Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Huhtikuu

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Huhtikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 27.04.2016 07:41

Kuva

HUHTIKUUN 27 PÄIVÄNÄ

Niin paljon kuin tahtoivat. Joh. 6: 11.

Kun Jeesus näki kansanjoukon korvessa noin viisituhatta ihmistä, kääntyi hän köyhän, neuvottoman Filippuksen puoleen kysyen: »Mistä ostamme leipää näiden syödä?» Mutta mitä sanoo Johannes jäljempänä tästä kysymyksestä? »Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä hän itse tiesi, mitä aikoi tehdä.» Herra asettaa huolta synnyttävän kysymyksen köyhälle, neuvottomalle opetuslapselleen. Ja koska Herra ei enää puhu välittömästi meidän kanssamme, koettelee hän meitä vakavien kokemusten kautta, jolloin sama kysymys kuin muinoin Filippukselle asetetaan meille.

Vakavana astuu eteemme kysymys, miten voimme pitää huolta joukosta, jota emme voi ravita. Mutta tämän tekee Herra koetellakseen meitä, sanoo Johannes, sillä hän itse tietää, mitä hän aikoo tehdä. Silloin käy monesti niin kuin Filippuksen ja Andreaksen kävi. Me emme ymmärrä Herran tarkoitusta, vaan alamme täydellä todella laskea varojamme. Emme usko muuta neuvoa löytyvän, uskomme vain sen, minkä silmä näkee. Filippus ajatteli ja laski aivan oikein: »Kahdensadan denarin leipämme ei heille riittäisi, niin että kukin heistä saisi edes vähän.» Luultavasti hän tiesi, että ne olivat heidän varansa, joita Juudas hoiti.

Andreaskin otti osaa tähän huoleen ja huomautti lapsellisesti: Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mihin niistä on näin monelle? Siihen loppui opetuslasten neuvo.

Mutta loppuivatko Herran? Ei. Nyt vasta tuli hänen aikansa. Hän sanoi: »Asettakaa kansa aterioimaan.» Ja hän jakoi, ei niin pitkälle kuin riitti, vaan »niin paljon kuin tahtoivat.» Niin käy kaikissa Jumalan lasten koetuksissa. Aina kun he koetuksen hetkellä laskevat varojansa, tulevat he tähän lopputulokseen: »mihin niistä on näin paljolle?»

Meidän tulee ottaa varteen seuraavat sanat: »Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville, samoin niin paljon kuin tahtoivat.» Herralla on koko luomakunta käsissään. Hän voi yhtä helposti antaa meille kaikki maailman rikkaudet, kuin hän napiseville Israelin lapsille lähetti peltokanoja niin paljon, että niitä oli kahden kyynärän paksuudelta maan päällä. Mutta se ei olisi meidän sydämillemme terveellisempää kuin tuo ylellisyys oli heidän ruumiilleen. He tyydyttivät himonsa. Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaidensa välissä tuli Jumalan viha heidän ylitseen. He söivät ja kuolivat himonsa rangaistukseksi, jonka tähden sitä paikkaa nimitetään »himohaudoiksi». Älkäämme napisko himoitko niin kuin he himoitsivat ja tulivat surmatuiksi.

Miten suuria kiusauksia tuokaan ylellisyys mukanaan. Herra sanoi kovia sanoja rikkaista: »Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.» Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne.» Jumala, älä johdata meitä kiusaukseen! Kristityn onni on se, ettei hänellä erikoista onnea maan päällä ole. »Kun meillä on ravinto ja vaatteet, niin tyytykäämme siihen.»

Sen verran sallii Herra meidän jokapäiväistä leipää pyytää, kuin todella tarvitsemme. Jumala varjelkoon kaikkia kristittyjä niin suuresta riippumattomuudesta, ettei heidän enää tarvitse Herran käsiin katsoa. Miten onnellista sitä vastoin on elää lapsena Isämme leivässä. Eihän hän ole armahtamaton Isä. Tai luuletko hänen pilkkaavan niitä lapsia, jotka uskaltavat hänen sanaansa ja anovat kaikki häneltä? Hän itse sanoo, että me, jotka olemme pahoja, emme kuitenkaan voi olla niin pahoja, että kun lapsi pyytää leipää, antaisimme kiven ja kun hän pyytää kalaa, antaisimme hänelle käärmeen.

Siis suuri, uskollinen Jumala, opetettuaan meitä anomaan jokapäiväistä leipäämme, ei meille sitä antaisi kun uskomme hänen sanansa ja teemme niin kuin hän meitä on käskenyt. Antamistavan, ajan ja mitan tahtoo hän itse hyvyydessänsä ja viisaudessansa määrätä. Mutta jokapäiväisen leivän hän totisesti meille antaa.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Huhtikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 28.04.2016 07:54

Kuva

HUHTIKUUN 28 PÄIVÄNÄ.

Älä saata meitä kiusaukseen. Matt. 6: 13.

Jos olen oikein rukoillut anna meille meidän velkamme anteeksi ja todella saanut sen lohdutuksen, että kaikki on minulle anteeksi annettu, että Jumala on minuun tyytyväinen rakkaan Poikansa välityksen tähden, niin silloin on sieluni ensimmäinen ja suurin huoli, etten uudelleen rikkoisi laupiasta vastaan Isääni vastaan. Sydämeni alkaa silloin rukoilla: »älä saata meitä kiusaukseen!» Auta minua Jumala, etten uudelleen rikkoisi sinua vastaan! Sitä ihmistä hallitsee väärä henki, joka koettaa vapautua synnin rangaistuksesta, mutta ei ahkeroitse vapautuakseen itse synnistä.

Totuutta etsivissä sieluissa huomaa, ennen kuin he ovat uskoon tulleetkaan, että he huolehtivat enemmän synnin välttämisestä kuin sen anteeksi saamisesta. Heränneetkin sielut ovat vaarassa eksyä väärälle tielle, jos he sydämessään asettavat kuudennen rukouksen ennen viidettä. He tahtovat ensin päästä vapaiksi pahuuden vallasta ja sitten vasta anovat anteeksisaamista. Tähän ajatukseen uskovaisetkin ovat taipuvia, etenkin, jos heidän henkensä on joutunut enemmän lain kuin evankeliumin alle. He saattavat kymmenen kertaa ajatella synnin välttämistä, ja vain yhden kerran syntien anteeksi saamista.

Tämä ei ole oikein, sillä syntien anteeksi saamisen ja evankeliumin tulee olla sydämemme ensimmäinen, jotta saisimme puhtaan kiivauden ja voittavan voiman synnin vastustamiseen. Mutta voimme ymmärtää mikä väärä, nukkuva ja lihallinen henki siellä asuukaan, missä ei mitään huolta synnin välttämisestä ole. Emme väitä, että vilpitön mielentila vaikuttaisi sitä, ettei lihallinen mielemme enää rakastaisi syntiä, vaan me puhumme Herran erinomaisesta työstä sielussa, sekä pyhästä ja alttiista hengestä, jolloin sielu pelkää oman syntilihansa syntihimoja ja alkaa huutaa: Herra, auta minua syntiä vastaan! Älä saata minua kiusaukseen! Auta minua oman pahan lihani ja maailman kiusauksia vastaan!

Jospa jokainen, joka aikoo todella päästä taivaaseen, perinpohjin tutkisi itsensä Jumalan kasvojen edessä, pelkääkö hän todella kiusausta ja tahtooko välttää syntiä. Herra näkee sen, Herra tietää ihmisten salaisuudet. Hän tietää huolehditko sinä, joka tätä luet, päästäksesi vapaaksi synnistä, vai tahdotko vain vapautua rangaistuksesta. Mikä kauhistuttava sydämen pimeys, mikä vanhan käärmeen hurmaus, kun ei ihminen kauhistu petosta Jumalan kasvojen edessä. Hänen edessään, jonka silmät ovat kuin tulen liekit, joka tutkii sydämet ja munaskuut ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari. Hän tietää mitä tarkoitat, aiotko todella välttää syntiä tai aiotko vielä säilyttää sen sydämessäsi. Mitä hyödyttää sinua rukous, mitä hyödyttää uskonto, jos et sinä ole vilpitön Hänen edessään, vaan rukouksesikin on ulkokultaisuutta?

Ulkokullaisuudessa koetetaan kyllä monia syntejä välttää, helmasynnistä ei hennota luopua. Saattaapa olla niinkin, että vältetään ulkonaisia syntejä, kuten farisealaiset tekivät, mutta sitä vastoin ei pidetä vaarallisena sydämen kiintymistä syntiin. Ulkokullaisuutta on sekin, että kartetaan niitä syntejä, jotka tuottavat meille vastuksia, mutta sen sijaan eletään rauhallisesti sellaisissa synneissä, jotka tuottavat jonkinlaista sielunnautintoa ja kiihotusta, kuten itsekyllyys ja hengellinen ylpeys. Hengellinen ymmärrys, lahjat, vilpittömyys, näistä kerskataan, ja ne tulevat myrkyllisiksi paiseiksi, jotka sotivat armoa vastaan.

Suurta ulkokultaisuutta on sekin, että rukoillaan: »Älä saata meitä kiusaukseen», ja sitten ehdoin tahdoin mennään tiettyä kiusausta kohti. Sinä tiedät, että jossain seurassa, määrätyssä paikassa, sen tai sen henkilön luona sinua kohtaa jokin kiusaus ja kuitenkin sinä menet ehdon tahdoin sinne, ehkäpä ovessa mennessäsi vielä rukoiletkin: »Älä saata meitä kiusaukseen». Tämä on joko kevytmielistä Herran kiusaamista ja on silloin omansa tuottamaan sinulle ansaitun rangaistuksen, niin että todella saat langeta kiusaukseen, tahi on tämä seuraus kiusauksesta, jossa jatkuvasti elät ja joka vastustamattomasti vetää sinua puoleensa.

Mutta silloin tiedät jo miten viheliäinen olet, ja silloin on sinun rukoiltava voimaa, että voisit paeta kiusausta, sillä jos sinulla ei siihen ole voimaa, niin on sinulla paljon vähemmän voimaa itse pahan vastustamiseen. Tämä siis niistä, jotka tahallaan antautuvat kiusaukseen.

Toisin on niiden laita, joiden maallinen kutsumus pakottaa heitä seurustelemaan maailman kanssa, jumalattomissa piireissä. Tämä tuottaa meidän aikanamme monelle hurskaalle sielulle hätää ja ahdistusta. Heidän tulee silloin ahkerasti rukoilla tätä rukousta ja tietäkööt, että Herra tietää jumaliset kiusauksista pelastaa. Muistakoot he, että heidän veljillään on maailmassa samat ahdistukset, vaikkapa ei juuri samat kiusaukset, sillä se, jota maailma vähemmin kiusaa, saa tavallisesti kärsiä sitä suurempia kiusauksia omassa lihassaan ja perkeleen puolelta.

Kutakin ihmistä kiusataan eri tavalla riippuen siitä, miten pitkälle hän on päässyt hengellisessä harjaantumisessa, mutta jokaisella on oleva niin paljon kiusauksia, että hän töin tuskin pelastuu, niin että koko hänen oma voimansa kuluu ja hänen totuudessa täytyy avuksi huutaa ainoata voimallista Jumalaa.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Huhtikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 29.04.2016 06:46

Kuva

HUHTIKUUN 29 PÄIVÄNÄ

Ja huuda minua avuksesi hädän päivänä, niin minä autan sinua ja sinä olet kiittävä minua. Ps. 50, 15.

Mihin voimme perustaa uskomme rukousten kuulemisesta? Meillä on siihen sellaiset perustelut, että jos silmämme avautuisivat niitä huomaamaan, niin ratkeisimme riemuun. Sen takia lieneekin paikallaan pyytää, että Jumala armossaan avaisi silmämme. Profeetta Elisan palvelija kauhistui niitä monia vihollisia, jotka olivat heidät saartaneet. Mutta asia oli sillä autettu, että Elisa rukoili: »Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.» Silloin palvelija näki vuoren olevan täynnä tulisia hevosia ja vaunuja Elisan ympärillä. Niinpä mekin saisimme täyden lohdutuksen rukoukseen, jos meillä olisi avonaiset silmät näkemään mitä perustuksia meillä on uskoon rukouksen kuulemisesta. Tahdomme huomauttaa kolmesta tärkeimmästä.

Ensimmäinen ja tärkein perusta on siinä, että Herra Jumala itse on käskenyt meitä avuksi huutamaan häntä hädän päivänä ja on vakuuttanut: »Niin minä autan sinua ja sinä olet kiittävä minua». Jollei Jumala koskaan olisi mitään rukouksesta sanonut, niin emme koskaan täällä ajassa olisi tulleet tietämään, tahtooko hän todella kuulla meitä tahi ei. Me olisimme jääneet ikuiseen epätietoisuuteen. Nyt ei meidän tarvitse siihen jäädä.

Jumala on käskenyt meidän paeta hänen turviinsa ja hän on vakuuttanut tahtovansa, meitä kuulla. Pysähdy ajattelemaan! Onko Jumalan omassa sanassa jotain epätietoista? Kuka Jumala on? Uskotko häneen? Voiko Jumalaan luottaa? Eikö hän pysy sanassaan? Eikö joka ainoa sana, jonka Jumalan suusta kuulet ole varmempi kuin kaikki, niitä silmilläsi näet? Rukoile Jumalaa avaamaan silmäsi, jotta näkisit, minkä tähden Jumala on käskenyt meitä rukoilemaan. Lopuksi tulet näkemään, ettei sinun rukouksessasi ole mitään, joka taivuttaisi Jumalan sinulle jotakin antamaan, vaan hänen oma sanansa ja lupauksensa sen tekee.

Luther sanoo sattuvasti: »Jollei Jumala olisi käskenyt meitä rukoilemaan ja luvannut meitä kuulla, niin ei koko luomakunta voisi kaikella rukoilemisellaan mitään saada.» Huomaa siis: ei rukous, jossa pyydämme ajallista tahi iankaikkista hyvää, ole oikea, olkoonpa, että se on sisältörikas, harras, taivuttava, tahi pitkä, jos se ei järkähtämättä perustu ja turvaudu Jumalan käskyyn.

Rukous tulee kuulluksi (olkoonpa itsessään miten vaatimaton ja heikko tahansa) Jumalan totuuden ja vakuutuksen tähden. Jumalan sana ja lupaus tekee rukouksesi hyväksi, ei sinun hartautesi sitä siksi tee. Ja sitä paitsi onkin usko Jumalan lupauksiin oikeata hartautta. Jos usko puuttuu, on kaikki hartaus petosta. Katso, mikä vahva perustus rukouksellemme on se, että kiinnitä katseemme Jumalan käskyihin, emmekä hapuile omissa tunteissamme.

Toinen perustus meidän vakuutuksellemme rukouksen kuulemisesta on, että hän voi kaikki tehdä. Tämä on meille ilmoitettu Isä meidän rukouksen voimakkaissa loppusanoissa: »Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.» Nämä sanat eivät ole vain Jumalan ylistystä, vaan myöskin voimallinen lohdutus meille, sillä meidän Isämme on voimallinen Herra ja Kuningas, joka helposti voi tehdä kaikki, niitä me pyydämme, vaikkapa se meistä näyttäisikin mahdottomalta. Tämän lohdutuksen me tarvitsemme, sillä suurin este meidän uskollemme rukouksen kuulemisesta on, että pidämme niin monta asiaa mahdottomana.

Pakana sydämessämme ei tahdo uskoa Jumalan voivan tehdä enempää kuin me. Kun turhaan olemme etsineet apua omissa ja toisten ihmisten voimissa, niin luulemme asiamme olevan menetetyn. Silloin tarvitaan Jumalaa, joka voi tehdä enemmän kuin mitä me ja muut ihmiset voivat tehdä. Mutta onko meillä sellaista auttajaa? Herra Kristus opettaa meitä Isä meidän rukouksessa tunnustamaan taivaallisen Isämme olevan sellaisen.

Sillä sinun on valtakunta s.o. koko luomakunta todistaa sinut kaikkivaltiaaksi Kuninkaakseen. Sinä hallitset kaikkia voimia sekä luomakunnassa, että henkien valtakunnassa. Sen takia voit kaikki parantaa, antaa kaiken, mikä meidän autuudeksemme tarpeellista on.

Kolmas perustus vakuutuksellemme rukouksen kuulemisesta, tahi oikeastaan ensimmäinen ja viimeinen perustus, on meidän Vapahtajassamme - hänen maailmaan tulemisessaan, hänen ansiossaan, hänen esirukouksessaan, hänen uskollisuudessaan, koko hänen persoonassaan. Tämän etupäässä pitäisi vakuuttaa meitä siitä, että kaikki, mitä me rukoilemme hänen nimeensä, meille todella annetaan.

Tässä hävitetään kerrassaan tuo voimallinen uskon este meidän kelvottomuudestamme. Ainoastaan Kristukseen on Jumala mielistynyt. Kristus sanoi: »Mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille.» Ja me tiedämme, mitä Jeesuksen nimeen rukoileminen on.

Silloin pyydämme kaikki Jeesuksen työn ja ansion tähden, hänen kärsimisensä määrättömän arvon perustuksella. Hänessä ovat kaikki Jumalan lupaukset niin ja amen. Jos sinä rukoilet Jeesuksen nimessä, niin ei heikoinkaan huokauksesi mene hukkaan, ei suurinkaan kelvottomuutesi estä rukouksesi kuulemista. Hänessä kaikki on niin ja amen. Jumala avatkoon meidän silmämme ja lisätköön meille uskoa!
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Huhtikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 30.04.2016 08:21

Kuva

HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ.

Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Matt 5: 16.

Oi mikä ihana ja ilahduttava näky, siitä taivas ja maa iloitsevat, kun kristitty, joka palaa kiivaudesta uskon tien ja Karitsan kunnian hyväksi ja palaa kiivaudesta omaan ansioomme luottamista vastaan, mutta kuitenkin on itse samalla suuressa, määrässä hyvää tekevä ihminen. Hänellä on suuri rikkaus hyviä töitä ja hän on ahkera Herran palveluksessa.

Oi, tämä saattaa perin tappaa Saatanan, niin kaivaa se hänen mieltänsä, kun näet ei muuta löydy, joka siinä määrässä hänen valtakuntaansa hävittäisi, joka niin selvästi ja voimallisesti todistaisi evankeliumin totuuden puolesta, ei mitään, joka niin voimakkaasti liikuttaisi mieliä ja niitä vakuuteen saattaisi, kuin että samassa ihmisessä ilmenee sekä kiivaus töiden ansiota vastaan, että hyvien töiden runsaus. Jos omistan ainoastaan toisen näistä, jos minulla vain on kiivaus uskoni hyväksi töiden ansiota vastaan Jumalan edessä, mutta en itse tee hyviä töitä, niin arvelevat ihmiset näin: »Sepä on helppo tie autuuteen, uskot vain, eikä sinun tarvitse mitään hyvää tehdä.»

Mutta jos sinulla on kaikkien ihmisten ja naapurien todistus siitä, ettei kukaan ole, halukkaampi ja iloisempi hyviä töitä tekemään kuin sinä, joka niin halveksit töitä, puhuttaessa vanhurskaudesta Jumalan edessä, niin silloin sinä »tukit kokonaan mielettömien ja tyhmäin ihmisten suun». Silloin täytyy jokaisen rehellisen ihmisen ajatella: Tämä ei puhukaan omaksi mukavuudekseen töiden ansiota vastaan, elämässään hän todistaa muuta.

Sen takia ovatkin ne sangen suuriarvoisia kristittyjä, jotka mitä likeisimmin yhdistävät nämä kaksi ominaisuutta. He kiivailevat Karitsan ansion kunniaksi, mutta samalla omistavat paljon hyviä töitä. Rukoilkaamme Jumalaa, että kauan saisimme pitää sellaisia kristityitä maan päällä! Sillä heidän kauttaan Kristuksen valtakunta ja evankeliumin kunnia voimakkaimmin toteutetaan.

Sitä vastoin mikä häpeä kristityn nimelle jos kristitty, joka sanoo uskovansa, elää hengellisessä laiskuudessa hedelmää kantamatta, jopa silmäänpistävien huonojen tapojen tähden antaa laittajalle sijaa. Ne, jotka kuulevat hänen kauniin tunnustuksensa, mutta samalla näkevät hänen huonon elämänsä, kääntyvät ylen katseella hänestä pois ja sanovat: »Eikö sinun kaunis tunnustuksesi olekaan suuremman arvoinen? Voinhan minäkin sitten olla kristitty» jne.

Ja silloin on se sielu saanut lujan perustan paatumukselleen. Parannuksenteon ja kääntymyksen hän pitää tarpeettomana, ylenkatsoen sitä. Ja sen opetuksen hän on saanut sinulta, kristityltä, jonka päinvastoin olisi pitänyt auttaa häntä herätykseen. Mikä kauhea kannettava sinun omalletunnollesi! Kun sinun koetusaikasi on lopussa, kun sinulla ei enää ole tilaisuutta hyvän tekemiseen, kun sinulle sanotaan: »Tee tili hallituksestasi, tästedes sinä et enää saa hallita.» Mikä sydäntä särkevä ahdistus, kun muistelet, miten paljon olet kuullut, uskonut ja tunnustanut Kristuksen rakkautta, Kristuksen kärsimystä, mutta et olekaan elänyt hänelle, hänen kunniakseen, vaan itsellesi, omaa lihaasi tyydyttäen.

Mikä pahan omantunnon tuska kun ajattelet, miten ne, jotka kanssasi ovat eläneet täällä armon ajassa, ovat saaneet vähän rakennusta sinun kauttasi sinun huonon elämäsi tähden. Kun sinun mieliharmilla täytyy tunnustaa minun lapseni ja palvelijani ovat kyllä kuulleet minulta hyviä sanoja, mutta nähneet huonoja tekoja. Sen takia ei se hyvä, jonka kuulivat, mennyt heille sydämeen. Palvelijani ovat lähtiessään talostani saaneet sen vaikutuksen, että ne, jotka paljon puhuvat Jumalasta, ovat ulkokultaisia ja näin he ovat oppineet halveksimaan Jumalan sanaa. Jumala varjelkoon kaikkia uskovaisia ajassa!

Totta on, ettei kukaan voi välttää omantunnon nuhteita, eikä saatanan tulisia nuolia, ei kukaan ole täydellinen. Ei myös sokea maailma tee meille oikeutta, vaan panettelee myös nuhteettomintakin elämää, niin kuin se puhui kaikkea pahaa itse kunnian Herrasta.

Mutta me tiedämme kaikki, että on ero lihan heikkouden ja pahojen tapojen välillä, jotka kukistamattomina saavat ihmisessä hallita. Lihan heikkouden tähden taistelen katumuksen ja parannuksenteon kilvoituksessa. Pahat, hillitsemättömät tavat taas ovat sen elämän ytimenä. Juuri sellaisten kristittyjen kautta tulee evankeliumi pilkatuksi. Mutta jos itken ja avomielisesti nuhtelen vikojani, niin siten olen antanut Jumalalle kunnian, ja olen estänyt evankeliumin joutumasta pilkanalaiseksi.

Mutta muista mitä sanottiin uskon kiivailemisen ja hyvientöiden tekemisen välisestä yhteydestä. Jos harjoitat hyväntekeväisyyttä ja sen ohella alianomaa puhut Kristuksen seuraamisesta ja hyvistä töistä, on vaara tarjona, että hyvät työt ovat salaisena uskosi perustuksena, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Ei, kaikki puheesi olkoon Karitsasta, »Karitsasta, joka tapettu on ja on lunastanut meitä Jumalalle omalla verellänsä.» Rakkaudesta Kristukseen tulee tekojen lähteä. Silloin Kristus yksinänsä saa kunnian, niin ettei meidän, vaan hänen nimeänsä kunnioitetaan ja pyhänä pidetään.

Herra Jeesus Kristus, sinä olet lohdutukseni ja elämäni, ota minut armohelmaasi ja kanna täältä murheen laaksosta tykösi taivaaseen. Opeta minua Herra, etten itsestäni mitään voi, vaan että ainoastaan sinun armostasi pääsen eteenpäin pyhityksen tiellä. Osoita siis, Herra, että sinä, joka olet heikoissa väkevä, olet minuakin läsnä, niin ettei maailman ja perkeleen houkutukset ja oman lihani kiusaukset minua kadotukseen paina. Amen.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Huhtikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 26.08.2016 08:10

Kuva
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Edellinen

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron