Olavi Peltola/ Roseniuksen Elämän leipää. Helmikuu

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

HELMIKUUN 12 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 12.02.2015 09:16

    Kuva

HELMIKUUN 12 PÄIVÄNÄ.
Ellette tee parannusta, niin te kaikki samoin hukutte. Luuk. 13:3.

Sinä sanot: Onhan tässä kirjoitettuna, että ellette tee parannusta, te hukutte. Olkoonpa, että parannus ei merkitsisi samaa uudistuminen, pyhittyminen tahi puhdistuminen, johon meillä ei ole voimia ennen kuin olemme istutetut Kristukseen ja olemme saaneet pyhittävän Hengen, niin tässä tarkoitetaan parannuksella kuitenkin katumusta, murtumista ja synnin surua.

Pelkäänpä, että tätä ei minussa ole, olen päinvastoin kova ja kankea ja miten niin ollen voin pelastua?

Parannus alkaa synnintunnolla, joka sitten parannuskokeiden aikana muuttuu synnintuntemukseksi, hengelliseksi köyhyydeksi tahi kaiken oman lohdutuksen riittämättömyydeksi. Mutta jotta tietäisit parannuksesi olevan, mitä sen tulee olla, täytyy sinun tietää ja tuntea sen tarkoitus, sillä jos tarkoitus saavutetaan, on parannuksentekosi oikea. Mikä on parannuksen tarkoitus?

Parannuksen varsinainen tarkoitus ei ole, että sen kautta tulisit Jumalalle otolliseksi ja kelvolliseksi, vaan että sinut sen kautta kasvatetaan Kristuksen luo, kuten Paavali sanoo: "Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, jotta me tulisimme vanhurskaiksi uskosta."

Sen tähden, jos vielä voit olla kaukana Kristuksesta maailman menossa suruttomana ilman että sinulla on varmuutta siitä, että omistat Jumalan armon, niin synnintuntosi on liian vähäinen. Jos löydät autuutesi omassa parannuksen teossasi, katumuksessa, rukouksessa ym., niin ei synnintuntosi ole oikealla tolalla.

Mutta niin pian kuin et saa rauhaa, etkä voi elää maailman mukaan ilman varmuutta armon omistamisesta. Ja vielä niin pian kuin et lepoa löydä itsessäsi, omassa parannuksen teossasi, katumuksessasi, rukouksessasi, vaan sinun on, semmoisena kuin olet, paettava Kristuksen armon turviin, niin silloin on parannuksen tekosi oikea, sillä se vie päämäärään. Se vie sinut Kristuksen luo. Hänessä ole pelastettu ja autuas. Hänessä on turvapaikkasi. "Jolla Poika on, hänellä on iankaikkinen elämä." Jos siis synnintuntosi on oikea, niin et sitä itse semmoisena pidä, sillä silloinhan sinulla olisi siinä s.o. itsessäsi lohdutuksesi. Ja kaikki sellainen lohdutus on väärää.

Oikea parannus siis on tyytymättömyyttä omaan parannukseen, omaan kovuuteen ja kankeuteen, siihen sisäiseen syvimpään turmelukseen. Olet pakotettu ei vain hetkittäin, vaan täydellä vakaumuksella itse tuomitsemaan itsesi kovaksi, kankeaksi, jumalattomaksi, kadotetuksi ja tuomituksi. Vasta silloin saa Kristuksen veri yksinään sinut pelastaa.

Jos siis kysyt, miten paljon synnintuntoa tarvitaan, voin sinulle vastata: sen verran, että et voi elää ilman Kristusta, etkä saa rauhaa ennen kuin olet hänessä autuas. Enempää ei tarvita, mutta ei vähempikään riitä.

Turhaa on luulla, että synninsurulla pitää ensin olla aikansa, että sitten vasta tulee uskon, rauhan ja pyhityksen aika: Aloita uskomalla Kristukseen ja seuraamalla häntä jokapäiväisessä parannuksenteossa, kyllä silloin tulet tuntemaan syntisi enemmän kuin koskaan ennen.

Sielunvihollisen viekkaimpia ja voimakkaimpia juonia koettaessaan pitää ihmistä ansoissaan on, että se selittää ihmiselle, että hänen syntinsä ovat esteenä hänen. pelastumiseensa. Tuossa on ihminen, joka uskoo Jumalan sanan ja joka totuudessa etsii siitä voimaa sydämelleen, mutta hänellä on jokin vaikea synti omallatunnollaan. Silloin kiusaaja puhuu hänelle: Evankeliumi on kyllä totta, armo on suuri ja synnit ovat sovitetut, niin että syntiset voivat saada armon. Mutta sinun on asia toinen. Tiedäthän mitä olet tehnyt. Jos et sitä olisi tehnyt (jokin salainen tahi huutava synti viidettä, tahi seitsemättä käskyä vastaan), niin olisit voinut saada armon, mutta näin ollen se on mahdotonta. Sinuun nähden on se mahdotonta .

Tämä on tuon vanhan käärmeen viekkain juoni, hänen, joka on alusta asti ollut valehtelija ja murhaaja. Sillä ikuinen totuus on, ettei löydy ainoatakaan syntiä, jota ei Kristuksen veri runsaasti ja täydellisesti sovita, jos vaan katuvainen syntinen sen uskossa vastaan ottaa. Onhan evankeliumin pääsisältö, kuten sekä Vanha että Uusi testamentti todistaa, että jos teidän syntinne ovat veriruskeat, ne lumivalkeaksi tulevat; jos ne tulipunaisia ovat, niin ne villan kaltaisiksi käyvät.

Muista aviorikoksen ja murhan tehnyttä Daavidia, Manassea, ryöväriä ristillä, syntistä Pietaria, joka kielsi Herransa. Juuri näiden vaikeiden syntien tähden Jumalan Poika tuli ihmiseksi, vuodatti verensä ja kuoli, jotta, kuka ikinä häneen uskoo, se ei hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.

Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Sillä, niin Jumala on rakastanut maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa jotta kuka ikinä häneen uskoo, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Amen.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HELMIKUUN 13 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 13.02.2015 07:54

    Kuva

HELMIKUUN 13 PÄIVÄNÄ.
Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä. Ef. 4:30.

Kuinka Jumalan Pyhän Hengen murheelliseksi saattaminen ja karkottaminen tapahtuu? Se tapahtuu tottelemattomuuden kautta Pyhää Henkeä vastaan. Hän tahtoo jotakin, hän kehottikin, ja jos et tahdo häntä totella, niin saatat hänet murheelliseksi ja karkotat hänet pois. Hän tahtoo vaikuttaa synnintuntoa, katumusta, halua parannukseen ja sovintoon Jumalan kanssa. Kun käännyt pois, etkä kuule häntä vaan koetat tehdä tyhjäksi hänen herättämiään pyhiä vaikutuksia, et lue Jumalan sanaa, niin että Pyhä Henki saisi vaikuttaa sydämessäsi, et pelkää menettäväsi, näitä vaikutuksia, etkä huokaa Jumalan puoleen pyytäen häntä sydämessäsi Henkensä kautta työtä tekemään, jotta kasvaisit hänen tuntemisessaan, niin silloin halveksit Jumalan Henkeä ja sammutat sen sydämessäsi.

Silloin teet Jumalan Hengen murheelliseksi, kun yhä hellit jotain syntiä, etkä siitä luovu, vaikka Jumala on sinuun tarttunut, rangaissut sinua ja vaatinut sinua jättämään sen. Kun kyllä tahdot jättää synnin, mutta et heti, kun olet valmis kääntymään Jumalan puoleen, vaan tahdot siirtää kääntymisesi tuonnemmaksi, osoittaa tämä hengessäsi asuvaa vilppiä. Silloin laiminlyöt etsikkoaikasi, josta voi olla seurauksena että Jumalan Henki jättää sinut. Niin, silloinkin, kun tahdot tehdä parannuksen ja kääntyä, mutta et tahdo kuulla Herran ääntä, etkä vaeltaa tietä, jolla hän tahtoo, että etsit turvaa Kristuksen luona saadaksesi väkevyyttä Herrassa. Kun et tätä tahdo, vaan vastustat valitsemistasi, niin silloin saatat Pyhän Hengen murheelliseksi.

Ja lopuksi, kun tahdot kyllä seurata Jumalan neuvoa, mutta et tahdo käyttää Jumalan antamia välikappaleita, kun et tahdo vapaahetkinäsi lukea, etkä kuulla, niin silloin kiusaat Jumalaa ja sammutat Hengen. Sinä tahdot tehdä parannuksen ja kääntyä, mutta omin voimin. Sinä pyydät Hengen apua ja armoa, pyydät Hengen apua ja armoa mutta et viljele Hengen välikappaleita.

Silloin et saa mitä pyydät. Jumala on antanut meille Sanansa. Siinä hän tahtoo meitä kohdata, sen kautta vaikuttaa. Sinulla on Jumalan sana, kristilliset opettajat ja yhteyttä veljien kanssa ja sitten kuitenkin pyydät armoa parannukseen ja uskoon. Siten kiusaat Herraa samaten kuin se ihminen, joka kieltäytyy käyttämästä ravintoa, mutta siitä huolimatta pyytää Jumalaa ylläpitämään hänen maallista elämäänsä.

Herran Henki ei jätä sinua syntiesi ja heikkoutesi tähden, eikä sen takia, ettet voi tehdä mitä Henki käskee. Päinvastoin hän itse auttaa sinua, mutta ulkokultaisuus ja tahallinen tottelemattomuus karkottaa Hengen. Tämä ei tapahdu ainoastaan silloin, kun Jumalan Henki aloittaa työnsä sydämissämme. Kristityt, joilla on Pyhän Hengen osallisuus, ovat aina saman vaaran alaisina. Kirjoittihan Paavali Efeson uskollisille, jotka jo olivat saaneet Pyhän Hengen: "Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä." Mikä Jumalan Hengen murheelliseksi saattaa? Kaikki salaisinkin synti sydämessä: ylpeät ajatukset, pahat himot, kateus ja viekkaus murehduttaa Jumalan Pyhää Henkeä, mutta silloin karkotamme Pyhän Hengen sydämestämme kun sisäisesti niin lankeamme, että puolustamme ja hellimme syntiä.

Kun ihminen itse tuomitsee syntinsä, kärsii, taistelee ja huokaa ja rukoilee, niin Pyhä Henki toimii, kuin lääkäri sairaalassa, missä on tautia, taistelua, haavoja ja valituksia. Sen takia saattaa Jumalan Henki asua syntisen sydämessä, joka on täynnä sairautta, saastaa, haavoja valitusta ja tuskaa. Jos ei niin olisi, niin ei ainoakaan kristitty voisi päivääkään Jumalan Henkeä säilyttää.

Mutta Herra itse selittää sen, mikä karkottaa Hengen ihmissydämestä, näin: He eivät anna minun Henkeni nuhdella itseään. Ei se tapahdu ainoastaan silloin, kun asetumme vastustamaan sanan nuhteita. Vaan myöskin kun jätämme Jumalan sanan, emmekä tahdo sitä ymmärtää silloin, kun se käy käsiksi helmasyntiimme. Kun emme sanasta etsi tukea päästäksemme synnistä, vaan päinvastoin etsimme siitä tukea sille, ettemme aio jättää syntiämme, vaan, tahdomme pysyä siinä. Silloin emme anna Jumalan Hengen rangaista itseämme.

Samaten uuden hengen valloittaessa sydämemme, kun emme anna evankeliumin sanan, armosta Kristuksessa, vallita, vaan itsepintaisesti noudatamme järkeämme ja olemme tunteittemme hallittavina ja alituisesti vastustamme evankeliumia ja laupiasta Vapahtajaamme, joka yhä armoa tarjoaa. Näin saatamme Jumalan Hengen murheelliseksi.

Hän kehottaa meitä viljelemään sanaa, hiljentymään rukoukseen, kehottaa hyviin tekoihin. Hän rankaisee meitä pahojen ajatuksiemme, itserakkautemme, itsekylläisyytemme ja vihamme tähden. Kun emme tarkkaa hänen kehotuksiaan, niin murehdutamme Jumalan Pyhää Henkeä.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HELMIKUUN 14 PÄIVÄNÄ

ViestiKirjoittaja noomi » 14.02.2015 08:01

    Kuva

HELMIKUUN 14 PÄIVÄNÄ
Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää, rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Room. 12:18.

Tässä puhutaan sopuisasta ja rauhallisesta mielestä, sekä tilanteista ihmisten parissa, joissa meidän ei tarvitse totuuden tähden, uskollisuudesta Kristuksen asiaan ja sielujen paras silmäimme edessä asettua ihmisiä vastaan. Mutta jos kyseessä ovat uskonasiat, totuus, Kristuksen kunnia ja sielujen, paras, niin ei apostoli, enempää kuin Jeesuskaan salli meidän näitä uhrata rauhan ja sovun hyväksi. Semmoista rajoitusta apostoli tarkoittaa sanoilla jos mahdollista on.

Jos siis tahdomme elää totuudessa, niin emme aina voi saavuttaa rauhaa kaikkien ihmisten kanssa. Daavid sanoo: "Minä olen vanha mies, mutta kun minä puhun, niin he jo sotaa hankkivat." Koko maailma taistelee Jumalaa ja hänen valtakuntaansa vastaan. Pakostakin joudumme taisteluun ihmisten kanssa, jos tahdomme olla uskollisia Kristuksen tunnustajia. Tämän asettaa Kristus voimalla eteemme sanoessaan: "Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En ole, sanon teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästä lähin riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan." Ja vielä hän sanoo: "Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää."

Kristityt, jotka koettavat olla kaikille ihmisille mieliksi, eivätkä koskaan ole Kristuksen tähden joutuneet riitaan kenenkään kanssa, ovat vilpillisiä. Saattavatpa he moittiakin Herran uskollisia siitä, että nämä tuntevat kiivautta Kristuksen puolesta. He sanovat, että uskolliset kyllä voisivat elää rauhassa maailman kanssa, jos heissä olisi enemmän nöyryyttä, sävyisyyttä ja viisautta. Muistakoot nämä, että ei Herra Kristus, joka oli täydellinen, sävyisä ja nöyrä sydämeltään koskaan kelvannut maailmalle, koskaan elänyt rauhassa ja ystävyydessä uskottomien kanssa.

Mahdotonta siis on, että kristityt uskollisina Herralleen kelpaisivat maailmalle. Maailman ystävyys on Jumalan vihollisuutta. Tässä, on siis uskollisten ja maailman, sen ainaisen vihollisuuden syy. Tosin voivat kyllä kristityt puuttua viisaudessa, nöyryydessä ja rakkaudessa, mutta mahdotonta on, että he uskollisina Herralleen kelpaisivat maailmalle.

Apostoli sanoo: "Mikäli teistä riippuu eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa." Jos joudutte vihollisuuteen maailman kanssa Kristuksen tähden ja sen takia, että maailma vihaa totuutta, niin se ei saa teitä huolestuttaa.

Mutta katso, ei lihallinen mielesi, itsepäisyytesi, suvaitsemattomuutesi, moittimishalusi ole syynä keskinäiseen vihollisuuteenne. Meidän on sangen vaikeata huomata omia virheitämme. Itserakkaina löydämme aina syyn muissa ja helposti puhdistamme itsemme. Onko puheesi ja käytöksesi rakkauden läpitunkemaa? Oletko rukoillut siunausta seurusteluusi ihmisten kanssa? Tahi ehkä puheesi on kopeaa ja kevyttä, jonka tähden joudut riitaan ihmisten kanssa. Jos niin on, niin sinua hallitsee lihallinen mieli.

Jos aina olet valmis ojentamaan lähimmäistäsi kaikessa, joka sinun mielestäsi on väärää, niin ei se todista sinussa löytyvän rakastavaa mieltä. Mutta jos pelkäät omaa taitamattomuuttasi ja tapaat rukoilla niiden puolesta, joiden kanssa joudut tekemisiin, niin todistaa tämä, että harrastat lähimmäisesi parasta. Jumala paljastakoon meille sydämemme pahuuden!

Moni ihminen on ainaisen levottomuuden vallassa sen takia, että hän on epäsovussa ihmisten kanssa joko itsepäisyytensä, pahan luonteensa tahi hillittömän kielensä tähden. Sekä Daavid että apostoli Pietari puhuvat tästä. Pietari sanoo: "Joka tahtoo iloita elämästä ja nähdä hyviä päiviä, hän hillitköön kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja sitä tavoitelkoon."

Mutta vaikka olisimmekin sopuisia ja ystävällisiä, niin emme sittenkään aina voi elää rauhassa ihmisten kanssa. Riidanhaluiset ihmiset nousevat usein meitä vastaan. Ei vain Kristuksen tähden, vaan myös muistakin syistä. Sen takia sanoo apostoli: "Mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa."

Jos ihmiset ahdistavatkin sinua, omaisuuttasi, persoonaasi tahi mainettasi, niin älä sinä kuitenkaan riitele, tahi anna aihetta riitaan, vaan usko asiasi uskolliselle, Kaikkivaltiaalle Isällesi, joka huolehtii heikkojen ja sorrettujen puolesta. Herra Kristus sanoo: "Autuaita ovat sävyisät sillä he saavat periä maan."

Ken aina taistelee oikeutensa puolesta, saa paljon kärsiä ja menettää paljon. Onnelliset ne kristityt, jotka niin luottavat taivaalliseen Isäänsä, että jättävät asiansa hänen valvottavakseen. Jos itse rupean asiaani ajamaan, jättää Jumala sen minun haltuuni ja silloin tavallisesti käy huonosti. Mutta jos sen sijaan jätän asiani Jumalalle, niin ottaa hän sen omakseen, puolustaa sitä ja toimittaa kaikki parhain päin.

Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HELMIKUUN 15 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 15.02.2015 07:43

    Kuva

HELMIKUUN 15 PÄIVÄNÄ.
Jumala teki meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä Ef. 1:9.

Kuten kaikkien aikojen ja kansojen historia todistaa, on inhimillinen arvostelu Jumalasta ollut väärää ja erehdyttävää. Toinen ajattelee ja selittää Jumalan niin, toinen näin. Toinen luulee kelpaavansa Jumalalle aivan toisella tavalla kuin toinen. Surullista on nähdä, miten ihmiset ovat harhailleet pimeässä ja eksyneet. Samoin käy meille, jos ei Jumalan sana ole valonamme.

Mikä on siis Jumalan tahto ja pelastusneuvo autuudeksemme hänen ikuisen taivaallisen sanansa mukaan? "Jumala on rakastanut maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta kuka ikinä häneen uskoo, se ei hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän." "Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, nimittäin se Jumalan, joka tulee Jeesuksen Kristuksen uskon kautta kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta joka on Kristuksessa Jeesuksessa." "Meni oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen." "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskosta ilman lain tekoja."

Näin kuuluvat nuo pyhät sanat, joiden edessä taivas ja maa kumartakoon! Kalkki maailman viisaat, enkelit ja henget, järki ja tunne sanokoot niin tahi näin. Valtaistuimella istuja, kaiken luodun tuomari puhuu sanoja, jotka iankaikkisesta iankaikkiseen pysyvät vahvoina. Ne sanovat: Kaikki liha on turmeltunut ja kadotettu, ei mitään erotusta ole, mutta ainoa joka oli Isän helmassa, tuli ihmiseksi, uhrasi Jumalalle uhrin, joka iankaikkisesti kelpaa.

Jumalan sana sanoo että me nyt ilman ansiotamme, hänen armostaan, tulemme vanhurskaiksi sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Siis, jos sinun syntisi veriruskeat ovat, niin ne sen uhrin veressä lumivalkeaksi tulevat ja vaikka ne olisivat niin monilukuiset kuin meren hiekka, niin ne kaikki pois pyyhitään.

Sillä ei joku pyhimys, eikä liioin enkeli, vaan suuri, pyhä Jumala, tuhansien maailmojen luoja, otti ihmismuodon ja sovitti maailman synnit, niin että häneen uskova ei huku, vaan saa iankaikkisen elämän. Ihmistä ei nyt tuomita ja arvostella hänen oman ansionsa mukaan, vaan tämän Välimiehemme tähden Jumala näkee meidät vanhurskautettuina ja on, hänellä nyt, meihin mielisuosio.

Semmoinen on tämän suuren Majesteetin ikuinen päätös, semmoinen on hänen tuomionsa. Meidän ajatuksemme ovat sen rinnalla kuin kortta ja heinää. Jos me heikot, sokeat ihmiset ajattelemmekin toisin, niin se ei mitään merkitse. Kuka olet sinä, joka nouset Jumalaa vastaan?

Oi, jospa olisimme viisaita! Oi, jos Jumala avaisi ja valaisisi meidän silmämme, niin että näkisimme taivaallisen valon ja osaisimme täällä käyttää sitä hyväksemme. Kun olen itse mielestäni ollut jumalaapelkääväinen ja hurskas ja luulen olevani Jumalalle otollinen, niin pitäisi minun heti sanoa: Tämä on harha-ajatus, sillä Jumala on sanonut, että kaikki ovat kelvottomat, sekä ettei kukaan hetkeäkään omassa itsessään voi olla hänelle otollinen, ei kukaan omillaan voi tulla vanhurskaaksi.

Kun olen rikkonut Jumalaa vastaan, niin ettei Jumala mielestäni voi antaa minulle armoaan kuten ennen, tulee minun sanoa: Tämäkin on harha-ajatus. Jumalan sanan ikuinen tuomio on, että joka hetki olen ansainnut tuomion, mutta joka hetki on Välimieheni vanhurskas ja sen takia olen minä joka hetki Kristuksessa vanhurskas ja Jumalalle otollinen.

Sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on suotta kuollut. Ja jos Jumalalla on minuun suurempi mielisuosio ja olen vanhurskaampi hänen edessään, silloin kun itse mielestäni olen ollut hurskaampi, ja taas vähemmän vanhurskas silloin kuin itse mielestäni olen ollut vähemmän hurskas, niin silloin totisesti vanhurskaus tulee lain teoista ja silloinhan Kristus on suotta kuollut.

Sellaisesta Jumalan sanan häpäisemisestä varjelkoon minua Herra Jumala! Ajatellessani, että Jumala on minuun väsynyt syntien tähden ja ettei hänellä enää ole minuun mielisuosiota ja että hän on minuun suuttunut ja kääntänyt kasvonsa pois minusta tämän tahi tuon synnin tähden, silloin tulee minun sanoa: Se on ajan luoma harhakuva, sillä semmoista Jumalaa, joka katsoo minun heikkoa hurskauttani tahi epähurskauttani ja sen mukaan osoittaa minulle mielisuosiotaan tahi epäsuosiotaan, ja toisinaan rakastaa enemmän, toisinaan vähemmän, semmoista Jumalaa ei ole taivaassa eikä maan päällä.

Ainoa Jumala on tuo aina yhtä palavalla rakkaudella rakastava, jolla aina on syytä olla minuun tyytymätön ja siis tuomita minut, mutta jolla Kristuksessa joka hetki on yhtä suuri syy armahtaa ja rakastaa minua. Hänellä on sen takia hetki yhtä palava rakkaus minuun ja joka hetki osoittaa mielisuosiotaan ja huolenpitoaan minua kohtaan. Semmoisen iankaikkinen, taivaallinen sana kuvaa Jumalan. Jos toisin ajattelen, niin erehdyn, minulla on silloin harhakuva Jumalasta, joka johtuu siitä, että syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä hävisi.

Minä kiitän sinua, rakas, taivaallinen Isä, että sanassasi saan kuulla sinun tahtosi. Kiitän sinua, että Jeesuksen Kristuksen tähden aina olet sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän, Vapahtajani puhdistaa ja päästää minut kaikesta pahasta. Ja vaikka minulla täällä on paljon kilvoitusta ja tuskaa, niin olethan Herra Jeesus, minulle vakuuttanut: Tämän olen puhunut teille, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielin, minä olen voittanut maailman. Amen.

Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HELMIKUUN 16 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 16.02.2015 08:08

    Kuva

HELMIKUUN 16 PÄIVÄNÄ.
Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. 1 Kor. 4:20.

Tämä on vakavaa puhetta. Jokainen tunnustanee sen omassatunnossaan todeksi. Se, joka kerran autuaana tahtoo istuimen edessä seistä, älköön ajattelemattomuudessaan unohtako tätä ja pyytäköön hän Jumalan Hengen apua vakavaan itsetutkisteluun. Tämänpäiväinen tekstimme sanoo: Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. Se on meille hyvin vakava muistutus, sillä jokainen ihmissydän on häijy ja pahanilkinen kappale, täynnä petosta, valhetta, vääryyttä ja ulkokultaisuutta, jonka, tähden meitä aina väijyy itsepetoksen suuri vaara. Omistamatta kristinuskon voimaa ja elämää tyydymme vain näennäiseen kristillisyyteen, pelkkiin tietoihin ja suun tunnustukseen. Sen takia Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa. Se on sana paikallaan ja aikanansa sanottu. Se sopii hyvin meidän aikamme kristityille.

Tosin kyllä kaikkina aikoina joka paikassa löytyy heränneitten joukossa niitä, jotka pettävät itsensä ja tyytyvät pelkkiin tietoihin ja järjellisyyden ongelmiin. Heiltä puuttuu jumalisuuden voima ja heidän elämänsä on vain jumalisuuden varjo. Löytyypä kokonaisia seurakuntia, joissa kristillisen elämän suunta tavoittelee pelkkiä sanoja ja tekoja. Silloin on tarpeellista muistaa, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.

Korinton seurakunta, jolle Paavali kirjoitti nämä ankarat sanat, oli joutunut siihen tilaan. Apostoli sanoo: "Puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista." Hän oli siis julistanut heille Jumalan pelastusneuvon heidän autuudekseen. Ja he olivat yksinkertaisuudessa vastaanottaneet ja olivat uskossaan autuaat. Mutta sitten siellä pääsi semmoinen henki, että melkein kaikki heidän huomiokykynsä kohdistui ainoastaan oppeihin ja opettajiin eikä sanan toteuttamiseen elämässä. Toinen sanoi: Minä olen Paavalin puolta. Toinen: Minä olen Apollon. Kolmas: Minä olen Keefaan. Neljäs: Minä olen Kristuksen.

Vähän he ajattelivat sisäisen elämänsä tilaa. Sanan toteuttaminen ja voima heidän sydämessään ja elämässään oli heikkoa, jonka tähden myös vallan kauheita asioita tapahtui heidän keskuudessaan. Mutta ei tämä suuresti heitä huolestuttanut, vaan sen sijaan he itsetyytyväisinä paisuivat pöyhkeiksi ja olivat mielestään vahvat ja rohkeat hyvinkin huonoissa olosuhteissa. Samassa luvussa, josta tekstimme on otettu, sanoo apostoli: "Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä päässeet kuin miksikin kuninkaiksi, Me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. Mutta minä tulen pian teidän luoksenne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta. Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa."

Jos tämä kuvaus semmoisenaan ei sovikaan kaikkiin, niin varmaa kuitenkin on, että me olemme rikkaammat sanoissa kuin voimassa. Jumalalle kiitos, että me olemme saaneet hengellistä opetusta. Me olemme sangen rikkaat Jumalan sanan ja tiedon aarteet ovat meille tarjona. Hengellistä tietoa on meillä paljon suuremmassa määrässä kuin mitä pyhimyksillä ennen muinoin oli. Saatamme yhtyä Piispa Pontoppidaniin hänen sanoessaan: "Esi-isämme toteuttivat Jumalan sanan elämässään suuremmassa määrässä kuin mitä heillä oli tietoja Jumalan sanasta, mutta me tiedämme enemmän kuin mitä me toteutamme. He muistuttavat heikkonäköistä, hedelmällistä Leaa, me hedelmätöntä, ihanaa Raakelia." Siis toteuttakaamme elämässämme, minkä tiedämme! Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.

Olkoon kuitenkin meistä kaukana se ajatus, että meillä on tarpeeksi uskon julistusta, että meiltä puuttuu pyhityksen oppi ja että tämä olisi nyt korvattava voimakkaammalla lain ja pyhityksen julistuksella. Ei, tuo halveksittu saarna, uskon julistus ainoastaan antaa Hengen, elämän ja voiman.

Missä ei ole jumalisuuden voimaa ja todistusta, siinä puuttuu usko, ja elämä Kristuksessa. Vika on siinä, ettemme anna sanan päästä sydämiimme, emmekä sovelluta ja toteuta sitä, vaan otamme sen vastaan ainoastaan ymmärryksellämme käyttääksemme sitä opin selvittelyyn. Kaikki aikamme menee aseiden takomiseen, kiillottamiseen ja järjestämiseen. Ja kun emme käytä aseitamme vihollista vastaan, niin vihollinen anastaa maan sillä aikaa, kun me järjestämme aseitamme.

Jos harrastuksemme ainoastaan oppeihin ja tietoon niin pääasia: katumus, usko, pyhitys, sydämen luottavaisuus, ilo, elämä, rakkaus, tutustuminen Jumalaan Kristuksessa ja siitä lähtevä todellinen pyhitys, johon sana meitä kehottaa, unohtuu. Silloin olemme vaarassa menettää myös opin, oikean, puhtaan opin. ja tällä tavalla menetämme pääasian. Jumalan valtakunta ei silloin ole meissä, sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.

Opeta meitä, Herra Jeesus, kuulemaan ja kätkemään sanasi. Ilmoita meille yhä enemmän sitä salattua viisautta, että sinun täydellisyydestäsi saisimme armon armosta. Lähetä rakkautesi tuli sydämiimme, niin että eläisimme vanhurskaudessa ja pyhyydessä kaiken elinaikamme! Amen.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Olavi Peltola/Tervetuloa Roseniuksen Elämän leivän ääree

ViestiKirjoittaja noomi » 17.02.2015 08:26

    Kuva

HELMIKUUN 17 PÄIVÄNÄ.
Sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. 2 Kor. 5:7.

Kristuksen valtakunta on uskon valtakunta. Se on kaikkea järkeä, tunnetta, näkemistä, arvelua vastaan sotiva, näkymätön, ihmeellinen, salaperäinen valtakunta. Se, joka ei tätä käsitä ja yhä uudelleen käsitä, ei voi pysyä uskossa. Meidän on muistettava, että Kristuksen valtakunta on Kristuksen kaltainen. Morsiamen tulee muistuttaa ylkää.

Kristillisyyden merkkinä siis on Kristuksen kuvan kaltaisuus. Johannes sanoo: "Niin kuin hän on, niin olemme mekin, tässä maailmassa." Mutta millainen oli Kristus täällä ollessaan? Eivätkö hänessä suurimmat vastakohdat, syvin alennus, korkein korotus, suurin syntipaljous (koko maailman), suurin pyhyys (oma pyhyytensä), suurin häväistys ja korkein kunnia olleet yhtyneinä.

Hän oli ylenkatsottu ja ihmisten hylkäämä, kipua ja sairautta täynnä, mutta samalla oli hän täynnä kunniaa. Jumalan kunnian kirkkaus on hänen olemuksensa juurikuva. Hän oli kaikkien palvelijain palvelija, mutta myös kaikkien herrain Herra. Hän oli köyhin, mutta kuitenkin rikkain. Ja niin kuin hän oli, niin olemme mekin tässä maailmassa.

Uskovissakin ovat suurimmat vastakohdat yhtyneinä: suurin alennus (kirottu syntinen), korkein kunnia (elävän Jumalan lapsi), suurin syntisurkeus ja korkein vanhurskaus ja puhtaus, suurin köyhyys ja suurin rikkaus, suurin heikkous ja suurin voima. Alennus on meissä itsessämme, korotus Kristuksessa. Edellinen on Aadamin perintö, jälkimmäinen Kristuksen. Edellisen tunnemme kaikissa jäsenissämme ja huomaamme kaikilla aistimillamme, jälkimmäinen on järjeltämme ja aistimiltamme syvästi salattua, mutta meidän on se uskottava Jumalan järkyttämättömän totuuden tähden.

Toisinaan kuitenkin Kristus lähestyy meitä ja sallii meidän Tuomaan tavoin nähdä ja tuntea Jumalan kunnian. Mutta sangen vaikeata on useinkin tyytyä näihin vastakkaisiin kokemuksiin. Uskoa sitä, jota emme tunne ja uskolla omistaa armo ja vanhurskaus, jota emme näe. Näemme ja tunnemme vain niiden vastakohdan.

Niille, joilla kristinusko vaan tieteenä ja tutkimuksen esineenä, on tämä taito, ikävä kyllä, helppoa. Mutta kun Jumalan valtakunta ihmisessä enää ole pelkästään sanoina, vaan voimana, niin että ihminen rupeaa tuntemaan synnin voiman ja todella uskoo vanhurskauteen Kristuksessa, niin mitä saakaan hän silloin omassa itsessään kokea: heikkoutta, saastaisuutta, kylmyyttä, pelkoa, hämäryyttä ja heikkoa uskoa.

Miten suurta taitoa, miten paljon Jumalan armoa korkeudesta silloin tarvitaan, jotta semmoisen surkeuden keskellä voisimme nähdä ja uskoa Jumalan ystävyyden olevan muuttumattoman ja omistavamme Kristuksessa täydellisen vanhurskauden, puhtauden ja Jumalan mielisuosion.

Tämä on vaikeata senkin tähden, kun kurjuutemme ei näytä loppuvan, vaan alati meitä vaivaa jopa vielä kasvamistaan kasvaa. tässä kestänee? Oi, mikä uskon kilvoitus! Sillä jos vapaudunkin joistakin tekosynneistä, tulee sisäinen turmelukseni minulle päivä päivältä yhä inhottavammaksi. Masentuneena huomaan, että jota lähemmäksi Jeesusta pääsen, sitä suuremmaksi tunnen lankeemukseni. Johannes sanoo: "Jumala on valo, ei hänessä ole yhtään pimeyttä."

Jota lähemmäksi sielu pääsee valoa, sitä selvemmin se näkee oman saastaisuutensa. Sitä paitsi vetää Jumala tuntuvan armonsa takaisin siinä määrässä kuin usko kasvaa ja kestää koetusta, sekä myös silloin kun sielu tarvitsee syvempää nöyryytystä. Silloin tuntee ihminen itsensä kuivaksi, kuolleeksi, kylmäksi ja heikoksi. Hän joutuu kurjuuden, voimattomuuden ja hengellisen rampuuden, pimeyden ja epätoivon tilaan, jolloin sielu pakostakin tuntee itsensä langenneeksi, kuolleeksi ja Jumalan hylkäämäksi.

Voi, mikä kilvoitus, miten vaikeata silloin on uskoa, miten vaikeata on tunkeutua paksun, mustan pilvikerroksen läpi, synnin saartamana nähdä vanhurskaus, kuolemassa nähdä elämää, hyljättynä ollen tuntea Jumalan suurta uskollisuutta ja rakkautta. Silloin on meidän parasta sulkea silmämme, niin ettemme näe emmekä tunne mitään muuta kuin Jumalan sanan, ja totuudessa uskoa, että omavanhurskautemme on mitätön. Sen mukaan ei Jumala meitä tuomitse. Hän katsoo ainoastaan Poikansa ansioon. Ainoastaan hänen vanhurskautensa tähden olemme puhtaat ja otolliset Jumalan edessä.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HELMIKUUN 18 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 18.02.2015 08:48

    Kuva

HELMIKUUN 18 PÄIVÄNÄ.
Niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä (Kristuksessa) valinnut meidät. Ef. 1:4.

Edessämme on suuri katoamaton, jota eivät mitkään maailman myrskyt ja ajan vaiheet järkytä. Mikä alussa oli se on ikuista ja muuttumatonta. Se, on vahva linna, jonka turviin sydämemme voi kätkeytyä myrskytuulta ja pahan nuolia vastaan! Mikä järkkymätön rauha ja ilo! Kolkkoa ja murheellista on kristityn elämä, jos ei hänellä alituisesti ole silmiensä edessä nämä suuret iäisyysaarteet.

Sanoessaan, että me olemme Kristuksessa valitut ennen maailman perustamista, tahtoo apostoli meille muistuttaa, että Jumalan armo Kristuksessa on ikuinen, vahva ja järkkymätön. Hän tahtoo sanoa, että minkä teille nyt julistan ei ole vieras ja epätietoinen asia, vaan ikivanha, taivasta ja maata vanhempi. Sillä ennen kuin maailman perustus oli laskettu, oli Jumala ainoassa Pojassaan valinnut meidät, ja täyttyessä lähetti Jumala hänet ihmismuodossa meidän, elämäksemme ja valoksemme.

Ei mikään ole niin järkkymätön kuin Jumalan armopäätös. Mitä Jumala hyvyydessään on päättänyt, sitä ei hän milloinkaan muuta. Ei hän kutsuansa ja antamaansa lahjaa kadu. Ei liioin mikään muu voima voi tehdä tyhjäksi ja estää hänen päätöstään. Hän on miljoonien maailmojen luoja, joka kaikkivaltiaalla sanallaan on määrännyt niiden muuttumattomat radat, sallisiko hän omia päätöksiään järkyttää tahi estää? Jumalan vastustaja, Perkele, vei ihmisen syntiin ja onnettomuuteen. Jättäisikö Jumala nyt ihmisen ilman toivoa ja apua ikuiseen kuolemaan? Elämä, joka oli Isän luona, ilmestyi keskuuteemme, tuli ihmisten valoksi, pelastukseksi ja toivoksi niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä (Kristuksessa) valinnut meidät.

Älkäämme siis koskaan unohtako Jumalan iankaikkista armopäätöstä ihmisen hyväksi. Ja hänen tahtonsa järkkymättömyyttä. Mikä meitä kohdanneekin ja miltä meistä näyttänee ja tuntunee, niin on hänen lohdutuksensa ja autuutensa rikkaus aina sama. Onhan Jumala luonut ihmisen omaksi kuvakseen, lapsekseen ja perillisekseen. Ennen kuin maailman perustus oli laskettu, oli hän laskenut pelastumisemme perustuksen, valinnut meidät Kristuksessa s.o. iankaikkisessa neuvossaan päättänyt parantaa syntiinlankeemuksen tuottamat vauriot hänen kauttaan, päättänyt tehdä hänet toiseksi Aadamiksemme, välimieheksemme, autuuden ruhtinaaksemme, jotta kuka ikinä hätään joutunut, joka hänen puoleensa kääntyy ja uskollaan omistaa hänet, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Kun hän näin oli päättänyt, niin vaikka hän näki edeltäpäin syntiinlankeemuksen ja kaiken synnin ja kurjuuden, jonka ihmissuku sen kautta ylitseen veti, loi hän ihmisen sittenkin lapsekseen ja valtakuntansa perilliseksi. Hän tiesi miten paha oli parannettavissa. Hänen armonsa päätös oli toteutettava. Sen takia valmisti hän jo aikojen alussa taivaan asunnot ihmistä varten, jonne Kristus kertoo viimeisenä päivänä kutsuvansa kaikki uskolliset: "Tulkaa, Isän siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna. maailman perustamisesta asti."

Koetusaikaa varten valmisti hän myös ihmiselle kuninkaallisella rikkaudella ja loistolla kaunistetun asunnon. Rakensi, istutti ja kaunisti maan ja täytti sen kaikella. mitä ihminen tarpeekseen ja viihtymisekseen tarvitsi. Jumala sanoi: "Kaiken tämän minä annan teille! Vallitkaa kalat meressä ja taivaan linnut ja kaikki eläimet, jotka maan päällä liikkuvat."

Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmiseen nähden on usein murheelliselle sydämelle suuri lohdutus, ilo ja vahvistus. Olenhan ihminen. Jumalan suuret, ikuiset armon ajatukset kohdistuvat ihmiseen. Onhan Jumalalla Isän sydän ja muuttumaton pelastusneuvo. Sitä paitsi on hän kaikkivaltias Luoja. Enhän koskaan voi langeta niin syvään, ettei hän uudestaan voisi minua korottaa. Vaikka esivanhempamme, joilla oli kaikki edellytykset voidakseen pitää Jumalan käskyt, arvottomasti rikkoivat ne, niin siitä huolimatta hän sydämellisellä rakkaudella säälien langenneita lapsiaan etsii ja lohduttaa heitä. Ja koska hän antoi ainoan, rakkaan Poikansa veljeksemme ja Vapahtajaksemme, jaksamme. Niin varmaa on, ettei hän välinpitämättömästi suhtaudu ihmiseen. Hänen sydämessään asuu Isän rakkaus. Miten paljon hyvää voi rikas Isä vielä voi lapselleen tehdä! Monta syvään murheeseen vaipunutta kristittyä on Jumalan Henki näin lohduttanut.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HELMIKUUN 19 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 19.02.2015 09:04

    Kuva

HELMIKUUN 19 PÄIVÄNÄ.
Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. Room. 14:23.

Usko, omatunto, sisäinen, hyvä suhde Jumalaan, siinä on uuden ihmisen silmäterä, sydän ja elämänlähde. Rakkaus, nöyryys, rehellisyys ja armeliaisuus ovat hengellisessä elämässämme myös tärkeitä tekijöitä, mutta elinvoimana, sydämenä uudessa ihmisessä on usko, omatunto ja tietoisuus Jumalan mielisuosiosta.

Evankeliumin kautta olemme Kristuksessa vapautetut lain orjuuden hengestä, olemme saaneet synnit anteeksi ja varmuuden siitä, että meitä nyt hallitsee lapseuden henki ja että olemme sydämellisessä ystävyyssuhteessa Jumalaan. Tämä on ensimmäinen ehto ja tosijumalisuuden, rakkauden, tahdon ja voiman lähde kaikkeen hyvään.

Jos lapseuden henki puuttuu meiltä, niin silloin on meille kaikki se, niitä Jumala rakastaa, vaikeata, raskasta, jopa vallan mahdotonta tehdä ja Jumalan palveleminen on orjan raskasta, vastenmielistä työtä. Semmoinen työ ei Jumalaa miellytä, sillä hän ei halaja pakotettua palvelusta ja "kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia."

Sitä paitsi, kun ei minulla ole voimaa siihen, joka hyvää on, niin synti pääsee lain kautta hallitsemaan. Mutta kun olen saanut vakuutuksen Jumalan ystävyydestä, kun Jumala on minulle vakuuttanut: "Poikani, ole turvallisella mielin; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi", niin silloin elän, silloin palan rakkaudesta häneen ja silloin on hänen ikeensä suloinen ja hänen kuormansa keveä. Kun Jumalani on minulle sanonut: "Sinä olet minun", silloin vaellan tietäni iloiten, sillä autuas salaisuus täyttää sydämeni. Minulla on ystävä, minulla on aarre, jonka vertaa ei löydy.

Kristuksen rakkaus vaatii minua silloin kaikessa palvelemaan häntä. Se ei salli minun enää elää itselleni, vaan hänelle, joka puolestani on kuollut ja ylösnoussut. Katso, siinä on tosijumalisuuden henki ja elämä! Sitä paitsi vaaditaan minulta, koska olen tietoinen Jumalan mielisuosiosta, että elämäni ja teot, joita teen, ovat Jumalalle mieluisat. Koska häntä rakastan, tahdon tehdä, niin kuin hän käskee.

Mitä heikkoudesta rikon, kuuluu niihin synteihin, jotka sisällytän Isä meidän rukoukseen rukoillessani: Anna meille meidän velkamme anteeksi. Ja joista rikkomuksista uskon minulla olevan ikuisen, alituisen anteeksiannon. Mutta jokapäiväisen elämäni, kaiken sen, jota tahallani teen, ja joka siis on tahtoni ilmaus, sen tulee olla Jumalan sanan, hyvän omantunnon ja uskoni kanssa yhdenmukaisen.

Tämä tietoisuus, jota oikeastaan voisi sanoa töiden uskoksi, on se usko, josta apostoli tämänpäiväisessä tekstissämme puhuu. Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. Kaikki se, mikä ei lähde sydämestä, joka uskon kautta Kristukseen on armoitettu, on syntiä. Kaikki se, joka lähtee sydämestä, joka ei tunne Jumalan ystävyyttä, on syntiä. Se, joka ei pidä Jumalan tahtoa elämänsä lakina, tekee syntiä. Siis kaikki teot, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaiset, ovat syntiä.

Tästä näemme, että ensimmäinen käsky on kaikkien muiden käskyjen noudattamisen ehtona ja lähteenä. Kaiken kristillisen elämän tunnusmerkkinä siis on, että elävä Jumala on sydämen Jumala, että sydän yli kaiken uskoo, rakastaa ja pelkää Jumalaa.

Emme syyttä tässä asiassa ole näin monisanaisia. Sillä lähinnä tuota suurta pääkappaletta, vanhurskaaksi tekemistämme uskon kautta, on tämä ensimmäinen ja tärkein opinkohta, nim. mitä oikea, kristillinen elämä on, eli hyvät, Jumalan mielen mukaiset teot ovat. Perkele on kaikkina aikoina kaiken voimansa käyttänyt sotkeaksensa näitä opinkappaleita. Jo Kristuksen aikana huomaamme, kuinka juuri näissä kohdissa oppi oli nurinpuoleista.

Mutta Herra opetti, ettei ainoakaan ihminen ollut Jumalan edessä vanhurskas, että hänen "Isän luokse menemisensä" tarkoitti ihmisten vanhurskauttamista, sekä että Jumala tahtoo omakseen sydämen. Mitkään ulkonaiset teot eivät ihmisen vaellusta tee Jumalan mielen mukaiseksi.

Joka todella pyrkii Jumalan suosioon, joka tahtoo vaeltaa hänen teillään, tutkikoon itseänsä. Paljon ulkokullaisuutta löytyy, tahdotaan elää kristillistä elämää, mutta unohdetaan kokonaan pääasia ja tosikristillisen elämänehto. Unohdetaan Jumalan ystävyys ja Jumalan mielisuosio. Älkäämme kiusatko Herraa. Hän katsoo sydämeen. "Herran silmät katsovat uskoa." Mitäpä se auttaa sinua, että vaivaat itseäsi jumalisuudella ja kristillisyydellä, kun Herra kuitenkin kerran kaikki hylkää ulkokultaisuutena ja syntinä. "Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä."

Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni! ja katso, olenko kadotuksen tiellä, ja johda minut iankaikkiselle tielle! Amen.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HELMIKUUN 20 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 20.02.2015 08:16

    Kuva

HELMIKUUN 20 PÄIVÄNÄ.
Te olette maan suola, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Matt. 5:13.

Oi, jospa kaikki uudestisyntyneet kristityt ymmärtäisivät, mikä vaara heitä uhkaa niinä aikoina, jolloin kristityt voittavat suosiota ja saavat olla rauhassa ja kun maailma näyttää heille lempeät, hyväntahtoiset kasvonsa. Silloin ovat Herran omat vaarassa, tulla uneliaiksi, penseiksi ja maailmanmielisiksi ja he menettävät hengellisen voimansa ja päättäväisyytensä. Sellainen lempeä, nukuttava henki on jo paikka paikoin saanut jalansijaa maassamme. Surullista on nähdä, miten suola siellä alkaa käydä mauttomaksi. Silloin rakennetaan oma, mukava, miellyttävä kristillisyys, johon kuuluu joitakuita määrättyjä hartaudenharjoituksia ja joitakin kauniita ihmisrakkauden näytteitä, joita maailma hyväksyy ja ylistää. Mutta uudestisyntyminen ja parannuksenteko ei ole niin tärkeätä. Sen yli helposti luiskahdetaan.

Kuule, mitä Kristus sanoo: "Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi." Kun kristitty tavoittelee ihmisten mielisuosiota, menettää hän Hengen voiman ja päättäväisyyden, niin ettei hän enää sanan voimalla ja esimerkillään voi rangaista pahaa ja tunnustaa Kristusta, silloin ei hän enää mihinkään kelpaa, vaan hän joutuu ihmisten tallattavaksi. Hän muuttuu niin taipuvaiseksi ihmisten mielen mukaan, että kaikki hänelle kelpaa, ja vaikenemisellaan hän usein hyväksyy syntisen, jumalattoman menon, sen sijaan että hänen tulisi siitä nuhdella. Silloin on suola mauttomaksi tullut, ja kynttilä on pantu vakan alle. Syynä tähän on rauhan ja ystävyyden etsiminen joka suunnalta. Ja vielä syvemmällä on syy. Armoelämässä, synnin tunnossa, ja suhteessamme Kristukseen on silloin jotain sairasta.

Mutta kun Kristus tulee sinulle rakkaaksi, silloin tulee myös Hengen kiivailu ihmisystävyyden tavoittelua voimakkaammaksi. Olkaa suolana, sanoo Herra. Ei kiihottuneen mielen vaikuttamana katkerana suolana, vaan Jumalan Hengen vaikuttamana tosirakkauden suolana. Ole kehottaessasi hellä, lempeä ja sävyisä, kavahda kaikkea karkeutta ja sopimatonta käytöstä käsitellessäsi niin arkaluontoista asiaa kuin ihmisten itsetunto. Älä ollenkaan puutu siihen, jos ei rakkaus ja nöyryys hallitse sydäntäsi niin, että ne kuultavat olentosi läpi.

Mutta älä salli varovaisuuden ja nöyryyden saattaa sinua voimattomaan mukautumiseen, joka toimettomana, inhimillisiä tunteita hemmotellen ja väärää rauhaa tavoitellen, varoittamatta, antaa ihmissielujen mennä helvettiin. Muista iankaikkisuutta! "Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi." "Olkoon rakkaus vilpitön, kammotkaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni." "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata."

Kristinuskon voimaa ja vakavuutta emme osoita ainoastaan tunnustuksella ja lempeällä veljellisellä kehotuksella, vaan koko elämällämme. Jos kristillisyys ei suolana kirvele maailman silmissä, vaan maailma hyväksyy sen ja kiittää sitä kohtalaisuutensa vuoksi, kaipaa kristillisyys suolaa ja voimaa ylhäältä. Herra Jeesus sanoo: "Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää." Ja apostoli sanoo: "Maailman ystävyys on Jumalan vihollisuutta." Ajattele näitä sanoja. Niitä ei sovi epäillä, ne ovat Herran sanoja.

Satunnaisesti saatat kristittynä joskus saada maailman kiitoksen, kuten apostoli sanoo: "Kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä." Mutta jos elämäsi ja vaelluksesi suunta miellyttää maailmaa, niin silloin et soinnu yhteen Kristuksen ja hänen apostoliensa sanoihin ja elämään. Pysähdy ja mieti tätä, jotta et kilpailussa juoksisi hukkaan. Vuodet vierivät, kuolema tulee usein aivan odottamatta. Onhan onnettomuus sanomattoman suuri, jos kulkemasi tie ei olekaan oikea tie.

Te olette maailman valo. Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät isäänne, joka on taivaissa. Arnen.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

HELMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ.

ViestiKirjoittaja noomi » 22.02.2015 08:24

    Kuva

HELMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ.
Joiden kautta (kirkkautensa ja täydellisyytensä kautta) hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset. 2 Piet. 1:4.

Suuri Jumala, joka alussa loi ihmisen omaksi kuvakseen, lapsekseen ja perillisekseen, on, siitä huolimatta, että ihmissuku lankesi syntiin, antanut sille suurimmat ja ihanimmat lupaukset, lupaukset, jotka tarkoittavat meidän tulemistamme hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Ja jotka tekevät meidät hänen rakkaan Poikansa veljiksi ja "kanssaperillisiksi.

Tämä suuri päämäärä silmiensä edessä antoi hän jo syntiinlankeemuksen päivänä ihmiselle lupauksen, ensimmäisen lupauksen, johon kaikki muut lupaukset ikään kuin siemeneensä kätkeytyivät, lupauksen Vapahtajasta, vaimon siemenestä, joka oli rikkipolkeva käärmeen pään. Se lupaus uudistettiin aika ajoin ensin patriarkoille, sitten profeetoille ja kuvattiin Israelin kansalle heidän jumalanpalveluksiensa monilukuisissa veriuhreissa, jotka kaikki olivat lupauksena tulevasta pelastuksesta. Vanha testamentti on täynnä lupauksia Vapahtajan tulosta ja hänen pelastustyöstään.

Voimme saada jonkunmoisen käsityksen siitä muistellessamme niitä nimiä, joilla häntä nimitetään ennustuksissa. Erittäin kuvaavia ovat nimet: vaimon siemen, käärmeenpään rikkipolkija, Aabrahamin siunaus, Iisain juuri, Daavidin poika, Lunastaja, Israelin Herra, Siionin kuningas, suuri profeetta, vesa, kaikkien pakanain turva, kansain ruhtinas ja opettaja, pakanain valkeus, Herran käsivarsi, Herran voideltu, Jumalan autuus Siionissa, vanhurskauden saarnaaja suuressa seurakunnassa, Siionin kultainen kukka.

Hänen persoonastaan sanotaan: "Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä." "Hän kantaa meidän syntimme." "Hän antoi henkensä vikauhriksi." "Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut." "Hänen liittonsa veren tähden vangit lasketaan ulos vedettömästä kuopasta." "Hän vei vankeuden vangiksi." "Hän oli helvetille myrkkynä ja kuolemalle vaivana." "Tuntemisensa kautta on hän monta vanhurskaaksi tekevä, sillä hän kantaa heidän syntinsä" j.n.e.

Viimein, kun aika oli täytetty, lähetti Jumalan Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tehdyn, että hän lain alaiset lunastaisi, että me lapsen oikeuden perisimme. Silloin ilmoitti enkeli hänen syntymisestään, nimestään ja tehtävästään: "Sinun on pantava hänen nimekseen Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään." Ja kun se tärkeä hetki tuli, jolloin hänen piti täyttää työnsä sinä yönä, jona hänet kavallettiin, sanoi hän verestään: "Tämä vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi." Sitten suuri evankelistain joukko jakautuvien tulikielten vaikutuksesta todisti: "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."

Näistä suurista, kalliista lupauksista saa kukin uskovainen osansa. Jokainen, joka masentuneena ja Jumalan lain syyttämänä avukseen huutaa Jeesuksen nimeä syntien anteeksi saamiseksi, saa vakuutuksen siitä, että hänen syntinsä ovat upotetut meren syvyyteen, eikä Jumala niitä enää muistele.

Tämä uskovainen on Jumalan edessä aivan puhdas. Jumala itse pitää häntä lumivalkeana. Jumalan sana vakuuttaa, että hän siirsi meistä pahan tekomme niin kauaksi kuin itä on lännestä. Jumalan armo on niin valtava hänen syntiinsä verrattuna kuin taivas on korotettuna maan ylitse. Uskolliset ovat siinä rakkaassa aivan otollisiksi tehdyt. Me emme siis ole enää lain, vaan armon alaisia. ja vaikka laki on kasvattajamme Kristuksen luo, niin uskoon tultuamme emme enää ole sen kasvattajan alaisia. Nämä, jos mitkään ovat kalliita ja suuria lupauksia.

Ei se ole ainoastaan raamatullinen sanontatapa, että näitä vielä lupauksiksi sanotaan, vaikka lupaukset ovat jo toteutuneet. Meidän on muistaminen, että se on järjellemme, tunteellemme ja aistimillemme vielä niin salattua ja vierasta, että ainoastaan lujasti luottaen Herran lupauksiin voimme säilyttää rauhamme. Sillä me tunnemme meissä olevan synnin ja lain tuomion, emmekä tunne olevamme Jumalan edessä puhtaita ja otollisia, vaan päinvastoin tunnemme olevamme hänelle kauhistus.

Sen takia, jos tahdot uskossa pysyä, täytyy sinun järkähtämättä kiinnittää katseesi Jumalan lupauksiin ja tekoihin, sillä alituisesti näet ja tunnet itsesi kelvottomana Jumalan edessä. Muuten piankin vaivut omaan surkeuteesi. Jumalan lupausten tulee olla niin painettuina sydämeesi, että vaikka näet ja tunnet syntisyytesi, voit siitä huolimatta sanoa: minulla ei ole syntiä, olen aivan vapaa, puhdas ja pyhä.

Syntini on Kristuksessa anteeksi annettu. Ei ole yhtään kadotusta niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Vaikka en omassa itsessäni omista vanhurskautta, olen Jumalan edessä täysin vanhurskas. Hän tietää Kristuksen vanhurskauden arvon. Kaikki perustuu Jumalan omaan, iankaikkiseen sanaan.

Niin tietäkää nyt koko sydämessänne ja koko sielussanne, ettei yhtään sanaa ole jäänyt täyttämättä kaikista niistä lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on teille puhunut, vaan kaikki on tapahtunut teille, eikä ole mitään jäänyt täyttämättä.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

EdellinenSeuraava

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron