ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA

Rohkeutta on tunkeutua synneistämme huolimatta Golgatan ristin juurelle ja kuunnella huutoa: Se on täytetty!. (Ote Peltolan kirjoituksesta)

ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA

ViestiKirjoittaja noomi » 14.07.2014 17:11

    Kuva


LÖYTÖRETKI VANHAAN TESTAMENTTIIN

Tervetuloa lukemaan Vanhaa testamenttia, mietiskelemään sen sisältöä ja opettelemaan sen sanoman soveltamista omaan elämään!

Tämä kirja on kirjoitettu siinä toivossa, että se innostaisi sinua tarttumaan Vanhaan testamenttiin. Meitä kutsutaan todelliseen lukuelämykseen. Tosin joissakin kohdin jo Vanhan testamentin pelkkä lukeminen voi tuntua varsin työläältä, eikä se keneltäkään suju ilman todellista vaivannäköä. Ikävä kyllä monet kauankin uskon tietä vaeltaneet ovat jääneet VT:n edessä lukutaidottomiksi. Ei ole haluttu nähdä sitä vaivaa, jota VT:n lukeminen aina vaatii. Kenties sujuvasti kirjoitetut, helppolukuiset hengelliset sensaatiokirjat ovat riistäneet meiltä kyvyn syventyä uskomme alkulähteeseen tai olemme liikaa tottuneet ottamaan virikkeitä vaivattomasta TV-ruudun katselemisesta.

Löytöretki Vanhaan Testamenttiin, Olavi Peltola, Perussanoma OY, 1992, ISBN 951-888-174-x copyright Olavi Peltola

Lähde: Olavi Peltolan sivut


Kuva

ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA

Olavi Peltola

YKSIN HERRALTA TULEE APU

Sanan sivu Kylväjä 8/2000

Ensimmäisessä Samuelin kirjassa alkaa uusi vaihe Jumalan maailmansuunnitelman toteutumisessa. Lyhyen ajan kuluessa tapahtuu paljon sellaista, jonka vaikutus tuntuu vuosituhansia myöhemminkin. Välillä taas on pitkiä ajanjaksoja, jolloin näyttää siltä kuin Jumala vaikenisi täysin eikä hänen valtakuntansa asia menisi eteenpäin. Tällöin Jumalan kansan on opittava elämään uskossa, joka luotaa mitään näkemättä tai kokematta.

Nyt oli kuitenkin tullut aika, jolloin Jaakobin ennustus Juudan sukukunnan hallitsevasta asemasta alkoi toteutua. Valtikka nousee Juudasta (1 Moos 49:10). Jumalan kansa saa kuninkaan, Daavidin, ja kuningassuvun, josta kerran syttyy tähti (4 Moos 24:17). Sen tähden luokse Betlehemin tähti johtaa. Daavidin kautta Jumala osoittaa myös sen ainoan paikan maailmassa, missä sai uhrata syntiuhrit ja vain siellä tapahtui todellinen synnin sovitus. Sinne pystytetään temppeli ja siellä on Golgatan kukkula ja risti.

Kuninkaitten aikaa kesti 500 vuotta Jerusalemin ensimmäiseen hävitykseen asti. Tuon ajan tapahtumista kertovat Samuelin ja Kuningasten kirjat sekä Aikakirjat. Pääosa profeetoista ja runollisista kirjoista syntyivät myös tänä aikana.

Kaikki alkaa kuitenkin tavattoman pienestä. Jälleen näemme, että Jumalan valitsee aseekseen sellaisen, joka ei ole mitään. Kuinka hyvin Julius Krohn sanokaan virressään: ”On edessäsi tuhkaa vain maailman mahti voimakkain. Kun viittaat, korkein alenee ja alhaisinkin ylenee. Vaan tehtäviisi valitset useinkin pienet, alhaiset, niin että heissä näkyisi vain sinun suuri voimasi” (virsi 580:3-4). Jumalan maailmansuunnitelman toteutumisen välikappaleena oli pieni perhe ja hedelmättömäksi tuomittu nainen – Hanna (1 Sam 1:2).

Hanna ei hellittänyt, vaikka joutui odottamaan ja rukoilemaan vuosia. Jumala ei vain vastannut eikä ottanut pois hänen vaivaansa. Kukaan ihminen voinut auttaa häntä. Hänen ainoa toivonsa oli Jumalan asioihin puuttuminen.

Hannan ahdistusta lisäsi se, että häntä nöyryytettiin ja kiusattiin kotona. Raamattu kertoo, että tätä jatkui vuodesta toiseen. Väitettiin, että hänen elämänsä yllä oli Jumalan tuomio (1 Sam 1:7). Hänen miehensäkin syytti häntä siitä, että hän oli aina niin ahdistunut. Eikö hänelle riittänyt, että hänellä oli rakastava puoliso? Mitä hän tarvitsi vielä sen lisäksi? Hänellähän oli kaikki hyvin!

Perhe kävi vuosittain rukoilemassa Siilossa, jossa oli silloin Ilmestysmaja ja liitonarkki. Hanna oli mukana. Mutta hän ei halunnut syödä. Hän kiirehti rukoilemaan Herran huoneeseen. Hän tiesi, että siellä Herra on lähellä. Siellä syntinen ihminen saattoi kohdata sovitusveren turvissa kaikkivaltiaan Jumalan. Hän rukoili pitkään ja hiljaa, vain huulet liikkuivat. Hän itki katkerasti. Hän ei pelännyt kyyneleitä Jumalan edessä.

Herran huoneessa oli vanha ja kokenut pappi, Eeli. Tämä seurasi Hannaa. Hän ei osannut tulkita Hannan itkua muuten kuin syytämällä häntä juopumuksesta. Eeli aikoi ajaa Hannan pois tämän ainoasta turvapaikasta - Herran edestä: ”Mene selviämään humalastasi” (1 Sam 1:14). Se oli kauhea epäily. Hanna ei loukkaantunut kohdatessaan papin täydellisen ymmärtämättömyyden. Hän torjui syytöksen ja kertoi, että hän on vain onneton nainen, joka vuodatti sydämensä Jumalalle (1:15). Tätä pappi ei ollut siis käsittänyt. Oliko aika niin hengellisesti kuollutta, että pappi ei voinut kuvitella kohtaavansa Herran huoneessa todellisia rukoilijoita?

Jeesuksen sanojen mukaan lopun aikana katoaa Jumalan kansasta tällainen kestävä, Herraa avuksi huutava rukous (Luuk 18:8). Vaadimme vastauksen heti. Jollemme saa mitä vaadimme, käännämme selkämme Herralle.

Hanna heitti murheensa Herran kannettavaksi. Hän ei ollut kaikista pettymyksistään huolimatta kadottanut luottamusta siihen, että Herra pitää vielä hänestä huolen (1 Piet 5:7).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

RUKOUSTAISTELU JA VOITTO

ViestiKirjoittaja noomi » 15.07.2014 07:01

    Kuva

RUKOUSTAISTELU JA VOITTO
Sanan sivu Kylväjä 9/2000

Raamatussa on kuvauksia Jumalan ihmisistä, joiden rukouksiin Jumala vastasi ihmeellisellä tavalla. Profeetta Samuelin äiti Hanna on yksi heistä. Vuosia kestäneiden itkujen ja rukoustaistelujen jälkeen Jumala tarttui hänen elämäänsä. Hän sai Samuelin (1 Sam 1:10-11, 20). Hanna saattoi todistaa: ”Minä rukoilin ja Herra antoi minulle mitä pyysin” (1:27).

Raamattu kertoo myös sellaisista Jumalan lapsista, jotka rukoilivat sydämestään moneen kertaan määrätyn asian puolesta, mutta Jumala ei antanut heille juuri sitä, mitä he olivat pyytäneet. Tällainen rukoilija oli Mooses. Hän pyytämällä pyysi Herralta päästä kansansa mukana Luvattuun maahan, mutta ei päässyt (5 Moos 3:26; 34:4). Hän oli kyllä kokenut Jumalan suuruuden ja käden voiman ja nähnyt monia Herran ihmetöitä (5 Moos 3:24). Mutta tätä hänen elämänsä syvintä henkilökohtaista toivetta Jumala ei toteuttanut. Saman koki Paavali pyytäessään Herralta, että rusikoiva pistin hänen lihastaan otettaisiin pois. Sitä ei otettu pois. Paavali oppi kuitenkin iloitsemaan heikkoudesta, vaikeuksista ja jopa ahdistuksista (2 Kor 12:7-10).

Toki haluaisimme kokea Hannan tavoin Jumalan voimallisia ja ihania rukousvastauksia. Kuvittelemme, että elämämme olisi silloin paljon helpompaa. Monen meistä on kuitenkin tyydyttävä Mooseksen ja Paavalin tavoin siihen, etteivät unelmamme ja toiveemme täyty. Jumala sanookin: Ei! Miten sen kestämme? Miten vältämme katkeruuden tai masennuksen?

Hanna sai kokea Jumalan ihmeen omassa elämässään. Hänen kiitollisen sydämensä laulu on opettanut halki vuosituhansien Jumalan lapsia riippumaan kiinni Herrassa kaikissa elämänkohtaloissa.

Hanna vakuuttaa meillekin, että meidän Jumalamme yksin on luja kallio (1 Sam 2:2). Sen kallion varaan voi rakentaa koko elämänsä rakennuksen. Se kallio kestää, vaikka kaikki muu maailmassa murentuisikin.

Herra on Jumala ja hän tietää kaiken (1 Sam 2:3). Kaikkinäkevä Jumala tietää myös meidänkin elämämme jokaisen tilanteen ja kaiken tuskan Hän on jopa laskenut päämme hiuksetkin ja valvoo niin elämäämme, ettei yksikään hius putoa hänen sitä tietämättä (Luuk 12:7; 21:18).

Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän (1 Sam 2:6). Hän tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa (2:7). Kaikenlaiset elämänkohtalot saamme ottaa hänen kädestään. Hän johtaa niin puutteeseen ja moniin ajallisiin vaikeuksiin kuin hyvinvointiin, nousuun ja menestykseen. Siksi on mieletöntä antautua toivottomuuden ja masennuksen valtaan silloin kun hän köyhdyttää ja painaa maahan. Toivottomuudelle ei saa antaa sijaa edes silloin, kun Herra lähettää kuoleman, sillä oma ja läheisten ajallinen elämä on hänen antamansa laina. Sen hän ottaa myös pois ja tekeekin niin silloin kun hyväksi näkee. ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi” (Job 1:21).

Habakuk on yksi niistä rukoustaistelijoista, jotka eivät saaneet Herralta juuri sitä mitä olivat pyytänyt. Hän vaikeroi rukouksessaan: ”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule?” (Hab 1:2). Hän oppi Herran sanan perusteella odottamaan ja elämään vanhurskaana uskosta (2:4, KR38). Kävi miten kävi, niin joka tapauksessa voimme lopulta Habakukin tavoin oppia sanomaan ”jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. Herra, minun Jumalani, on voimani” (3:18).

Rukoustaistelussa saavutettu voitto onkin siinä, että säilytämme luottamuksemme Herraan ja hänen sanaansa aina ja kaikissa elämämme vaiheissa.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

PUHU, HERRA, PALVELIJASI KUULEE!

ViestiKirjoittaja noomi » 16.07.2014 06:31

    Kuva

PUHU, HERRA, PALVELIJASI KUULEE!
Sanan sivu Kylväjä 10/2000

Elettiin hengellisen kuoleman aikaa. Herran sana ei päässyt koskettamaan ihmisten sydämiä (1 Sam 3:1). Toki silloinkin Jumalan kansalla oli Mooseksen liiton sanat, oli pyhäkkö, jossa oli Jumalan liitonarkku. Siellä tapahtui syntien sovitus uhrin kautta ja langennut sai silloinkin syntinsä anteeksi.

Jumala etsi kuitenkin alttiin ja uskollisen sydämen omaavia (1 Sam 2:35, KR38), sellaisia ,jotka olisivat nöyriä ja joilla olisi särjetty henki ja arka tunto Herran sana edessä (Jes 66:2, KR38). Ne joiden papin viran tähden olisi pitänyt olla herkkiä Herran äänelle, olivat rutinoituneet ja hengellinen johtajuus oli antanut mahdollisuuden ajaa itsekkäitä etuja (1 Sam 2:16-17). Sydämiä hallitsi välinpitämättömyys Herraa ja hänen sanaansa kohtaan (2:12). Ei edes julkisynnin harjoittaminen tuntunut pahalta (2:22). Ihmiset kokivat, ettei Jumala enää puhunut elävällä tavalla.

Kun vanhat ja kokeneet Jumalan palvelijat olivat pettäneet Herran asian, Herra löysi vilpittömän nuoren sydämen (1 Sam 2:26). Oli tullut Jumalan aika ja hän kutsui Samuelia yön hiljaisuudessa nimeltä (3:4). Mutta Samuel ei osannut erottaa Herran ääntä toisen ihmisen äänestä. Samuel ei vielä silloin tuntenut Herraa (3:7). Ei edes uskova opettaja tajunnut, että nyt Herra kutsui ja puhui. Niin huomaamaton ja melua pitämätön oli ja on tänäänkin Herran tapa lähestyä ihmistä: ” Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla” (Jes 42:2).

Herra oli kuitenkin kärsivällinen ja kutsui monta kertaa. Lopulta Samuel ymmärsi Herran puhuvan hänelle. Hän avasi sydämensä Herran äänelle ja rukoili rukouksen, jota sen jälkeen ovat toistaneet lukemattomat Herran läheisyyttä kaipaavat ihmiset: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee” (1 Sam 3:9). Se on Raamatun tärkeimpiä rukouksia. Se osoittaa, että todellinen rukous on vastausta Herran kolkutukseen sydämemme ovella. Rukous ei ole Herran taivuttamista ihmissydämen toiveitten täyttäjäksi, vaikka saammekin rukouksessa heittää kaikki murheemme Herran kannettavaksi.

Ensimmäisessä Herran kohtaamisessa Samuel sai kuulla repivän totuuden opettajastaan. Herran profeetta oli jo ennen Samuelin saamaa sanaa julistanut saman tuomion (1 Sam 2:29-31).. Se oli Jumalan tuomio isästä, joka ei pitänyt poikiaan kurissa: ”Miksi ajattelet poikiasi enemmän kuin minua” (2:29). Jeesus Kristus toistaa omalla tavallaan tämän niin vaikeasti ymmärrettävän Herran sanan: ”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias” (Matt 10:38). Tarvitsemme tämän Raamatun opetuksen rinnalle myös toisenlaisen Jumalan sanan vakavan varoituksen: ”Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi” (1 Tim 5:8). Tarvitsemme elämässämme molempia varoituksia.

Eelin pojat olivat röyhkeydessään ylittäneet sen rajan, josta ei ollut enää paluuta armon osallisuuteen. Ei ollut uhria eikä lahjaa, joka olisi voinut sovittaa heidän syntinsä (1 Sam 3:14). Oli tapahtunut synti Pyhää Henkeä vastaan.

Samuelin oli vaikea kertoa kuulemastaan Herran sanasta rakkaalle Eelille. Jumalan tuomioiden julistaminen onkin tuskallisin ja ahdistavin tehtävä, mihin Herran sanan julistaja voi joutua. Jos julistamme tuomion jollakin toiselle kylmin ja kovin mielin, julistamme samalla tuomion itsellemme. Kun Jeesus julisti Jerusalemin tuhon, hän itki (Luuk 19:41-44).

Kun Eeli kuuli tuomion, hän vanhana ja kokeneena Heran palvelijana taipui nuhteitten alle ja sanoin vain: ”Hän on Herra. Hän tekee niin kuin hyväksi näkee” (1 Sam 3:18). Saman sanoi Job: ”Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha" (Job 2:10). Tällaisessa asenteessa on meille opettelemista koko elämämme ajaksi. Se on saanut puhuttelevan ilmauksen vanhassa hengellisessä laulussa: ”Sun silmiis helliin, Jeesus, mä katson, vaikka hylkäätkin, mä katson, vaikka vaipuisin, sun silmiis helliin, Jeesus” (Hgl 160:4).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

LIITONARKKU EI OLE TAIKAKALU

ViestiKirjoittaja noomi » 17.07.2014 07:13

    Kuva

LIITONARKKU EI OLE TAIKAKALU
Hetkinen Raamatun lukemiseen 3/1998

Herran Sebaotin liitonarkku oli pyhäkön tärkein esine. Sen paikka oli kaikkein pyhimmässä. Puusta tehty arkku (n. 120x72x72 cm) oli päällystetty kullalla. Sen kanteen oli kiinnitetty kaksi kultaista kerubia. Arkun sisällä oli kaksi kivistä lain taulua, Aaronin sauva ja manna-astia. Suurena sovintopäivänä ylipappi siveli kanta uhrieläimen verellä ja silloin tapahtui ihmeistä suurin - synnit sovitettiin.

Tappion tultua on ihmisen vaikea myöntää, että syy on hänessä itsessään. Sensijaan ihminen mielellään etsii ratkaisua, joka jättäisi hänet koskemattomaksi. Liitonarkku oli Jumalan anteeksiannon ja läsnäolon merkki. Jumala oli sitonut lupauksensa siihen.

Merkki ei auttanut pelkkänä merkkinä ilman sydämen katumusta ja uskoa (vrt. Room 2:28-29). Liitonarkku ei ollut jokin onnea tuottava taikakalu. Kuitenkin israelilaiset uskoivat: ”Se pelastaa meidät” (1 Sam 4:4). Siksi he kohottivat sellaisen riemuhuudon, että maa tärisi. Samanlainen taikausko oli Jumalan kansan vastustajillakin. Tosin he luulivat, että Israelin Jumala oli tuo arkku. He kuitenkin tunnustivat Jumalan suuruuden: ”Voi meitä! Kuka pelastaa meidät tämän voimallisen Jumalan kädestä? Tämähän on se Jumala, joka löi egyptiläiset kaikkinaisilla vaivoilla erämaassa” (4:8, KR38) Siinä on jokaisen syntisen ihmisen perusongelma.

Jumala kyllä pelastaa, mutta ei liitonarkku eikä edes usko liitonarkun pelastavaan voimaan. Usko ei pelasta, jollei sen kohde ole oikea. Usko on aina myös yhteyttä, todellista kanssakäymistä Jumalan kanssa. Jotta tällainen usko syntyisi ja vahvistuisi, on Herra antanut näkyvän merkkinsä, joka on hänen näkyvää sanaansa.

Jumalan kansaa nöyryytettiin syvästi. Tuo päivä oli Eelin ja hänen perheensä tappion päivä. Eelin sydän oli vavissut liitonarkun takia. Miksi hän kuitenkin oli antanut viedä sen sotarintamalle? Oliko hän jälleen ollut heikko? Molemmat Eelin pojat saivat surmansa. Eeli itse kuoli tapaturmaisesti. Miniä kuoli synnytykseen. Syntyi poika nimeltä Ikabod - mennyt on Israelin kunnia.

Mikä pelastaa meidät tämän voimallisen Herran käsistä?
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

JUMALA PUOLUSTAA ITSE ITSEÄÄN

ViestiKirjoittaja noomi » 18.07.2014 06:29

    Kuva

JUMALA PUOLUSTAA ITSE ITSEÄÄN
Hetkinen Raamatun lukemiseen 3/1998

Ihmeellinen kuvaus liitonarkun vaikutuksesta filistealaisten keskuudessa seitsemän kuukauden aikana. Arkku palautettiin. Kertomuksen yhteydessä kahteen kertaan viitataan tämän kirjan myöhempään kirjoittamisaikaan (1 Sam. 5:4 ja 6:18).

Sotasaaliiksi saatu Jumalan arkku kiersi kolmessa filistealaisessa kaupungissa. Sen piti olla filistealaisille merkki riemuvoitosta. Todennäköisesti he olivat hävittäneet myös Silon kaupungin, jossa arkku oli sijainnut. Muinaisen Silon alueella suoritetut kaivaukset ovat antaneet viitteitä hävityksestä juuri tuona ajankohtana.

Arkusta ei ollut mitään apua ihmisten omille suunnitelmille. Se ei varjellut israelilaisia joutumasta tappiolle. Mutta nyt arkku palveli Jumalan suunnitelmia. Arkku näytti olevan täysin vihollisen valassa ja epäjumalan temppelissä. Ensimmäisenä yönä epäjumalan patsas kaatui kasvoilleen liitonarkun eteen. Toisena yönä epäjumalan pää ja kädet olivat singonneet oven ulkopuolelle. Jumalan käsi ahdisti kaupungin epäjumalaa. Jumalan käsi ahdisti myös kaupunkilaisia. He saivat paiseita. Kauhu sai heidät valtaansa.

Arkku siirrettiin mahdollisimman pian toiseen kaupunkiin. Sielläkin ihmiset joutuivat kauhun ja sekasorron valtaan. Heihinkin nousi märkiviä paiseita. He halusivat päästä eroon arkusta. Kolmanteen kaupunkiin arkkua ei enää huolittu. Kaupunkilaiset suorastaan huusivat hädissään. Jumalan arkku päätettiin lähettää takaisin sinne, minne se kuului.

Jumalan suunnitelmia ei väkevinkään ihmismahti voi estää toteutumasta. Silloinkin kun Jumalan asia näyttä joutuvan häviöön, Jumala omalla tavalla puolustaa valtakuntaansa. Jumalalla on vain omat aikansa ja keinonsa, jotka eivät aina sovi yhteen meidän ajatustemme kanssa. On vaikea oppia odottamaan tappion kärsineenä Jumalan aikaa.

Jumalan raskas ja ahdistava käsi on Kristuksessa muuttunut armolliseksi kädeksi.
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

TÄHÄN ASTI HERRA ON AUTTANUT

ViestiKirjoittaja noomi » 20.07.2014 06:18

    Kuva

TÄHÄN ASTI HERRA ON AUTTANUT
Sanan sivu Kylväjä 11/2000

Ensimmäisen Samuelin kirjan alkupuolen luvuissa meidät viedään keskelle Jumalan kansan vaikeuksia. Ahdistusten ajat olivat jälleen tulleet. Jumalan lapset huusivat Herran puoleen – kenenkä muunkaan puoleen he olisivat voineet kääntyä vaivoissansa. Silloin huudettiin ”kaikin voimin avuksi Herraa, meidän Jumalaamme” (1 Sam 7:8). Ei riittänyt tavanmukainen huuto!

Jälleen lähestyttiin Herraa karitsan veren turvissa (1 Sam 7:9). Vain sovitusveren suojassa syntinen ja langennut uskova voi kestää Jumalan pyhyyden edessä ja saada avun. Jälleen uskovat näkivät oikein oman tilansa ja tunnustivat syntisyytensä: ”Me olemme rikkoneet Herraa vastaan" (7:6). Jälleen saatiin kokea, että Herra vastasi rukoukseen ja auttoi.

Tämän tilanteen keskeltä Pyhä Henki on tallettanut meitäkin varten erään Raamatun kirkkaimman uskonhelmen. Näin kerrotaan: ”Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ’Tähän asti Herra on auttanut meitä" (1 Sam 7:12). Ihmeellinen Avunkivi, Eben-Eser.

Vuosikymmeniä sitten asuin perheeni kanssa sellaisella Helsingin alueella, jossa erään talon seinässä näkyi isoin kirjaimin sanat Eben-Eser. Tyttäreni kävi tuossa talossa kahden vuoden aikana arkipäivisin. Talossa oli silloin lastentarhaopettajaopisto. Kuinka turvallinen ja hyvä nimi se olikaan lastentalolle! Kunpa maamme lapsilla tänäänkin olisi monta sellaista taloa, joiden seinässä lukisi Eben-Eser muistuttamassa Jumalan avusta. Pelkään pahoin, että olemme kansana unohtaneet Jumalan avun eivätkä lapsemme saa enää kuulla todistusta siitä. Eben-Eseriä hävetään. Tilalle on tullut vain ihmisen oma viisaus ja apu!

Olemmeko valmiit Samuelin tavoin pystyttämään oman elämämme todistukseksi tuollaisen Avunkiven? Se voisi olla todellinen kivi kodissamme. Tekstaisimme siihen sanat: Tähän asti Herra on auttanut tai Eben-Eser (1 Sam 7:12). Ehkä voisimme joskus kotiseuroissa tai kodin siunaamishetkessä aivan kuin pystyttää tuon kiven. Se julistaisi itsellemme ja kodissamme kävijöille, että ”tähän asti Herra on auttanut” kaikessa ja aina. Se muistuttaisi meitä myös silloinkin kun ahdistus iskee ja on paha olla, kenen avun varassa on koko elämämme. Se vakuuttaisi, että Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi (Val 3:22-23).

Ehkä Herra ei ole auttanut joka kerta sillä tavoin kuin itse olemme halunneet tai juuri silloin kun olemme toivoneet, mutta joka tapauksessa ”tähän asti Herra on auttanut.” Jos Herra on auttanut tähän asti, miksi hän lakkaisi nyt tai tulevaisuudessa auttamasta?

Tuo kivi olisi omalla liikkumattomalla tavallaan kodissamme uskontodistaja ja –herättäjä. Se olisi myös jatkuva kutsu kiitokseen Herran tähänastisesta avusta. Aivan liian harvoin tunnustamme: Kiitos Herra Jeesus Kristus sinun jokahetkisestä avustasi.

Liisa Kingma kertoo kirjassaan Koraanikoulusta Kristuksen askeliin Ziasta. Hänet oli vangittu ja häntä oli kidutettu uskonsa tähden. Vapauduttuaan vankilasta hän ei voinut olla vapisematta, kun kertoi kidutuksistaan. Kaikesta huolimatta Zia todisti: "Jeesus oli Isän hylkäämä, minä en koskaan. Jumala oli kaukana, kuin itsensä kätkien, ei tullut näkyvää apua, mutta armo riitti silloinkin. Minun piti pitää itseni kaikille kuolleena ja kaiken minulle kuolleena. En tiennyt tästä päivästä, en huomisesta. Oli vain tämä hetki ja Jumala. Kaikki minulta voidaan viedä, mutta ei Jumalaa, Jeesuksen Kristuksen Isää, minun Isääni. Hänen omansa olen luvannut olla elämässä ja kuolemassa ja hän pitää omastaan kiinni". Vankilassa häntä oli erityisesti rohkaisseet sanat: "Minä olen hänen tykönänsä kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan (Ps 91:15, KR38). Siinä on meillekin mitä todellisin kiitoksen aihe. Myöhemmin Zia surmattiin Kristus-uskonsa tähden. Hän saatettiin kunniaan. Herra auttoi hänet perille asti. Herra auttaa meidätkin perille!
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Re: ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA

ViestiKirjoittaja noomi » 21.07.2014 08:19

    Kuva

KANSAN ÄÄNI - JUMALAN ÄÄNI?
Hetkinen Raamatun lukemiseen 3/1998

Alkoi uusi vaihe Jumalan kansan vaelluksessa. Kansa vaatii kuningasta johtajakseen. Jumalan kuninkuus ei enää riittänyt. Se ei ollut ajan vaatimusten mukainen.

Jälleen oli masentava tilanne. Sukupolven vaihdos ei sujunutkaan. Samuelin pojat kuten Eelinkin pojat eivät halunneet kulkea isänsä jälkiä Jumalan pelossa. He käyttivät asemaansa väärin, ottivat lahjuksia ja antoivat vääriä tuomioita.

Kansan vanhimmat kääntyivät Samuelin puoleen. He sanoivat suoraan, millaisia hänen poikansa olivat. Siksi he eivät voineet ajatellakaan, että tällaiset pojat alkaisivat johtaa. Miten nöyryyttävää isälle. Hän oli epäonnistunut kasvattajana, siksi voitiin vaatia häneltä aivan uutta ratkaisua. Vaarallisen tilanteen tullessa Jumala oli nostanut kansan keskeltä tuomarit ja profeetat. Nyt he halusivat perinnöllisen kuninkuuden. He halusivat olla kuten muutkin ympärillä olevat kansat (1 Sam. 8:20).

Israelin piti olla pyhä kansa, joka uskaltaa olla erilaisena Herran varassa (4 Moos 23:9; 5 Moos 26:19). Aikoinaan Gideon oli torjunut kuninkuuden: "Minä en ryhdy teidän hallitsijaksenne, eikä minun pojistanikaan tule teidän hallitsijoitanne, vaan Herran tulee hallita teitä" (Tuom 8:23). Nyt kansa sanoi suoraan: ”Ei, kuningas meidän täytyy saada” (1 Sam 8:19). Heidän pyyntönsä loukkasi ja ahdisti Samuelia.

Samuel vei rukouksessa murheensa Herralle. Herran vastaus oli järkyttävä ja samalla Samuelia syvästi hoitava: ”Eivät he ole hyljänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan. He tekevät sinulle saman, mitä ovat tehneet minulle siitä alkaen kun toin heidät Egyptistä” (7-8). Herra tulee Samuelin vierelle. Sama tuska Jumalan kansasta oli molemmilla. Myöhemmin kansa kyllä tunnusti: ”Kaikkien syntiemme lisäksi teimme senkin rikkomuksen, että pyysimme itsellemme kuningasta" (12:19).

Kansan ääni sai tällä kertaa olla myös Jumalan ääni. Jumala antoi kuninkuuden kaikki niine rasituksineen ja vaaroineen, jotka Samuel avoimesti selvitti.

Kuka hallitsee meidän elämämme?
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

JUMALA VALITSEE TYÖASEEN

ViestiKirjoittaja noomi » 22.07.2014 07:55

    Kuva

JUMALA VALITSEE TYÖASEEN
Hetkinen Raamatun lukemiseen 3/1998

Miksi Jumala valitsi kuninkaan Benjaminin heimosta, vaikka Jaakobin profetian mukaan kuninkaan tuli olla Juudan heimosta (1 Moos 49:10)? Saulia valittaessa Daavid ei vielä ollut edes syntynyt. Osoittiko Jumala tällä tavoin joustavansa suunnitelmissaan silloin, kun kansa vaatimalla vaatii? Aikanaan Jumala antaisi kuninkaan Juudan sukukunnasta.

Saulin valinnan yhteydessä mainitaan, että hänen isänsä oli rikas ja mahtava ja että Saul itse oli nuori ja komea. Israelissa ei ollut komeampaa meistä. Hän oli päätään pitempi kuin muut. Tämä on aivan päinvastaista kuin mitä UT sanoo Jumalan valituista: ”Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin” (1 Kor 1:28). Mutta nyt ei valittukaan Jumalan lapseuteen, vaan johtamistehtävään. Valitulla oli oltava ulkonaista arvovaltaa kansan silmissä.

Saul löytyi erikoisella tavalla. Ensin katosivat Saulin isän aasintammat. Saul lähti etsimään eikä löytänyt. Palvelija kehotti kysymään neuvoa Jumalan mieheltä, Samuelilta, jolla oli maine näkijänä: ”Kaikki mitä hän sanoo, käy toteen!” (1 Sam. 9:6).

Samuel tuli heitä vastaan kaupunkinsa porttikäytävässä. Jumala oli hänelle ennakolta ilmoittanut, että hän kohtaa tulevan kuninkaan. Herra oli nähnyt kansansa hädän ja kuullut avunhuudot (1 Sam. 9:16).

Kaupungissa oli sinä päivänä uhrikukkulalla juhla-ateria. Siellä Saul sai täydeksi yllätyksekseen kaikkien nähden parhaat palat: ”Kenellepä Israelissa kuuluisi kaikkein paras, ellei sinulle ja sinun suvullesi” (1 Sam. 9:21). Saul oli vielä nöyrä. Hän sanoi kuuluvansa Israelin pienimpään heimoon ja hänen sukunsa oli mitättömimpiä kaikista benjaminilaisista suvuista (9:21). Myöhemmin valta sokaisi hänet.

Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan… Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämen (1 Sam 16:7).
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

SAMUEL VOITELI SAULIN KUNINKAAKSI.

ViestiKirjoittaja noomi » 23.07.2014 06:42

    Kuva

SAMUEL VOITELI SAULIN KUNINKAAKSI.
Hetkinen Raamatun lukemiseen 3/1998

Jumalan kansaa voi johtaa vain Jumalan voitelemat. Voitelu kuvaa Jumalan Hengen osallisuutta.
Samuel voiteli Saulin Israelin hallitsijaksi kaupungin ulkopuolella ja kahden kesken. Vielä ei ollut aika kuuluttaa julkisesti Saulin kuninkuutta.

Samuel antoi joukon merkkejä siitä, jotka toteutuisivat Saulin elämässä. Ne vahvistaisivat Saulin varmuutta siitä, että hänet Jumala oli valinnut kuninkaaksi. Ne osoittivat myös hänelle, että hän tulisi kokemaan Herran johdatusta elämässään ja rohkaisivat luottamaan Herraan. Raamattu kertoo, että Jumala antoi Saulille uuden sydämen ja uuden tahdon. Siksi Saul kulki ennusmerkkien tarkoittamaa reittiä (1 Sam. 10:9) eikä noudattanut omaa tahtoaan. Ulkonainen öljyllä voiteleminen ei vielä riittänyt. Jumalan Hengen oli kosketettava myös Saulin sydäntä.

Tärkein merkki oli Saulin ja musisoivan, hurmoksissa olevan profeettaryhmän kohtaaminen. Hurmos tarttui profeetoista myös Sauliin. Hän joutui hurmoshengen valtaan. Kaikki näkivät sen. Raamattu käyttää erityistä ilmaisua hurmoksiin joutumisesta: ”Jumalan henki valtasi hänet”. Hurmostilaan joutuminen ei ilman muuta ole merkki Jumalan Hengen todellisesta hallintavallasta ihmisen elämässä. Myös Baalin profeetat saavuttivat hurmostilan (1 Kun 19:29). Samoin väärä profeetta Bileam (4 Moos 24:4, KR38).

Myöhemmin Saul luopiotilassaan joutui hurmoksen valtaamaksi. Silloinkin käytetään sanontaa ”Jumalan Henki tuli häneen” (1 Sam 19:23). Kuitenkin Saulin sydän oli ennen ja jälkeen tämä hurmoskokemuksen täynnä murhanhimoa Daavidia kohtaan. Vielä elämänsä lopullakin Saul vaatimalla vaati saada Jumalalta apua hurmoksen yliluonnolliselta tuntuvan ilmiön kautta. Kun hän ei muuten saanut, hän turvautui noidan ja meedion apuun (1 Sam 28:7).

Hurmostilaa voi käyttää Jumalan Henki työvälineenään, mutta sitä voi käyttää myös ihmisen omat sielulliset voimat (Hes 13:2-3,17, KR38). Mutta myös demoniset valhehenget voivat käyttää hurmoskokemusta ilman, että ihminen itse sitä tajuaa (1 Kun 22:24).

Pyydä Herralta voiman ja rakkauden ja terveen harkinnan, raittiuden Henkeä (2 Tim 1:7)
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

SAUL JULISTETAAN KUNINKAAKSI

ViestiKirjoittaja noomi » 24.07.2014 07:53

    Kuva

SAUL JULISTETAAN KUNINKAAKSI
Hetkinen Raamatun lukemiseen 3/1998

Jumalan kansan elämän tärkeissä taitekohdissa palautetaan mieliin Jumalan menneet armoteot. Se antaa oikean näkykulman nykyhetken valintoihin.

Ratkaiseva hetki oli tullut. Jälleen Jumalan kansa oli koolla Mispassa. Samuel palautti ihmisten mieliin, sen miten Jumala oli johtanut kansaansa Egyptistä lähdöstä alkaen. Jumalan sana tekee menneisyyden todelliseksi nytkin. Herra on ennenkin vapauttanut sorron alta. Sen hän tekee tänäänkin.

Mutta sitten Samuel sanoo erittäin kovat ja paljastavat sanat: ”Nyt te olette hyljänneet Jumalanne” (1 Sam. 10:19). Kuninkaan vaatiminen osoitti, että kansan tunsi epäluottamusta Jumalaa kohtaan ja oli tyytymätön siihen tapaan, jolla Jumala toimi. Kukaan ei kuitenkaan voinut kiistää, etteikö Jumala ollut pelastanut heidät kaikista onnettomuuksista ja vaaroista. ”Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan” (Valit 3:22).

Jumala kuuli kuitenkin kansan tahtoa ja antoi kuninkaan. Vaikka israelilaiset olivat hyljänneet Herran, Herra ei hyljännyt heitä. Hän halusi kaita kansaansa valitsemansa kuninkaan kautta. Mutta hän kirjoitutti kuninkaalle tarkat hallitsemisen rajat (1 Sam. 10:25). Taustalla oli määräys, että kuninkaan tuli lukea Jumalan sanaa koko elämänsä ja oppia pelkäämään Jumalaa (5 Moos 17:18?19). Erityisesti varoitetaan kuninkaan sydämen tulemisesta ylpeäksi (17:20, KR 38). Joosua oli aloittaessaan Luvatun maan valloituksen saanut ohjeeksi: ”Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin” (Joos 1:8).

Kuninkaan löytäminen oli erikoinen tapahtuma. Siinä käytettiin arpaa apuna. Arpaa käytettiin myös silloin, kun kahdesta ehdokkaasta valittiin toinen Juudaksen tilalle (Apt 1:26). Saul tiesi mitä tulisi tapahtumaan ja oli arvonnan aikana piilossa. Tarvittiin Herran apua ennenkuin hänet löydettiin. Saul miellytti heti kansaa ja kansa riemuitsi. Mutta vain osa lähti Saulin mukaan, osa taas halveksi häntä. Joka asiassa aina löytyy myös vastustajat ja arvostelijat. Kukaan ei kelpaa kaikille!

Olkoon Jumalan sana alituisesti mielessämme ja täyttäköön sydämemme!
Kuva

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ap. t. 16:31
Avatar
noomi
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1827
Liittynyt: 23.10.2013 17:20

Seuraava

Paluu Olavi Peltolan kirjoituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron