Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 01.01.2016 08:26

    Kuva

Elämän Leipää

Tervetuloa Roseniuksen Elämän leivän ääreen.
Se on ruokkinut suomenkielisenä Jumalan kansaa jo 1880-luvulta lähtien.

Lähde:Olavi Peltolan kotisivut.


Kuva

TAMMIKUUN 1 PÄIVÄNÄ.
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hepr. 13:8.

Näin huudahtaa apostoli heprealaiskirjeen viimeisessä luvussa. Suuri lohdutus kaikissa ajan vaiheissa ja epävakaisuuksissa sisältyykin tähän, että Kristus vielä elää, ollen sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Silloinhan saattaa kaikki tulla autetuksi ja hyvin päin kääntyä! Mikäpä olisikaan vuodenvaihteessa sen lohdullisempaa ja rakkaampaa tutkisteltavaa kristityille, joille Kristus on kaikkena kaikessa. Mikäpä paremmin sopisikaan heidän tunnussanakseen ja sotahuudokseen kuin: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Te, jotka tunnette Kristuksen, jotka joskus olette tunteneet, että Herra on hyvä, jotka olette kokeneet, maistaneet ja nähneet kuinka suloinen Herra on kuinka suuri armossaan ja laupeudessaan, kuinka uskollinen ja kuinka voimallinen antamaan kaikkea apua - ottakaa huomioon ja muistakaa, että aivan sama hän on vielä tänään ja kaikkina aikoina tänään kuten eilenkin, tänä vuonna niin kuin menneenäkin vuosina, ja niin iankaikkisesti. Mahdotonta on hänen muuttua, hän on "Ikuisuuksien Isä", hän on ehdottomasti muuttumaton, sama kaikissa aikojen vaiheissa. Vain täällä alhaalla meissä, meidän tunteissamme, ajatuksissamme ja käsityksissämme tapahtuu vaihteluita ja muutoksia.

Keskellä tätä kaikkea on Kristus, aivan muuttumaton, aivan sama. Jos hän esim. joskus on antanut syntejä anteeksi aivan ilman ansiotamme, jos hän joskus on tehnyt meidät vanhurskaiksi aivan jumalattomina, pelkästään vapaasta armostaan, omalla ansiollaan, niin tekee hän samoin alati. Jos hän joskus on lohduttanut meitä, kun emme olisi ansainneet lohdutusta. Vaan ennemminkin rangaistusta ja hylkäystuomion, niin tahtoo hän vielä, tänäänkin ilman ansiotamme lohduttaa meitä. Jos muistamme hänen joskus vapahtaneen meidät hädästä synnistä ja kiusauksista, kun ei meillä itsellämme ollut vähintäkään voimaa vapautua niistä, niin tiedämme hänen sekä tahtovan että voivan aikanansa tehdä samoin vielä nytkin.

Jos meillä on kerrottavana: silloin ja silloin olin aivan eksyksissä, ymmällä ja hämmennyksissä, olin kadonnut lammas mutta hän, hyvä paimen, etsi minut ja palautti minut tarttui minuun taas sanallaan ja johti minut takaisin, niin tiedämme hänen alati tekevän samoin tulevinakin aikoina.

Sillä hän on aina sama: Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Ei hän totisesti ole vielä tehnyt meille viimeistä hyvää työtänsä! Hän on ensiksi rakastanut meitä ja niin kuin hän oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, vapaasti, ilman heidän ansiotaan, hellästi, niin rakasti hän heitä loppuun asti.

Sellaista lohdutusta ei meille suo yksistään oma lyhyt ja vajavainen kokemuksemme, ei, vaan aina maailman luomisesta asti ulottuu halki kaikkien vuosisatojen sama kokemus Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta ja voimasta. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Nähdessämme miten hän ennen vastaanotti syntisiä, anteeksi antaen törkeimpiäkin rikoksia, tiedämme hänen tekevän samoin vielä nytkin ja meillekin. Kun hän muinoin lausuu huonomaineiselle syntiselle naiselle, joka itkee hänen jalkojensa juuressa: "Syntisi annetaan sinulle anteeksi, mene rauhaan." Kun Sauluksesta joka oli häpäisijä, seurakunnan vainooja ja raatelija, tulee armoitetuin apostoli. Kun Daavid, suurinta armoa nautittuaan vielä lankeaa verenvikoihin ja kuitenkin saa taas armon ja anteeksi annon lupauksen - niin tiedämme, että Herramme Kristuksen armo on loputon, että hän yhä vieläkin tahtoo kaiken anteeksi antaa niille, jotka etsivät häntä.

Vieläpä edelleen nähdessämme, kuinka hän ei milloinkaan väsynyt opetuslastensa heikkouksiin vaan alinomaa nuhteli ja ojensi heitä, hylkäämättä heitä milloinkaan, niin tiedämme, ettei hän konsanaan voi väsyä meihinkään. Ja nähdessämme, kuinka altis hän oli kuulemaan rukousta, niinkin lyhyttä, että se oli vain kosketus hänen vaatteittensa liepeisiin, niin tiedämme että hän yhä vielä kuulee lyhyimmätkin rukouksemme.

Kaikesta tästä tulee meidän huomata, että Kristus vielä tänään on aivan sama: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Siinä on todella kuvaamattoman suuri lohdutus ja turva keskellä aikojen vaiheita, niiden myrskyissä ja pimeydessäkin. Vielä silloinkin saattaa kristitty iloiten laulaa: "Minä olen hänen varjossaan, jota kaipaan! Sinä Herra olet minun väkevyyteni, kallioni, linnani ja Lunastajani, minun Jumalani ja lohdutukseni. Sinä pysyt samana, eikä vuosillasi ole loppua."

Oi Jeesus, sinun pyhässä nimessäsi alamme taas uuden vuoden. Sinä olet turvamme ja toivomme tänään niin kuin eilenkin, sillä sinun vuotesi eivät vaihdu. Sinä pysyt muuttumattomana, ja sinun valtakuntasi on ikuinen valtakunta. Anna tänä uutena vuotena armosikin uudistua meissä. Suo pimeytemme väistyä totuutesi valon tieltä yön varjojen lailla! Ja koska ikuinen elämä on siinä, että me uskossa tunnemme sinut, niin opeta se meille ja johda meitä oikealla tiellä, joka vie ylöspäin. Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 02.01.2016 06:25

Kuva

TAMMIKUUN 2 PÄIVÄNÄ.
Ja minä näin valtaistuimella istujan oikeassa kädessä sisältä ja päältäpäin täyteen kirjoitetun kirjakäärön, seitsemällä sinetillä lukitun. Ilm. 5:1.

Niin ylenmäärin valtava ja ihana on näihin sanoihin sisältyvä lohdutus, että jos vain saisimme silmämme auki sitä huomaamaan ja voisimme valppaassa uskossa pitää sitä täytenä todellisuutena, niin varmaankin kerrassaan heittäisimme luotamme kaikki huolemme, sanoen: Nyt ei minulla enää ole omaa tahtoa. Nyt tehkööt Jumala minulle, mitä hän tahtoo. tehkööt pahat hengetkin ja pahat ihmiset minulle, mitä kykenevät. en pelkää mitään.

Sillä tutkikaamme hiukan noita raamatunsanoja: "Johannes näkee kirjan istuimella istujan oikeassa kädessä." Entä mitä sisältää tuo kirja? Se sisältää, niin kuin ensimmäinen ääni avoimesta taivaasta sanoi: Mitä tästä lähin on tapahtuva. Huomaa nyt, mitä näky merkitsee mitä tästä lähin on tapahtuva. Mitä on tapahtuva koko maailmalle ja varsinkin Jumalan kansalle maan päällä?

Kirja on valtaistuimella istujan kädessä - se ei merkitse ainoastaan sitä, että jo kaiken mitä meille vast'edes tapahtuu, kirjaan kirjoitetut asiat aina ovat silmin nähtävinä, vaan koska kirja on juuri hänen oikeassa tarkoitetaan sillä: ensiksi, että suuri kaikkivaltias Jumala ohjaa ja hallitsee kaikkea, toiseksi, että, hän pitää kaikesta, mitä meille tapahtuu, niin tarkkaa huolta että, se on hänellä on se kirjaan kirjoitettuna, sillä tiedämmehän kirjanpidon tehtävistämme kirjoitettuna todistavan tarkkaa huolenpitoa niistä.

Mutta emmekö huolehdi juuri siitä, mitä on edessämme? Sydämemme ovat tavallisesti täynnä levottomia ajatuksia, jotka kohdistuvat siihen, mitä meille saattaa tapahtua. Silläkin ihmisellä, joka on niin onnellinen, ettei häntä kalva maailman kuolemaa tuottava murhe, joka on muuttunut uskovaksi kristityksi, on kuitenkin uusi joukko huolia monenlaisista tärkeimmistä asioista: milloin omasta sielustamme, synneistämme, kiusauksistamme, taisteluistamme, lankeemusten ja harha askelten vaaroista, milloin omaisten ja muiden ihmisten sieluista ja niiden kohtalosta, milloin taas huolia kirkon tulevaisuudesta tai yhteiskunnallisista tapahtumista, milloin kaikenlaisia pikkuasioita, jotka usein kuitenkin suuresti huolettavat meitä. Sillä paitsi sitä, että kristityillä on rakkauden huoli, että kaikki menisi hyvin ja tarkempi silmä näkemään tärkeiksi sellaisetkin asiat, joita muut eivät pidä minään, ovat he vielä lisäksi aina alttiina kaikille paholaisen tulisille nuolille, tuon levottoman vihollisen, joka ahdistamalla meitä kiusauksilla ja kaikenlaisilla viettelevillä yllytyksillä, koettaa häiritä rauhaamme, niin ettei Jumalan lapsilla ole lepoa yöllä eikä päivällä.

Mihin he silloin turvaisivat! Mihin kallistan väsyneen pääni? 0i kunpa olisi minun suotu nähdä, mitä sisältyy siihen, että kaikki mikä minua saattaa kohdata, on kirjoitettuna valtaistuimella istujan oikeassa kädessä olevaan kirjaan. Daavidkin jo näki sen ja sydämen lohduksi lauloi: "Kaikki päivät ovat kirjoitetut sinun kirjaasi, ennen kuin yksikään niistä oli tullut." Meillä on yhä vielä uskollinen Isä taivaissa, ja hän huolehtii kaikesta, mikä meitä koskee niin hellällä huolella, että on kirjoittanut sen kaiken kirjaan, joka hänellä on oikeassa kädessään. Oi, jospa voisimme uskossa voisimme nähdä Jumalan niin hellästi pitävän huolta, niin etkö usko, että silloin saisimme sydänraukkoihimme autuaallisen tyynen levon ja kaikkien tulevien päivien varalle meillä olisi ihana, rauhaisa turvallisuus!

Mutta tähän sanoo rinnassamme asuva epäuskoinen pakana, pimeä sydämemme ja järkemme: "Suuret maailmantapahtumathan ja koko seurakuntansa kohtalot. on Jumala kylläkin kirjoittanut kirjaansa, mutta ei siellä ole sellaista, mikä koskisi minun kaltaistani pientä yksityisolentoa." Niin, tuntuuhan todella liian paljolta, todella on ymmärryksellemme kokonaan käsittämätöntä, että hänen kirjassaan on kirjoitettuna kaikki sekin, mikä tapahtuu sinulle tai minulle. Mutta mitä voimme me sille, jos sama suuri valtaistuimella istuja itse sanoo, ettei hänen huolenpitonsa riitä ainoastaan jokaiselle yksityiselle ihmiselle ja hänen pienimmillekin asioilleen, vaan vieläpä jokaiselle lintusellekin maan päällä? Matt. 10:29-31. Mitä voimme me tälle Herralle?

Toiselta puolen sanoo järkemme: se on aivan mieletöntä, mahdotonta! Toisaalta on koko näkyväinen luomakuntakin täynnä lukemattomia todisteita meitä, vastaan ja huutaa tuhansin äänin: Katso, mitä Jumala on tehnyt! Katso, millaisia suurtöitä ja millaisia pikkuseikkoja! Jos hän kerran on aikaansaanut nuo kaikki pikkuseikat, lienee hänen toki yhtä helppoa niistä huolehtia. Oi, jospa heräisimme epäuskon pimeydestämme! Me kuljemme Jumalan voiman ja kunnian loputtomain rikkauksien todistajain keskellä emmekä kuitenkaan näe mitään. Herra itse sanoo: "Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon, eikä niistä yksikään putoa maahan Isänne tietämättä. Te olette arvokkaammat kuin monta varpusta. Ovathan teidän päänne hiuksetkin kaikki luettu."

Oi Jumalani ja Isäni, kaikki on sinun isänkädessäsi, tarvitsisiko minun sinun lapsenasi siis olla levoton? Olethan itse joka päivä minua lähellä, auttaen joka hetki aina uudella armolla. Kunkin päivän huolet olet sinä itse luvannut kantaa ja koska sinun nimesi on voima ja viisaus, niin auta ja johda minua neuvoillasi, Jeesuksen Kristuksen tähden. Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 03.01.2016 06:32

Kuva

TAMMIKUUN 3 PÄIVÄNÄ.
Niin rakasti Jumala maailmaa, että antoi ainoan Poikansa. Joh. 3:16.

Katso, millainen on Jumalan ikuinen armopäätös! Jumala, hän. joka yksin on viisas, vanhurskas ja laupias, kaiken Luoja ja Isä, yli kaiken sen mitä isyys merkitsee. taivaassa tai maan päällä. Hän ennalta näki ikuisessa kaikkitietäväisyydessään, kuinka ihminen, hänen kuvansa, tuo jalo ja vapaa luomus ja koko ihmissuku lankeaisi hyvästä, missä se olisi saattanut pysyä olemalla tottelevainen ja vanhurskas, kuinka ihminen menettäisi Jumalan kuvan, syöksyen iankaikkiseen kuolemaan ja kadotukseen, täynnä vanhan käärmeen myrkkyä ja myytynä synnin valtaan. Silloin, hän päätti, ennen kuin oli laskenut luojankädestään tuota arvokasta sukua, itse huolehtia sen pelastuksesta antamalla sille Välittäjän, jonka olemuksessa eroamattomasti yhdistyisi inhimillisyys ja jumaluus. Hän valitsi meidät Kristuksessa ennen kuin maailman perustus oli laskettu.

Ei ollut mahdollista peruuttaa ainoatakaan Jumalan vanhurskaan lain kirjainta tai piirtoa. Yhtä mahdotonta oli langenneen suvun täyttää lakia. Se ei voinut antaa sellaista, mitä sillä ei enää ollut jäljellä, nim. tosi vanhurskautta ja pyhyyttä. Siis joko Jumalan aivoitus, joka oli liittynyt ihmisen luomiseen, oli tyhjiin raukeava, tai oli itse Jumalan keksittävä keino ihmisen pelastukseksi. Silloin armahti hän meitä omasta vapaasta rakkaudestaan, "oman tahtonsa hyvästä suosiosta, jalon armonsa kiitokseksi", määräten pelastuksemme oman rakkaan poikansa ikuisen ja itsekohtaisen Sanan, joka samanlaisesta laupeudesta ja rakkaudesta halukkaasti alistui tulemaan ihmisten veljeksi ja Autuudenruhtinaaksi - rupesi ihmiseksi ja sellaisena täyttäen lain ja kuoleman kärsien otti hankkiakseen takaisin sen, mikä oli kadonnut, palauttaakseen meidät hyvyyteen ja itsensä kautta rakentaaksensa meihin jälleen Jumalan kuvan.

Niin rakasti Jumala maailmaa, että antoi ainokaisen Poikansa. Hän tuli "ihmisen pojaksi" pelastaakseen sen, mikä oli kadonnut. Niin kuin yhden synnin vuoksi kadotus oli tullut kaikkien ihmisten osaksi, niin piti samoin yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskauden tulla kaikkien osaksi. Kuten me kaikki olemme kuolleet Aadamissa, niin tulisivat myös kaikki eläviksi Kristuksessa.

Tällainen oli Jumalan oma vapaa armopäätös. Eikä siihen mitään muuta syytä kuin Jumalan vapaa riippumaton rakkaus, kuten Kristus sanoo: niin rakasti Jumala maailmaa. Vaikka kuinka etsisi, ei voi löytää mitään muuta syytä kuin: Hän rakasti, siksi rakasti hän. Emme pääse pitemmälle. Hän on valinnut meidät Kristuksessa oman tahtonsa hyvästä suomasta. Ei kenkään pyytänyt häntä, ei kukaan olisi sitä ansainnut. Se oli hänen oman tahtonsa hyvä suosio. Tässä on kultakaivos! Autuutemme, valitsemuksemme Kristuksessa on Jumalan oma vapaa päätös ja hänen omaa työtänsä. Raamattu sanoo: Jumala tekee kaiken itsensä tähden. Hän, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, on tahtonut päättää, että langennut ihmissuku oli Kristuksen kautta oleva hänen lapsensa. Hän on ottanut meidät lapsikseen. Jeesuksessa Kristuksessa tahtonsa hyvästä suomasta jalon armonsa kiitokseksi.

Mitä siihen on sanomista? Kun Jumala tahtoo tehdä jotakin, niin kuka voi estää häntä? Ken voi vastustaa hänen tahtoansa? Sen tähden sitä sanotaankin armopäätökseksi, armovalitsemukseksi. Sinun mielestäsi on aivan liian suurta että sinä olisit Jumalan lapsi. Sinä olet siihen tuiki arvoton, mutta mitä voit sille? Sellainen on Jumalan oman tahdon hyvä suoma. Mitäpä voimme sanoa Jumalan tahdon neuvoa vastaan? Milloin päättää hän luoda maailmoja, lukuisia kuin hietajyvät, milloin päättää luoda itselleen lapsia maan päälle ja näiden langettua vihollisen kiusauksiin auttaa heitä Vapahtajan kautta. Hän päättää kalliilla lunastuksella saattaa heidät taas lapsikseen, olkoot he kuinka turmeltuneita ja mahdottomia tahansa. Mitä sanottavaa meillä siihen on? Sellainen Jumalan tahdon vapaa suosio. Hän tekee kaiken itsensä tähden. Siinä on armovalitsemuksen valtava lohdullisuus.

Tästähän täytyy ainakin minun ainakin nähdä, että Jumalan armo ja rakkaus on vapaa ja meistä riippumaton. Tätä Paavalikin opettaa (Room. 9) armovalitsemuksesta, ottaessaan esimerkiksi kaksoset Jaakobin ja Esaun: "Ennen kuin lapset olivat syntyneetkään, ja ennen kuin olivat mitään hyvää tai pahaa tehneet, niin - että Jumalan aivoituksen mukainen valinta pysyisi, ei teoista, vaan kutsujasta riippuvana - sanottiin äidille: Suurempi on palveleva pienempää." Niin tässäkin: Ennen kuin olimme luodut, ennen kuin maailman perustus oli laskettu, ennen kuin olimme tehneet mitään hyvää tai pahaa valitsi Jumala meidät Kristuksessa lapsikseen ja ikuisen autuuden perillisiksi.

Totta kyllä on tällainen armopäätös kuin ankarin taivaallisen ukkosen isku, joka murskaa kaikki tekojemme ansiot Jumalan edessä. Totisesti pitäisi sen herättää meidät ikuisesta harhaluulostamme, että Jumalan armo on riippuvainen meistä, meidän hurskaudestamme, meidän hyvistä töistämme! Hän on valinnut meidät Kristuksessa ennen kuin maailman perustus oli laskettu. Liian myöhään siis tulemme ansioinemme! Oi ikuista armoa!

Oi Jumala, ennen kuin luomisessa olo laskettu perustus, maailman perustus, olet ottanut meidät lapsiksesi Jeesuksessa Kristuksessa. Ja minäkin raukka, joka niin kauan olen murheellisena ja vaivattuna kantanut raskasta orjuuden iestä, minäkin pääsen nyt viimein käsittämään murusen Jumalan armoa. Oi Herra Jumala Kaikkivaltias, kaikki on armosta. Niinpä minäkin tahdon pelkkään armoon tarttua ja armosta vain puhua. Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 04.01.2016 10:56

Kuva

TAMMIKUUN 4 PÄIVÄNÄ.
Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat Hänen nimeensä… jotka ovat Jumalasta syntyneet. Joh 1:12-13.

Kun Raamattu näin selvästi osoittaa Jumalan lasten tuntomerkit niin pitäisihän kaikkien uskovaisten sydämien avartua ilosta ja ihmettelystä - ja hämmästys pysäyttäisi ne, jotka rohkean itsekkäinä tarttuvat tuohon suuren nimeen! Jumalan lapset, Raamatun mukaan, ovat Jumalasta syntyneet, ovat Jumalan armon ihmetöitä, ovat uusia hengellisiä luomuksia, joissa ilmenee Jumalan luonnon osallisuus. Sellaista aikaansaa totinen, elävä usko.

Tuleminen Jumalan lapseksi pelkästä armosta uskon kautta on niin armorikasta ja lohdullista, että meidän sietäisi ilosta itkeä. Mutta emmekö silloin ymmärtäisi ja käsitäisi tässä tarkoitettavan sellaista uskoa, jolla me synnymme Jumalasta? Vai saattaisiko omatekoinen luulo-uskokin, joka ei milloinkaan aikaansaa mitään Jumalasta syntymistä, kuitenkin tehdä meidät autuaiksi? Kuka tahansa saattaa kylläkin kernaasti omistaa itselleen Jumalan lapsen kauniin nimen: moni, jolta puuttuu uuden syntymän tärkeimmät tuntomerkit, imartelee kuitenkin itsensä sillä toivolla, että on tosi kristitty. Älkää eksykö! Ei Jumala anna itseään pilkata! Tässä ei loppujen lopuksi tule kysymykseen se kuinka paljon ymmärrystä on ollut päässämme tai suussamme, vaan onko kristillisyydessämme ollut totta, olemmeko olleet Jumalasta syntyneitä.

Oi, hirveätä olisi halki ajallisen elämän ilveillä itse ottamallaan lohdutuksella Jumalan vaikuttaman uskon sijasta, pettäen itseään ja muita löyhällä järkeisuskolla, jolla ei ollut mitään voimaa nöyryyttää sydäntä, ei uudestisynnyttävää eikä pyhittävää voimaa, vaan joka oli vain tietoa ja sanoja, joitakin uskonnonharjoituksia, rukoilemista, lukemista ja puhumista, mikä kaikki oli omatekoista, tarkoituksena kristittyjen luottamuksen tai muun sellaisen saavuttaminen! Pian on leikki lopussa, pian saapuu Suuri ja Pyhä, jonka edessä ulkokultailttiin, ja kaikuu vakava sana: Aika on ohitse! Tee tili! Ja kun meidät kuoleman ankarien kasvojen edessä paljastetaan Pyhän Hengen tutkittaviksi - kuinka hirvittävää, jos olemme koko ajan ulkokultailleet! Juuri, siksi, että armo on niin suuri ja taivaallinen lapsenoikeus niin ihana, on niin tuiki vaarallista, jollei kristillisyytemme ole täyttä totta.

Tarkkaa siis apostolin sanoja lauseessamme. Hän sanoo ensiksi: Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi. Tämän vastaanottamisen hän selittää lisäämällä: niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Mutta selitykseksi hän lisää vielä toisen tuntomerkin: Uskon kautta Jumalan lapsiksi tulleet myös olivat Jumalasta syntyneet.

Tämä kohta on syvälle mieleen, pantava. Sen joka on mahdollinen näkemään Jumalan valtakunnan ja elämään Jumalan lapsena iankaikkisesti Hänen kanssaan, sen tulee olla Jumalasta syntynyt. Se jumalallinen elämä, joka ennen syntiinlankeemusta asui ihmisessä, joka juuri oli Jumalan kuva hänessä ja jonka menettämistä Jumala tarkoitti sanoessaan: "Jona päivänä sinä, rikot, olet kuolemalla kuoleva", tuo jumalallinen elämä on nyt uudessa syntymisessä Hengen kautta uudelleen syttyvä meihin, niin että me jälleen muutumme "Jumalan kuvan kaltaisiksi" joskaan tuo kuva ei tule täydelliseksi, ennen kuin vapaudumme meitä orjuuttavasta ruumiillisuuden verhosta. Kristus sanoi selvästi: Jollei ihminen uudesti synny, ei hän voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Jumalan valtakunta lahjoitetaan meille sulasta armosta - se kohta pysyy ikuisesti varmana - mutta sinä olet aivan mahdoton nauttimaan sitä, sinä et mitenkään voi elää Jumalan elämää, jollet ole Jumalasta syntynyt, tullen osalliseksi Jumalan luonnosta. Totinen Jumala on Pyhä Jumala. Pyhittymätön olento kiusaantuu ja tuhoutuu hänen läheisyydessään. Täytyy muuttua Jumalan sukuiseksi uudeksi ihmiseksi, joka on Jumalan mukaan luotu, ennen kuin voi saada autuutta Jumalan seurassa. "Lihallinen mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan" eikä viihdy hänen luonaan päivääkään, iankaikkisuudesta puhumattakaan. Siksi Kristus lausuu: "Älä ihmettele, että sanoin, teidän pitää uudesti syntyä. joka on lihasta syntynyt, on liha. Jollei joku uudesti hän taida nähdä Jumalan valtakuntaa." Ja tässä sanoo Johannes: "Ne eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta, vaan ovat Jumalasta syntyneet." Ja Pietari sanoo: "Te olette uudesti syntyneet, ette katoavaisesta, vaan katoamattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta syntyneet, joka pysyy iankaikkisesti." Ja vielä sanoo Paavali: "Jeesuksessa Kristuksessa ei ympärileikkaus eikä esinahka mitään merkitse, vaan uusi luomus."

Ketä siis uskoisit tässä suuressa elinkysymyksessä jollei Herraa, itseä? Onhan Kristus itse rakkaus ja totuus, Kristusta ja hänen apostoleitansa on meidän kuuleminen. Nyt Kristus ja hänen apostolinsa ikään kuin yhdestä suusta todistavat Jumalan määränneen ihmisten lapsille sellaisen tien, että heidän tulee uudesti syntyä ja tulla osallisiksi Jumalan luonnosta, jos tahtovat tulla taivaan valtakuntaan. Niin kuinka uskallat kulkea iankaikkisuutta kohti, tietämättä, että itsessäsi on tapahtunut sellaista?

Oi Herra, Jeesus, moni meistä tunnustaa sinua suullansa joka päivä, viihtyy sinun ystäviesi parissa, vieläpä kuulee mielellään sanaasikin, mutta kuitenkin on vailla tuota yhtä ainoaa. Puuttuu uskon elämää sinun nimessäsi, sinua emme ole sydämiimme vielä oikein vastaanottaneet. Ja kun ei kenelläkään sellaisella ole turvaa tuomiopäivänä, niin auta meitä ja saata meidätkin Henkesi voimalla sinun autuaalliseen osallisuuteesi! Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 06.01.2016 11:12

Kuva

TAMMIKUUN 6 PÄIVÄNÄ.
Synti, jotta se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, jotta synti tulisi ylenmäärin suureksi synniksi käskysanan kautta. Room. 7:13

Totinen parannus, lain täydellinen ja perinpohjainen vaikutus syntisen sydämeen, on niin välttämätön, että ilman sitä on kaikki hengellinen kilvoitus turhaa, kaikki usko, kaikki hengellinen kilvoitus turhaa. Kaikki jumalisuus, vieläpä Kristus ja hänen ansionsakin ovat hyödyttömiä sille sielulle. Se ihminen, joka tuntee vain teonsyntinsä, syntinsä ajatuksin sanoin ja töin, katsoo yksistään niihin, niitä vastaan kilvoittelee ja taistelee eikä lain vaatimuksesta vaivu sydämessään luontonsa saastaisiin pohjamutiin joutuen siellä hätään. Se ihminen tekee vain puolinaista ulkokullatun parannusta, mutta ainoastaan törkeästä maailmallisuudesta omaan vanhurskauteensa ja muuttuen farisealaiseksi.

Vain farisealainen tulee lopuksi siitäkin, joka kyllä tunteekin pahan luontonsa ja sydämen turmeluksen ja saastaisuuden, mutta turvautuu ainoastaan valvomiseen, rukoukseen, taisteluun, kieltäymykseen, jumalisuuteen eikä joudu epätoivoon, vaan yhä toivoo niiden kautta voittoa, niihin luoden katseensa, lohdutuksensa, ja toivonsa. Jollei hän tule, vielä ollessaan tuossa viheliäisessä tilassaan, kun vielä ei ole saavuttanut toivomaansa voittoa, vaan yhä viruu kurjuudessaan, jollei hän tule, vielä ollessaan tuossa surkeudessansa, Kristuksen luo, armoon, rauhaan ja autuuteen Kristuksessa yksistänsä, niin ei hänestä milloinkaan tule oikeata kristittyä, vaan joko petetty tekopyhä, joka on saanut lohdutuksensa parannuksestaan ja jumalisuudestansa, tai uupunut orja, joka heittää kaikki, langeten takaisin suruttomuuteensa taikka jääden epätoivoon ja kadotukseen.

Emme nyt puhu niistä jotka voivat ehdoin tahdoin suosivat joitakin helmasyntejä, vaan tarkoitamme niitä jotka todella pyrkivät sisälle ahtaasta portista, mutta eivät pääse. Heidän kaikkien vikana on se, etteivät he milloinkaan ota korviinsa tai eivät saakaan oikeaa tietoa - mikä on, oikea parannus, mikä lain oikea vaikutus, sen varsinainen tehtävä ja tarkoitus. 0i, kunpa he ottaisivat vaarin Herran sanoista. Kuulkaa! Raamattu sanoo selvästi: "Kaikki mitä laki sanoo, sen sanoo se niille, jotka ovat lain alla, jotta jokainen suu tukittaisiin, ja koko maailma olisi vikapää Jumalan edessä." "Mutta laki on myös tullut, jotta synti tulisi ylenpalttiseksi, mutta missä synti on ylenpalttinen, on armo vielä ylenpalttisempi."

Ja tämä luonnollinen vaikutuksensa tulee lailla olla sinun sydämeesi, jotta parannus olisi totinen, Hurskaammaksi ja pyhemmäksi et ole tuleva vaatimusten ja käskyjen kautta, ei, vaan erään kautta, joka kastaa Hengellä ja tulella. Mutta laki on tekevä sinut rikolliseksi syntiseksi, ylenmäärin syntiseksi - muu ei auta, jos sinun on opittava oikein vastaanottamaan Kristus sydämeesi uudeksi, elämäksi. Jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin olisi vanhurskaus todella laista tulevaa, ja silloin olisi Kristus turhaan kuollut.

Laki kylläkin täyttää oikein tehtävänsä, jos se vain pääsee sydämeen. Jos se koskettelee vain pintaa, niin saattaa sinusta tulla hyvinkin hurskas - nimittäin teoissasi ja luulotteluissasi - ja saatat muuttua fariseukseksi, kuten ylempänä mainittiin. Sellainen oli Paavalikin "ennen kuin käskysana tuli", ennen kuin lain hengellinen vaatimus tunkeutui hänen sydämeensä. Sellaisia ovat monet uskonnolliset ihmiset meidänkin päivinämme. He tyrkyttävät lakia sillä tavoin ja siinä mielessä, kuin jos sen kautta todella voisi tulla hurskaammaksi ja paremmaksi, kun vain täydellä todella yrittää. He vaativat, ettei tätä tule epäillä vaan on yhä taisteltava, rukoiltava ja toivottava.

Mutta oikea parannus käy syvemmälle, kuohuttaa sydämen pahuuden eikä tee minua paremmaksi ja paremmaksi, vaan päinvastoin syntiseksi, ylenmäärin syntiseksi käskysanan kautta, niin että joudun häpeään kaikkine yrityksineni, näen itseni ja parannukseni todella huonoksi enkä siten saa mitään lohdutusta itsestäni. Huomaa, että kun Kristus aloitti opetusvirkansa, hän ensi tehtäväkseen selitti lain hengelliset vaatimukset niin suuriksi, ettei yksikään ihminen kykenisi niitä täyttämään. Lue Matt. 5: 21-48. Ja kun eräs mies luuli täyttäneensä lain vaatimukset, ei Kristus tyytynyt siihen, vaan kiiruhti heti antamaan hänelle vielä käskyn, joka tulisi hänelle liian vaikeaksi: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille." Ei hän siis antanut hänen turvautua jumalisuuteensa. Kun siis joku sanoo tahtovansa kääntyä, tulla hurskaaksi ja pyhäksi, vastattakoon hänelle: Niin, jospa sinä vain tulisit ensiksi syntiseksi ja jumalattomaksi, ts. jos ensin voisit nähdä surkeutesi ja oppisit tuntemaan tuomitun tilasi, huomaten, kuinka perinpohjin turmeltu ja jumalaton olet, niin voisit sitten totuudessa uskoa häneen, "joka vanhurskauttaa jumalattoman", ja sen jälkeen voisit tulla hurskaaksi ja pyhäksi.

Herra Jumala, nöyryytä minua kerjäämään tomuna ja tuhkana armoa Jeesuksen veressä. Varjele minua panemasta turvaani omaan hurskauteeni, pyhyyteeni ja väkevyyteeni. Opeta minua etsimään Jeesusta publikaanin ja syntisen vaimon mielellä langenneena ja tuomion alaisena ja varjele minua farisealaisesta mielestä. Laupias Jumala, varjele minut omavanhurskauden vaaralta, anna minun Kristuksessa löytää lohdutukseni, viisauteni ja voimani, hänessä lunastukseni ja autuuteni. Amen!
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 07.01.2016 06:22

Kuva

TAMMIKUUN 7 PÄIVÄNÄ.
Sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta. Hepr. 10:22.

Mitä tarkoitetaan tuolla, sydämen vihmomisella? Miten se tapahtuu? Esikuvallisesti tapahtui se siten, että isoppikimppu kastettiin uhrikaritsan vereen ja sillä siveltiin ovenpäällinen sekä molemmat pihtipielet. Se isoppikimppu, jolla meidän sydämiämme on siveltävä, on evankeliumi, joka todella on kastettu Jumalan Karitsan vereen ja vihmoo ympärilleen pyhiä pisaroita, kun sitä julistetaan.

Evankeliumihan, ensimmäiseksi ja viimeiseksi puhuu pelastuksesta Jeesuksen veressä. Evankeliumi sanoo: Karitsa joka on tapettu ja on lunastanut meidät Jumalalle verellään, hän on mahdollinen saamaan kunnian ja ylistyksen. Evankeliumi sanoo: Meillä on hänen verensä kautta lunastus, syntien anteeksianto. Evankeliumi sanoo: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa meidät kaikista synneistämme Evankeliumi sanoo: "Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat pitää niiden tuleman lumivalkeiksi."

Tällaisten todistusten kautta vihmoo Kristuksen veri sydämemme puhtaiksi pahasta omastatunnosta. Huomaa: puhtaiksi pahasta omastatunnosta! Meidän on tultava vihmotuiksi Kristuksen verellä niin, että suorastaan saamme hyvän omantunnon. Omaltatunnoltamme poistuvat kaikki synnit, sijalle tulee vahva uskallus ja täysi luottamus niiden anteeksi saannista, niin että me täysin puhdistuneina ja sovitettuina Jumalan kanssa taas voimme puhutella häntä kuten lempeää ja rakasta isää.

Siinä on Jumalan lasten ihana vapaus, ettei heille lueta yhtään syntiä, ettei laki tuomitse heitä. He eivät ole lain alla vaan armon alla, ja siksi heillä on rauha Jumalan kanssa, aivan kuin jos heillä ei milloinkaan olisi ollut mitään syntiä, vaan olisivat olleet hurskaita ja pyhiä. Ja tämä usko yksin pelastaa synnin vallasta. Kun syntisraukkana saa suuren, turvaisan varmuuden, ettei Jumala enää lue minulle pahantekoani, vaan on sanonut minulle: "Ole hyvässä turvassa poikani, syntisi annetaan sinulle anteeksi!" Oi kuinka silloin riennän vapauteen orjuuden siteistä, riemuiten ylistän Jumalan armoa, kiroten syntiäni, enkä mitään muuta koko maailmassa toivo hartaammin, kuin että vain voisin halki elämäni palvella, Herraa.

Mutta tämä vaatii sellaista vihmomista, sellaista uskoa, että omassatunnossasi saat rauhan synneistäsi. Se joka tietää, kuulee, laulaa ja lukee siitä suuresta lunastuksesta, joka Jeesuksessa on tapahtunut, mutta kuitenkin aina kantaa syntejänsä omallatunnollaan ja huolehtien miettii sovituskeinoa, hän siten häpäisee Jeesuksen veren, ikään kuin ei se riittäisikään poistamaan syntejä. Apostoli sanoo, että kun leviittain uhrien aikoina paha omatunto ei kadonnut ja siksi yhä uudelleen uhrattiin, on tämä merkkinä siitä, että härkäin ja kauristen veri ei voinut pois ottaa syntejä, sillä muutoin olisi lakattu uhraamasta, jos ei niillä, jotka uhrasivat, olisi enää ollut syntejä omallatunnollaan, tultuansa kerran puhdistetuiksi. Tarkkaa näitä sanoja!

Kun kannamme pahaa omaatuntoa, silloinhan mekin annamme saman todistuksen Kristuksen kalliista verestä. Silloinhan sanomme Kristuksen verestä, ettei sekään voinut sovittaa syntejä, sillä olisihan meillä muutoin rauha Jumalan kanssa, olisivathan syntimme pois otetut jos me kerran olemme puhdistetut. Pysähdy hetkeksi! Mitä luulet?

Onko Kristuksen veri, tosiaankin pois ottanut, sovittanut ja maksanut kaikki sinun syntisi? Onko Kristuksen veri toimittanut mitään enempää kuin härkäin ja kauristen veri? Vai koetatko sanoa Kristuksenkin verestä, ettei se voinut pois ottaa syntejä?

Paavali tekee leviittain uhrien veren ja Kristuksen veren välillä sen erotuksen, että sanottuaan, etteivät edelliset voi ottaa pois syntejä hän lisää Kristuksesta: Mutta uhrattuaan iankaikkisesti kelpaavan uhrin syntien edestä, vakuuttaa hän: Ja heidän syntejänsä ja vääryyksiänsä en minä enää tahdo muistaa. "Mutta missä on sellainen anteeksiantamus, siellä ei enää uhria syntien edestä tarvita." Ja sitten sanotaan: "Kun siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään Jeesuksen veren kautta, niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, sydän vihmottuna puhtaana pahasta omastatunnosta." Näin apostoli meille tahtoo kirkastaa, että Kristuksen veri todella on ratkaisevasti, pois ottanut syntimme, ja että me nyt olemme vapaita.

Herää siis, rakas sielu ja ajattele, mitä teet alinomaa katsellessasi itseäsi ja pitäessäsi Kristuksen verta mitättömänä, ikään kuin se ei voisi poistaa syntejä! Voivat kyllä syntisi olla kauheita, suuria ja monilukuisia, mutta niin suuria ja monilukuisia ne kuitenkaan eivät ole, ettei Jumalan Pojan veri olisi tuhansin kerroin enemmän kuin ne. Rukoile Jumalalta uskoa ja anna evankeliumin Kristuksen verellä vihmoa sydämesi, niin että kokonaan vapaudut pahasta omastatunnosta, niin että täydellisesti peityt Kristuksen veren armoon ja siten voit urheasti vastustaa kaikkia syntejäsi sekä kuolemaa, perkelettä ja helvettiä, etkä muusta tiedä kuin Kristuksesta, joka meidän vuoksemme on kuollut ja noussut kuolleista.

Oi Herran Henki, opeta minua käsittämään lunastajani viimeiset sanat: Täytetty on! Opeta uskomaan, että syntivelkani on sovitettu, syntini rangaistus maksettu ja iankaikkinen vanhurskaus ansaittu. Opeta huomaamaan, että orjuuteni on loppunut, ja että Jeesus on minunkin Jeesukseni! Kauan olen ollut sokea, en ole huomannut Jeesuksen veren voimaa, vaikka hän on kaikki puolestani hyväksi tehnyt, vaikka hän on tarjonnut itsensä minulle. Anna anteeksi, Herra Jeesus epäuskoni synnit! Minä uskon, auta minua epäuskostani! Amen!
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 08.01.2016 08:18

Kuva

TAMMIKUUN 8 PÄIVÄNÄ.
Jumala lähetti poikansa lain alaiseksi tehdyn, lunastamaan lain alaiset, että, me, pääsisimme lapsen asemaan. Gal. 4: 4-5.

Oi, sinä Jumalan ikuinen rakkaus, joka niin suuresti rakastit maailmaa! Kuulkaamme, minkä tähden Jumalan Poika tuli ihmiseksi, mikä oli hänen maailmaan tulonsa syy ja. tarkoitus. "Lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lainalaiset." Sinä synkkä epäuskon pimeys, joka pidätät meitä säilyttämästä tämän uskon. En ihmettele, että ne, jotka vakaasti uskovat Jumalan antaneen Poikansa meille lain täyttäjäksi, rakastavat sellaista Jumalaa ja Vapahtajaa. En ihmettele, että he ovat hengessä palavia tuntiessaan taivaallista riemua, rauhaa ja rakkautta. En ihmettele, jos he tuntevat kiivautta kaikkea sitä vastaan, joka tahtoo korottaa itsensä meidän vanhurskaiksi tekemisemme ja pyhittämisemme arvoon.

Jumala tahtoi vapahtaa langenneet ihmiset ja pelastaa heidät lain tuomiosta. Miten se tapahtuisi? Sen täytyi tapahtua niin, ettei jumalallinen vanhurskaus, ei ainoaan piirtoon eikä rahtuun nähden tulisi kärsimään. Se tapahtui siten, kuten apostoli sanoo, että Jumala lähetti Poikansa, lain alaiseksi syntyneen. Lain Herra antautui meidän tähtemme lain palvelijaksi ja lain täyttäjäksi. Oi, Sinä verraton Jumalan rakkaus!

Jos tämän uskot, jonka Raamattu todistaa, nimittäin, että me Kristuksen lain kuuliaisuuden ja Kristuksen vanhurskauden kautta olemme vanhurskautetut, niin silloin turvallisuutesi saavuttamiseksi on jäljellä ainoastaan tämä kysymys. Olenko varma siitä, että Kristus on tarkoin täyttänyt lain iankaikkisen Isän tyydytykseksi? Ja sinä voit olla turvassa. Kristus on täydellisesti täyttänyt lain. Hän rakasti Herraa Jumalaa koko sydämellään, koko sielullaan ja koko mielellään. Hänen ruokansa oli, että hän teki taivaallisen Isän tahdon. Hän on myös täydellisesti rakastanut lähimmäistään niin kuin itseään. Jopa niin, että hän unohti itsensä, meni kuolemaan, luettiin pahantekijäin joukkoon, kantoi monen synnit ja rukoili pahantekijäin puolesta. Hän oli kuolemaan saakka kuuliainen, jopa ristinkuolemaan saakka.

Sillä se, että hän oli lain alaiseksi tehty, sisälsi myös sen, että hän syntisten tähden otti kantaakseen lain tuomion ja kirouksen. Kuten kirjoitettu on: "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun tuli kiroukseksi meidän edestämme. Koska siis kaikilla lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on Perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat orjuuden alaisia." Näin hän on tehnyt kaikki meidän puolestamme. Kiitetty ja korkeasti ylistetty olkoon hänen nimensä. Hän olikin ainoa, joka voi sen tehdä. Luther sanoo: "Me olimme tähän tehtävään kovin huonosti haarniskoidut. Me olemme oikeasta asemastamme alennetut." Ainoastaan Kristus saattoi tämän tehtävän toimittaa.

Antakoon nyt itsekukin siis kunnian Kristukselle. Huomatkaamme ja tunnustakaamme, että Herra on hyvin kaikki tehnyt. Surullista on, miten Perkele eksyttää mielemme, niin että kulutamme aikamme ja elämme niin, kuin jos emme tietäisi, mikä hyöty meillä on Kristuksen toimittamasta pelastuksesta. Puheissamme ja lauluissamme ylistämme Jumalaa siitä, että hän on antanut oman Poikansa veljeksemme, lain täyttäjäksi ja uhrikaritsaksi. Siitä huolimatta kaikki ajatuksemme ja hengelliset pyrintömme osoittavat, että me ollaksemme vakuutetut Jumalan mielisuosiosta, armosta ja ystävyydestä, tahdomme itse olla nuhteettomia lain täyttäjiä.

Kaunein, suurin sanoin ylistämme Välimiestämme, mutta sitten kuitenkin tahdomme itse sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Moni ei ole koskaan elämässään hyväkseen käyttänyt Kristuksen meille hankkimia etuja. Pysähtykäämme Raamatun sanojen eteen ja ajatelkaamme mikä suuri hyöty ja etu meillä siitä on, että Jumala antoi meille Poikansa, lain alaiseksi tehdyn. Apostoli sanoo: "lunastamaan lain alaiset, jotta me pääsisimme lapsen asemaan." Oletko nähnyt tahi kuullut näitä sanoja? Emmekö jo ylistäisi jumalallista rakkautta! Emmekö antaisi totuuden puhua, sillä onhan suuri laintäyttäjämme tehnyt kaikki hyvin. Apostoli ei sano tässä hänen tehneen sitä itseänsä varten, vaan lunastaakseen lainalaiset.

Me pyydämme jokaista, joka tahtoo olla kristitty, totuudessa ajattelemaan, mikä on raamatun pääsisältö ja ydin. "Sillä Kristus on lain loppumäärä, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo, sillä mikä oli mahdotonta lain tehdä, koska se oli heikentynyt lihan kautta, sen Jumala teki, kun lähetti oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsi hänen lihassaan synnin."

Oi, Herra Jumala! Opeta minua sydämestäni uskomaan, että Jeesus on täyttänyt kaikki minun puolestani. Kaikki, mistä laki minua soimaa ja omatuntoni syyttää, olet sinä, Jeesus, sovittanut kärsimiselläsi ja kuolemallasi. Lähetä Pyhä Henkesi sydämeeni, että uskossa voisin omistaa Jeesuksen kärsimisen hedelmän ja ylösnousemisen voiman, ja että Jeesuksen pyhä persoona olisi sydämeni uskallus ja osani! Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 09.01.2016 07:34

Kuva

TAMMIKUUN 9 PÄIVÄNÄ.
Ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikkihan ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Room. 3: 22-23.

Miten on nämä sanat oikeastaan ymmärrettävä? Sillä onhan käsittämätöntä, ettei mitään erotusta olisi. Päinvastoinhan näemme silmämme edessä erotuksen olevan sangen suuren. Toinen ihminen elää rohkeasti kaikessa synnissä, kun taas toinen valvoo elämäänsä. Huomaa tarkoin, mistä on kysymys. Tässä puhutaan vanhurskaudesta Jumalan edessä, kerskauksesta autuuden ansaitsemiseen nähden. Silloin kaikki erotus suurempien ja pienempien syntien välillä häviää. Mutta jos on kysymys tekojemme seurauksista, nimittäin autuuden ja kadotuksen eri asteista, niin Raamattu sanoo: "yhden tähden kirkkaus on erilainen kuin toisen", ja samoin siinä puhutaan helpommasta ja ankarammasta tuomiosta.

Mutta kun vanhurskaus ja kerskaus Jumalan edessä tulee kysymykseen, kuten tässä, niin ei mitään erotusta ole, sillä ei siinä yhdenkään ihmisen työ riitä. Silloin olemme niin kaukana vanhurskaudesta, että kaikki erotus sen kautta häviää. Sen käsitämme vertauksen avulla. Puhuessamme maanpinnan epätasaisuudesta toteamme korkeain vuorten huippujen ja syvien laaksojen välillä suuren etäisyyden, mutta kun puhumme auringon ja maan etäisyydestä toisiinsa nähden, silloin ei maan epätasaisuutta oteta lukuun. Silloin emme sano: auringosta vuorten huippuihin on niin ja niin pitkä matka ja auringosta syvien laaksojen pohjaan on niin ja niin pitkä, vaan sanomme: etäisyys on niin ääretön, että maan pinnan epätasaisuus ei vaikuta asiaan. "Ei ole mitään erotusta." Täällä ihmisten kesken näemme suuren eron synnin harjoittajien ja Jumalaa pelkäävien ihmisten välillä. Mutta kun paraskin on niin äärettömän kaukana vanhurskaudesta, niin ei Jumalan edessä ole mitään erotusta.

Taivaan valtakuntaa ei kukaan pyhyydellään ja hurskaudellaan itselleen ansaitse. Jos vankilassa kuolemaan tuomitut vangit, rosvot, murhamiehet ja ryövärit rupeaisivat kiistelemään siitä, kuka heistä olisi arvokkain kuninkaan luona saamaan kunniapaikan, niin sanoisimme: Teloituspaikka kuuluu teille kaikille, ei ole mitään erotusta. Näin on asianlaita puhuessamme etuoikeuksista vanhurskauteemme nähden Jumalan edessä. Me olemme kaikki suuria rikoksen tekijöitä, jotka joka päivä rikomme korkeinta käskyä vastaan. Vakavimpienkin ja eniten pyhitettyjen kristittyjen täytyy joka päivä rukoilla syntiensä anteeksi saamista. He tuntevat selvästi, että jos Jumala tuomitsisi heitä lakinsa mukaan, niin saisivat he osakseen Jumalan vihan.

On tosin niitäkin, jotka pitävät itseänsä muita parempina, jotka luulevat, että he armovälineiden ahkeralla käyttämisellä sekä paljolla rukouksella, uskollaan, valppaudellaan ja hartaudella ovat päässeet niin pitkälle, ettei heitä voi verrata muihin, heikkoihin kristittyihin, vaan ovat omassa itsessään pyhä erikoissuku. Mutta nämä kristityt ovat hurmaajan pettämiä. Jos he olisivat raittiita ja valppaita, tuntisivat he kuten Daavid tunsi rukoillessaan: "Älä vaadi palvelijaasi tilille, koska ei ainoakaan elävä ole vanhurskas sinun edessäsi!" Mitä taas kääntymättömiin ihmisiin tulee, niin ovat heidän parhaatkin tekonsa pelkkää syntiä ja ulkokultaisuutta, koska heidän sydämensä eivät ole uskossa ja rakkaudessa kääntyneet Herran puoleen.

Kaikki ovat saman tuomion alaisia Jumalan edessä. Kaikki tarvitsevat samaa Jumalan armoa. Kaikille se tarjotaan ja vapaasti lahjoitetaan Kristuksen jalkain juuressa. Lahjoitetaan kaikille, olkootpa sitten siveitä, jaloja ja kunniallisia yhteiskunnan jäseniä, jotka tunnollisesti täyttävät ulkonaiset velvollisuutensa ja harrastavat Jumalan valtakunnan asiaa, tahi julkeita pilkkaajia, jotka tahallaan vapaasti kaikenlaisissa synneissä ja paheissa rypevät.

Oi Herra Jumala! Meidän parhaat toimemme synnin saastaa vastustaessamme, ja meidän jumalattomuutemme, kun synnin töissä riehumme, tarvitsevat sinun armoasi. Vaikka kymmeniä vuosia olisimme Mooseksen kurin alla huokailleet, vaikka lukemattomia kyyneliä vuodattaneet, niin epäuskon tähden olemme kuitenkin tuomion alaiset. Katuva, sinuun, Herra Jeesus, turvaava ryöväri pelastuu kuuliaisten lastesi rinnalla. Se meistä, ken paljon on lukenut ja kokenut, ja ken taas ihmisten silmissä on arvottomaksi ja häväistyksi joutunut, kumpaisenkin täytyy, oi, Herra Jumala, armoasi anoa. Se, joka puheella ja teoilla on rikkonut Herran omia vastaan ja se, ken laumaa on ahkerasti ruokkinut, kumpaisenkin on häveten ja nöyrtyen sinun ansaitsematonta armoasi kerjättävä. Opeta meitä tämä käsittämään! Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 13.01.2016 05:51

Kuva

TAMMIKUUN 10 PÄIVÄNÄ.
Mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Sen tähden: "lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä", sanoo Herra.
2 Kor. 6: 15-17.

Jos Kristus suuressa laupeudessaan on valinnut sinut maailmasta, kutsunut sinut opetuslapsekseen ja ystäväkseen elääksesi autuasta, ei liioin oma etusi salli sinun jakaa sydäntäsi Jumalan ja maailman, Kristuksen ja Belialin välillä.

Tee siis valinta! Sinun on mahdotonta jakaa itseäsi. Erotettu on erotettu, Kristus on Kristus ja maailma on maailma. Jumalan ystävyys on toinen asia, maailman ystävyys toinen. Niitä ei koskaan voi yhdistää. Sen takia valitse! Ehkä on liian vaikeata seurata Jeesusta ja menettää maailman ystävyys. Älä silloin ollenkaan vaivaa itseäsi Jeesuksen seuraamisella, vaan ole maailman mukana. Onhan se paljon mukavampaa ja lihallesi miellyttävämpää. Yhtä paljon silloin, voitat, jopa enemmänkin, kuin jakamalla itsesi molempien kesken. Sillä näin menetät molemmat. Et saa tarpeeksi nauttia maailmasta, etkä liioin saa Jumalan ystävyyttä täällä ajassa ja taivaan iloa iankaikkisuudessa.

Mutta miten ja mihin nähden eroamme uskottomista? Olettaen, että olet uudestisyntynyt ja siis sydämesi on jo erotettu heistä ja ajatustapasi on toinen, niin että hengellisissä asioissa ajattelet toisin kuin he, samoin on sydämesi halu toinen kuin heillä sinä rakastat, mitä he halveksivat ja sinä halveksit ja vihaat, mitä he rakastavat - sinä sen lisäksi eroat heistä kaikessa, joka johtuu tästä sisäisestä elämästä ja niinikään vaikuttaa siihen. Sinä eroat heidän syntisestä menostaan sanoissa ja töissä, sekä kaikessa, joka on syynä ja kiusauksena synnintekoon. Sinun täytyy siis erota uskottomista puheessa, käytöksessä, menettelytavassa ja seurapiirisi ja huviesi valinnassa. Esim. kun näet ja kuulet muiden kevytmielisesti alentuvan katselemaan, kuuntelemaan ja puhumaan aivan turhanpäiväisiä asioita, tulee sinun, joka olet Kristuksen opetuslapsi ja Pyhän Hengen temppeli, osoittaa, että et hyväksy sitä ja antaa sydämesi olla suljettuna yrttitarhana, joka on avoinna ainoastaan sielusi rakkaimmalle. Jobin tavoin on sinun sanottava: "liiton tein minä silmieni kanssa", etteivät ne turhuuksia etsisi, ja ettet kielelläsi joutavia matalamielisyyksiä lörpöttelisi, vaan että mieluummin, kun sinulla on siihen tilaisuus, puhut Herran hyvistä teoista, tahi hiljaisuudessa puhut Jumalasi kanssa.

Kun nimikristityt ehdon tahdoin polkevat Jumalan käskyjä, väärinkäyttävät hänen suurta pyhää nimeään, tahi häpäisevät hänen sapattinsa, täytyy sinun elämälläsi osoittaa niin pelkääväsi ja rakastavasi Jumalaa, että et tahdo rikkoa hänen käskyjänsä. Tässä on kyseessä maailmasta luopuminen, emmekä sen tähden mainitse niitä syntejä, joita arvossa pidetyt maailman ihmiset syntinä pitävät, kuten tottelemattomuutta, kiukkua, vihaa, saastaisuutta, petosta y.m. Mutta mitä niihin synteihin tulee, joita nämä pitävät viattomina ja joita he puolustavat, niin pidä sinä sääntönä, ettet koskaan tuomitse jonkun synnillisyyttä tahi viattomuutta enemmistön mielen ja tavan mukaan, vaan Jumalan sanan mukaan, Kristuksen ja pyhäin esimerkkiä noudattaen.

Jos esim. sinulla on seuraa, tahi huveja, jotka itsessään näyttävät viattomilta ja eivät muka vahingoita, mutta kuitenkin sotivat Henkeä vastaan, niin että huomaat, ettei Herrasi Kristus ottaisi kanssasi siihen osaa, et voisi kutsua häntä sinne, et voisi tehdä sitä hänen nimessään, tahi tunnet sisällisen ihmisesi enemmän kadottavan kuin voittavan siitä, niin pakene sitä. Apostoli sanoo: "Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä."

Seurapiiristä puhuessamme ymmärtää kukin, ettei tässä tarkoiteta, että jättäisit ne, joihin maallinen kutsumuksesi sinut sitoo, vaikka sinun on paettava heidän syntiä. Mutta tässä tarkoitetaan seurapiiriä, jonka itse itsellesi valitset. Silloin on sinun jätettävä kaikki ne, jotka ovat Herraasi vastaan.

Mutta, ajatellee joku, eikö tämä oli ihmisvihaa? Eikö meidän ole rakastettava kaikkia ihmisiä? Kyllä, mutta samalla tavalla kuin Herrasi rakasti. Hän tosin rakasti kaikkia ja rakasti heitä niin, että antoi henkensä heidän edestään, mutta hän ei koskaan kantanut yhteistä iestä Isänsä ja valtakuntansa vihollisten kanssa. Tee sinäkin niin. Rakasta, uhraudu, tee hyvää kaikille, mutta älä luule ystävyytesi heihin velvoittavan sinua pitämään hyvää pahana ja pahaa hyvänä. Äläkä kanna yhteistä iestä Herrasi vihollisten kanssa. Ajattele, jos Herrasi opetuslapset toisinaan olisivat menneet kirjanoppineiden ja fariseusten luo ja ruvenneet heidän läheisiksi ystävikseen. Olisiko tämä ollut uskollisuutta? Juudas teki sen, ja - petti Herransa. Ajattelet ehkä, että eihän siivoja, hyviä ihmisiä voi pitää Kristuksen vihollisina. jos seurapiirisi ei siedä kuulla hyvää Herrastasi, niin silloin tiedät, missä olet - hänen vihollistensa parissa. joko sinun siinä seurassa täytyy koko olennollasi tunnustaa opetuslapsimielesi ja loukata seurapiiriäsi, tahi kiertelemällä ja teeskennellen kieltää ja haavoittaa Herraasi ja omaatuntoasi. Ajattele tätä sinä, joka vapaaehtoisesti menet Kristuksen vihollisten hiilivaikean ääreen.

Oi Herrani, Jeesukseni! Päästä ja pelasta minut maailmanmielisyydestä! Auta minua, sinä, Jumalan Karitsa, seuraamaan sinua kuhunka ikänä menet. Auta vaeltamaan niin kuin sinä vaelsit. Auta minua kieltämään itseni ja sinun ristiäsi kantamaan. Veresi puhdistakoon minut kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta. Anna minulle uskollisuutta ja rakkautta sinuun elämässä ja kuolemassa! Amen
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 13.01.2016 05:51

Kuva

TAMMIKUUN 11 PÄIVÄNÄ.
Rakastatko minua? Joh. 21:16.

Herra itse tässä puhuu. Hän, joka viimeisenä päivänä tuomitsee kaikki. Hän, jonka puoleen käännyt rukouksessa. Oi, polvillamme ryömisimme Jerusalemiin saadaksemme kuulla hänen itsensä sanovan, mitä hän meiltä pyytää. Hän pyytää sinun rakkauttasi. Älä vastaa, ennen kuin oikein käsität hänen kysymyksensä. Näin kuuluu hänen ensimmäinen kysymyksensä: "Rakastatko minua?" Hän ei sano, palveletko, totteletko, tunnustatko minua, vaan rakastatko minua. Ei hän sano: "Rakastatko sitä, joka on minun, vaan minua." Ei hän sano: Rakastatko voimaani ja lahjojani, vaan hän sanoo: "rakastatko minua - minua, joka olen sinulle Jumalan lahja, minua, joka omassa persoonassani olen sinun lohdutuksesi ja autuutesi."

Mitä ensiksi mainittuun kysymykseen tulee, niin varmasti rakastat Jeesusta, koska palvelet ja tottelet häntä. Sanoohan Jeesus itse: "Jos joku rakastaa minua, niin hän on pitävä minun sanani. Joka ei rakasta minua, se ei pidä sanojani." Johannes sanoo: "Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä." Mutta odota! Älä kiiruhda vastausta antamaan. Katso, vaikka tavallaan palvelet ja tottelet Jeesusta ja teet niitä tekoja, joita hän käskee, ei kuitenkaan ole varmaa, että todella rakastat häntä. Ei, hänen käskyjensä pitämiseen sisältyy vielä paljon enemmän. Kristuksen omilla sanoilla osoitamme, että ihminen saattaa olla erinomainen Kristuksen palvelija, omistaa suuren määrän hengellistä viisautta, olla kiivas Kristuksen asian puolustaja, tehdä suuria töitä, eikä kuitenkaan oikein rakasta häntä.

Kirjeessä Efeson seurakunnan enkelille sanoo Herra nimenomaan, että tällä opettajalla ei ollut ainoastaan kristillistä valistusta, vaan hänellä oli myös tarkka, tutkiva silmä. "Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi." Vielä sanoo hän selvästi, että tällä opettajalla ei ollut ainoastaan tietoja ja valistusta, vaan hänellä oli myös voimaa ja intoa pyhään työhön. Hän teki työtä Kristuksen nimen kunniaksi, sai kärsiä sen tähden, ja hänellä oli kärsivällisyyttä. Sen lisäksi sanoo Herra tämän opettajan olleen ei vain valaistun ja toimeliaan saarnatyössä, vaan pitäneen seurakunnassaan hyvää kirkkokuria ja vastustaneen vääriä opettajia. Kokoa nyt kaikki, mitä hänestä sanotaan ja silmäisi edessä on harvinaisen ihana Kristuksen palvelijan kuva.

Mutta - hän oli hylännyt ensimmäisen rakkautensa ja sen tähden, jos ei parannusta tapahtuisi, Herra tulisi pian ja työntäisi hänen kynttiläjalkansa pois paikaltaan Tästä voit ymmärtää, että määrättyjen tekojen suorittaminen hänen käskyjensä mukaan ei ole hänen käskyjensä pitämistä Vaikka sinä siis olisit niin erinomainen Kristuksen palvelija kuin tämäkin oli, kysyy Herra sinulta kuitenkin: "Rakastatko minua?"

Kuten jo sanoimme on sinun myös kiinnitettävä huomiosi siihen, että Herra ei sano: "Rakastatko sitä, joka on minun" vaan "rakastatko minua." Hengellinen rakkaus ja lihallinen rakkaus eroavat juuri tässä suhteessa toisistaan. Monet ihmiset tavallaan rakastavat Jeesusta, koska hän sekä heissä että muissa ihmisissä vaikuttaa lahjojensa kautta. Mutta Jeesus ei ole saanut heitä kadotettuina syntisinä pelastaa. Hän ei ole saanut heitä rakkaudellaan ja omalla persoonallaan voittaa vaan, kuten sanottu, he rakastavat häntä hänen lahjojensa tähden. Tämä on lihallista rakkautta.

Emme puhu semmoisista kristityistä kuin Juudas Iskariot oli, joka seurasi Jeesusta kukkaron tähden. Emme liioin semmoisista kuin Simot noita, joka tahtoi rahalla ostaa Pyhän Hengen lahjan, vaan puhumme itsejumaloimisluonnostamme, tuosta käsittämättömästä hienosta ja salaperäisestä itsepetoksesta, joka luontoomme jäi käärmeen lumoavan puheen kautta. Se sanoi: "Tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan." Siitä saakka on lihallisten halujen rinnalla sydämessämme ollut aatamillinen itsepyhitysluonto, johon ihminen turvautuu tuntiessaan synnin inhottavuuden. Ja kun hän huomaa, kuten äsken mainitsemamme Simon, että Jeesuksen nimessä saamme voimia, joita ei muualta saa, että häneen kätkeytyy kaikki viisaus ja taito, silloin lyöttäytyy tuo ihminen Jeesuksen opetuslapseksi.

Hän toivoo omakseen Jeesuksen lahjoja ja sen tähden rakastaa häntä seuraa häntä, palvoo ja rukoilee häntä. Mutta Jeesukselle pyhä persoona ja hänen tekonsa eivät ole häntä siihen vetäneet. Ihminen saattaa siis järjellään tunnustaa ja suullaan ylistää Jeesusta, mutta sydän halajaa vain lahjoja. Sielun silmä on niihin tähdättynä eikä ristiinnaulittuun. Oi, että Herran tähden ja sielumme pelastumisen tähden olisimme rehellisiä ja tarkkaisimme, mikä on rakkautemme syy. Onko se armo, sovitusarmo ja puhdistuminen Kristuksen veressä? Ei auta sinua se, että pää ja kieli ovat kristilliset. Harkitse siis, mikä on sydämesi ensimmäinen ja viimeinen!

Sieluni, oletko murheellinen sen tähden, että olet suuri syntinen? Tunnetko sydämesi syvyydessä, että Jeesus rakastaa sinua? Oletko onneton ilman häntä? Onko hän aarteesi? Tahdotko elää ja kuolla hänen kunniakseen? Onko hän ainoa sydämesi halu?
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Seuraava

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron