kultaomenia hopeamaljoissa

Hengellisiä asioita
Tänään on 11.12.2017 02:00

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 29 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 22.12.2015 08:39 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JOULUKUUN 22 PÄIVÄNÄ.

Katso, minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskiveksi ja loukkauskallion, ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Room. 9:33

Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka Kristus voi tulla meille vahingoksi ja turmioksi? Evankelistain kertomuksista näemme miten se toteutui juutalaisiin nähden. He loukkaantuivat hänen alhaisuuteensa ja hänen häpeälliseen kuolemaansa. Sitten he loukkaantuivat hänen oppiinsa ja tuomioonsa, ne kun olivat aivan heidän käsitykselleen vastakkaiset. Samoin käy vielä tänä päivänä. Koko sokea maailma loukkaantuu Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa, ikään kuin tyhmään saarnaan ja hulluuteen. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen, hänen syvä alentumisensa, syntien sovitus hänen kuolemansa kautta, sakramentit, kaikki se on luonnolliselle ihmiselle hulluutta.

Mutta varsinainen »loukkauskallio», jota tekstimme kokonaisuudessaan pääasiassa tarkoittaa on, että Kristus antaa armon ja autuaaksi tekee kelvottomimmankin syntisen, mutta hylkää hurskaimmat tekopyhät. Tämä on kaikkien aikojen »loukkauskallio». Yhä vielä sanotaan: »tämä vastaanottaa syntisiä», ja »jos hän tietäisi millainen tämä vaimo on, joka häneen tarttuu, että hän on syntinen» jne. Kristuksen ei sopisi ottaa vastaan syntisiä, ainoastaan pyhiä.

Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä esim. tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja »tavoittavat vanhurskautta», valistuneissa kristityissä. He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata. He nimittävät sitä uudeksi, pyhitykselle vaaralliseksi opiksi ja heistä tulee suorastaan sen vihollisia. Niille käy profeetan sanojen mukaan: »Moni heistä kiedotaan ja saadaan kiinni.»

Sillä jollei Kristus evankeliuminsa kanssa olisi tullut heidän luoksensa, olisivat he häiritsemättä pysyneet omassa hurskaudessaan. Mutta nyt heidät kiedotaan valheeseen, ja silloin ilmenee, että he ovat evankeliumin vihollisia, sen takia, että se tuli heidän luoksensa kirkkaammassa valossa, hengen ja voiman osoituksena.

Ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Kiitetty olkoon Herran nimi! Vaikka suuri joukko Israelissa ja kristikunnassa loukkaantuu ja kompastuu tähän kiveen, niin on kuitenkin niitä, joille hän on »kallis kulmakivi,» autuuden kallio, jolle he perustavat toivonsa elämässä ja kuolemassa. Näille annetaan tämä vakuutus: »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» »Ei joudu häpeään», merkitsee, että he eivät pety asettaessaan toivonsa häneen.

Me siis totisesti saamme kaiken, minkä uskossa Kristukseen olemme toivoneet. Emme siinä toivossamme siis pety. Uskovaisetkin voivat usein joutua tällaiseen pelkoon ja epäilykseen, koska Herra näin vakuuttaa. Omistanenkohan minä sen, mitä tavoitan ja mitä nämä sanat sisältävät ja lupaavat? Pyhäin historiassa näemme tämmöisen epäilyksen toisinaan vaivanneen heitä ja sitä tunnemme myös omassa povessamme. Niin salattua on elämä Jumalassa. Niin monet ovat meidän puutteemme ja vikamme, niin heikko ja himmeä on meidän uskomme, että useinkaan emme tiedä olemmeko todella autuasta kansaa, vaikka uskommekin Jeesukseen.

Silloin tulee iankaikkinen Isä ja vakuuttaa: Rakentakaa turvallisin mielin sille kivelle, jonka minä panen Siioniin. Se ei koskaan petä. »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» Jokainen, ilman mitään erotusta, joka häneen uskoo. Jokainen, joka syntihädässään pakenee hänen luoksensa. Jokainen, joka heittää kaiken toivon omaan vanhurskauteensa ja lakkaa yrittämästä itse pelastaa itsensä, mutta hädässään kuulee ja vastaanottaa evankeliumin Kristuksesta so. tulee vedetyksi hänen puoleensa ja liittyy häneen samoin kuin hänen eläessään täällä maan päällä syntiset häneen liittyivät ja tulivat uusiksi ihmisiksi. Jokainen, joka näin häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Hän ei saa, eikä voi joutua häpeään, vaan hän saa iankaikkisen elämän, niin totta kuin Jumala on totinen ja uskollinen, eikä saata omiansa pettää.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 24.12.2015 07:19 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JOULUKUUN 24 PÄIVÄNÄ.

Sana tuli lihaksi Joh. 1:14.

Sana, iankaikkinen sana tuli lihaksi. Jumalan iankaikkinen Poika tuli ihmiseksi, tosi ihmiseksi, kuitenkin ilman syntiä, puhtaaksi ihmiseksi. Vaimosta syntynyt. Se, joka on luonnollisesta vaimosta syntynyt, on todellinen ihminen. Niin on siis Jumalan iankaikkinen Poika meidän sukumme todellinen jäsen, niin että hänen heimonsa ja sukunsa luetaan Aadamin jälkeläisten joukkoon, kuten Uuden testamentin ensimmäinen lehti osoittaa.

Jumalan Poika on sukulaisemme, kuulumme verisiteillä hänelle, »veljien kaltainen», kuitenkin ilman syntiä. Käsittämätön Jumalan rakkaus, jonka ihmeellisen, armollisen neuvon kautta me pelastumme! Mutta tässä järkemme silmät pimenevät. Jumalan iankaikkinen Poika verisiteillä meihin liitetty, meidän veljemme! Onko tämä totta? Onko se mahdollista? En voi sitä ymmärtää, mutta en myös voi siitä päästä. Minun ajatukseni ikään kuin kietoutuvat ikuisten käsittämättömyyksien, mutta samalla horjumattomien todistusten verkkoon.

Asia on niin tärkeä, että sen kanssa koko kristillisyys pysyy tai lakkaa ja siitä riippuu pelastumisemme ja autuutemme. On suurta ja ihanaa, että me kurjat, langenneet ihmislapset olemme niin korkeaan arvoon ja kunniaan nostetut, että Jumalan iankaikkinen Poika on veljemme. Se on niin suurta ja ihanaa, etten voi uskoa sitä sen suuruuden vuoksi. Tätä loukkauskiveä on kovin vaikea väistää.

Koko maailma on täynnä todistuksia hänestä. Ensin aikakausien vaihdellessa pitkä sarja ihmeellisiä ennustuksia, ja sitten aika, jolloin kaikki nämä ennustukset tarkasti toteutuvat. Voinko hyljätä sen henkilön, johon kaikki tämä kohdistuu? »Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi. Herralta se on siksi tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme.» Uskallanko minäkin hylätä hänet? Tahi voinko hylätä kaiken sen, minkä tänäänkin näen silmilläni hänen valtakunnastaan maan päällä? Niin, voinko hylätä sitä, mitä itse olen saanut kokea tämän uskollisen Herran puolelta? En suinkaan.

Hän on elävä, läsnä oleva Jumala, mehän tunnemme hänet, Ihmisen Pojan. Eikä kukaan tunne Isää, vaan Poika. Voinko siis uskoa kaiken sen ihmeellisen ja ihanan, joka sisältyy Jumalan ihmiseksi tulemiseen? Onhan se aivan liian suurta ja ihanaa! Ja sittenkin on se ikuinen, jumalallinen totuus. Vaikka vielä kaikki ihmisjärki hyökkäisi sitä vastaan, on se sittenkin varma, jumalallinen totuus.

Niin, Jumalalle kiitos, ettemme voi sitä käsittää, so. ettei meillä ole niin vähäinen Jumala, että kurja sokea järkemme voisi seurata häntä. Jumala varjelkoon meitä Jumalasta, joka ei kohoaisi yli meidän järkemme, se kun ei pysty omaa olentoamme ymmärtämään.

Mutta ettei langennut, kurja, ahdas sydämemme voi tallettaa tätä sanomatonta aarretta ja iloa, on kärsimys, joka saattaa meidät ikävöimään pelastusta. Jos vain voisin säilyttää sydämessäni elävänä tämän suuren, ihanan asian, että Jumalan iankaikkinen Poika on meidän veljemme, niin en muuta tahtoisikaan, minulla olisi jo kyllä. Niin, se riittäisi sekä aikaa että iankaikkisuutta varten. Sillä silloin voisin kehua semmoisia johtopäätöksiä autuaasta tilastani, ettei enää mikään surullinen ajatus saisi sijaa sydämessäni. miten vain sydämeni kestäisi niin suuren riemun!

Sillä jos langennut ja alentunut sukumme on saanut niin suuren kunnian, että Jumalan iankaikkinen Poika on antautunut meidän sukuumme, on yksi meidän joukostamme, oi, silloin en tahdo enää muusta tietää. Silloin on sukumme saanut osakseen sanomattoman suuren kunnian. Sehän on korotettu taivaaseen saakka, enkeleitäkin ylemmäksi. Syntiinlankeemuksen kautta kärsimämme vahinko, häpeä ja alennus on runsaasti kostettu ja korvattu, niin että ihmisenä oleminen on suurin kunnia, pyhät enkelitkin voisivat toivoa olevansa ihmisiä.

Luther sanoo: »Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen pitäisi tuottaa se hedelmä ja vaikutus meissä, että me sydämellisesti rakastaisimme kaikkia, jotka ihmisnimeä kantavat, emmekä koskaan enää tuntisi tylyyttä ainoatakaan sen jäsentä kohtaan.»

Kehotukseksi ja lohdutuksekseen elämän vastoinkäymisissä tulisi kaikkien kristittyjen syventyä tutkimaan tätä asiaa ja rukoilla Jumalalta armoa saadakseen sen sydämeensä, niin että iloiten voisivat sanoa: »En nyt enää mitään kaipaa. Jumalan Poika on tullut ihmiseksi ja minä olen myös ihminen!» Silloin kaikki päättyy hyvin. Koska Jumalan Poika on tullut sukulaiseksemme, niin että hän verisiteillä on meihin yhdistetty, niin aavistan vähän Jumalan rakkauden äärettömyyttä ihmissukua kohtaan. Silloin ei Jumala ole kaukana eikä välinpitämätön meitä kohtaan, niin kuin usein meistä tuntuu, vaan hänellä on siihenkin syvät, meiltä kätketyt syynsä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 25.12.2015 06:18 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JOULUKUUN 25 PÄIVÄNÄ.

Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle Luuk. 2:10.

Mikä on tuo suuri, ilahduttava asia, jonka enkeli ilmoittaa? Jumala olkoon meille armollinen. Hän tehköön meidät vastaanottaviksi. Jumala on tullut ihmiseksi, veljeksemme. Raamattu sanoo: »Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä, josta syystä hän ei häpeäkään kutsua heitä veljiksi.» Kuka pyhittää? Jumala, pyhä, suuri, korkeudessa asuva Jumala. Ketkä ne ovat, jotka pyhitetään? Langenneet, syntiset ihmiset. Ja he ovat kaikki yhdestä. Mitä se on? He ovat yhtä luontoa, yhtä sukua. Sekä Jumala että me olemme ihmissuvun jäseniä. Jumala on ihminen, me olemme ihmisiä, »josta syystä hän ei häpeäkään kutsua meitä veljiksi», koska todella lihan puolesta olemmekin veljiä, samasta kanta-isästä syntyneinä.

Herra Kristus ajattelee: »Kuinka häpeisin heitä kutsua veljikseni? He ovat ihmisiä, kuten minäkin ja minä olen ihminen, niin kuin hekin.» Hän osoitti teossa myös, ettei hän hävennyt kutsua heitä veljikseen, ei taivaallisen Isän eikä kenenkään ihmisenkään edessä. Hän sanoi kerran Isälleen: »Olen julistava nimeäsi veljilleni, seurakuntien keskellä ylistävä sinua kiitosvirsillä.» Maria Magdaleenalle hän sanoi: »Mene veljieni luo ja sano heille, että menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.» Ja kolmannen kerran hän sanoi koko maailman kuullen: »Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä veljistäni, sen olette tehneet minulle.»

Kun ajattelemme, että tämä on todellisuutta, jumalallinen totuus, että Jumalan Poika on tullut veljeksemme, ettei tämä ole ainoastaan ystävällistä rakkauden puhetta, vaan todellisuutta, joka perustuu siihen, että me kaikki olemme alkuisin yhdestä, on meidän myös myönnettävä, että me vain voisimme tämän oikein uskoa ja sydämeemme saada, niin joutuisimme suuren ilon valtaan, tuskinpa voisimme elääkään.

Niin, meidän on myönnettävä, että sydämemme lankeemuksen takia ovat hirmuisesti turmeltuneita, peräti kuolleet, jääkylmät, paatuneet, suljetut ja synkän epäuskon sumun peittämät, koska niin vähän iloitsemme, rakastamme ja ylistämme. Me toivoisimme täältä pois ja huutaisimme huolestuneina: Milloin otetaan pois tuo raskas peite, joka estää Jumalan kunnian näkymästä? »Kuka pelastaa minut tästä, kuoleman ruumiista?»

Mutta jos joku vielä kysyisi: Mikä oli syy ja tarkoitus Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisella? Niin Raamattu vastaa siihen lohdutusta sisältävillä sanoilla: »Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistää yhtäläisellä tavalla osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat orjuuden alaisia.» »Sen takia piti hänen kaikessa tulla veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalaan nähden, sovittaakseen kansan synnit.»

Katso, kadonneiden lasten tapaan piti hänellä myös olla liha ja veri, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat orjuuden alaisia, sovittaakseen kansan synnit, ollakseen laupias, armollinen, sääliväinen ja osaaottavainen.

Ihmisten viat oli ihmisverellä sovitettava, sitä laki ja oikeus vaati. Ihmisen piti sovittaa, mitä ihminen rikkoi. Jumala otti veren vaimon verestä. Sillä korjasi hän sen asian, minkä vaimo oli turmellut. Jumalan ensimmäinen lupaus, »vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeenpään», vakuutti tämän. Jumalan Pojan piti sen takia ihmiseksi syntyä ja olla sen lain alaisena, joka oli ihmisille annettu, jotta hän lain alaiset lunastaisi ja siten tekisi meidät Jumalan lapsiksi. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta ihmislapset voisivat tulla Jumalan lapsiksi.

Lunastuksen lain alaisuudesta tämän lapsen kautta oli Jumalan Henki jo profeetta Jesajan kautta selvästi ja ihanasti ennustanut: »Sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän vaatijansa sauvan särkenyt, juuri kuin Midianin päivänä. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu.» Mikä on tämä »kuormamme ies», jollei synti ja laki, joka meitä raskaana kuormana painaa. Gal. 5: 1:ssä sanotaan sitä »orjuuden ikeeksi». Mikä on meidän »olkaimme vitsa,» ja »vaatijamme sauva», jollei laki, joka kurittajan tai orjakauppiaan tavoin lyö, pakottaa ja vaivaa meidän omiatuntojamme syntiemme tähden, tuomitsee meidät kuolemaan, hylkää perkeleelle ja syöksee helvettiin. Sellainen Jumalan viha, sellainen kauhea onnettomuus on tuo »olkain vitsa» ja »vaatijain sauva», jonka Vapahtajamme, meidän Gideonimme särki juuri kuin Midianin päivänä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 27.12.2015 07:08 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JOULUKUUN 27 PÄIVÄNÄ

Herra on vuodattanut teidän ylitsenne raskaan unen hengen ja on sulkenut teidän silmänne. Jes. 29:10.

Ylen määrin kauhistuttavaa on ajatella, että itse Jumala, suuri, rakkaudesta rikas Jumala viimein niin rankaisee ylenkatsojansa, että heidät heidän ikuiseksi onnettomuudekseen sokaisee. Sama armorikas Jumala, joka rakkaudesta ihmisiin antoi iankaikkisen Poikansa meidän edestämme, joka anteeksi antaa suurimmillekin syntisille kaikki heidän rikoksensa, jos he kääntyvät Pojan puoleen ja tulevat hänen opetuslapsikseen. Sama Jumala, joka alinomaa anteeksi antaa lapsiraukoilleen kaikki heidän syntinsä ja viimein antaa heille iankaikkisen kunnian, vaikka he ovat ansainneet hänen vihansa. Tämä sama rakkaudesta rikas Jumala lähettää eräiden ihmisten yli »raskaan unen hengen», auttamattomaksi sokaistumiseksi ja paatumukseksi. Niiden yli, jotka vastustavat hänen armokutsuaan ja muotojumalisuudella teeskentelevät hänen edessään.

Tämä kauhea rangaistustuomio kohtasi itse omaisuudenkansaa, hänen ystävänsä Aabrahamin lapsia, koska he rupesivat ulkokullatuiksi hänen edessään. Tässä näemme Jumalan vanhurskauden. »Ei Jumala anna pilkata itseään.» Samalla kun hän on ylenmäärin armelias niitä syntisraukkoja kohtaan, jotka kuulevat hänen äänensä ja kääntyvät parannukseen ja uskoon, on hän kiivas kostaja niille, jotka hänet ylenkatsovat ja vastustavat hänen armokutsuaan.

Älkäämme suinkaan luulko, että tämä Jumalan ankara hallitus koski ainoastaan Vanhan testamentin aikaa. Ei suinkaan, sillä laupias Vapahtajamme, jolla oli niin palava kiivaus sielujen pelastamiseksi, lausuu saman tuomion niiden yli, jotka eivät totelleet hänen ääntään, eivätkä tahtoneet sitä vastaan ottaa parannukseksi ja uskoon tullakseen. Jeesus sanoo (Matt. 13: 11-13) sen tähden puhuvansa heille vertauksin, että osa kansasta ei ymmärtäisi. Hän sanoo: »Heidän ei ole annettu» - näitä ymmärtää. »Jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.» Mitä hänellä ei ole? Hänellä ei ole edellytyksiä kuulla Jumalan ääntä, kun hän puhuu. Ja mikä silloin otetaan häneltä pois? Itse valo. Apostoli sanoo (2 Tess, 2: 10, 11) »etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, jotta olisivat pelastuneet. Sen tähden Jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen niin että uskovat valheeseen.»

Niin pitkälle menee Jumala vanhurskaassa vihassaan toimeenpannessaan sokaisemistuomiotaan ylenkatsojiin nähden. Ei hän ainoastaan poista heiltä valoa, vaan hän »lähettää heille voimallisen eksytyksen, niin että he uskovat valheen» ja hukkuvat.

Tämä viimeksi mainittu Raamatun kohta selittää meille myös sen seikan, joka usein huolestuttaa vilpittömiä sieluja, nim. se minkä tähden semmoisina aikoina, jolloin evankeliumia voimallisesti ja siunauksella saarnataan jollakin paikkakunnalla, samaan aikaan siellä nousee kauheita eksytyksiä. Sekä puhein että kirjoituksin hyökätään Jumalaa ja Kristusta vastaan. Silloin Jumalan lapset kauhistuvat nähdessään, kuinka monet sielut luopuvat perustotuuksista ja muuttuvat suorastaan pilkkaajiksi. Silloin tulee meidän muistaa tämän olevan Jumalan kostotuomiota katumattomille, jotka eivät tottele, vaikka Jumalan armo on heille tarjottu, vaan aina vastustavat Jumalan Henkeä.

Emme saa nureksia Jumalan tuomiota vastaan, vaikkapa ne ilmenevätkin Jumalan hirmuisena vihana, suurena eksytyksenä niille, jotka eivät tahdo uskoa totuutta. Surkuteltavaa tosin on, jopa vallan kauheata nähdä, kuinka kuolemattomat sielut eksyvät ja paatuvat, niin että niiden täytyy uskoa valhe tullakseen tuomituiksi. Heidän rikoksensa taivaan Herraa vastaan onkin kovin raskas, koska he vastustivat häntä ja hylkäsivät hänen armonsa.

He näet kuulivat hänen sanaansa voimallisesti julistettavan, he näkivät hänen henkensä työn monen sielun kääntymisessä, vieläpä omissa sydämissäänkin kuulivat Herran lempeän kutsun, mutta siitä huolimatta menivät pois maailman turhuuteen. Tämmöistä ylenkatsetta seuraa Jumalan tuomio. Jumala on ihmistä suurempi. Hirmuista tosin on, kun ihmiset näin hukkuvat, mutta eipä suuren Jumalan ylenkatsominen ja pilkkaaminen ole vähemmän hirmuista. Hirmuiselle varmaankin tuntuu, kun Tuomari viimeisenä päivänä karkottaa pois kaikki, jumalattomat ikuiseen vaivaan.

Mutta silloin näkevät vanhurskaat Jumalan niin suurena ja ihanana, että jumalattomain pahuus ei sitä taustaa vastaan suinkaan näytä pienemmältä kuin rangaistus, joka heitä kohtaa. Suuresti ihmettelevät he Jumalan suurta armoa ja pitkämielisyyttä kun hän pelastaa heidät, kelvottomat syntiset. Mitä kadotettuihin tulee tunnustavat vanhurskaat Jumalan vanhurskauden sanoen: »Jumala, sinun tuomiosi ovat oikeat, kaikki tyyni vanhurskaat».

Tämä on meidän muistettava, kun suuret eksytykset tulevat ja vievät harhaan niitä ihmisiä, jotka ovat kuulleet totuuden, mutta ovat hylänneet sen. Tuomio on raskas, mutta ei heidän rikoksiaan suurempi. Jos Jumalan rangaistus mielestämme on liian kova, johtuu se siitä, ettemme pidä Jumalaa niin suurena kuin hän on.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 28.12.2015 06:22 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JOULUKUUN 28 PÄIVÄNÄ.

Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa Jumala ei kadu. Room. 11: 29.

Mikä voimakas lohdutus näissä sanoissa onkaan! Tämän tekstin pääajatus on se, ettei Jumala kadu eikä peruuta ennen päättämäänsä armoa ja valitsemista. Niinpä on meilläkin autuuden toivomme perustuksena sangen varhain annettu kutsu ja valitsemus. Kalleimmat ja suurimmat lupaukset ovat meille annetut. Sovittakaamme nyt siihen tämä lause: »Armolahjojaan ja kutsumistansa Jumala ei kadu.»

Hän »valitsi meidät Kristuksessa ennen kuin maailman perustus oli laskettukaan.» Tämä Jumalan pelastusneuvo oli aivan muuttumaton ja meistä riippumaton, koska Jumala päätti sen niin varhain, ettei ainoakaan ihminen voinut siihen vaikuttaa. Se tehtiin ennen kuin maailman perustuskaan oli laskettu. Ennen kuin ainoakaan päivä oli valjennut, ennen kuin aurinkoa ja kuuta olikaan, päätti Herra Jumala oman iankaikkisen olentonsa vapaassa neuvossa luoda maailmat ja maan päälle päätti hän luoda sukukunnan oman kuvansa mukaan lapsikseen ja kaikkien lahjojensa perilliseksi, sukukunnan, joka oli iloitseva hänen töistään.

Jotta oppisimme tuntemaan hänen jumalallisen vanhurskautensa ja laupeutensa, päätti hän panna meidät koetukselle. Edeltä hän jo näki kuinka langenneen enkelin kateus ja kavaluus meidät pettäisi, tulisimme lankeamaan ja joutuisimme turmioon. Niin, kaiken sen turmion ja surkeuden, joka lankeemusta seurasi, hän näki jo edeltäpäin.

Silloin laati hän pelastusneuvon. Hän päätti antaa meille välittäjäksi oman iankaikkisen Poikansa, joka oli tuleva maan päälle ihmiseksi ja oli ottava asiamme omakseen. Hän oli täyttävä lain, hän oli kärsivä rangaistuksen meidän puolestamme, jotta jokainen synnin hätään joutunut, joka pakenee hänen luokseen ja uskossa tarttuu häneen, ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Tämä oli Jumalan oma vapaa pelastusneuvo, Jumalan iankaikkinen armon valinta, josta apostoli sanoo: »Hän oli ennen maailman perustamista hänessä valinnut meidät edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan armonsa kirkkauden kiitokseksi». Tämän päätöksensä hän itse ilmoitti jo lankeemuksen päivänä. Sitten hän monien todistajien ja miljoonien kuvaannollisten uhrien kautta alinomaa uudisti lupauksensa, kunnes aika oli täytetty. Jeesus syntyi, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista.

Silloin Johannes Kastaja todisti: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!» Herra itse todisti: »Minun vereni vuodatetaan teidän edestänne syntien anteeksi antamiseksi.» Suuri evankelistain joukko todisti, että hänessä ainoastaan on autuus, sekä hänen verensä puhdistaa meidät kaikista synneistä.

Tämä pelastusneuvo on siis sangen varhain tehty ja sitä on runsaasti julistettu. Katuisiko ja peruuttaisiko Herra Jumala nyt iankaikkisen kutsunsa ja lahjansa? Etsisikö hän nyt vanhurskautta meistä ja kostaisiko meille syntiemme mukaan? Eikö suuri Herra Jumala olekaan uskollinen ja muuttumaton? Muuttaisiko hän koskaan sen, minkä hän itse on päättänyt ja ilmoittanut?

Näin emme Jumalasta ajattelekaan muulloin kuin silloin, kun synti meitä kauhistuttaa. Silloin luulemme Jumalan kostavan meille syntiemme mukaan. Juuri syntiemme tähden hän antoi Poikansa meidän Vapahtajaksemme. Katsoiko hän nyt syntejämme ja olisiko hän niiden tähden meille armoton, meille, jotka kaikessa kurjuudessamme sittenkin uskomme Kristukseen ja hänessä pelastusta etsimme. Väsyikö hän nyt ja synnin tähden hylkäisi meidät? Silloinhan hänen oma iankaikkisuusneuvonsa raukeaisi tyhjiin. Näin ei koskaan voi tapahtua. »Sillä armolahjojaan ja kutsumustansa Jumala ei kadu.»

Kiitetty ja iankaikkisesti ylistetty olkoon Jumala, joka jo ennen kuin maailman perustus oli laskettu, valitsi meidät Kristuksessa ja on luvannut ainoastaan hänessä olla meille armollinen! Tätä iankaikkisuusneuvoansa hän ei koskaan kadu.

Sitten on hän kasteessa jo varhain tehnyt erityisen liiton jokaisen meidän kanssa. Kasteessa, joka on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, otti hän meidät lapsikseen ja puetti meidät Kristukseen, että me, hänessä ainoastaan hänessä olisimme vanhurskaat ja aivan puhtaat. Peruuttaisiko Jumala tämän liiton ja alkaisiko hän tuomita uskovaista sielua siihen nähden, mitä se itsessään on? Jos olen epäuskossa luopunut hänestä, niin olen, samoin kuin uskoton juutalainen, viinipuusta murtunut oksa, enkä sellaisena ole osallinen rungon mehuun ja voimaan, Kristuksen armoon. Mutta Herra Jumala »muistaa iankaikkisen liittonsa» ja tahtoo vetää minua takaisin erityisellä armokutsullaan.

Siis, meidän uskottomuutemme ei voi Jumalan uskollisuutta tyhjäksi. Herra Jumala ei voi muuttaa ja peruuttaa liittoansa. »Armolahjojaan ja kutsumistansa Jumala ei kadu.»

Oi Herra Jumala, suuri ja uskollinen neuvoissa ja töissä! Ole kiitetty iankaikkisesti armovalitsemisesi tähden Kristuksessa Jeesuksessa! Ole kiitetty, että olet minutkin kasteessa ottanut armoliittoosi. Olen joka päivä tehnyt syntiä monella tavalla, ollut uskoton ja kylmä. Mutta ikuisesti voimassa olevan armoliittosi tähden ja Herrani Jeesuksen Kristuksen sovintouhrin tähden puhdista minut taas synneistäni, virkistä uskoni, uudista sydämeni, että minä sinussa pysyisin ja tuoreena oksana hedelmän kantaisin! Auta minua siihen Jeesuksen Kristuksen kautta! Amen!


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29.12.2015 06:25 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JOULUKUUN 29 PÄIVÄNÄ.

Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, jotta teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. Room. 15:13.

Tässä apostoli ei toivota meille ainoastaan vähäistä toivon ja virvoituksen määrää, vaan täyttä uskon vakuutta, aina »iloon» saakka. »Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa», sanoo hän.

Sanat ilolla ja rauhalla» muistuttavat meille niitä monia ilonaiheita, joita meillä on ollessamme yhteydessä Jumalan kanssa. »Ilolla ja uskossa», sanoo apostoli. Ei ole siis puhetta tässä siitä ilosta, joka johtuu hyvistä olosuhteista, tahi siitä, että ehkä näemme itsemme hurskaina ja hyvinä. Tässä puhutaan semmoisesta ilosta, joka johtuu uskosta, luottamuksesta Jumalan sanaan ja lupauksiin, vaikkapa itsessämme on paljon aihetta suruun.

Usko on luottamus ja turva Jumalan sanan lupauksiin, vaikka emme niitä näekään. Tässä tarkoitetaan autuaaksi tekevää uskoa Kristukseen, koska se vaikuttaa »iloa ja rauhaa» Pyhän Hengen voiman kautta». Tämä usko on Jumalan lahja jota meidän on rukoiltava, ja jonka Jumala herättää evankeliumin saarnan kautta köyhissä, voimattomissa syntisissä. Silloin me sekä näemme että tunnemme itsessämme ainoastaan sellaista, joka meitä surettaa ja masentaa.

Mutta usko on luottamista Jumalan sanaan silloinkin, kun näemme itsessämme vain murheen syytä. Kuinka meillä silloin voi olla ilo ja rauha? Silloin juuri syttyy meihin ilo ja riemu, joka ei ole täältä lähtöisin. Silloin on ilo Jumalan antama. Ja sellaista Jumalan työtä meissä apostoli tässä toivottaa, kun hän vielä lisää: »Jotta teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.»

Tämä on viimeinen, suloinen hedelmä kaikesta siitä hyvästä, minkä Jumala on tehnyt ja tekee, nim. että meillä on aivan varma toivo iankaikkisen elämän perimisestä. Tämmöinen toivo on suurin voima kristillisyydessämme. Tämä toivo antaa halua ja voimaa kilvoitukseen siinä taistelussa, joka on eteemme pantu. Se antaa meille rohkeutta ja voimaa tehdä, kärsiä ja kestää kaikki, mikä kilvoitteluun kuuluu. »Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne» ja pelastuksen toivo kypärinämme taistelussa.

Koko elämä onkin täynnä murhetta, koettelemuksia ja surkeutta, niin että tarvitsemme kyllä täydellisen toivon siihen kunniaan, jonka Jumala on antava meille, jotta emme väsyisi tiellä, veltostuisi ja hukkuisi, vaan kärsivällisyydessä ja uskollisuudessamme kestäisimme loppuun asti.

Pelastuksen toivoa varten on meillä tosin lujimmat perustukset, sillä me olemme luodut iankaikkista elämää varten. Iankaikkista elämää varten olemme kallisti lunastetut. Sitä elämää varten on Kristus antanut itsensä sovintouhriksi. Iankaikkinen elämä on meillä päämääränä. Sitä varten saimme sapatin, Jumalan sanan ja sakramentit ja sitä varten Pyhä Henki sieluissamme työtä tekee.

Jos olemme Jumalan lapset ja ystävät, niin varmasti tulemme hänen perillisikseen. Aivan varmaan tekee Hän kerran oikein iloiseksi ja onnelliseksi. Mutta vaikka perustukset ovat lujat ja järkähtämättömät, on turmeltunut sydämemme epäileväinen ja huikentelevainen. Emme voi säilyttää tätä pelastuksen toivoa, ellei Jumala itse anna meille tätä kallista lahjaa.

Oman ahkeroimisemme kautta saavutettu toivo on heikko ja epävakaa. Se ei kestä, mutta kun itse Jumala Pyhän Henkensä kautta antaa meille vakuuden, kun hän täyttää meidät ilolla ja rauhalla uskossa, silloin saamme sen täydellisen toivon, josta apostoli tässä puhuu. jonka tähden hän liittääkin tähän sanat: »Pyhän Hengen voiman kautta.» Tässä apostoli mainitsee jumaluuden kolmannen persoonan vaikuttavan meidän lohduttajanamme. Iankaikkinen Isä, jota tässä nimitetään toivon Jumalaksi, vaikuttaa meissä täydellisen toivon Pyhän Hengen kautta täyttäessään meidät ilolla ja rauhalla uskossa.

Näillä sanoilla »Pyhän Hengen voiman kautta» apostoli muistuttaa meille, ettemme voi itse mitään tehdä ja ottaa, vaan että se annetaan meille ylhäältä. Kuinka tärkeätä on syvästi oppia tuntemaan kaiken armon ja voiman riippuvan Jumalan antamisesta! Rauhamme ja kasvamisemme hyvässä tulee alituisesti häirityksi sen turhan luulon kautta, että itse kykenemme jotakin tekemään. Vaikka voimmekin ulkonaisesti viljellä armonvälikappaleita ja kuullessamme kehotuksen sanaa hartaasti toivoa itsellemme tätä hyvää, niin tulemme kuitenkin pian huomaamaan, ettemme itse voi sitä ottaa.

Kuitenkin on tuo luulo omasta voimasta niin syvälle juurtunut luontoomme, että se on Jumalan työn suurimpana esteenä meissä. Jumalan täytyy siis alinomaa kukistaa tämä luulo meissä, jättämällä meidät voimattomuuteemme. Tästä on myös lähtöisin se epäuskon työ, joka niin paljon meissä estää Jumalan työtä.

Kuinka palavaksi sielu sitä vastoin tulee, kun tunnemme ja uskomme kaiken hyvän tulevan Jumalalta. Sitä tarkoittavat myös seuraavat lauseet: »Ilman minua ette mitään voi». »Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme.» »Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, mielisuosionsa toteuttamiseksi.» Tätä apostoli meille muistuttaa sanoessaan: »Pyhän Hengen voiman kautta.»


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 30.12.2015 07:20 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JOULUKUUN 30 PÄIVÄNÄ.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Room. 8:35.

Tässä apostoli puhuu siitä suuresta huolesta, mikä Jumalan lapsilla on, nim. pysymisestä Kristuksen rakkaudessa. Samassa luvussa on apostoli lohduttanut meitä sillä, että Jumalan armo on meitä lähellä. Hän on lohduttanut omantuntomme tuomiota ja Jumalan vihan pelkoa vastaan. Nyt kiinnittää hän huomiomme hengellisen elämän moninaisiin vaaroihin ja vakuuttaa meille, ettei mikään, mikä täällä vaeltaessamme meitä kohtaa, voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Kuten ennenkin lohduttaa hän meitä esittäen tässä voiton varmuutta uhkuvan kysymyksen: »Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?»

Tämä kysymys ilmaisee apostolin vahvan uskon ja luottamuksen. Mutta se, että hän herättää tämän kysymyksen, nim. voimmeko me tulla erotetuiksi Kristuksen rakkaudesta, ja että hän antaa siihen perinpohjaisen lohdullisen vastauksen, todistaa sellaisen huolen vaivaavan uskovia ja että he tarvitsevat siinä lohdutusta. Sillä emmehän voi ajatella apostolin kirjoittaneen meille vain omaa uskallustaan ilmoittaakseen, vaan lohduttaakseen niitä, jotka lohdutusta tarvitsevat.

Kaikkien tosikristittyjen tavallisimpana huolena, jopa merkkinä siitä, että he omistavat armon, on, että he huolehtivat Kristuksen rakkaudessa pysymisestä, ei ainoastaan sillä hetkellä, vaan että he loppuun asti siinä pysyisivät. Joskin se, ettei sinulla ole luottamusta Jumalan uskollisuuteen ja voimaan, on todistuksena uskon heikkoudesta, niin sittenkin on hyvä merkki se, että pelkäät menettäväsi kalliin aarteesi ja elävästi tunnet heikkoutesi ja epävakaisuutesi sekä esteiden ja vihollisten voiman. Tuo pelko on hyvä merkki, sillä ei se ainoastaan todista sinun tuntevan oman heikkoutesi ja vihollisten voiman, vaan myös, että itse lahja on tullut sinulle kalliiksi ja välttämättömän tarpeelliseksi.

Sillä onhan ihmissydän sellainen, että mikäli jokin asia on meille kallis ja välttämätön, sikäli pelkäämme sen menettämistä. Onhan niin, että jos aarre, jota säilytän, ei ole suuriarvoinen, en suuresti pelkää varkaita, mutta jos aarre on hyvin kallis, niin pelkään kaikkien varkaiden tietävän siitä ja luulen, ettei missään löydy kyllin varmaa suojapaikkaa sille. Ken täällä vaarojen maassa ei koskaan pelkää autuutensa aarteen menettämistä, se ei aarteensa arvoa vielä ymmärrä.

On siis hyvän merkki, että omaat erityisen pelonhengen, taipumuksen aina pelätä jotain hengellistä petosta tahi vaaraa, kuten muudan vanha opettaja kirjoittaa: »Ajatellessasi, että joskus voisit kadottaa jumalanpelon ja uskon sydämestäsi, joudut kuin kuoleman tuskaan.» Tämä on Hengen työtä sielussasi, jonka kautta armontilasi on tullut sinulle oikein kalliiksi, josta et millään tahdo luopua. »Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.» Tämä on Jumalan sanan tärkeimpiä totuuksia. Sen mukaan apostolikin menettelee. Murheellisia hän tahtoo lohduttaa.

Hän vakuuttaa heillä olevan niin voimallisen ja uskollisen Herran ja puolustajan, ettei mikään voi heitä hänestä erottaa. Monta voimallista vihollista ja estettä tulee heidän tiellensä, »mutta näissä kaikissa me saamme mitä jaloimman voiton hänen kauttaan, joka meitä on rakastanut.» Semmoisen lohdutuksen apostoli meille antaa.

Kristuksen rakkaus ja armo, josta ei mikään voi meitä erottaa, kuvataan tässä lyhyellä, mutta rikkaalla lauseella. Kristuksen rakkaus, ei meidän rakkautemme Kristukseen, vaan Kristuksen rakkaus meihin, kuten lauseen kokonaisuus tässä osoittaa. Sillä edellisessä säkeistössä on apostoli selittänyt, mitä Kristus tekee ja on jo tehnyt meidän edestämme.

Mitä on siis tulla erotetuksi Kristuksen rakkaudesta? Epäilemättä sitä, että tulemme erotetuiksi Kristuksen rakkauden persoonallisesta osallisuudesta, siis armotilasta. Armotilassa on Kristuksen rakkaus koko meidän autuutemme. Kristuksen rakkauden kautta olemme saaneet kaiken, mitä elämään ja autuuteen kuuluu. Isän iankaikkisen armon, kadotus ei silloin meitä kohtaa, saamme Pyhän Hengen sydämeemme, lapsioikeuden ja taivaan perintöoikeuden. Kristuksen rakkaus on myös jo täällä ajassa uskovaisen kallein aarre ja autuus. Morsiamelle on yljän rakkaus enemmän kuin hänen lahjansa ja tavaransa. Uskovainen sielu sanoo Aasafin kanssa: »Kukapa muu minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet omani, en mistään maan päällä huoli.»

Uskovaisen sielun tuntomerkkinä on myös se, että hän hairahduttuaan on eniten huolissaan siitä, että hän on vihoittanut Herran ja pelkää menettävänsä hänen rakkautensa. Siksi ilmaisu Kristuksen rakkaudesta on lähtenyt uskovasta sydämestä.

Ja nyt sanoo apostoli: »Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta.»? Kysymyksen sävyssä on lohdullinen varmuus siitä, ettei kukaan eikä mikään voi meitä erottaa tästä rakkaudesta. Ja onhan siinä suuri, jumalallinen lohdutus, että meillä on niin uskollinen ja voimallinen Herra, joka kaikissa kiusauksissa ja vaaroissa on meitä tukemassa ja auttamassa, kun me häntä avuksi huudamme.

Vaikkapa ei vanha sydämemme saisikaan sitä lohdutusta, että emme enää ole semmoisessa vaarassa, jotta joka päivä tarvitsisi avuksi huutaa Herraa ja olla hänestä riippuvaisia. Kiitos Herralle! Meillä on hänen voimassaan ja uskollisuudessaan aina apu milloin apua tarvitsemme. Semmoinen on lohdutus, jonka Herra tässä tahtoo antaa.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 31.12.2015 07:48 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
    Kuva

JOULUKUUN 31 PÄIVÄNÄ.

Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän nimeäsi aina ja iankaikkisesti. Ps. 145:

2.

Tullaksemme herätetyiksi oikein kiittämään ja ylistämään Herraa, on meidän huolellisesti tutkittava, mitä hyvää hän on meille tehnyt. Me omistamme kokonaan Jumalan isänrakkauden, josta luomakunta todistaa. Meillä on Pojan täydellinen ansio ja puolustus, niin ettei ainoatakaan syntiä meille uskoville lueta, ei mikään laki eikä uhkaus meihin ulotu. Me olemme saaneet Pyhän Hengen kaikkine armoineen, nuhteineen ja lohdutuksineen sydämiimme.

Tahi onko Jumalan, hänen ystävyytensä ja valtakuntansa omistaminen vähäinen asia? Herra varjelkoon meitä sitä väheksymästä, ettemme semmoisen kiittämättömyyden tähden tuottaisi itsellemme onnettomuutta. Älä siis lakkaa rukoilemasta Jumalaa ennen kuin olet saanut sellaisen sydämen, jonka korkein onni ja rauha on ainoastaan hänessä ja hänen ystävyydessään. Silloin on sinulla syvä perustus ikuiseen rauhaan, autuuteen ja kiitollisuuteen.

Vielä voi sydämesi herätä kiitokseen lukemattomien muiden armonosoitusten tähden. Katsopa taaksesi tämänkin vuoden kulkua. Kuinka monta suurta hyvää työtä on Herra sinulle osoittanut, sinulle ja koko Jumalan seurakunnalle! Kuinka monta todistusta hänen läsnäolostaan ja laupiaasta huolenpidostaan oletkaan saanut!? Ehkä muistat monta päivää tai yötä, jolloin hädässäsi huusit Herraa avuksesi ja hän kuuli rukouksesi ja auttoi sinua.

Ja kuinka monta syntiä hän on anteeksi antanut, ja mikä laupias paimenhuoli hänellä on ollut sielustasi! Hän on lähettänyt sinulle paljon huolta ja katkeria kokemuksia herätykseksi ja kuritukseksi, milloin sitä on tarvittu. Tahi lohdutusta, virvoitusta ja iloa, kun sydämesi sitä kaipasi. Hänen hyvät työnsä ovat lukemattomat. ja näistä kaikista ei Jumala sinulta vaadi muuta kuin kiitollisen sydämen. Tämä kiitollisuutesi on samalla oma onnesi. Kiitollisiin sydämiin Jumala mielellään vuodattaa yhä uudelleen armoaan ja tekee heille alinomaa hyvää.

Jos sydämessäsi tunnet kiitollisuutta, niin varmaan kysyt, miten voisit sitä osoittaa hyvää Jumalaasi kohtaan. Lopuksi muutama sana.

Tyytyväinen mieli ja juuri tuo tuntemasi kiitollisuus kelpaa hyvin Jumalalle. Hän tahtoo vain, että muistat hänen hyvyyttänsä ja omaa suurta onneasi hänen ystävyydessään. Sen tähden voit vaelluksesi aikana myös kärsiä vaivaa heti nurisematta, kuten Israelin lapset korvessa tekivät, varsinkin, kun tiedät, ettei hänen rakkautensa salli sinulle tapahtua mitään pahaa, joka ei olisi lähetetty sinun parhaaksesi. Oikeaan kiitollisuuteen kuuluu siis, että tyytyväisin sydämin suhtaudut kaikkiin Jumalan lähettämiin sallimuksiin.

Sitten tulee sinun rukouksesi usein kantaa Jumalallesi sydämellinen kiitos ja ylistys kaikesta hyvästä, jota saanut olet. Aloita aina rukouksesi sydämellisellä kiitoksella Jumalan isällisestä rakkaudesta, kun hän antoi meille Poikansa. Kiitä häntä Pojan ansion tähden, jonka kautta ei ainoakaan kaduttu synti tuomitse sinua. Kiitä Pyhän Hengen huolenpidosta sen kurituksesta ja lohdutuksesta.

Puhu lapsen tapaan ja sano: »Pyhä ja rakkain Isä, olkoon sinulle iankaikkinen kiitos ja ylistys siitä, että Poikasi kautta olet vapahtanut minut synnin ja iankaikkisen kuoleman vallasta ja että olet lahjoittanut minulle iankaikkisen elämän. Olkoon sinulle iankaikkinen kiitos ja ylistys siitä, ettei minun enää tarvitse itse kanta raskasta syntitaakkaani, eikä minun liioin tarvitse kärsiä helvetin tuskaa, vaan saan iäti olla sinun tykönäsi paratiisin autuudessa.»

Tämä on hyvin terveellinen, suloinen ja virkistävä harjoitus sisälliselle ihmiselle. Tätä harjoitusta ei Jumalan lasten pidä laiminlyödä. Ja niin kuin aikaisemminkin on jo huomautettu, muuttuvat rukouksesi aivan toisenlaisiksi, kun aloitat ne kiittäen Jumalaa siitä hyvästä, jota hän on sinulle antanut. Sinun muutoin köyhä ja hengetön rukouksesi uskalluksen, ilon ja vakuutuksen, koska hän vielä nytkin tahtoo sinulle hyvää tehdä.

Kiitollisuuden Jumalaa kohtaan tulee myös ilmetä töissä. Sinua kohdanneen Jumalan suuren armon tähden olet halukas mielelläsi palvelemaan kanssaihmisiäsi, siitä huolimatta, vaikka eivät ansaitsisikaan hyvyyttäsi, mutta sinä teet hyvää Jumalan tähden. Olet halukas antamaan nälkäisille leipäsi, alastomille vaatteita. Tahdot edistää Jumalan sanat leviämistä, olet valmis kärsimään ja anteeksi antamaan pahaa, koska Jumala alinomaa kärsii ja antaa anteeksi sinulle.

Tämä oi oikeata kiitollisuutta, nämä ovat todellisia hyviä töitä, jotka pulppuavat esille oikeasta lähteestä. Tästä tulemme huomaamaan, että kiitollisuus Jumalaa kohtaan on koko kristillisyyden oikea elämänneste ja voima.

Mutta jos mieli harjaantua tässä niin, ettei se ole meillä pelkkänä tietona, niin tarvitsemme siihen Jumalan armoa ja apua. Oi, miten kurja ihmisluonto on! Se tahtoo iloita ja kiittää ainoastaan myötäkäymisessä. Jumalan ylistäminen kaikkina aikoina, silloinkin kun hän kurittaa ja koettelee meitä, on Jumalan ihmetyö ihmisessä, johon harjoituksen kautta sekä rukouksen ja kilvoituksen kautta valmistumme. Rukoilkaamme Jumalaa ahkerasti tätä kaikkea meille antamaan rakkaan Poikansa tähden! Amen.

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 26.08.2016 07:50 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23.10.2013 17:20
Viestit: 2826
Kuva

_________________
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Tämä viestiketju on lukittu. Et voi vastata tai muokata viestejäsi  [ 29 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö