemmän tukevuutta. Mutta millä vyöllä on meidän itsemme vaatetettava? Totuuden, sanoo apostoli. Tämä on jumalallista viisautta! Herran Henki puhuu.

Meidän on kupeemme vyötettävä totuudella. Samoin kuin vihollisemme olemus ja voima on valhetta, epärehellisyyttä ja teeskentelyä, niin on meidän taisteltava häntä vastaan totuuden aseilla. Raamatussa on totuus sanalla kaksi merkitystä. Se merkitsee opin totuutta eli Jumalan sanaa. Silloinhan tarkoitetaan, että meillä pitää olla tarkka selko Jumalan sanasta, niin että monet vieraat opit eivät meitä hämmennä. Mutta toisaalta tarkoittaa sana oman olemuksemme totuutta, so. rehellisyyttä, vakavuutta, tositarkoitusta, sitä, että tunnemme Jumalan tahdon ja myös tahdomme sitä noudattaa. Ja epäilemättä on meidän vyötettävä itsemme totuudella molemmissa näissä merkityksissä.

Ei ole parempaa tapaa välttää kaikkia pahan hengen hyökkäyksiä kuin muistaen, mitä Jumala on sanonut. Totuuden on sidottava kaikki meidän harhailevat ajatuksemme samoin kuin vyö kiinnitti sotilaan liehuvat vaatteet. Meidän on aina sanottava: jokainen Jumalan sana pitää paikkansa, vaikka taivas ja maa katoaisi. Jumalan lausumat sanat ovat varmoja ja tosia. Niihin minä luotan. Mikä autuas turvallisuus meillä onkaan, kun saamme vyöttää itsemme Jumalan totuuteen! Se on ensimmäisenä ja tärkeimpänä ehtona, jos haluamme pysyä lujina koettelemuksen hetkinä.

Mutta ei meitä auta opillinen tieto, jos ei meillä ole Jumalan hengen vakavuutta mielessämme, niin että vain kysymme Jumalan tahtoa ja sitä noudatamme! Mitä sotilasta auttavat hänen aseensa, jos hänen ruumiinsa jäsenet eivät ole vahvat? Silloin miekka itsestään putoaa hänen kädestään. Niinpä sanan totuus itsestään unohtuu mielestämme, ellei Jumalan Henki auta meitä muistamaan totuutta ja mielen rehellisyyttä. Jokaisen ihmisen sydämessä on luonnostaan petosta ja epärehellisyyttä, kaikki ihmiset ovat viekkaita. Vain uudesti syntyessämme Herran Henki luo meidän mieleemme vakavuuden, niin että sanomme: »Panen vaikka henkeni alttiiksi, jos vain saan tietää Jumalan tahdon ja voin sen mukaan toimia. Hänen tahtonsa olkoon minun talutusnuorani.» Koetan noudattaa kaikessa Jumalan sanaa. En tee sitä ainoastaan joissakin toimissani, huolehdin myös sydämeni ajatuksista, pyyteistäni ja salaisista haluistani, joita kukaan ihminen ei näe. Tällä tavoin kai kyllä saan nuhteita ja moitetta osakseni.

Mutta kun Kristus on sielussani kirkastunut, ja minä olen kaiken saanut anteeksi, silloin on kaikkien Jumalan toivomusten täyttäminen minulle ilo. Silloin jumalisuuteni on todellista ja minä toimin sydämen halusta enkä pakosta. Sekä sisäinen että ulkonainen olentoni vaeltaa nyt Jumalan kasvojen edessä ja sen kautta se yhä enemmän puhdistuu, ja tulee todeksi ajatuksissa, sanoissa ja koko olemuksessa. Kaiken sen vaikuttaa Herran Henki, jota myös nimitetään totuuden hengeksi, siten että se kasvattaa totuutta mieleemme. Koko uudestisyntymisemme on totuudessa vaeltamista.

Mutta kaikki Jumalan työt tahtoo kiusaaja hävittää. Se koettaa alituisesti vaikuttaa sieluumme tehdäkseen sen epärehelliseksi ja veltoksi, niin että se ei niin tarkoin noudattaisi Jumalan ajatuksia ja tahtoa. Meidän on siksi saavuttamamme armon avulla varottava tätä sen petosta ja tarkoin pidettävä huolta siitä, että sieluumme ei pääse tunkeutumaan minkäänlaista väärää, vaan heti sellaista huomattuamme on meidän pyydettävä Jumalalta: »Anna minulle vaikka muita onnettomuuksia, mutta älä anna sieluni olla sinun edessäsi epärehellinen! Käytä kaikkein katkerimpia keinoja Jumalani, kunhan vain säilytät minut edessäsi rehellisenä.» Tällä tavoin vyötämme totuudella kupeemme.

Ellemme siinä harjaannu, on elämämme menetetty. Ei ole kuolemaksi, jos kristitty vielä tuntee käärmeen siemenen ryömivän luonteessaan kaikkina pahoina taipumuksina, vieläpä vilpillisyytenäkin. Hänen pitää vain rehellisesti taistella sitä vastaan anoen Jumalalta apua. Mutta, joka ei tunne itsessään vilpillisyyttä, vaan luulee olevansa täydelleen ilman sitä, on jo pahan uuvuttama. Mutta vilppi on meille kuolemaksi, jos sitä rapeamme suosimaan, tehden sen kanssa salaisen liiton aikoen sitä noudattaa. Silloin on koko henkemme ja olemuksemme väärä. Sellainen kristitty ei voi taistella Hengen taistelua. Ei, vaikkapa hän vain yhden ainoan piirteen itsessään tietää vilpilliseksi, ja silti sallii sen jatkuvan, on hän voimaton ja Jumalan edessä pelkuri, heikko taistelussa ja epävakaa kaikessa vaelluksessaan. Mutta missä totuus elää, siellä ei kiusaaja voi mitään aikaansaada, sillä siellä kiusaus vain lisää rukouksiamme ja vanhurskauttamme .


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29.09.2015 07:19 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

SYYSKUUN 28 PÄIVÄNÄ.

Älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä näänny, kun hän sinua nuhtelee. Hepr. 12:5.

Sinulle, joka armosta olet saanut syntisi anteeksi, ja joka saat pitää itseäsi Jumalan lapsena, mutta kuitenkin alituisesti olet tyytymätön taivaallisen Isän toimiin, siksi että oman sydämesi toivomukset eivät ole täyttyneet eivätkä suunnitelmasi toteutuneet, vaan on tapahtunut jokin seikka, jota olet pelännyt, sinulle tahdomme sanoa pari sanaa.

Monet pienet ja vähäpätöisetkin koettelemukset ja murheet voivat sydäntä surettaa. Ihmiset voivat esimerkiksi vainota jotakuta jonkin aikaa: toinen sairastuu, mutta parantuu jälleen, jollekulle tapahtuu vahinko, joka kuitenkin ei häntä kauan vaivaa. Tällaiset ovat vain lapsen suruja, jotka helposti unohtuvat.

Entä silloin, jos näet kaikkein rakkaimpien ja hartaimpien toivomustesi luhistuvan, tunnet syvää kärsimystä, joka tuntuu vaikuttavan koko elämääsi ja tulevaisuuteesi. Sinulla itselläsi saattaa olla elinkautinen tauti, tai olet sidottu sellaiseen henkilöön, joka on sinulle ristiksi, etkä voi hänestä vapautua tässä maallisessa elämässä. Olet toivonut onnea, ja huomaatkin tulevasi onnettomaksi. Olet sydämestäsi kiintynyt johonkuhun henkilöön, joka sinulta riistetään. Silloin tunnet itsesi hyvin onnettomaksi.

Mutta nosta silloin katseesi ja sinä näet loputtoman ikuisuuden! Oletko varma siitä, että et tarvitse Jumalan ihmeellisiä ja ankaria teitä päästäksesi sinne perille? Oletko unohtanut, mikä suuri ihmeellinen taistelu on käynnissä pelastuksestasi ja taivaaseen pääsystäsi, kun koko maailma on paha. Sinä tiedät, että vain harvat tulevat autuaiksi ja vanhurskaatkin vain töin tuskin pelastuvat.

Uskot ja tunnet, että koko olentosi on käärmeen myrkyttämä, sillä niinhän todella on jokaisen ihmisen laita. Sydämesi on niskoitteleva ja tahtoo aina kulkea väärää tietä. Lihasi on täynnä himoja ja haluja. Uskot ja näet, miten koko maailma on täynnään viettelyksiä, ja kiusaajan valta ja viekkaus on suuri ja moninainen, ja monet suuret pyhimykset ovat langenneet, niin että he ovat joutuneet kadotukseen. Ja kuitenkin luulet, että sinä voisit olla vapaa kaikesta pahuudesta! Ajattelet, että sinua ei vilpillinen sydän ja vanha käärme koskaan voi pettää. Olet varma siitä, että sinun käy hyvin, että onnellisesti läpäiset kaikki tämän maailman vaarat!

Nyt sanot: »Mitä tekemistä näillä asioilla on toistensa kanssa? Jos tunnen itseni onnettomaksi, ei se liene samaa, kuin jos olisin suruton ja tuntisin itseni turvatuksi ikuiselta vaaralta!» Siihen voi vastata: asia on syvempi, kuin miten sinä sitä käsittelet. Ole varma siitä, että Jumala ei kiusaa ihmisiä sydämen halusta, vaan vain pakosta. Ole varma, että ellei kärsimys olisi välttämätön oman ikuisen elämäsi varalta, niin Jumalan sydämen loputon rakkaus mieluummin valmistaisi sinulle paratiisia maan päälle.

Ja ellei aina olisi kysymys ikuisen kuoleman välttämisestä, niin pitäisi senkin selityksen sinua tyydyttää, että Jumala tahtoo yhä enemmän pyhittää sinua ja tappaa sinussa elävän vanhan ihmisen ja lisätä hengellistä voimaasi ja henkeäsi, rakkauttasi, rukouksiasi, valppauttasi ja nöyryyttäsi. Pidätkö sellaista mitättömänä? Pidätkö syntiä ja lihallisuutta niin vähäpätöisinä seikkoina, että et ole onnellinen, kun Jumala ne koettaa kuolettaa? Miten paljon arvoa annat Jumalalle ja hänen suosiolleen? Oletko tyytymätön, jos Jumala tahtoo sinussa kunniaansa lisätä? Merkitseekö sinulle enemmän maallinen hyvinvointi kuin Jumalan kunnia?

Ajattele, ihminen, kuka sinulle on antanut kuolemattoman sielusi ja sitä paitsi uhrannut rakkaan Poikansa veriseen kuolemaan sinun pelastukseksesi! Eikö hänellä ole oikeutta tehdä sinusta »kunniansa astiaa» ja sinun avullasi lisätä kunniaansa? Oletko siitä pahoillasi ja tyytymätön? »Ei toki, en siitä ole pahoillani», vastaat. »Päinvastoin rukoilen Jumalaa, että hän antaisi minulle vakavuutta ja hurskautta nimensä kunniaksi. Miten usein olenkaan rukoillut, että hän kuolettaisi lihani, kun itse olen tuntenut itseni siihen veltoksi ja voimattomaksi. En ole siitä tyytymätön, että hän tappaa lihallisuuden minussa. Mutta katkerat kokemukseni tekevät minut onnettomaksi.»

Jälleen saat vastauksen: tahdot siis riippua ristillä ja kuolla ilman kärsimyksiä. Tahdot kuolla ristillä hymyillen. Tahdot, että kätesi ja jalkasi naulitaan, ilman, että se tuottaa sinulle kärsimyksiä. Niin järjetön on todella ajatusjuoksumme. Ajattele siis, että vanha ihmisemme voi kuolla ilman kärsimyksiä. Kun kerran olet rukoillut, että Jumala lihasi kuolettaisi, niin älä ihmettele, jos saat kestää kovia kärsimyksiä. Olet sen omilla rukouksillasi aikaansaanut. Jumala kuulee mielellään rukouksesi, kun pyydät, että hän tappaisi lihasi ja lisäisi sinulle armoasi, mutta siihen hän ei tiedä parempaa keinoa kuin kärsimykset, vaikeudet, kiusaukset, risti ja surut.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 30.09.2015 08:49 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

SYYSKUUN 30 PÄIVÄNÄ.

Ei hän tee meille syntiemme mukaan, eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Ps. 103:10

Nämä sanat ovat niin armorikkaat, lohdulliset ja varmat, että emme kylliksi voi niistä iloita, ja niistä kiittää ja ylistää. Koko evankeliumi sisältää sen, että Jumala ei kohtele meitä syntiemme mukaan, vaan Poikansa ansion mukaan. Herra on kerran kohdellut yhtä muistaen meidän syntejämme, ja tuominnut häntä meidän pahoista töistämme. »Sillä hänet, joka ei synnistä mitään tietänyt, on Jumala tehnyt synniksi meidän edestämme.» »Mutta hän kantoi meidän tautimme ja sälytti päällensä meidän kipumme. Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä. Hän, hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden, hosuttu meidän syntiemme tähden.» Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan.»

Tämän takia hän ei meitä kohtele meidän syntiemme mukaa. Siksi ovat suurimmat syntiset saaneet armon ja suurimmat tekopyhät joutuneet kadotukseen. Totta siis on, että Herra joillekuille kostaa heidän tekojensa mukaan. Roomalaiskirjeen 4:4 sanotaan: »Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan velvollisuudesta», so. heitä kohdellaan ansion mukaan, koska - eivät totuudessa kunnioita Poikaa. »Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.»

Lyhyesti sanoen: evankeliumin sisältö on se, että Jumala ei kohtele meitä meidän syntiemme mukaan. Ja kuitenkin on kaikkien ihmisten, uskovaistenkin mielessä se piintynyt luulo, että Jumala on armollisempi meille, jos olemme eläneet hurskaasti, ja vähemmän armollinen, jos olemme tehneet syntiä. Mutta jos niin olisi, olisi todella vanhurskaus töittemme ansio, ja Kristus olisi turhaan kuollut. »Mutta jos valinta on tapahtunut armosta, niin se ei ole tapahtunut tekojen nojalla, sillä silloin armo ei enää olisikaan armoa. Mutta jos se on tapahtunut tekojen nojalla, niin se ei ole tapahtunut armosta, koska teko silloin ei enää olisi tekoa.»

Mutta tarkatkaamme vielä, miten suuri tämä Kristuksen meille hankkima vanhurskaus on. Psalmimme seuraavat sanat ovat: »Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.» Jospa jokainen kristitty tarkoin painaisi mieleensä nämä ihanat sanat, tämän kauniin vertauskuvan, jota Kristus on itse käyttänyt. Ne synnyttävät taivaallisen paratiisin hänen sydämeensä. Ajattele: niin korkealla kuin taivas on maasta, sitähän ei ihmissilmä kykene mittaamaan. Ja kuitenkin sanotaan, että yhtä voimallinen on Herran armo häntä pelkääviä kohtaan.

Taivas on niin paljon korkeammalla kuin maa, että ei mikään maan korkeimmistakaan kukkuloista ylety taivaaseen. Maankin päällä on laaksonpohjain ja korkeimpien vuorenhuippujen välimatka hyvin suuri. Mutta ole varma siitä, ettei mikään vuoren huippu ulotu taivaalle aikaansaamaan epätasaisuutta. Siis jos synnit ja armo olisivat riippuvaiset toisistaan, niin että Jumala olisi meille armollisempi silloin kun me olisimme tehneet hyviä töitä ja taas vähemmän armollinen, meidän rikkoessamme häntä vastaan, silloinhan vanhurskaus olisi töistä, ja evankeliumin armo- ja sovitusoppi olisi väärä.

Mutta pane merkille, miten järki ja tunne kauhistuvat sellaista ajatusta! Ja Kristus, joka sanoo heikoista opetuslapsistaan: »Nyt te olette puhtaat, kokonaan puhtaat.» Paavali sanoo: »Jos se on armosta, niin se ei ole töistä.» Ja Daavid sanoo, että armo on niin paljon meitä korkeammalla kuin taivas on maata ylempänä. Kaikki he olisivat hulluja ja valehtelijoita! Niin syvälle olemme juurruttaneet itseemme sen ajatuksen, että armo on töistä riippuvainen. Mutta, joka pysyy lujana uskon taistelussa, painakoon syvälle mieleensä Pyhän Hengen sanat ja vakavasti rukoilkoon uskoa Jumalalta.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 26.08.2016 07:54 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 25 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö