TOINEN MOOSEKSEN KIRJA

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

SYNNINPELKO

ViestiKirjoittaja noomi » 30.09.2014 08:07

    KuvaKuva

SYNNINPELKO

"Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi" (2 Moos 20:20).

Jumalan kansan oli pitkällä vaelluksellaan kohti Luvattua maata. Tällä matkalla oli lopulta vain yksi todellinen ongelma ja perille pääsyn este. Se ei ollut kuiva autiomaa, ei jano, ei nälkä, eivät pedot eivätkä matkalla kohdatut vihamieliset kansat.

Ongelmien ongelmana oli vaeltajien sydämen turmelus. Se johti jatkuvaan niskoitteluun Herraan vastaan (5 Moos 9:7). Mooses joutui rukoilemaan: "Älä katso tämän kansan uppiniskaisuutta, jumalattomuutta ja syntiä" (5 Moos 9:27). Usein tämä uppiniskainen mieli sai uskovat valtaansa.

Jumala kuljetti ja kuljettaa tänäänkin kansaansa monenlaisia teitä.

Usein vaellus tuntuu vaellukselta nimenomaan autiomaassa. Herra nöyryyttää ja koettelee. Se nostaa herkästi sydämessä epäilyä ja vastustusta Herraan kohtaan. Kuitenkin hän tekee vain hyvää (5 Moos 8:16). Hän haluaa herättää kunnioituksen ja pelon häntä kohtaan.

Hän tuo koetuksissa ja lankeemuksissa valoon sen, mitä uskovien sydämen pohjalla todella on (5 Moos 8:2). Synti paljastuu synniksi. Silloin huudamme Jesajan tavoin: "Voi minua! Minä hukun" (Jes 6:5). Siinä huudossa on todellista Herran pelkoa. On kohdattu Herran pyhyys ja laki. Niin kauan kuin elämme tässä synnin turmelemassa ruumissa, tuo kohtaaminen ei ole miellyttävää. Tässä kivussa kasvaa Herran pelko eikä ihminen voi vapaasti ja hyvällä mielellä tehdä syntiä.

Herran pelko on sitä, että opimme kaikessa elämään siitä sanasta, joka lähtee Herran suusta (5 Moos 8:3). Oma viisaus ja ihmisten sanat eivät auta. Elämää ylläpitävä Herran sana on totuuden paljastavaa lain sanaa. Se on aina myös armon ja anteeksiantamuksen lahjoittavaa lupauksen ja evankeliumin sanaa. Kymmenen käskyn lain sanan jälkeen (2 Moos 20) annettiin Ilmestysmajan anteeksiantamuksen sana (2 Moos 25). Ilmestysmajassa syntinen Jumalan kansa kohtasi Jumalan läsnäolon sovitusveren turvissa.

Herran pelko on myös luottamusta siihen, ettei hän ole hetkeksikään unohtanut. Ei unohtanut silloinkaan, kun vesi loppui ja nälkä tuntui. Raamattu kertoo, että kun kansa näki Herran suuret teot, silloin se pelkäsi ja uskoi Herraan (2 Moos 14:31). Tämä ihmeisiin ja merkkeihin sitoutunut pelko ja usko kesti vain niin kauan kuin ihmeen vaikutus tuntui arkisessa elämässä. Kun tulivat uudet koettelemukset eikä Herra tehnyt heti uusia ihmeitä, sai kapinamieli vallan (15:23-24; 16:2-3; 17:3-4). Herran antoi silloinkin anteeksi ja auttoi.

Herra armollaan aina johdattaa lunastamaansa kansaa (2 Moos 15:13). Varmasti "sinun kansasi, Herra, kulkee perille" (15:16). Perille pääsy on tärkeintä eikä se, mitä matkalla koetaan ja miltä tuntuu. Lunastetut pääsevät perille, jos he lankeemuksistaan huolimatta nousevat, menevät Herran tykö ja suostuvat siihen, että Herran sana sekä nuhtelee että armahtaa.

Herra antoi myös koko matkan ajan päivittäin elämän leipää (2 Moos 16:15). Hän antoi Kallion, josta Jumalan kansa sai juoda elää vettä (17:6). Tiedämme, että se Kallio on Kristus (1 Kor 10:4). Herran pelko ja synnin kavahtaminen säilyy vain siellä, missä viivytään paljon elämän veden Kristus-kallion äärellä ja ollaan riippuvaisia siitä mitä Kallio antaa!
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

VAIKEITA LUKUJA

ViestiKirjoittaja noomi » 01.10.2014 07:07

    KuvaKuva

VAIKEITA LUKUJA

Joskus VT:n lukeminen voi olla työlästä. Ei millään tahdo päästä sisälle. Aina ei edes ymmärrä, mistä on kysymys. Ainakaan ei osaa soveltaa omaan elämäänsä ja nykytodellisuuteen. Kuitenkin sydämestään on vakuuttunut siitä, että Pyhä Henki käyttää juuri Raamattuun kirjoitettua sanaa työvälinenään. Raamatun sanan ulkopuolella ei ole todellista hengellistä elämää.

Kymmenen käskyn antamisen jälkeen on monta sellaista lukua Toisessa Mooseksen kirjassa, jotka kuuluvat näihin vaikeisiin jaksoihin. On vain nöyrästi kahlattava niiden läpi. Monet siellä olevat säädökset ovat ankaria. Useat luvut ovat täynnä yksityiskohtaisia neuvoja siitä, miten Ilmestysmaja on rakennettava. Vain sieltä täältä osaa ottaa jotain itselleen matkaevääksi.

Edellistenkin sukupolvien kristityt ovat kamppailleet VT:n monien vaikeasti tulkittavien kohtien äärellä. Kuuluisa kirkkoisä Augustinus kertoo omaelämänkerrassaan jotain näistä kamppailuista.

Häntä olivat kiusanneet VT:n kirjaimellisen ymmärtämisen tuomat vaikeudet. Kun hän kuunteli Ambrosius-nimistä kirkon opettajaa, moni kohta alkoi selvitä. Augustinus kertoo: "Hän selitti VT:sta yhden ja toisen sellaisen kohdan, jotka minulle, kun olin ymmärtänyt ne kirjaimellisesti ja kirjain oli minut kuolettanut, olivat jääneet arvoituksellisiksi." "Sain uusin silmin lukea VT:n lakia ja profeettoja, niin etteivät ne enää näyttäneet minusta järjen vastaisilta, niinkuin ennen, silloin kun omistin sinun pyhillesi ajatuksia, jotka eivät olleet heidän ajatuksiansa. Ja iloisena sain usein kuulla

Ambrosiuksen saarnoissaan innokkaasti teroittavan yleisenä ohjeena: kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi (2 Kor 3:6). Hän kohotti salaisuuden huntua ja antoi minun hengellisesti nähdä totuuden siinä, mikä kirjaimellisesti oli minusta näyttänyt loukkaavalta."

"Mutta koska me itse olimme liian heikkoja pelkän järjen avulla löytämään totuutta ja sen vuoksi tarvitsimme Pyhän kirjan varmaa tukea, minä aloin jo uskoa, että sinä et koskaan olisi antanut tälle kirjalle sen kaikissa maissa nauttimaa arvovaltaa, jollet olisi tahtonut, että sinuun sen perusteella uskottaisiin ja sinua siitä etsittäisiin. Sen järjettömyyden, mikä minua tuossa kirjassa oli tavallisesti loukannut, katsoin nyt, kun olin moneen kohtaan saanut hyväksyttävän selityksen, kuuluvan pyhien asioiden salattuihin syvyyksiin. Pyhän kirjan arvovalta tuntui minusta sitäkin kunnioitettavammalta ja varmemmalta, koska kirjaa saa jokainen vapaasti lukea, olkoonpa että sen syvemmät salaisuudet avautuvat vasta sisälliselle silmälle. Yksinkertaisilla sanoillaan ja selvällä esityksellään se tarjoutuu kaikille, samalla kun se kuitenkin erityisesti puhuu vakavamielisten sydämille. Pyhä kirja tahtoo koota kaikki avoimeen syliinsä, mutta vain harvat se saa ahtaasta portista johtaa perille sinun luoksesi. "

Meitä kutsutaan löytämään luvuista 2 Moos 21-31 ne monet kohdat, jotka viittaavat Jumalan todellisuuteen. Näidenkin lukujen keskellä loistaa Herran kirkkaus (24:10,16). Herra on läsnä ja toimii. Kuinka usein toistuukaan: "Ja Herra puhui" (30:11,17,22; 31:1,12). Kansa sai Jumalan sormella kirjoitetun kirjoituksen (31:18). Herran sanat luettiin kansan kuullen (24:3-4,7). Herran eteen oli ihmisen tultava ja siksi oli uhrattava "joka päivä syntiuhrimullikka sovitukseksi" (29:36; vrt. 30:10). Jokaisesta oli maksettava lunastushinta lunnaiksi (30:15-16, KR92). Jälleen toistuu eräs Raamatun peruslupauksista: "… he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa" (22:23).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

YHTEYS JUMALAAN

ViestiKirjoittaja noomi » 02.10.2014 08:05

    KuvaKuva

YHTEYS JUMALAAN

"Tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen" (2 Moos 23:15).

Haluamme oppia tuntemaan Jumalan entistä todellisemmin ja päästä läheiseen yhteyteen hänen kanssaan. Se on mahdollista vain siksi, että Jumala on ilmoittanut itsensä. Ilmoitus on meille luotettavalla tavalla talletettuna Raamatussa. Jumalan tunteminen ja yhteys häneen on nimenomaan hänen tuntemistaan ja yhteyttä Kirjoituksissa.

Tarvitsemme todellista lapsenmielisyyttä ja nöyryyttä Raamattua lukiessamme. Näin erityisesti siksi, että usein Raamatun sana valaisee Jumalan olemusta syvästi inhimillisten kuvien ja tapahtumien avulla. Mitä se tarkoittaa, kun Raamattu sanoo, ettemme saa lähestyä Jumalaa tyhjin käsin? Sama Jumalan luokse tulemisen ehto toistetaan 2 Moos 34:20 ja 5 Moos 16:16.

Eikö juuri tästä ollut kysymys silloin, kun Kain ja Abel etsivät Jumalaa? He tiesivät, ettei Jumalaa voinut rukoilla tyhjin käsin. Siksi molemmat lähestyivät Jumalaa uhrilahjan turvissa (1 Moos 4:3-4). Herra katsoi Abelin ja hänen uhrilahjansa puoleen, sillä hänen uhrilahjansa oli veriuhri.

Eikö tästä ollut silloin kysymys, kun Abraham rakensi alttarin Herralle ja huusi Herran nimeä (1 Moos 12:8)? Alttari ei ole alttari ilman sen päällä olevaa uhria.

Eikö tästä ollut kysymys myös sinä kohtalokkaana yönä, jolloin Jumalan tuomio kosketti maata? Vain niillä oli turva tuona tuomiopäivänä, joiden suojana oli karitsan veren sively (2 Moos 12:7, 13).

Eikö samasta asiasta ollut silloinkin kysymys, kun Jumalan Henki nuhteli luopumuksen valtaan joutunutta seurakuntaa: "Osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy" (Ilm 3:18, KR92)?

Eikö ole samasta asiasta kysymys myös Pietarin sanoissa: "Ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Apt 4:12).?

Kätemme eivät ole silloin tyhjät, kun lähestymme Jumalaa Jeesuksen nimessä ja hänen kalliin sovintoverensä turvissa. Näin Raamatun sanat tyhjistä käsistä onkin meille havainnollisista opetusta sovituksen suuresta salaisuudesta.

Kuinka hyvin tämän Luther onkaan sanonut: "Olenhan minä jo ennen usein sanonut, että Jumalaan uskominen ei yksin riitä, vaan että hinnankin täytyy olla mukana. Uskovathan turkkilaiset ja juutalaisetkin Jumalaan, mutta ilman välittäjää ja ilman hintaa. Mikä tämä hinta siis on? Sen evankeliumimme ilmoittaa. Pyhä Henkihän kaikkialla opettaa, että meillä ei ole Isää ilman välitystä, ja että hän ei päästä meitä Isän luo ilman välitystä... Opettaahan Kristus tässä, ettemme ole kadotettuja, vaan että meillä on iankaikkinen elämä, toisin sanoen, että Jumala on meitä rakastanut niin, että on uhrannut ainokaisen, rakkahimman lapsensa, jonka hän pani meidän kurjuuteemme, helvettiimme ja kuolemaamme, juottaen hänelle sen kaiken aina pohjasakkaa myöten. Tällä tavalla tullaan autuaaksi" (Luther).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

LÄHETYSESIRUKOUS

ViestiKirjoittaja noomi » 03.10.2014 07:54

    KuvaKuva

LÄHETYSESIRUKOUS

Uskon, että Pyhä Henki haluaa rohkaista jokaista meitä esirukoukseen aika erikoisen esikuvan avulla: "Aaron kantakoon heidän nimiänsä Herra kasvojen edessä, että heitä muistettaisiin" ( 2 Moos 28:12).

Kai muistamme, että jokainen Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta uudesti syntynyt on saanut papin viran kuten aikoinaan sai Aaronkin. Emme ole tässä virassa toisten ihmisten tai itsemme valitsemina, vaan Jumalan sanan valtuuttamina: "Te olette… kuninkaallinen papisto" (1 Piet 2:9).

Kuulumme "pyhään papistoon" (1 Piet 2:5) niin kauan kun elämme uskossa Kristukseen. Olemme tässä asemassa ja virassa niin nuorina ja virkeinä kuin sairaina, vanhoina ja väsyneinäkin. Kukaan ihminen ei voi meitä siitä erottaa.

Meille annettu pappeus on lahja. Siksi voimme koska ahansa mennä Herran kasvojen eteen. Emme tarvitse toista ihmistä välittäjäksi. Herra on aina lähellä, hän näkee ja kuulee. Hän kuulee heikoimmankin huokauksen.

Pappeuteen kuuluu myös vastuu ja palvelutehtävä. Olemme pappeja lähimmäisiämme varten. Keskeinen osa papin palvelutehtävää ja hengellisen uhrin toimittamisesta (1 Piet 2:5) on rukous ja nimenomaan esirukous. "Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia" (1 Tim 2:1).

Ongelmanamme ei yleensä ole esirukoustehtävän vaikeus vaan sisäinen haluttomuutemme ja saamattomuutemme. Emme osaa tai tule varanneeksi esirukoukseen omaa erillistä aikaa - emme edes silloinkaan, vaikka siihen palveluun tarvittaisiin aikaa vain muutama minuutti. Väitämme ettemme ehdit. Kuvittelemme, ettemme osaa rukoilla sillä tavoin, että Herra haluaa kuunnella meitä.

Ehkä olemme jossain elämämme vaiheessa ajautuneet rutiininomaiseen luettelon läpikäymiseen ja kyllästyneet. Rukouksemme ovat tuntuneet niin voimattomilta ja turhilta. Olemme unohtaneet, että rukouksemme ovat Jumalalle otollisia aina vain Jeesuksen Kristuksen tähden (1 Piet 2:5). Esirukouksessa ei ole kysymys palavasydämisyydestämme tai taidostamme, vaan uskollisuudestamme.

Jumalan sana neuvoo meitä Aaronin esikuvan avulla kantamaan Herran eteen rukouksessa nimeltä mainittuja ihmisiä: "Kantakoon heidän nimiänsä Herran kasvojen edessä". Tuskinpa nämä nimet voivat olla kenen tahansa, ehkäpä hetken innostuksen esiin tuomia nimiä. Sydämemme päälle tai sydäntämme vasten (2 Moos 28:28) ei mahdu koko maailma.

On kysymys sellaisista, joista olemme tavalla tai toisella vastuussa ja joihin haluamme sitoutua. On hyvä aloittaa esirukous lähimpien ihmisten nimien mainitsemisella. Sitten laajentaa nimiluetteloa lähetteihin ja heidän aukaisiin työtovereihinsa.

Jumalan sana osoittaa meille, miksi meidän tulee rukoilla lähellä ja kaukana olevien kanssaihmisten puolesta: "Että heitä muistettaisiin". Tärkeintä ihmisen elämässä on, että Herra muistaa. Rukoilemme, että Herra muistaisi armollaan (Ps 106:4) ja siunaisi (Ps 115:12). Esirukouksessa kannamme ystävämme ja koko heidän elämänsä Jumalan armon hoitoon ja hänen siunattavakseen. Voiko palvella tämän paremmin heitä?
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

TUNNE JUMALA

ViestiKirjoittaja noomi » 04.10.2014 07:07

    KuvaKuva

TUNNE JUMALA

Raamattu kertoo meille ihmeellisestä Herran ja Mooseksen välisestä keskustelusta (2 Moos 33:12-23). Mooses kaipaa kokemiensa ilmestysten ja ihmeitten jälkeenkin vielä todellisempaa ja läheisempää Herran tuntemista. Hän pyytää, että Jumala ilmoittaisi hänelle tiensä, tahtonsa, että hän tulisi todella tuntemaan Jumalan: "Ilmoita minulle suunnitelmasi. Silloin minäkin tunnen sinut" (33:13, KR38).

Mooses ymmärsi, ettei hän voisi tuntea Herraa, ellei Herra itse ensin ilmoittaisi itseään. Hän on täysin sen varassa, että Herra tekee aloitteen, puhuu ja avaa jotain itsestään. Ihminen ei voi omin voimin tunkeutua Herran luo ja aivankuin temmata häntä syliinsä.

Olihan Herra jo monta palavan pensaan ilmestymisen jälkeen ilmoittanut tiensä Moosekselle. Herra jopa oli puhunut Moosekselle kasvoista kasvoihin, niinkuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle (33:11). Mutta Moosekselle ei enää riittänyt vain Herran ääni ja sana eikä se, että hän oli saanut armon Herran silmien edessä (33:12). Hän halusi nähdä Herran kasvot ja kokea näin suoraan ja välittömästi Herran kirkkauden ja valtasuuruuden (33:18).

Herran vastaus oli ehdoton. Ihmisellä ei voi olla suoraa ja välitöntä yhteyttä Jumalaan: "Minun kasvojani ei kukaan saa nähdä" - "joka näkee minut, ei jää eloon" (33:23, 20, KR92). Jumalan äänen kyllä kuulemme, mutta emme voi koskaan häntä tässä maailmanajassa nähdä ja koskettaa. Hänen kasvojensa kirkkaus on niin sokaiseva ja polttava, että emme hetkeäkään kestä katsella sitä suoraan.

Jumala jää aina meidän aistihavaintojemme tuolle puolen. Jumalan tuntemisemme ei ole riippuvainen terävästä älystämme, voimakkaasta tahdostamme, syvistä tunteistamme. Yksikään kokemuksemme ei ole samaa kuin Jumalan tunteminen.

Hyvyydessään Jumala kyllä vastasi Mooseksen pyyntöön. Mooseksen oli ahtauduttava kallionkoloon. Itse hän ei sinne päässyt, vaan Jumala asetti hänet sinne. Herra peitti kämmenellään hänet. Hän oli kahdenkertaisessa suojassa ja pimeässä (33:22). Nyt saattoi Herran kirkkaus mennä ohitse. Vain ohi mennyttä ja jotain takaapäin välähtävää ihminen saattoi kokea Jumalasta. Jumala voidaan kohdata vain silloin, kun hän ei enää ole paikalla, vaikka hän onkin edelleen läsnä.

Jälkeenpäin ymmärrämme, että Jumala oli lähellä sittenkin siinäkin ahtaassa ja pimeässä elämäntilanteessamme. Me koemme pimeyttä. Emme näe mitään. Ehkä pelko kourii sisintämme. Ainoa mitä meillä on Jumalasta tässä pimeässä on hänen sanansa - toivon mukaan koemme sen kuin Jumalan huutona - ja hänen nimensä - Jahve (33:19, KR92).

Jumalan läsnäolo ja nimi kuuluvat yhteen. Jahve on Jeesuksen nimi VT:ssa. Tämän nimen Jumala on antanut meille ainoaksi nimeksi, joka pelastaa ihmisen (Apt 4:12). Siihen huutoon ja nimeen ihminen voi aina tarttua ja silloin hän tuntee todellisen Jumalan, niin kuin ihminen voi tuntea hänet. Meillä on uskon kautta elämä hänen nimessänsä (Joh 20:31). "Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni" (Joh 14:7).

Mooseksen ja Herra kohtaamisessa on meille vielä yksi todella tärkeä opetus: "Armahdan kenet tahdon" (33:19). Olemme täysin Jumalan armon varassa. Emme koskaan voi ruveta vaatimaan mitään Jumalalta. Hän antaa, mitä parhaakseen näkee. Ihmisen osa on olla vain hiljaa pimeässäkin ja odottaa, sillä "nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi" (1 Piet. 5:6). "Kuitenkin minä toivon ja odotan". "Herran armoa on se, että vielä elämme". "Joka aamu Herran armo on uusi" (Valit 3:21-22, KR92). Jumalan armo ja anteeksi antaminen ovat sama asia (33:19).

Joulun sanoma julistaa meille, että Jumalalla on tänään hyvä tahto kaikille ihmisille (Luuk 2:14). Hän tarjoaa lahjana armonsa ja anteeksi antamisensa jokaiselle! Jokainen saa ja voi ottaa vastaan nyt hänen armonsa ja anteeksi antamisensa ja niin oppia tuntemaan Jumalan entistä syvemmin.


Noomi: Joulu ei ole Jeesuksen syntymisen ajankohta, vaan Jeesus syntyi syksyllä. Muuten hyvä kirjoitus, joten tuon sen tähän.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

JUMALAN HUUTO

ViestiKirjoittaja noomi » 05.10.2014 17:12

    KuvaKuva

JUMALAN HUUTO

Voiko olla mahdollista, että pyhä ja vanhurskas Jumala on todella sellainen, millaiseksi 2 Moos 34:6-7:ssa hänen huutonsa hänet paljastaa? Siinä on käytetty kahteen kertaan heprealaista sanaa kaaraa - huutaa.

Nyt Herra huutaa, etteivät vain hänen sanansa jäisi kuulematta ja että ne painuisivat mieliin ja kaikuisivat maan ääriin asti: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit" (2 Moos 34: 6-7, KR92.)

Onko hän varmasti laupias ja armahtavainen Jumala (34:6, KR38)? On! Onko hän sitä joka hetki, nytkin? On! Hän on muuttumaton. Antaako hän todella anteeksi (34:6, KR92)? Hän antaa anteeksi, sillä näinhän Raamattu tässä vakuuttaa. Hän antaa anteeksi siksi, että "hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri". Hän ei anna anteeksi, jonkin meissä olevan ominaisuutemme tähden, vaan hän antaa anteeksi oma olemuksensa tähden, suuren hyvyytensä tähden. Ja kaiken tämän saman hän huutaa vielä toisenkin kerran. Hän on armollinen ja "hän antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit" (34:7).

Mitään tämän suurenmoisempaa Jumalan huutoa emme koskaan saa kuulla. Sen tulisi täyttää jatkuvasti meidät ihmettelevällä kiitollisuudella ja varmuudella. Tänään emme siihen pysty. Kerran kirkkaudessa emme koskaan lakkaa ylistämästä häntä siitä, että hän on juuri tällainen Jumala. Vain siksi olemme päässeet perille!

Kuinka riemullista onkaan, että tämä sama Jumalan huuto aivankuin kaikuna toistuu Raamatussa. Näitä kaikuja on hyvä toistaa: 4 Moos 4:17-19: Neh 9:17; Ps 78:38; 86:15; 103:8; 145:8-9; Jooel 2:13; Joona 4:2. Vain näiden sanojen varassa voimme kestää tilinteolla Jumalan edessä.

Mutta emmehän ole vielä ottaneet tässä esiin koko Jumalan huutoa. Nämä Jumalan armoa ihmeellisellä tavalla julistavat sanat päättyvätkin kauhealla tavalla. Näin moni on ainakin kokenut. Viimeisten sanojen tähden ei millään jaksa ottaa vastaan ja iloita jakeen ensimmäistäkään sanoista. Hetkessä on pyyhkäisty pois äskeinen rohkeus ja ilo. Onko todella niin, että Jumala "ei jätä rankaisematta", " ei jätä syyllistä rankaisematta", "vaan kostaa" ja "panee vastaamaan… pahoista teoista"?

En ole muuttunut paremmaksi vuosienkaan kuluessa. Edelleenkin päivittäin lankean pahoihin tekoihin, rikkomuksiin ja synteihin. Edelleenkin olen syyllinen. En ole pystynyt yhtenäkään elämäni päivänä täyttämään Jumalan sanan eteeni asettamaa mittaa. Juuri se aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa. Millä oikeudella tartun vain jakeen alkuosaan ja voin väittää, ettei loppuosa Jumalan huudosta pidä paikkansa minun kohdallani?

Voin etsiä apua heprean kielen sanavivahteista. Voin tulkita nämä sanat niin, että Jumala jättää puhdistamatta ja ottaa huomioon vain sellaisten pahat teot (Risto Santala, Kristinuskon juuret, I), jotka ovat hyljänneet ensin hänen anteeksiantamuksensa. Sitä en tahdo tehdä!

Miksi kuitenkin tässä tulee esiin näin ehdottomana ja muuttumattomana Jumalan viha ihmisen syntiä kohtaan? Siksi ettei anteeksiantamus ole mahdollinen ellei vuodateta uhriverta (Hepr. 9:22). "Tietäkää siis, veljet: Hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi" (Apt 13:38). "He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun" (Apt 26:18).

Jumalan huuto kostosta, syyllisen rankaisemisesta ja vastuu pahoista teoista vie meidät Golgatalle. Vain siellä saamme rauhan!

"Lihan tähden, jota ei vielä ole kuoletettu, me olemme vielä syntisiä, mutta koska uskomme Kristukseen ja meillä on Hengen osallisuus, Jumala on meille niin suosiollinen ja armollinen, ettei hän ota sellaisia syntejä huomioon eikä niistä tuomitse, vaan menettelee Kristukseen uskomisemme mukaisesti, kunnes synti on kuoletettu" (Luther).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HENGEN TÄYTEYS

ViestiKirjoittaja noomi » 06.10.2014 08:00

    KuvaKuva

HENGEN TÄYTEYS

Raamatusta löydämme hyvinkin yllättävässä yhteydessä ensimmäisen kerran maininnan siitä, että joku Jumalan kansan jäsen on Hengen täyttämä.

Ilman muuta olettaisimme, että näin tärkeä Jumalan ihmisen tuntomerkki olisi mainittu nimenomaan kansan suurten johtajien Mooseksen, Aaronin ja Joosuan elämässä. Mutta Hengen täyteys mainitaankin meille tuntemattoman Besalelin kohdalla. Toki Jumalan kansan johtajatkin ovat olleet Hengen valtaamia. On mahdotonta johtaa oikein ja vanhurskaasti Jumalan kansaa muuten kuin Pyhän Hengen hallitsemana.

Miksi juuri Besalelille annettu Hengen täyteys mainitaan? "Katso, minä olen nimeltään kutsunut Besalelin… ja minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä" (2 Moos 31:2-3, KR38). Asia nähdään niin tärkeänä, että se mainitaan toisen kerran: Herra "on täyttänyt hänet Jumalan hengellä" (35:31).

Besalelin elämässä Hengen täyteys merkitsi sitä, että hän oli täynnä "viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa" (31:3, KR92). Samoin UT:ssa mainitaan, että Stefanus oli täynnä Henkeä ja viisautta (Apt 6:3,8). Hengen täyttämänä Besalel kykeni suunnittelemaan ja tekemään taitoa vaativia töitä ja rakentamaan Ilmestysmajan juuri sellaiseksi kuin Herra oli käskenyt (31:6). Besalelin lähimmästä työtoverista Oholiabista mainitaan myös, että Herra oli antanut hänelle kyvyn opettaa muita (35:34).

Olemme tottuneet ajattelemaan, että Besalelin ja Oholiabin taidot olivat inhimillisiä kykyjä. Ne heillä oli sekä luomisen että harjaantumisen tähden.

Nyt Raamattu osoittaa, että Hengen täyteys toteutuukin silloin, kun ihminen palvelee luonnollisilla lahjoillaan ja kyvyillään Jumalan valtakuntaa. Hänen ei tarvitse kokea mitään yliluonnollisia ja ihmeellisiä asioita. Luonnollisina pitämämme taidot ja kyvyt ovat Herran antamia lahjoja.

Ratkaisevaa on se, mihin ja miten käytämme saamiamme lahjoja.

Besalelin ja Oholiabin yhteydessä kerrotaan myös monista muista, joiden sydän vaati ja joiden henki oli altis tekemään työtä Herralle (35:21, 22). Erityisesti mainitaan naiset, joiden taidollinen sydän vaati heitä sekä antamaan lahjoja että tekemään työtä (35:26,29).

Hengellä täyttyminen on siis siitä, että me alttiin mielen valassa palvelemme vapaaehtoisesti (36:3) kaikilla kyvyillämme ja taidoillamme Jumalan valtakunnan rakentamista.

Raamatussa on myös toisenlaista opetusta Hengen toiminnasta. Mooses sai avukseen seitsemänkymmentä vanhinta. Herra siirsi Mooseksen samaa henkeä näihin vanhimpiin "ja kun Henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut" (4 Moos 11:25, KR92).

Meidän ajassamme on laajalle levinnyt tämä jälkimmäisen kaltainen käsitys Hengellä täyttymisestä. Hengellä täyttyminen on hurmoksen kokemista ja hurmoksen kokenut on täyttynyt hengellä. Tämä käsitys sidotaan mielellään Joelin ennustukseen Hengen vuodattamisesta, jossa profetoidaan, nähdään näkyjä ja ennusunia (Joel 3:1, KR92).

Voimme kuitenkin kiitollisin mielin Besalelin tavoin palvella kaikilla kyvyillämme ja lahjoillamme Jumalan valtakuntaa tietäen, että meidän elämässämme juuri siinä toteutuu Hengen täyteys. Hurmos on jotain ohimenevää, uskollinen palvelu on tärkeintä.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: TOINEN MOOSEKSEN KIRJA

ViestiKirjoittaja noomi » 25.10.2014 08:29

TOINEN MOOSEKSEN KIRJA: Olavi Peltola
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Edellinen

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron