Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 13.01.2016 05:54

Kuva

TAMMIKUUN 13 PÄIVÄNÄ.
Jonka Jumala on julki asettanut olemaan sovituksen välineenä uskon kautta hänen veressään osoittaakseen vanhurskauttaan, koska jumalallisessa kärsivällisyydessään oli jättänyt rankaisemalta ennen tehdyt synnit. Room. 3:25.

Alkutekstin mukaan näin: "hänen vanhurskautensa osoitukseksi jättäessään rankaisematta kärsivällisyytensä aikana tehdyt synnit". Apostoli selittää heti seuraavassa säkeistössä mitä tässä Jumalan vanhurskaudella tarkoitetaan. Hän sanoo: "osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko." Hän on vanhurskas ja myös vanhurskauttaa ne, jotka uskovat. Tämä Jumalan vanhurskaus osoittautui siinä, että hän asetti Poikansa veren pirskottamaksi armoistuimeksi. Jumalan vanhurskaus on siis tämän mukaan hänen tuomari-vanhurskautensa, toisin sanoen hänen oikeamielisyytensä.

Jumalan vanhurskaus tuli Kristuksen sovituskuoleman kautta todistetuksi. Ensiksi (säk. 25) Jumalan kärsivällisyys Vanhan testamentin aikana, kuten apostoli sanoo: "koska Jumalallisessa kärsivällisyydessään oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit." Toiseksi (säk. 26) "ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko."

Mitä ensin mainittuun kohtaan tulee tahtoo apostoli sanoa: entisinä aikoina näyttää Jumala jättäneen synnit ilman täyttä ja lainmukaista rangaistusta. Sillä jos Jumala heti olisi antanut tuomarivanhurskautensa vallita ja tehnyt heille heidän ansionsa mukaan, niin olisi hän hävittänyt ihmiset maan päältä. Eikä ainoastaan pakanat, vaan hän olisi myös tehnyt lopun Israelista, jolloin hänen armopäätöksensä koko ihmiskunnan pelastamiseksi, jonka piti Israelin kautta tapahtua, ei olisi toteutunut.

Aikana, joka oli ennen Pojan maailmaan tuloa, näkyy hän unohtaneen rangaista ihmisiä heidän synneistään. Koko maailma näyttää levänneen hänen "kärsivällisyytensä" varjossa. Mutta Kristuksen tultua piti tämän kärsivällisyyden ajan loppua. Silloin tulisi ilmi hänen kärsivällisyytensä syy: jumalallinen vanhurskaus vaati synnin rangaistukseksi ainoan Pojan verisen ristinkuoleman.

Sitten sanoo apostoli: "osoittaaksensa vanhurskautta nykyajassa, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko." Tässä ei puhuta ainoastaan kärsivällisyydestä, vaan täydellisestä armosta. "Hän vanhurskauttaa sen, jolla on Jeesuksen usko." Kristuksen kova, verinen kuolema, joka syntiset teki vanhurskaiksi, osoittaa jumalallista vanhurskautta ja oikeamielisyyttä. Oi, kuinka sydäntä riemastuttava sana tämä on! Apostoli sanoo, että Herra Jumala on asettanut Poikansa armoistuimeksi oman verensä kautta osoittaakseen vanhurskautensa siinä, että hän vanhurskauttaa uskovaiset.

Hän on antanut täydellisen sovituksen, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, joka uskoo. Ellei hän olisi täydellisesti sovittanut kaikki meidän syntimme, niin hän ei olisi voinut vanhurskauttaa syntisiä, kuitenkin itse olemalla täysin vanhurskas. Sillä vanhurskaus vaati syntisiä rangaistavaksi eikä vanhurskautettavaksi. Kun täydellinen sovitus kerran on tapahtunut, "voi hän itse olla vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on Jeesuksen usko." Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa! Syntisten armahdus on sopusoinnussa Jumalan vanhurskauden kanssa. ja jos ei niin olisi, niin en voisi uskoa Jumalan armoon, vaan pelkäisin Jumalan kyllästyvän minun loppumattomiin synteihini.

Mutta suuri Jumala on järjestänyt tämän niin, että vanhurskaus vaatii meidän armahtamistamme. Sillä eihän olisi oikein kaksi kertaa vaatia samaa velkaa. Kun syntimme ovat Kristuksen verellä sovitetut, ei meiltä enää voi vaatia niiden sovittamista niin kauan kuin Jumala on vanhurskas, eikä tahdo muuttaa sitä sovitushintaa, jonka hän itse synneistämme määräsi. Kristuksen sovintotyössä siis Jumalan vanhurskaus, syntisen armahtaminen ja vanhurskauttaminen tulee oikeaan valoon.

"Ei kukaan ole milloinkaan Jumalaa nähnyt, ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut." Jumalan suurimmat lahjat, hänen ääretön armahtavaisuutensa ja hänen täydellinen vanhurskautensa esiintyvät Jeesuksen persoonassa. Kaikki minkä vanhurskaus vaati, sen hän teki, niin että vanhurskaus yhtä hyvin kuin laupeuskin antaa nyt itse kullekin uskovaiselle syntiselle armon ja autuuden. Ei Jumala ole siis ainoastaan armollinen, vaan myös uskollinen ja oikeamielinen antaessaan synnit anteeksi. Vanhurskaus on kääntynyt rikkaan takaajan puoleen ja saanut täyden hyvityksen, sen sijaan, että olisi saanut vain pienen osan velastaan köyhän viimeisistä rippeistä. Jos voisimme oikein käsittää takausmiehemme suuruuden, niin tunnustaisimme jumalallisen vanhurskauden tulleen hänen kuolemassaan korkeimmassa määrässä kirkastetuksi.

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitse Jumalassani, sillä hän puetti minut autuuden vaatteilla ja verhoisi minut vanhurskauden vaipalla. Jes. 61: 10. Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. 1 Kor. 15: 57.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 14.01.2016 08:47

Kuva

TAMMIKUUN 14 PÄIVÄNÄ.
Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi. Luuk. 10:27.

Tämä on korkein ja suurin käsky. Onhan oikein ja kohtuullista, että jokainen suonentykytys, jokainen ajatus, voimamme, mielemme, ajatuskykymme, ruumiimme, sielumme, elämämme kuuluvat Herralle ja ovat joka hetki hänen käytettävänään. Ei ainoakaan hetki elämässämme saa kulua ilman, että me ikävöiden, rakkaudessa katsomme häneen kysyen hänen tahtoaan ja mielisuosiotaan voidaksemme seurata hänen ohjaustaan. Jumalan kuvan mukaan luoduille olennoille se kuuluu. Ja sanat: "rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielullasi jo koko voimallasi ja koko mielelläsi", sisältävät juuri tämän.

Rakasta Jumalaa koko sydämestäsi merkitsee, että sinun tulee rehellisesti, teeskentelemättä todella rakastaa häntä, niin että hän on sydämessäsi se, jonka rinnalla kaikki muu himmenee ja johon kaikki harrastuksesi kohdistuvat. Tiedämmehän, että ihminen on niin luotu, ettei hän koskaan samalla kertaa voi rakastaa yhtä paljon kahta eri olentoa, vaan jompikumpi on etusijalla, kuten Jeesus sanoo Matt. 6: 24:ssä. Juuri tänä sydämesi rakkaimpana esineenä, jota eniten ajattelet, jota syvästi halajat ja jossa riiput kiinni, tahtoo Herra Jumala itse olla. Sanat rakasta Jumalaasi koko sydämestäsi merkitsevät tätä.

Seuraavat sanat osoittavat sitten, miten me kehitymme Jumalasuhteessamme. "Koko sielullasi" merkitsee: kun rakastat Jumalaa ensin koko sydämelläsi, niin sinä myös sitten uhraat hänelle koko elämäsi, niin että oman etusi, kunniasi, nautintosi, jopa oman henkesikin pidät vähäpätöisenä hänen rinnallaan. Sana "sielu" tavallisesti tarkoittaa aistimuselämää, siis sitä, mitä aistimillamme voimme käsittää. jos siis rakkaus maailmaan tahi omaan itseesi kiinnittää sinua, tahi kärsimyksen pelko karkottaa sinut Herran luota, niin jätä heti kaikki ja sano: "mitä kadottanenkin, mikä minua kohdanneekin, kun sinä vain omani olet, en mistään maan päällä huoli."

Edelleen sanotaan tunnussanassamme "koko voimallasi", siis, että käytät kaikki kykysi joka hetki hänen palvomiseensa ja palvelukseensa. Samaten tulee ajatustesi, mielikuvituksesi, tunteesi liikkua Jumalassa. Silmäsi näkevät, korvasi tarkkaavat yksinomaan sitä, mikä kuuluu Jumalalle. Suusi tahtoo alituisesti hänestä puhua ja kätesi tahtovat palvella häntä.

Lopuksi, rakasta Jumalaa koko mielelläsi. Tämä rakasta koko mielelläsi puhuu rakkauden huolehtivaisuudesta. Siitä mielestä, joka etsii keinoja, miten parhaiten voisi miellyttää ja palvella rakastamaansa olentoa. Hän ottaa selvää rakastettunsa haluista ja mielisuosiosta. Ja se, joka miellyttää tätä, on hänenkin mielestään oikeinta, parasta ja miellyttävintä. Joka siis rakastaa Jumalaa koko mielellään, hänellä on Jumalan mielisuosio ojennusnuorana, joka määrää, Mikä hänelle on hyvää, oikeata ja mieluista.

Silloin kaikki, minua kohdanneet, Jumalan lähettämät koettelemukset, olkoonpa, että ne itsessään ovat katkerat, tulevat minulle rakkaiksi ja kallisarvoisiksi, koska rakas Jumala niin tahtoo. Mieleni muuttuu niin, että mielelläni kärsin. Joka rakastaa koko mielellään, ei rakasta pakosta eikä käskystä. Jos sinun on vaikeata ja vastenmielistä tehdä jotakin Jumala hyväksi, tai kärsiä hänen nimensä tähden, silloin et rakasta Jumalaa koko mielelläsi.

Sinun tulee rakastaa Jumalaa niin, että Jumalan lähettämät vastoinkäymiset, jotka itsessään ovat sinulle katkerat, (menetät esim. sinulle rakkaimman olennon maan päällä, maallinen onnesi särkyy, tahi hyvä nimesi, kunniasi sinulta riistetään), kuitenkin hänen tähtensä tulevat sinulle rakkaiksi ja kallisarvoisiksi. Sen sisältävät nämä sanat rakasta Jumalaa koko mielelläsi. Miten voisimmekaan rakasta. Jumalaa koko mielellämme, emmekä kuitenkaan rakastaisi sitä, johon hänellä on mielisuosio. Kuinka olisivat hänen käskynsä meille vastenmieliset. Kuinka olisimme vastahakoiset kärsimään, jos hän niin tahtoo. Jos todella rakastat Jumala koko sydämestäsi, koko sielullasi ja koko mielelläsi, niin on sinulle silloin rakasta kaikki, johon hänellä on mielisuosio, olkoonpa se sitten suloista tahi katkeraa, kunhan vain hänen tahtonsa tapahtuu.

Oi, Herra Jumala, joka olet rakkauden lähde, ja olet meitä rakastanut iankaikkisella rakkaudella. Sinä pyydät meiltä kokonaista sydäntä. Minun täytyy taas tunnustaa, etten ole rakastanut sinua yli kaiken enkä lähimmäistäni, niin kuin itseäni. Olen siis rikkonut sinun pyhän tahtosi ja ansainnut kuoleman. Mutta rakas Poikasi on minun syntieni tähden kuollut ja minunkin puolestani kaiken vanhurskauden täyttänyt. Opeta minua Henkesi kautta tämä uskomaan. Anna minulle uusi sydän, joka sinua rakastaa, kiittää ja kunnioittaa! Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 15.01.2016 08:31

Kuva

TAMMIKUUN 15 PÄIVÄNÄ.
Sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 2 Kor. 5:21.

Oi, miten laajakantoinen sana! Tässä ei puhuta syntiuhrista, vaan häntä itseään sanotaan synniksi, teki synniksi. Jeesus oli siis niin suuren syntipaljouden peittämä, että häntä voi kutsua synniksi. Tästä sanoo piispa Hersleb: "Hänet tehtiin synniksi. Jumala piti häntä pelkkänä syntinä. Kaikki synnit olivat hänessä sijansa ottaneet. Hän oli kuin syntipaise. Jumalan viha, rangaistus, helvetin hirmut ja saatanan oikeus meihin synnin tähden kokoontuivat häneen ikään kuin keskipisteeseen."

Luther sanoo: "Kun laupias Isä sälytti kaikki syntimme hänen päällensä, sanoi hän: mitä kaikki ihmiset maailma alusta sen loppuun saakka ovat olleet ja vielä ovat, sitä sinä nyt olet. Sinä olet se syntinen, joka otti omenan paratiisissa. Sinä olet Daavid, joka teki aviorikoksen ja murhan. Sinä olet vainooja, häpäisijä ja väkivaltaa tehnyt Paavali. Lyhyesti sanoen, sinä edustat koko ihmiskuntaa. Kaikkien ihmisten tekemät synnit ovat ikään kuin sinun tekemiäsi. Sen tähden, harkitse nyt, miten ne maksat ja sovitat."

Kun siis välimies täten kantoi maailman synnit, tuli myös kaikki Jumalan viha, armottomuus ja rangaistus s.o. koko lain kirous hänen ylitsensä. Tämän väkevän sankarin tuska oli niin suuri, että hän rukoillessaan yrttitarhassa hikoili verta, aivan kuin heikko, avuton syntinen. Jumalan rikoslaki on ankara, se ei tunne sääliä, vaan vaatii täyttä kostoa. Ei Jeesus voinut edes valittaa viattomuuttaan, vaan suurena syntisenä täytyi hänen seistä Jumalan edessä ja tuntea koko lain kirous, koska se oli pantu hänen kannettavakseen ristinkuolemaan saakka. Siinä kuolema ja elämä kamppailivat keskenään. Kuolema on maailmassa kaikkivaltias herra. Se voittaa kuninkaat, ruhtinaat, niin, kaikki ihmiset. Kaikkine voimineen se kävi Kristuksen kimppuun tahtoen hänetkin voittaa ja niellä. Näytti jo siltä, kuin se olisi voittanut, sillä tuskan huudolla Jeesus heitti henkensä.

Mutta silloinkin, kun hän antoi kuoleman näennäisesti voittaa itsensä, voitti ja kuoletti hän kuoleman, sillä hänessä oli iankaikkinen elämä. Käärmeen pää murskattiin ja suuri voitto voitettiin Kristuksen viattoman kuoleman kautta. Laki oli täytetty. Synti täydellisesti rangaistu ja sovitettu. Elämä oli voittanut kuoleman. Perkele oli menettänyt saaliinsa. Syyttäjä "heitettiin ulos" ja tuomittiin ja sovintoveren kautta vangit vapautettiin.

Nyt oli ikuinen anteeksi anto, elämä, vapaus ja vanhurskaus kaikille ansaittu. Enkelit ja autuaitten joukot veisasivat voitonvirttä: valtaistuimella istujalle ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta iankaikkisesti! Tämä oli se ihana voitto, josta on kirjoitettu: "Kuolema, niissä on voittosi? Kuolema, missä on otasi? Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."

Ja niin on nyt koko maailma Kristuksen ihanan voiton kautta totisesti Kristuksessa vapahdettu, niin kuin se Aadamissa on langennut ja kadotettu. Se saa nyt ansiotta iankaikkisen elämän, niin kuin se Aadamin kautta sai perinnöksi synnin ja kuoleman. Aadamin kautta saadun perinnön me tunnemme joka hetki sekä itsessämme että maailmassa. Kristuksen hankkimaa perintöä emme näe, emmekä tunne. Sen tähden on se meille evankeliumin kautta julistettava.

Samaten kuin sinä näet maailman syntiin vajonneena, näkee Jumala nyt kaikki ihmiset Kristuksessa täydellisesti sovitettuina, vanhurskautettuina ja pyhitettyinä, jopa niin ihanina kuin aikojen alussa katsoessaan kaikkea mitä hän oli tehnyt. "Ja katso, ne olivat sangen hyvät." Ellei maailma Jumalan silmissä olisi näin sovitettu, niin ei Kristus olisi täydellisesti suorittanut sovitustehtäväänsä. Mitä me vielä autuudeksemme tarvitsemme? Sitä, että tottelemme Herran ääntä hänen sanassaan. "Palatkaa te luopuneet lapset. Suudelkaa Poikaa, jottei hän vihastuisi, ettekä te hukkuisi tiellänne! Niin tulkaa ja katsokaamme, kummalla oikeus on, sanoo Herra, jos teidän syntinne veriruskeat ovat, niin ne lumivalkeaksi tulevat. jos ne tulipunaisia ovat, niin ne villan kaltaiseksi käyvät. joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä, joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Kaikki on valmistettu! Ei meitä kullalla ja hopealla ole lunastettu. Ainosyntyinen Poika, hän, veljemme maksoi velkamme. Tule siis, sinä raskautettu sielu, tule heti, semmoisena kuin olet. Omin voimin et voi päästä synneistäsi. Jeesus sinut puhdistaa ja pyhittää. Älä siis viivy, vaan tule heti, taivaallinen Isäsi odottaa sinua!
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 16.01.2016 10:12

Kuva

TAMMIKUUN 16 PÄIVÄNÄ.
Sillä minä olin päättänyt, että teidän luonanne ollessani tunnen ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ja hänetkin ristiinnaulittuna. 1 Kor. 2:2.

Kysyt, ilmeneekö pyhässä Raamatussa meille Kristuksen valtakunnan tunnusmerkkiä, jonka kautta "oikea Jumalan armo" ja ainoa oikea "tosijumalisuus" eroaa kaikista vääristä teistä? Olisiko mahdollista, että Jumala, joka jo edeltäpäin näki kaikki erilaiset käsitykset kristinuskon sisällöstä ja salaisuudesta, ei olisi meille ilmoittanut Kristuksen valtakunnan tunnusmerkkiä? Jumalalle kiitos, me olemme saaneet siitä selvän tiedon.

Ne, jotka ovat käsittäneet totuuden ja joiden silmät ovat avautuneet, löytävät sen kaikkialla Raamatussa. He näkevät kaiken riippuvan yhdestä ainoasta asiasta. He näkevät, että kristinuskon ja kaiken tosikristillisyyden tuntomerkkinä ja salaisuutena on Kristus. Kristuksen tulee olla sydämessä kaikkena kaikessa, niin että totuudessa voimme Paavalin kanssa sanoa: "niinpä minä luen tosiaankin kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen rinnalla. Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Ja minkä minä nyt elän lihassa, sen elän Jumalan Pojan uskossa. Sillä minä olen päättänyt, että teidän luonanne ollessani tunnen ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ja hänetkin ristiinnaulittuna."

He näkevät sen varmaksi, että "jolla Poika on, hänellä on elämä. jolla Jumalan Poikaa ei ole, hänellä ei ole elämää, ja tämä elämä on hänen Pojassaan." Tämän näkevät uskolliset kaikkialla Raamatussa. Mitä tässä siis esitetään on heille tunnettua. Mutta lienee kuitenkin monelle sydämen ilo nähdä, ei vain kristinuskon salaisuutta ja sitä mikä sille on olennaista, vaan myöskin kuulla Herran Hengen mainitsevan sitä uskovaisen tuntomerkkinä. Jokaiselle siis, joka tahtoo tulla totuuteen, on tämä kehotuksena vakavaan itsekoettelemukseen ja ojennukseen.

Ilmestyskirjan 14 luku kertoo siitä uudesta virrestä, jota Siionin vuorella merkitty joukko veisasi keskellään seisovalle Karitsalle, "eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sataneljäkymmentäneljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta." Me näemme, että Herran Henki on tahtonut panna tämän laulun Siionin kansan tunnusmerkiksi! Mikä oli tämä laulu, jota eivät muut, kuin ainoastaan merkityt voineet oppia?

Johannes sanoo: "he veisaavat Karitsalle., sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset." He veisasivat siis Karitsan ansiosta ja meidän lunastuksestamme hänen veressään. "Kukapa ei siitä voisi laulaa", saattaa joku sanoa. Tiedämmehän, että se on suurinta taivaassa ja maan päällä. Mutta mitä tarkoittanee pyhä Raamattu sanoessaan, että he laulavat tätä, ainoastaan tätä sekä, etteivät muut kuin merkityt voineet oppia sitä virttä? Ei riitä, että tiedämme sen laulun, ei liioin riitä, että ainoastaan suullamme tunnustamme ja laulamme sitä. Raamattu varoittaa meitä ulkokullaisuudesta. Sen, joka ei tahallaan petä itseään, täytyy ottaa vaarin Jumalan sanasta.

Minkä tähden eivät he veisanneet muista Jumalan hyvistä töistä, vaan yksinomaan Karitsan kunniasta? Varmaa on, että tämä autuas joukko Siionin vuorella ennen muita tuntee ja tunnustaa kaikki Jumalan ihmeelliset teot, niin hyvin luomisen ja kaitselmuksen teot kuin ihmissydämessä Pyhän Hengen kalliit ja arvokkaat työt. Mitä siis merkitsee se, että he tässä laulussa ylistävät ainoastaan Karitsaa ja hänen pelastustyötään? "Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset." Niin, muuta tämä ei voi merkitä kuin mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan, ettei hän muuta tunne heidän luonansa ollessaan kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänetkin ristiinnaulittuna.

Jeesus Kristus on sydämen lohdutus, ilo, aarre ja kiitos. Uskolla riipun kiinni Karitsan pelastusuhrissa. Sitä isoan ja janoan. Se on toivoni ja tyydytykseni. Raamatun sana tahtoo opastaa meitä käsittämään, että oikean uskon ja jumalisuuden tunnusmerkkinä on luottamus Kristuksen sovintouhriin. Emme saa asettaa luottamustamme mihinkään meissä itsessämme olevaan, Hengen vaikutuksiin, ei uskoomme, vielä vähemmin uskon hedelmiin, rakkauteen ja Jumalan pelkoon. Kristus itse sanoi: "Sillä minun lihani on tosi ruoka, ja minun vereni on tosi juoma."

Katso, tämä on oikean kristityn tuntomerkki: Jumalan Karitsa. Se on hänen lohdutuksensa. Se yksin hänen sydäntänsä tyydyttää.

Opeta meitä, Herra Jumala, oikein käsittämään Kristuksen sovintokuolema. "Kenellä on Poika, hänellä on elämä, sillä elämä on ainoastaan Jumalan Pojassa." Opeta meitä tuntemaan oma köyhyytemme ja uskomaan, että me hänen täydellisyydestään saamme armon armosta ja että hänen verensä puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Amen
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 18.01.2016 11:49

Kuva

TAMMIKUUN 18 PÄIVÄNÄ.
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska eivät usko minuun. Joh. 16:8-9.

Synnin tuomion, koska eivät usko minuun. Mitä Herra tarkoittaa sillä, että hän puhuessaan maailman synnistä, jonka Pyhä Henki tuomitsee, mainitsee ainoastaan tämän "koska eivät usko minuun"? Jeesus tahtoo kai sanoa, että epäusko on ainoa synti, jonka tähden meidät tuomitaan. Kaikki synnit Jumalan kymmeniä käskyjä vastaan ovat sovitetut, mutta epäuskon kautta ihminen tuomitsee itsensä. "Synnin tuomion, koska eivät usko minuun!"

Katsokaa, miten Jeesus kohtelee syntisiä. Kun julkijumalattomat, publikaanit ja syntiset tulivat hänen luokseen, niin ei heidän syntinsä koskaan estänyt häntä heitä armahtamasta. Kaikki korjautui heti, kun he pakenivat hänen turviinsa. Missä oli silloin laki käskyineen ja tuomioineen? Missä oli pitkä, musta syntiluettelo? Koko elämänsä ajan he olivat syntiä tehneet rikkoneet Jumalan käskyjä vastaan, ja kuitenkaan hän ei nuhdellut heitä synnin tähden. He saivat pelkkää armoa, ja lohdutusta, ystävällisyyttä ja rakkautta osakseen, aivan kuin eivät olisi ainoatakaan syntiä tehneet.

Tästä lainoppineet katkeroituivat ja sanoivat: "Hän on publikaanien ja syntisten ystävä." Ei hän sitä kieltänytkään, vaan kutsuu niitä kadonneiksi lampaikseen, hukkaan joutuneiksi rahoikseen ja tuhlaajapojikseen. Hän vertaa itseään armahtavaan isään, joka ojennetuin käsin juoksi tuhlaajapoikaa vastaan. "Oi, rakas Vapahtaja, etkö tiedä hänen monista, rumista synneistään?" En, hänellä ei ole syntejä, ei ainoatakaan. "Sillä tämä minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksisaamiseksi."

Synti on pois otettu, rikos sovitettu ikuinen vanhurskaus on ilmestynyt. Jumala sovitti Kristuksessa maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän syntiänsä. Mutta erään synnin tähden maailma tuomitaan, ja on tämä: koska eivät usko minuun. Kristus tuomitsee ankarimmat laintäyttäjät. Onhan oikein, etteivät he ole vääryydentekijöitä, ryöväreitä, huorin tekijöitä. Hyvä on, että antavat almuja jne., ja siitä huolimatta he ovat tuomitut. Paavali todistaa myös useasta veljestä, että heillä oli kiivaus Jumalan puolesta, mutta eivät ymmärrä Jumalan vanhurskautta, eivät ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset, eivät etsineet sitä uskosta, vaan niin kuin lain töistä.

Miten ihmeellinen tuomio. Paremmat tuomitaan ja huonommat vanhurskautetaan. Hän, joka on tuhlannut perintönsä porttojen kanssa, saa juotetun vasikan. Se, joka aina on isäänsä palvellut, eikä milloinkaan laiminlyönyt hänen käskyjään, ei saa vohlaakaan. Tässä on suuri salaisuus kätkettynä.

Tulenkohan koskaan käsittämään mitä Kristuksen kuolemaan sisältyy! Kaikki synti on Kristuksen kuoleman kautta sovitettu. Lain kirous ei meitä enää seuraa. Ihmistä ei synnin tähden tuomita, mutta hänet tuomitaan epäuskon tähden. Epäusko siis tuomitaan. Tämän opetuksen saamme näistä sanoista: "Synnin tuomion, koska eivät usko minuun."

Vielä opimme näistä sanoista sen, että vakava ja hurskas ihminen voi saada osakseen tuomion, jos hän kaikessa hurskaudessaan ei usko Kristukseen. Hän on ehkä kauan elänyt vakavimmassa parannuksen teossa, syvästi katuen syntejään, hartaasti rukoillen, hurskaasti eläen ankarassa itsensä kieltäymyksessä, hän on ehkä harjoittanut suurta hyväntekeväisyyttä ja siitä huolimatta hän joutuu kadotukseen, jos hän ei ole oppinut "sitä roskana pitämään tuon ylen kalliin Kristuksen Jeesuksen, Herransa tuntemisen rinnalla, että hänet havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa laista saatavaa vanhurskautta, vaan sitä, joka tulee Kristukseen uskon kautta, sitä vanhurskautta, joka tulee Jumalasta uskon perusteella."

Kaikki ihmishyveet eivät Jumalan silmissä ole niinkään arvoiset hänen rakkaan Poikansa uhrikuoleman rinnalla. Sen tähden hurskaimmatkin tuomitaan, jos eivät kunnioita Poikaa. "Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin tuomion, synnin, koska eivät usko minuun!" Tämä sana tuomitsee maan parhaimmat, hurskaimmat, vakavimmat ihmiset kadotukseen, jos eivät anna Karitsalle kunniaa, vaan tahtovat itse vapahtaa itsensä.

Rakas taivaallinen Isä, lähetä Pyhä Henkesi nuhtelemaan meitä syntiin tähden, niin että pidämme kaiken roskana sinun Poikasi tuntemisen rinnalla. Herra, lisää meille uskoa, Päästä meidät epäuskosta! Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 20.01.2016 08:29

Kuva

TAMMIKUUN 20 PÄIVÄNÄ.
Pyrkikää kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne hyvettä. 2 Piet. 1:5.

Huomatessamme kylmyytemme ja tottelemattomuutemme ja nähdessämme, miten huonosti uskomme Jeesukseen tulee ilmi elämässämme, on sydämemme menehtyä suruun. Ja kuitenkin, kuinka ihanat ovat Jumalan lupaukset. Kaikki mahdollisuudet hurskaaseen elämään on meille annettu. Heikkoutemme tähden ei meidän tarvitse olla synnin orjina. Hänen lupauksensa mukaan tulemme jo täällä ajassa jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja iankaikkisuudessa saamme elää hänen kanssaan. Ja nämä lupaukset ovat vahvat, ne eivät petä.

Emmekö siis tätä lyhyttä aikaa, jonka täällä ajassa elämme, eläisi hänelle, joka kaiken on meille antanut. Emmekö kiittäisi häntä, emmekö etsisi sitä, joka hänelle kelpaa ja emmekö kaikella ahkeruudella pyrkisi osoittamaan uskossamme hyvettä. Ajattele tätä, sinä, joka olet armoitettu Jumalan lapsi! Pyydä Jumalalta anteeksi kaikki laiminlyöntisi ja rukoile häntä armossaan auttamaan sinua, niin että tästä lähtien voisit paremmin elää hänelle.

"Osoittamaan uskossanne hyvettä." Hyveellä tarkoittaa apostoli pyhää voimaa, ahkeruutta ja intoa kaikkeen hyvään. Apostoli tahtoo meille teroittaa, ettei uskomme saa olla kuollutta, toimetonta tietoa, tahi ainoastaan velttoa haaveilua. Vaan kaikessa elämässämme on meidän osoitettava kuuluvamme Jumalan armoitettuun, onnelliseen kansaan, joka omistaa ne ihanat aarteet, joista Herra lupauksissaan puhuu.

Kristittyjen piirissä teemme usein sen omituisen huomion, että vaikka heissä uusi hengellinen elämä näyttää syntyneen, eivät he ymmärrä käyttää saamaansa Jumalan armoa vanhan ihmisen kuolettamiseen. Joku helmasynti saattaa heissä vapaasti rehottaa. Näyttää siltä kuin he eivät tietäisi, että jokainen synti on ristiinnaulittava ja kuoletettava. Jos heissä todella on havaittavissa hengellistä elämää, niin todistaa tämmöinen sielun tila hengellisen uneliaisuuden ja laiskuuden hallitsevan heitä. Tästä tahtoo apostoli meitä herättää kehottaessaan meitä osoittamaan uskossamme hyvettä, ahkeruutta, voimaa ja toimeliaisuutta.

Tämän kirjeen tarkoitus ilmenee meille apostolin omissa sanoissa: "Tämä on jo toinen kirje, jonka kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne." Tutkikoon nyt jokainen, joka tämän lukee, itseänsä ja tarkatkoot missä hän puuttuu. Ehkä olet laiminlyönyt jonkun kristillisen velvollisuuden, tahi ehkä sinulla on joku synti ristiinnaulitsematta. Jumalisuuden voima ilmenee siinä, että kaikessa harrastamme sitä, mikä on hyvää ja oikeata, pakenemme syntiä ja ristiinnaulitsemme sen. Sinä, joka uskot ja omistat Jumalan armon ja kuitenkin olet tyly ja kärttyinen, älä anna pahalle luonnollesi valtaa, vaan kuoleta se. Seuraa Vapahtajasi esimerkkiä. Kun häntä kirottiin, ei hän kironnut. Kärsiessään hän ei uhannut, vaan jätti koston sille, joka oikein tuomitsee.

Sinä armoitettu, jota lihan himo ahdistaa, kuule apostolin sanoja: "Rakkaani, niin kuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättäytymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan!" Sinä, joka uskot ja omistat Jumalan armon, mutta sydämesi on kiinnitetty tämän maailman hyvyyteen ja rikkauteen, ole varuillasi! Vähitellen muutut valhekristityksi, huulillasi on Herra Jumala, mutta sydämesi on maailmassa. Kaikki ajatuksesi liikkuvat siinä, miten voisit yhä enemmän koota itsellesi tämän maailman hyvyyttä, mutta tiedä se, sinä olet vaarallisella tiellä. Sinä et ole raitis, valvova kristitty ja jos et pian herää, niin orjantappurat tukahduttavat hyvän siemenen, joka sydämeesi on kylvetty.

Sinä, joka uskot ja omistat kaikki Jumalan armolahjat, jotka hän Kristuksessa meille antanut on, ja näet ystäväsi hengellisesti kuolleena sekä varmasti kulkevan iankaikkista kadotusta kohti, etkä mitään tee hänen herättämisekseen. Sinä tiedät hänen lähestyvästä onnettomuudestaan, mutta puhelet hänen kanssaan kaiken maailman asioista. Oi herää! Rukoile Jumalalta niin vilpitöntä rakkautta lähimmäistäsi kohtaan, että saat rohkeutta ja halua auttaa häntä pelastumaan.

Sinä uskot ja olet armoitettu ja näet köyhän veljesi hädässä, sinulla on varoja, joilla voisit auttaa häntä, mutta suljet sydämesi. Miten Jumalan rakkaus sinussa silloin voi pysyä? Kuoleta lihasi, joka tahtoo säilyttää kaikki itselleen ja omilleen. Näistä esimerkeistä näemme, miten osoitamme uskossamme hyvettä, pyhää harrastusta ja voimaa. Apostoli sanookin sen tähden: "Pyrkikää kaikella ahkeruudella." Rukoilkaa Jumalan Pyhää Henkeä virittämään sellaista uskoa ja rakkautta, joka kaikessa elämässänne ilmenisi. Jumala antakoon meille anteeksi kaiken, missä puutumme, Hän täyttäköön sydämemme ilolla ja lupaustensa voimalla, jotta todella tekisimme parannuksen.

Armorikas, laupias Herra Jumala! Auta, että sydämeni uskolla riippuisi Jeesuksessa Kristuksessa. Anna sydämeeni rakkauden tulta! Anna Pyhä Henkesi, anna oman sieluni pelastumiseksi, ja myös niiden tähden, jotka minulle uskonut olet! Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 21.01.2016 08:52

Kuva

TAMMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ.
Kun Pietari vielä näitä puhui, laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka puheen kuulivat. Apt. 10:44.

Pyhä Henki ei välittömästi hoida sielujamme, vaan se tapahtuu armovälineiden, sanan ja sakramenttien kautta. Jos tahdot sydämeesi Pyhän Hengen, jos tahdot omistaa Hengen lahjoja ja jos tahdot tuntea elämässäsi Jumalan Hengen vaikutusta, niin viljele Jumalan sanaa. Lue sitä rukoillen, kuuntele ja kirjoita sitä, puhu ja laula siitä, niin varmasti saat Pyhän Hengen.

Muutamat kristityt ikävöivät, huokaavat ja pyytävät Jumalan Hengen osallisuutta, mutta eivät saa. Heillä ei ole uskoa, ei rauhaa, ei rakkautta, ei lujuutta, ei varmuutta. jatkuvasti he huokaavat ja ikävöivät. Mutta miten he voisivatkaan saada Jumalan Henkeä ja miten voisivat hengellisesti kasvaa, kun eivät viljele Jumalan sanaa. He tekevät paljon työtä itsensä kanssa, he miettivät ja ikävöivät, mutta eivät lue Jumalan sanaa.

Gal. 3: 2:ssa sanoo apostoli: "Lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" Ja Apt. luemme: "Kun Pietari vielä näitä puhui, laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka puheen kuulivat." Mitä he tekivät saadakseen Pyhän Hengen? He hiljentyivät ja kuuntelivat Jumalan sanaa. Ja niin tuli Jumalan Henki heidän sydämiinsä. Heidän sydämensä täytti katumus, usko, rakkaus, elämä ja voima, joka teki heidät uusiksi ihmisiksi.

Sen tähden lue Jumalan sanaa. Hengellisen elämän synty, kasvaminen ja säilyminen riippuu siitä, missä määrässä viljelet Jumalan sanaa. Siinä on hengellisen elämän salaisuus. Jotkut ihmiset, jotka pintapuolisesti katselevat kristittyjen elämää, sanovat: Vahvan uskonsa ja syvän armonkokemuksensa tähden heidän elämänsä on niin nuhteetonta. Niin ei ole asianlaita. Jos heidän uskossaan ja elämässään näemme Pyhän Hengen vaikutusta, ei se johdu heidän vakavuudestaan ja voimastaan, vaan siitä, että he ahkerasti ravitsevat sieluaan Jumalan sanalla. Niin pian kuin he tämän laiminlyövät, alkaa kohta tämän maailman henki kasvaa ja tosihengellinen elämä heissä kuolee. Käy heidän luonaan tällöin, niin huomaat heidän heikon hengellisyytensä. Jos heidän uskonsa ja rauhansa säilyy, vaikka eivät Jumalan sanaa viljele, niin ei se ole Hengen työtä.

Ainoastaan sanan kautta Jumalan Henki ottaa asuntonsa ja vaikuttaa ihmissydämessä. Mutta eivät kuitenkaan kaikki, jotka lukevat Jumalan sanaa silti saa Hengen osallisuutta, eikä se synnytä heissä elämää. Tämän todistavat tuhannet kirjanoppineet ja fariseukset joukossamme. Mitä siis vielä tarvitaan? Meidän on muistettava, että voima tulee ylhäältä Jumalan antina. Meidän on nöyrinä ja kuuliaisina vastaan otettava sana. Meidän on muistettava, että olemme silloin pyhän Jumalan kasvojen edessä. Ymmärryksemme ja ajatuksemme ovat vaillinaiset, uskomme on heikko, huonosti valvomme ja vaellamme, ja jos ei meillä ole Pyhän Hengen osallisuutta, on kaikki turhaa.

Tämä on jokaisen kristityn muistettava, jotta ei meitä kaikkine tietoinen ahkeran Jumalan sanan viljelemisemme ohella, sittenkin havaittaisi hengellisesti kuolleiksi.

Elämä ympärillämme on levotonta. Olemme vihollismaassa, keskellä taistelua. Huonot ja hyvät voimat ovat liikkeellä. Herätykset ja eksytykset, kääntymiset ja luopumiset seuraavat toisiaan. Sen tähden on meidän valvottava ja pysyttävä lähellä Paimenta, sielujemme piispaa. Tutkikaamme ahkerasti Jumalan sanaa. Kristus ja hänen työnsä kirkastukoon meille yhä selvemmäksi.

Pysykäämme hengellisesti vaivaisina. Älköön "uusi virsi" koskaan tulko meille vanhaksi, pitkäksi ja ikäväksi. Olkaamme aina rehelliset sekä Jumalan että oman itsemme edessä. Ajatuksemme, puheemme ja työmme olkoot hänen pyhän tahtonsa mukaiset. Muistakaamme, että Herra on lähellä. Oi, jospa paremmin oppisimme välttämään vaaroja, joihin vihollisemme koettavat meitä houkutella. Ne tahtovat ryöstää meiltä sekä hengellisen että iankaikkisen elämämme. Rukoilkaamme, että Pyhä Henki tulisi sydämiimme, rukoilkaamme sitä kammioissamme ja seurakunnan kanssa. Rukoilkaamme myös toinen toistemme puolesta, niin kuin Kristus ja hänen apostolinsa kehottavat.

Kiitos sinulle, rakas taivaallinen Isä, kun olet antanut meille Pyhän Hengen. Kiitos, että olet antanut meille sanasi. Olkoon se jalkani kynttilä, joka loistaa minulle yön pimeydessä. Kiitos, että olet antanut Poikasi lunastajaksemme. Hänen turviinsa jättäydyn nyt ja iankaikkisesti. Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 22.01.2016 07:06

Kuva

TAMMIKUUN 22 PÄIVÄNÄ.
Sillä mitä hyötyä on ihmiselle, vaikka hän voittaisikin itsellensä koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Luuk. 9:25.

Pellon, karjan ja vaimon omistamista ei voi syntinä pitää, mutta kun Jeesus puhuu siitä, mikä estää sieluja Jumalan valtakuntaan tulemasta mainitsee hän juuri nämä kolme estettä. Luuk. 14: 18-24. Rakkaus isään ja äitiin ei ole Jumalan tahdon rikkomista, päinvastoin hän kehottaa meitä siihen, mutta se, joka rakastaa isää tahi äitiä enemmän kuin minua, ei voi olla minun opetuslapseni, ei voi tulla Jumalan valtakuntaan.

Hengellisesti laiska ja suruton ihminen ei näe näissä esteissä mitään vaaraa. Ei, hän katselee ainoastaan rakastamansa esineen laatua ja ajattelee: Mitä pahaa siinä teen, että näitä rakastan, ovathan pyhät Jumalan miehetkin ylistäneet peltoja, karjaa ja vaimoja, miksi en minä niitä saisi pitää. Mutta oletkohan huomannut, miten olet näihin kiintynyt? Ne ovat tulleet epäjumaliksi, joihin sydämesi ja sielusi on itsepäisesti ja itsekkäästi kiintynyt. Jumala, hänen armonsa, hänen mielisuosionsa sitä vastoin on näiden rinnalla sinulle vähäpätöinen, eikä sieluasi tyydytä. Tätä ei ihmisraukka huomaa. Hän ei ole oman itsensä edessä kyliin rehellinen tutkiakseen tätä. Viimein, kun hän huomaa olevansa epäjumalansa vanki ja koviin kahleisiin kytkettynä, ei hän enää kykene tekemään vastarintaa, eikä enää tahdokaan luopua rakkaudestaan. Ja niin armoelämä kituu.

Mutta kiusaaja käyttää muitakin keinoja vangitakseen uskollisten sielut. Hän käyttää siihen ihmisiä, jotka ovat maailmasta, tämän maailman lapsia. Nämä ovat Perkeleen uskollisia, nöyriä palvelijoita. Joko uhaten, vihaamalla ja vainoten he koettavat pelottaa, estää ja uuvuttaa uskollisia, yhä houkuttelevat ja vetävät he lupauksillaan, imartelullaan ja ystävyydellään Herran omia puoleensa.

Voi, miten monta surullista esimerkkiä tästä on ympärillämme. Eräs käsityöläinen, jota Jumala armossaan kutsui, herätti ja armahti, jätti synnin tien ja maailman turhuuden etsiäkseen niitä, mitkä ylhäällä ovat. Jonkun ajan kuluttua huomasi hän, että monet hänen liiketuttavistaan jättivät hänet, liike pieneni ja tulot vähenivät. Tämä rupesi häntä vaivaamaan. Hän ei jaksanut odottaa Herraa. Maailman ystävyyden voittaminen tuli hänelle tärkeäksi. Hän salasi kristillisyytensä, eli maailman mukaan ja vetäytyi pois niiden kristittyjen joukosta, joita maailma halveksi. Sen sijaan hän liittyi arvossapidettyihin maailman ihmisiin, sekä niihin kristittyihin, joita maailma sieti ja kiitti. Hän tahtoi olla maailman lasten kaltainen, eikä tahtonut näyttää ymmärtävänsä heidän sielujensa onnetonta tilaa. Vähitellen hän teki heille myönnytyksiä. Hän liittyi heidän seurapiiriinsä ja otti osaa hienompiin maailman huveihin. Maailma oli nyt hänen ystävänsä. Se toivoi pian kokonaan voittavansa hänet. Jonkun vuoden hän heidän kanssaan kulutti aikaansa juomingeissa, pelissä ja kaikenlaisessa lihan himossa. Tämmöinen onneton lankeemus ei kohtaa yksinomaan käsityöläistä.

Maailman verkkoon kietoutuu nuorukainen, neitonen, maanviljelijä, virkamies, jopa pappikin. Hän on tullut Jeesuksen luo, mutta ei voi kestää maailman pilkkaa ja vainoa. Hän ei voi olla syrjäytettynä ja pelkää hyvän nimensä, maineensa, tulojensa, leipänsä, tulevaisuutensa menettämistä. Hän etsii maailman ystävyyttä ja asettautuu sen mielen mukaan. Mutta älkäämme luulko, että kukaan näistä myöntää olevansa maailmaan mielistynyt. Ei, vaan hänen onneton luopumisensa saa nimen kristityn vapaus, tahi kristityn velvollisuus auttaa maailmaa siten, ettei eristäydy siitä. Mutta eipä sitä soveliasta hetkeä maailman auttamiseksi tahdo tulla. Hienotunteisuus silloin usein estää loukkaamasta ja suututtamasta maailmaa. ja niin näemme vapaan, rohkean maailman hallitsevan tuota hurskasta, varovaista lasta, sen sijaan, että hän hallitsisi sitä.

Jos tuo sielu raukka ei ajoissa katkaise suhteitaan maailmaan ja mene ulos ja itke katkerasti, vaan edelleen "kantaa iestä uskottomien kanssa", tulee hänestä viimein ikeen oria, maailman ja ihmissuosion orja. Armon voima on kadonnut, Jumalan ystävyys menetetty, sillä maailman ystävyys on Jumalan vihollisuutta. Yhdysside Herran uskollisiin on katkennut. "Sillä tähän nykymaailmaan rakastuneena Deemas jätti minut." Tämä sielu välttää yhteyttä niiden henkilöiden kanssa, jotka tuomitsevat tämmöisen sieluntilan, hän ei liioin lue kirjallisuutta, joka avaisi hänen silmänsä ja niin hän paatumistaan paatuu, sillä paatuminen on luopumisen seurauksena.

"Maailma katoaa ja sen himot. mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti." Älä hukkaa perintöosaasi, joka sinulle kuuluu. Arnen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 24.01.2016 08:59

Kuva

TAMMIKUUN 24 PÄIVÄNÄ.
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Room. 5:1.

Tässä on kristittyjen ihmeellisen rauhan syvä ja ikuinen perustus. Tässä on myös ilmaistu syy, miksi sydänraukat kaipaavat rauhaa. Apostoli ei sano: "Koska olemme juuri semmoiset kuin meidän tulee olla, nim. hurskaat ja hyvät." Ei, hän sanoo: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."

Sinä, etsivä sielu, on kaunista, on tärkeätä, tärkeintä maailmassa, että vilpittömästi harjoitat jumalisuutta, hartaasti rukoilet, ahkerasti kuulet ja luet Jumalan sanaa, taistelet pahaa vastaan, ja etsit sitä, joka hyvää on. Mutta sinulta puuttuu sittenkin rauha Jumalasi kanssa. Sinä et luota hänen armoonsa, sinä pelkäät ja olet levoton. Eikä suotta, sillä kaiken hurskautesi kanssa saatat sittenkin olla tuomittu. Paljon enemmän tarvitaan voidaksesi kestää tuomiolla pyhän Jumalan edessä. Enemmän kuin kaikkien hurskaitten hurskaus ja pyhien pyhyys.

Ei riitä muu kuin Kristuksen, Jumalan Pojan kuolema, että olemme uskossa hänet päällemme pukeneet, olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, ja meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Sinun on omistettava semmoinen vakaumus, että voit iloiten sanoa: Kristus on kuollut minun edestäni, juuri minun puolestani. En voi kerskata uskoni, hurskauteni, vilpittömyyteni tähden, mutta kyllä siitä, että Kristus on täydellinen, Kristus on pyhä ja vanhurskas. Kristus on täyttänyt lain ja kärsinyt kuoleman, joka on synnin palkka. Se tapahtui minun tähteni. Se riittää kaikkien minun syntieni sovittamiseksi. Siinä on kyllä, se riittää ikuisiksi ajoiksi. Siihen minä uskallan.

Omin voimin olet koettanut tulla vanhurskaaksi. Sen tähden et ole rauhaa saanut. jos omin voimin vanhurskaaksi tulisit, ei Kristuksen olisi tarvinnut kuolla. Et ole vielä kokenut, niitä oikea usko on. Uskon ja uskon välillä on suuri ero. Luulet ehkä omistavasi uskon, kun pidät Kristuksen sovitusopin oikeana, etkä sitä epäile. Olet ehkä ajatellut näin: "Kristus on täyttänyt kaiken, siitä ei puutu mitään, mutta minussa on vika, minussa täytyy tapahtua muutos." Ja niin olet kääntänyt katseesi pois Kristuksesta ja tarkastat vain itseäsi. Et siten saakaan rauhaa. Eihän sinulla ole oikeata uskoa.

Totta on, että Kristus on täydellisesti sovittanut syntisi. Mutta etkö ymmärrä, sinä olet tehnyt niin suuren virheen, ettei sitä voida paljolla työlläsi auttaa. Paremmaksi et tule ennen kuin Kristus sinut pelastaa. Syy rauhattomuuteesi on ollut siinä, että olet luullut, että sinun täytyy korjata kaikki ennen kuin voit saavuttaa rauhan. Et ole uskonut, etkä ymmärtänyt, miten huono sinä olet.

Mutta Kristus sinut parantaa ja täyttää kaikki sinun puolestasi. Olet kyllä tuntenut olevasi suuri syntinen, mutta et kokonaan kadotettu syntinen. Olet uskonut, että Kristus on lunastanut suuria syntisiä, mutta ei semmoisia kuin sinä tähän saakka olet ollut.

Nämä seikat tavallisesti ovat estäneet etsivien sielujen saamasta rauhaa. Toiset taas ovat vielä niin kiinni maailmassa, että heillä on muuta, mielenkiintoisempaa kuin Jumalan armo. Heillä on epäjumalia ja helmasyntejä, joista eivät tahdo luopua - ja hyvä on, etteivät silloin saakaan rauhaa. Jumalan rauhan saavuttamisen täytyy tulla sinulle tärkeimmäksi asiaksi, niin että et tyydy ennen kuin sen omistat. Sinä et saa luottaa omiin voimiisi ja omiin pyrkimyksiisi.

Semmoisena kuin olet, kelvottomana, kadotettuna syntisenä tulee sinun etsiä pelastusta Kristukselta. Et saa luottaa tunteisiisi ja odottaa, että sydämessäsi tuntisit Jumalan vastauksen, vaan sinun on otettava Jumalan vastaus sieltä, niissä Jumala antaa, nim. sanassaan, ainoastaan sanassa. Näin saavutat Jumalan rauhan.

Kun sielu huokaa: "En mitään muuta maan päällä toivo, kuin että omistan Jumalan armon. Oi, jos voisin niin Kristukseen uskoa, että kokonaan hänessä eläisin. Kunpa saisin vakaumuksen siitä, että hänen ansionsa on minun. Tahdon uskoa sanaan, en luota tunteisiin. Jospa voisin uskoa!"

Katso, silloin on jo usko syttynyt sydämeesi. Sielusi saa varmuuden armon omistamisesta ja täyden rauhan. Siitä Jumala itse pitää huolen.

Opeta minua, rakas Isä, Pyhän Henkesi kautta isoamaan ja janoamaan vanhurskautta . Anna sanasi armolupausten minulle kirkastua, niin että voisin itselleni omistaa sinut, Jeesus Kristus, viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastaaksesi, että sinun armosi ja rauhasi sydämeeni saapuisi ja suullani ja sydämelläni ylistäisin sinua, rakas Isä, Jeesuksen Kristuksen kautta. Amen.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius/ Tammikuu

ViestiKirjoittaja noomi » 25.01.2016 08:11

Kuva

TAMMIKUUN 25 PÄIVÄNÄ.
Ja että synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi. Room. 6:18.

Tässä saamme tilaisuuden tutkia kenen palvelijoita olemme, synninkö vai vanhurskauden. Olemme jommankumman, sillä apostoli sanoo, että molempien, sekä synnin että vanhurskauden palvelijoita, emme voi olla. Kristus sanoo myös: "Ei kukaan voi palvella kahta herraa." Tärkeätä on meille tietää kenen palvelijoita olemme. Kun ajattelemme kaikkea sitä, jonka kanssa elämässämme joudumme kosketukseen, niin meistä tuntuu usein siltä, kuin jos palvelisimme kahta herraa.

Toiset eivät tahdokaan selventää suhdettaan Jumalaan ja maailmaan, vaan kernaammin elävät puolinaista elämää. On ihmisiä, jotka tutkivat Jumalan sanaa, mutta siitä huolimatta ovat maailman ja epäjumalien kahleissa. Toisinaan he kuitenkin tahtovat palvella Jumalaa, pitäen sitä hyvänä, Jumalalle mieluisana tekona. Nämä tahtovat palvella kahta herraa.

Sitä vastoin Herran omia painaa raskaana taakka huoli siitä, että he ehkä palvelevat sekä Jumalaa että syntiä. Miten voimme tietää kenen palvelijoita olemme? Syy epätietoisuuteen on siinä, että arvostellaan suhdetta Jumalaan ja maailmaan sydämen tunteiden, eikä Jumalan sanan mukaan. Sekä Kristus että apostoli sanovat selvästi, että me emme voi samalla kertaa palvella kahta herraa. Sekä pahan- että hyvyydenvoimat asuvat meissä. Sen tähden usein näyttää siltä kuin jos palvelisimme kahta herraa. Synnin palvelijoissakin huomaa joskus hyvän hengen vaikutusta, esim. silloin kun omantunnon ääni heissä puhuu tahi kun armokutsu heidät saavuttaa. Herran uskollisissa näemme myös paljon pahan hengen lihan ja maailman vaikutusta.

Olemmeko siis kahden herran palvelijoita? "Emme", sanoo apostoli. Kahden herran palvelijoiksi ei meitä tee se, että paha ja hyvä liikehtii meissä ja satunnaisesti ilmenee pahoissa tahi hyvissä teoissa. Vaan "kun antaudumme jonkun palvelijoiksi, häntä totellaksemme niin olemme sen palvelijoita, jolle olemme kuuliaiset." Ainoastaan toiselle näistä keskenään taistelevista voimista kuuluu sydämemme ja mielemme. Herra selittääkin, minkä takia emme voi palvella kahta herraa: "sillä hän on joko vihaava toista ja rakastava toista, taikka hän liittyy ensimmäiseen ja halveksi toista." "Rakastammeko" tahi "vihaammeko", "liitymmekö tahi "halveksimmeko", se määrää suhtautumisemme jompaankumpaan.

Kun Herran uskolliset pelkäävät rakastavansa syntiä ja halveksivansa Jumalaa, ja kun rakkaus ja viha vuoroin käyvät sydämessämme, niin ymmärrämme, että on vaikeata tietää kenen palvelijoita olemme. Synnin palvelija on se, joka tieten taiten ja häikäilemättä, elää lihan töissä: ahneudessa, irstaudessa, juoppoudessa, epärehellisyydessä, vihassa, jne., eikä nuhteista ja varoituksista välitä. Näistä sanoo Kristus: "Joka syntiä tekee, hän on synnin orja."

Mutta valekristityt viljelevät Jumalan sanaa ja liittyvät Herran kansaan, mutta tahtovat rinnastaa Kristuksen ja Belialin ja palvella sekä Jumalaa että maailmaa, samaten heikkojen kristittyjen taistellessa vaikeissa kiusauksissa ja satunnaisissa eksytyksissä, silloin on meidän vaikeampi nähdä erotusta Jumalan - ja mammonan - palvelijan välillä.

Huomaa tarkoin miten apostoli sanoo: "Kun antaudutte jonkun palvelijoiksi, häntä totellaksenne, niin olette sen palvelijoita, jolle olette kuuliaiset." (s. 16). Kaikki riippuu siis siitä, kenelle te antaudutte, ketä te sydämestänne tottelette, ketä te kunnioitatte, eikä siitä, ketä te satunnaisesti tahi pakosta palvelette.

Mutta vaikka nekin, jotka ovat Hengen vaikutuksen alaisina ja jotka sydämestään rakastavat vanhurskautta, kuitenkin vielä tuntevat lihan voimakasta himoa kompastuvat ja lankeavat, niin älköön se eksyttäkö meitä. Koska heidän sydämensä halu on totella, koska he todella rakastavat vanhurskautta ja tahtovat palvella sitä, niin totisesti he eivät ole synnin orjia. Emme saa unohtaa näitä sanoja: "Kenelle antaudutte totellaksenne häntä, sen palvelijoita olette." Vaikka siis synti koettaa estää, pahentaa ja kiusata heitä, niin on koko heidän elämänsä sittenkin suunnattuna Kristukseen.

Mutta jos kristitty ei enää etsi armoistuinta saadakseen sieltä anteeksiannon ja voimaa, vaan antautuu uudelleen synnin palvelukseen ja tekee liittoja maailman kanssa seuratakseen sitä, silloin on tapahtunut onnettomuus, josta Pietari sanoo: "Kenen voittama joku on, sen orja hän on." Ei sitä sanota "voitetuksi", joka edelleen taistelee, vaikka hän taistelussa on kärsinytkin tappioita. Mutta se on voitettu, joka antautuu ja on jättänyt aseensa viholliselle. Pietari sanoo: "Joka poikkesi pois siitä pyhästä käskystä, jonka hän saanut oli." Niin kauan kuin siis taistelemme, ei lain orjina, vaan uskon katse luotuna Kristukseen, emme ole voitettuja, emme ole antautuneet synnin palvelijoiksi. Kaikki riippuu siis siitä, ketä te antaudutte tottelemaan.
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

EdellinenSeuraava

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron